moro.. Aloitin laihdutuksen alle puoli vuotta sitten, ollessani noin 9 kiloa ylipainoinen.
Ihan terveellisesti, urheilemalla ja syömällä oikein. Reilu kk sitten painon putoaminen pydähtyi. Olin laihtunut noin 13 kiloa. mut joo, kyllä se kaloreiden laskeminen, jatkuva laihtumisen ajattelu, mitä voi syödä mitä ei, sellasta elämää, ehkä vähän pakkomielteistäkin. Kerran viikonlopun jälkeen oli paino noussut, en voinut muuta kun lähtee lenkille, juosta itteni piippuun ja oksentaa. Päätin etten oksenna enää,. Nyt muutaman viikon aikana, paino on jumittanut, ja oksentelu lisääntynyt.
Oon keksiny itelleni kaikkia tekosyitä -> "kai mulla on vähän paha olo" "ehkä jotain tautia liikkeellä" "oon varmaan kipee". Vaikka oikeestaan tiedän että ite mä ne sormet kurkkuun tungen. Olenko mä sairastumassa..Laihtuminen on vaan niin tärkeetä mulle. Kun sain hyvän alun, eikä mulla ole edes puolia jäljellä. Mut jooo.. Olenko mä terve..?
Ihan terveellisesti, urheilemalla ja syömällä oikein. Reilu kk sitten painon putoaminen pydähtyi. Olin laihtunut noin 13 kiloa. mut joo, kyllä se kaloreiden laskeminen, jatkuva laihtumisen ajattelu, mitä voi syödä mitä ei, sellasta elämää, ehkä vähän pakkomielteistäkin. Kerran viikonlopun jälkeen oli paino noussut, en voinut muuta kun lähtee lenkille, juosta itteni piippuun ja oksentaa. Päätin etten oksenna enää,. Nyt muutaman viikon aikana, paino on jumittanut, ja oksentelu lisääntynyt.
Oon keksiny itelleni kaikkia tekosyitä -> "kai mulla on vähän paha olo" "ehkä jotain tautia liikkeellä" "oon varmaan kipee". Vaikka oikeestaan tiedän että ite mä ne sormet kurkkuun tungen. Olenko mä sairastumassa..Laihtuminen on vaan niin tärkeetä mulle. Kun sain hyvän alun, eikä mulla ole edes puolia jäljellä. Mut jooo.. Olenko mä terve..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja sekin kertoo jo jotain ettet myönnä itsellesi totuutta.
Mites se yksi tyyppi sanoi? Viisaus alkaa tosiasioiden myöntämisestä.
sun painon putoominen on loppunu koska oot säästöliekillä. eli kaikki mitä syöt niin elimistö ottaa varastoon eikä "uskalla" käyttää niitä viimesiään rasvoja. sun pitää syyä yli 800 kcal ettet ole säästölikeillä ja paino tippuu!
Syön kyllä paljon tätä nykyä, siks en laihdu. haluaisin nyt laihtua sinne tavoitteeseeni ja jatkaa sit tällästä syömistä kun en laihdu enkä liho.
Johtuu siitä helvetin ahmimisesta.
Sit urheilen päälle, niin oon taas nolla tilanteessa.
Silloin kun söin jonkun 500 kaloria päivässä laihduin loistavasti. Nyt kun syön liikaa niin paino ei laske. Just tulin isovanhemmilta kahveilta, ei ees oo vitun karsee olo.. Taidan olla taas vähän "kipee".. ääääh.. miksen voi maistaa ja antaa olla, miks mun pitää ahdata itteni niin täyteen et varmasti on paha olo?! Miksei mulla oo mitään helvetin tahdonvoimaa?! kertokaa joku, tää on vittumaista.
no, kannattaa alkaa syyä kromia, se vie makeanhimon pois :) yks tuttu kokeili ja kuulemma toimii.
ite alotan syömään kromia maanantaina. käyn hakeen vaan apteekista niitä :)
Voi en loukkaantunut :)).. Jaa että kromia! Hmmm, pitäis kokeilla! tai kokeilenkin jos se auttais edes vähän. Löytyykö sitä apteekista ihan vaan "hakusanalla" kromi :D?
Mulla on aina se kun et jos meen poikaystävän luo, nniin sit alkaa varsinkin tekeen mieli kaikkee mässyy. :P ja viikonloput ihan pilalla :D
Mullaki oli ahmimisongelma ja taistelu painon kans vuosikausia. Inhosin itseäni ja vihasin läskejäni. Ajattelin monta kertaa, että olenko jotenkin riivattu, kun en tahdollani kykene hallitsemaan toimintaani, vaan teen juuri sitä, mitä en halua.
Sitten pääsin NLP-psykoterapiaan ja aloin saada ymmärrystä, mistä paino-ongelmat ja ahmiminen johtuivat. Aloin ymmärtää, että ahmimisesta vastuussa oleva alitajuinen osani yritti auttaa minua keinolla, joka tosin oli huono, mutta osan tarkoitus hyvä. Terapiassa alkoi löytyä niitä alkusyykokemuksia, joissa paino-ongelmasta, ahmimisesta ym. vastuussa olevat osat olivat syntyneet ja noiden menneisyyden kokemusten kielteisten tunteiden neutraloiminen mielikuvatyöskentelyn avulla alkoi nopeasti auttaa. Ny olen jo monta vuotta elänyt ilman että minun tarvitsee taistella itseni kanssa. Luotan kehoni tietoon siitä, mitä ja kuinka paljon syödä.
Vaikka siitä ei paljon puhuta ja ei kai sitä edes yleisesti tiedetä, mutta opin sen omien kokemusten myötä, että jos moitin, inhoan, häpeän, vihaan tms. itseäni, se aihteuttaa alitajuntaan ikäänkuin vastarintaa, niin että tietoisen mielen tavoitteen saaminen tulee entistä vaikeammaksi. Eli jos haluat olla ahmimatta, niin sitä varmemmin ahmit. Tämän negatiivisen kierteen voit katkaista opettelemalla hyväksyvää ja armollista suhtautumista itseäsi ja alitajuisia puoliasi kohtaan ymmärrettyäsi, että kaikilla sisäisillä puolillasi on joku myönteinen tarkoitus sinun suhteesi. Ongelma tulee siitä, että keinot sen toteuttamiseen ovat toimimattomat tai suorastaan haitalliset.
Toivon, että opit suhtautumaan itseesi ja kehoosi lempeämmin ja armollisemmin ja että löytäisit terapeutin, joka kykenee kulkemaan kanssasi sisäisellä tutkimus- ja eheytysmatkallasi.
samaa mäkin kysyn iteltäni päivittäin, kuten esim nyt kun syön paraikaan sipsejä "miksei mulla oo yhtään tahdonlujuutta jäljellä?" joka päivä mä teen listaa itelleni mitä saan syödä ja paljonko,harvoin se pitää,useimmiten sorrun mässäilemään liikaa ja oksentamaan. koko päivä meneeki sitte siinä,eikä poikaystävää tai parhaita kavereitakaa tahdo tavata. mä oon pilannu välini parhaaseen kaveriini jo,ja poikaystävän jätän koska mä en pysty sille puhumaan asiasta eikä suhteesta tuu yhtään mitään kun mulla on hyviä päiviä nykyään koskeintaan kerran viikossa.