Taas tätä samaa asiaa...
Shokkiero, isä muutti uuden ihastuksen kanssa yhteen, sen kummemmin ei asiaa selitellyt.
Lapset jäivät omasta tahdostaan minun kanssani asumaan.
Erosta puolitoista vuotta aikaa.
Nyt kuviossa mukana miesystävä, joka hiljalleen tutustunut lapsiinikin. Murkkuikäinen tulee hyvin juttuun. Muutamaa vuotta nuorempi taasen keksii kaikki mahdolliset kiukuttelu-, esiintymis-, riehumis-, ym. kohelluskuviot.
Puhunut olen, ja ymmärtävät kyllä, että ovat aina tärkeimpiä elämässäni.Turvallisuuden tunnetta olen yrittänyt luoda kaikin keinoin.
Ainoa keino "taltuttaa" pikkuriiviö on suuttuminen. Minulla on ehkä turhankin pitkä pinna, mutta pakko on asiaan puuttua. Jotenkin se tuntuu pahalta, kun pienen ihmisen mieli on kuitenkin vielä myllerryksessä erosta ja uusista kuvioista, on mustasukkainen, ja haluaa omia minut.
Kunpa osaisin toimia oikein ja lasta tukien. Tärkeintä on että he selviävät tästä kaikesta mahdollisimman vähin kärsimyksin.
Mutta en halua hänen terrorisoivan omaa orastavaa suhdettani. Onhan minullakin oikeus uuteen suhteeseen...
Miesystäväni kovin varovainen, ei "tuputa" itseään lapsilleni, haluaa edetä hiljalleen tutustumisessa. Jotenkin aistin nuorimmaisen odottavan häneltäkin huomiota ja kaveruutta, toivottavasti se sieltä löytyy aikanaan...
Shokkiero, isä muutti uuden ihastuksen kanssa yhteen, sen kummemmin ei asiaa selitellyt.
Lapset jäivät omasta tahdostaan minun kanssani asumaan.
Erosta puolitoista vuotta aikaa.
Nyt kuviossa mukana miesystävä, joka hiljalleen tutustunut lapsiinikin. Murkkuikäinen tulee hyvin juttuun. Muutamaa vuotta nuorempi taasen keksii kaikki mahdolliset kiukuttelu-, esiintymis-, riehumis-, ym. kohelluskuviot.
Puhunut olen, ja ymmärtävät kyllä, että ovat aina tärkeimpiä elämässäni.Turvallisuuden tunnetta olen yrittänyt luoda kaikin keinoin.
Ainoa keino "taltuttaa" pikkuriiviö on suuttuminen. Minulla on ehkä turhankin pitkä pinna, mutta pakko on asiaan puuttua. Jotenkin se tuntuu pahalta, kun pienen ihmisen mieli on kuitenkin vielä myllerryksessä erosta ja uusista kuvioista, on mustasukkainen, ja haluaa omia minut.
Kunpa osaisin toimia oikein ja lasta tukien. Tärkeintä on että he selviävät tästä kaikesta mahdollisimman vähin kärsimyksin.
Mutta en halua hänen terrorisoivan omaa orastavaa suhdettani. Onhan minullakin oikeus uuteen suhteeseen...
Miesystäväni kovin varovainen, ei "tuputa" itseään lapsilleni, haluaa edetä hiljalleen tutustumisessa. Jotenkin aistin nuorimmaisen odottavan häneltäkin huomiota ja kaveruutta, toivottavasti se sieltä löytyy aikanaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
tilanne vaatii, sinulta, lapsilta ja ennen kaikkea mieheltä, varsinkin jos on lapseton! Lapsettomana miehenä lähtisin menemään!
No olipa kannustavaa. 8(
Oletkos ikinä miettinyt, että kaikki lapsettomat miehet eivät halua elää koko ikäänsä yksin ja viettää puuduttavaksi käynyttä sinkkuelämää? Ja sitä, että jotkut miehet eivät saa omia lapsia, joten joillekin "valmis" perhe on enemmän kuin tervetullut. Asia erikseen sitten ne, jotka omia, biologisia lapsia tahtovat ja pystyvät saamaan. Heiltä voi tuota suhtautumista odottaakin, että "lapsettomana miehenä lähtisin menemään". Eihän kaikki ole koskaan vakavasti miettineetkään mahdollisuutta, että eivät koskaan saisi omia lapsia välttämättä. Kaikki ei tosin pysty hyväksymään uuden kumppaninkaan lapsia, mutta se on sitten oma häpeä. Se ei ole lasten vika että ovat olemassa.
Vaikka aikuisella ihmisellä lapsia olisikin, se on siltikin kahden aikuisen välinen suhde, jossa lapset nyt vaan sattuu kuulumaan samaan pakettiin naisen kanssa, kun lasten isäkään ei niitä huoli hoitaakseen... Jollakin täytyy kantaa se vastuu ja se on vain plussaa, jos löytää arjen pyörityksen keskelle rinnalleen ihanan, lämpimän miehen, joka täysillä haluaa yrittää tulla lastesi kanssa toimeen, koska rakastaa sinua itseäsi niin paljon, että ei halua lasten olevan esteitä...
Tällaisiakin miehiä on, mutta heitä harva ymmärtää. Luullaan oikeasti, että mies pidetään uusioperheessä seksin avulla tai jollakin muulla keinolla. Ollaan niin vitun pinnallisia, että ei haluta nähdä sitä, että mies voi oikeasti olla onnellinen naisen ja tämän lapsen kanssa. Ja mikä mahtavinta; miehellä ei ole elatusvelvollisuutta lapsiin, jotka naisella on jo ennestään.
No niin. Elikkä itse olen pian pari vuotta ollut yhdessä lapsettoman miehen kanssa ja itselläni on kaksi lasta entisestä suhteesta. Mies on ollut salailematta alusta asti kuvioissa mukana. Hän on tullut lasteni kanssa mainiosti toimeen alusta lähtien. Lapset hullaantuivat häneen ja hän lapsiin, siitä se lähti. Olen miehestäni todella ylpeä, että huolimatta ympäristön epäilyistä suhteemme laadusta, hän puhuu lapsistani kuin omistaan ja tykkääkin näistä kovin paljon. Onhan mieheni enemmän lasteni kanssa tekemisissä kuin lasten oma isä.
Pinnaa se vaatii itse keneltäkin tämmöinen tilanne, että lasten pitää tottua uuteen ihmiseen. Mutta aloittajan kanssa olen siltikin samaa mieltä, että äidilläkin on oikeus uuteen onneen. Sitä jos mies lähtee perheensä luota ihastuksen takia ja alkaa puskea uutta perhettä toisen naisen kanssa; sitä ei moralisoi kukaan oikeastaan, koska "pojat on poikia". Mutta jos nainen haluaa uuden rakkauden elämäänsä jäätyään yksin lastensa kanssa joista näiden oma isä ei halua huolehtia, niin jopas haukutaan miestennielijäksi ja onnenonkijaksi ja vaikka miksi!
Joten minä pidän leukani pystyssä ja olen helvetin ylpeä äijästäni, jonka ego ei hajoa siihen, että joku tulee kysymään että "miten sä voit elää toisen miehen lasten kanssa". Vastaus tyynen huvittuneena "enhän minä niiden lasten kanssa vain elä, vaan pääasiassa heidän äitinsä..." :)
Tilanteeni juuri kuin sinulla.
Joten eiköhän tämä tästä...
Varsin osuvasti kirjoitit ihmisten ennakkoluuloista ym. Sitähän se paljolti on, ikävä kyllä.
Ole vain miehestäsi ja itsestäsi ylpeä, olette saaneet "kuvion" toimimaan hienosti.
Mukavaa kevättä jutun aloittajalta.