JUMALA (SWT) JA JEESUS (AS)

- OVATKO NE YKSI JA SAMA ASIA? kirjoitti:

Kristilliset kirkot opettavat, että Jeesus Kristus (as) ei ole ainoastaan Jumalan (swt) Poika, vaan että, "hän on itse Jumala". Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Kolme yhdessä, ja yksi kolmessa. Ne ovat ikuisia ja samanarvoisia. Jeesus (as) on Jumala (swt), ja Jumala (swt) on Jeesus (as). Tämä on kristillinen oppi, jonka suurin osa kristityiksi itseään kutsuvista hyväksyy.
Paavali kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään Korinttolaisille (1Korintt.15:15):

"Ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan (swt) todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa (swt) vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen (as), jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä."

Huolimatta Paavalin todennäköisestä uskosta, että Kristus (as) oli sama olento kuin Jumala (swt), hän ei pystynyt sanomaan muuta kuin, että Jumala (swt) "herätti Kristuksen (as)". Jos kerran Jeesus (as) ja Jumala (swt) olivat yksi ja sama, niin eikö olisi ollut soveliaampaa puhua tapahtumasta seuraavasti: Kristus (as) herätti itsensä? Jos Jumala (swt) herätti Kristuksen (as), niin nämä kaksi eivät mitenkään voi olla sama olento. Yksi oli epäilemättä toiminnon suorittaja ja toinen se, jolle toiminto suoritettiin.

Johannes, toinen Kristuksen (as) jumalallisuuden vahva puoltaja kertoo evankeliumissaan, että Jeesus (as) sanoi: "Älköön sydämenne olko rauhattomia; uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun." Sana myös painottaa eroa Jumalan (swt) ja Kristuksen (as) välillä.

Apostoleiden teoista luemme (Ap.teot 7:56):"Ja hän (Stephen) sanoi: `Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella´"

Stephen näki ihmisen pojan kuten Jeesuksella (as) oli tapana kutsua itseään, seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella. Täten hän ei voi samaan aikaan olla Jumala (swt); tämä on kuvaus tilanteesta taivaassa. Hän ei ole enää tämän maailman Jeesus (as), jota kirje hebrealaisille kuvaa "... veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan (swt) edessä..."(Hebr. 2:17)

Siinain vuorilla jonne Jeesus (as) vetäytyi, kun juutalaiset jahtasivat häntä, hän käytti tilaisuutta vetäytyä pois opetuslastensa luota ja rukoili eristäytyneisyydessä Jumalalle (swt):

"Isä, jos Sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä."(Luuk. 22:42-43)

Huomaamme tässä kolme tärkeää asiaa:


Jeesus (as) rukoilee Jumalaa (swt). Jeesus (as) palvoo Jumalaa (swt). Täten he ovat kaksi erillistä eriarvoista olentoa siinä määrin, että toisen täytyy rukoilla toista.
Heillä on kaksi erillistä tahtoa, mutta Jeesuksen (as), Ihmisen Pojan tahto on alisteinen Jumalan (swt) tahdolle. Jumalan (swt) tahdon täytyy voittaa.
Jeesus (as), ollessaan ihminen, menettää sydämensä ja heikkenee. Ja Jumala (swt), Kaikkivaltias, kaiken voiman lähde, lähettää enkelin vahvistamaan häntä.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo ehdottoman varmasti: "...sillä Isä on minua suurempi."(Joh.14:28)
Ja viimein ristillä:"Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus (as) huusi suurella äänellä sanoen ´Jumalani (swt), Jumalani (swt), miksi minut hylkäsit?´" (Matt. 27:46)
Edellä olevista lainauksista käy selvästi ilmi, että Jeesus (as) ja Jumala (swt) eivät ole ainoastaan erillisiä olentoja, vaan myös heidän tahtonsa ovat erilaisia. Joskus jopa ristiriitaisia: suuremman tahdon täytyy kuitenkin voittaa. Se mikä on järkyttävää, on Kristuksen (as) rukouksen epätoivoinen sävy ristillä. Se ei millään tavalla sovi Jumalan (swt) ainoana syntyneelle pojalle, emme odottaisi vastaavaa heikkoutta edes tavallisesta Jumalaan (swt) luottavaiselta kuolevaiselta.

Ihmeet: Kenen on käskyvalta?

Jotkut ovat esittäneet todisteeksi Jeesuksen (as) jumaluudesta ihmeet, joita hänen evankeliumien mukaan kerrotaan tehneen. Esimerkkejä tällaisista ihmeistä ovat veden muuttaminen viiniksi, spitaalisen ja halvaatuneen parantaminen, pahojen henkien pois manaaminen riivatuista, kuolleen herättäminen ja veden päällä käveleminen, mutta samat evankeliumit kertovat, että Jeesus (as) luki kaikki nuo ihmeet ja kaiken mitä hän teki Jumalan (swt) ansioksi, joka hänet oli lähettänyt. Tässä muutamia esimerkkejä:

"Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman, ja minä tiedän, että Hänen käskynsä on iänkaikkinen elämä. Sen tähden, minkä minä puhun sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." (Joh. 13:44-50)

"En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan Hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt."(Joh. 5:30)

Jeesus (as) puhuu perustellusti ylpeydellä puhuessaan ja toimiessaan Jumalan (swt) arvovallan alaisuudessa ja ollessaan kuuliainen Hänen käskyilleen. Johanneksen evankeliumi kertoo meille Lasaruksen kuolleista herättämisestä seuraavasti.:

"Niin Jeesus (as) joutui taas liikutuksen valtaa ja meni haudalle ja se oli luola. Ja sen suulla oli kivi. Jeesus (as) sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta kuolleen sisar, sanoi hänelle:"Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa jo 4 päivää". Jeesus (as) sanoi:"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan (swt) kirkauden? Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus (as) loi silmänsä ylös ja sanoi:"Isä, minä kiitän Sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että Sinä minua kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat Sinun lähettäneen minut." Ja sen sanottuaan hän huusi suurella äänellä:"Lasarus, tule ulos"! Ja kuollut tuli ulos jalat ja kädet siteisiin käärittynä. Ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus (as) sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." (Joh.11:38-44)

Ylläolevasta lainauksesta huomaamme kolme asiaa:

Jeesus (as) kertoo Martalle, että hän näkisi Jumalan (as) kirkkauden eikä omaansa, koska Jeesus etsii aina Jumalan (as) kirkkautta, joka hänet lähetti.
Jeesus (as) rukoilee Jumalalta (swt) ihmettä ja kuuliaisesti kiittää Jumalaa (swt) rukouksiinsa vastaamisesta.
Jeesus (as) näkee vaivaa vaikuttaakseen läsnäolijat siitä, että se joka hänet on lähettänyt, on todellakin Jumala (swt), ja että se, mitä hän tekee, hän tekee sen Jumalan käskyvallasta.
Paljon on myös puhuttu Jeesuksen (as) itsensä kuolleista herättämisestä, nk. ylösnousemuksesta, mutta kaikki viitteet tapahtumaan Raamatussa tekevät selväksi, että se oli Jumala (swt), joka herätti Jeesuksen (as). Hän ei noussut omasta tahdonvoimastaan, eikä myöskään ollut ainutlaatuinen tässä tapahtumassa.

Toisessa kuningasten kirjassa kerrotaan lapsesta, joka herätettiin kuolleista. (2. Kuning. 4:32-35).
Toinen tapaus on 1. kuningasten kirjassa 17:12. Raamattu kertoo myös ihmisistä, jotka menivät taivaaseen.

"Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso: äkkiä ilmeistyivät tuliset vainut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistaan. Ja Elia nousi tuulispäänä taivaaseen. " (2.kuning.2:11)

"Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan (swt) yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala (swt) oli ottanut hänet pois." (1 Moos. 5:24)

Tällaisia tarinoita huomattavista henkilöistä esiintyy valtavasti ennen Jeesusta (as) ja hänen aikansa.


Jeesus, profeetta Nasaretista, Jumalan palvelija
"Ei Messias (as), eivätkä Jumalan (swt) lähellä olevat enkelit ole liian ylpeitä palvellakseen Häntä..." Koraani 4:172

Raamattu todistaa tämän Koraanin totuuden. Lukuisissa kohdissa huomaamme Jeesuksen (as) sanovan ylpeydellä, että Jumala (as) on hänet lähettänyt. Ja lukuisia kertoja häneen viitataan. "Jumalan (swt) palvelijana".

"Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala (swt), ja hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen (as).

Jeesus (as) puhuttelee Jumalaa (swt) nöyränä "yksin totisesti Jumalaksi (swt)" ja itseään Jumalan (swt lähettilääksi.

"Teille ensiksi Jumala (swt) on lähettänyt poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." (APT 3:26)

"Aabrahamin (as) ja Iisakin (as) ja Jaakobin (as) Jumala (swt). Meidän isiemme Jumala (swt) on kirkastanut poikansa (palveliansa) Jeesuksen (as), jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää." (APT 3:13)

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijasi kaikella rohkeudella puhua Sinun sanaasi: Ja ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu Sinun pyhän poikasi Jeesuksen nimen kautta."(APT 4:30)

Sairaita parantuu, merkkejä ja ihmeitä tapahtuu: kuka tekee kaiken tämän? Jumalan (swt) käsi. Jeesuksen (as) nimeä voidaan huutaa avuksi, mutta se on vain myötävaikuttavaa, ikäänkuin välittäjä, koska Jeesuskin (as) parhaimmillaan oli vain "Jumalan (as) pyhä palvelija". Evankeliumit kertovat Jeesuksen (as) sanoneen:

"... ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan Hänet, joka on minut lähettänyt." (Mark. 9:37)

Koraani ilmaisee saman asian seuraavilla sanoilla:

"Joka tottelee profeettaa tottelee Jumalaa (swt)..." (Koraani 4:80)

Ja seuraavassa jakeessa Jumala (swt) kertoo profeetta Muhammedille (saas):

"Sano, jos rakastatte Jumalaa (swt), seuratkaa minua niin Jumala (swt) rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armelias." (Koraani 3:31)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo:

"Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän Hänen tekonsa." (Joh. 4:34)

Tämä on itseasiassa kirjaimellinen käännös sanasta ISLAM, joka merkitsee "Jumalan (as) tahtoon alistumista".

"Jeesus vastasi heille ja sanoi:"Minun oppini ei ole minun vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hänet tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta (as) vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä."(Joh. 7: 16-18)

"Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut: ja joka ottaa minut tykönsä ottaa tykönsä Hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan." (Matt. 10:40-41)

Täten näemme Kristuksen (as) oman todistuksen voimalla, että hän on Jumalan (swt) vanhurskas palvelija. Jumalan lähettämä profeetta, apostoli. Kerta kerran jälkeen hän toistaa, että ei ole ollut omalla arvovallallaa, että hän ei edes toimi tai puhu omalla arvovallallaan, vaan hän toimii ja puhui Jumalan (swt) käskyjen täyttämisen mukaisesti. Nämä ovat Jumalan (swt), profeetan, lähettilään, todelliset ominaisuudet. Ja sellaisena tosiasiassa hänen seuraajansa, jotka näkivät hänet ja elivät hänen kanssaan, hänet ottivat.

"Kun ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus (as) oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva." (Joh. 6:14)

"Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana." (Matt. 21:46)

"Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista." (Matt 21:11)

"Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä todella tapahtui Jeesukselle (as), Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teoissa ja sanoissa Jumalan (swt) ja kaiken kansan edessä" (Luuk. 24:19)

Jeesus (as) ei vain kieltänyt olevansa Jumala (swt), vaan kieltäytyi jopa hyväksi kutsumisesta:

"Ja hänen sieltä tielle mennessä juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus (as) sanoi hänelle: "Miksi sinä sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala (Swt) yksin." (Mark. 10: 17-18)


Profeetta Israelille
Olemme nähneet Raamatusta ottamistamme lainauksista, että Jumala (swt) lähetti Jeesuksen (as). Kenelle hänet lähetettiin? Maailmalle? Antaa Raamatun kertoa:
"Jeesus (as) lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja, katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten, kuin Israelin kadonneitten lammasten tykö." (Matt. 15:21-24)

Jeesus (as) lähetti 12 valittua opetuslastaan julistamaan evankeliumia, hän neuvoi heitä välttämään ei-israelilaisia kaupunkeja:

"Nämä kaksitoista Jeesus (as) lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samanlaiseen kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin kadonneitten lampaiden tykö." (Matt. 10:5-6)

"Niin Jeesus (as) sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin ihmisen poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa." (Matt. 19:28)

Väite, että Kristus (as) olisi maailman syntien lunastaja, komoutuu Jeesuksen (as) omalla ehdottomalla lausumalla Johanneksen evankeliumissa. Rukouksessaan Jumalalle (swt), hän selittää, omat rajoituksensa johdonmukaisesti tehtävänsä yleisen hengen kanssa.

"Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niitten edestä, jotka Sinä olet minulle antanut, koska he ovat Sinun." (John. 17:9)

On historiallinen tosiasia, että kristinuskoa ei saarnattu ei-juutalaisille, ennen kuin vasta Paavalin kääntymisen jälkeen. Hän oli se, joka vaati sitä kohdatessaan vahvaa vastustusta Jeesuksen (as) valittujen apostolien taholta. He pitivät sellaista toimintaa Mestarin täsmällisten ohjeiden ja tekojen vahingoittamisena. Paavalin konflekteista aitojen alkuperäisten Kristuksen seuraajien kanssa on kirjoitettu paljon. Aiheesta puhuvat mm. tohtori Marcello Craveri kirjassaan "The life of Jesus (as)" ja tohtori Hugh Schonfield kirjassaan "Those incedible Christians".

Jeesuksen (as) viisaus rajoittaa hänen opetuksensa vain Israeliin, piili Aabrahamin monoteistisen uskon säilyttämisessä, jottei se saastuisi pakanallisista vaikutuksista, jotka olivat vallalla sukupuolella ei-juutalaisten keskuudessa. Mitä Jeesukseen (as) tulee, niin hänen mielestään muu ihmiskunta ei ollut vielä valmis ottamaan vastaan koko totuutta. Hänen pelkonsa todella toteutuivat Paavalin kääntymyksen ja sitä seuraavien käännytystoimenpiteiden myötä, jolloin ei ainoastaan Orfeuksen, Osiriksen, Attiksen ym. pakanakultit liitettiin järjestelmällisesti kristinuskoon ja niistä tuli sen osa.

Kirkko esittää kristinuskon leviämisen tueksi ei-juutalaisten keskuuteen seuraavia kohtia evankeliumista:

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä Minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." (Matt. 28:19-20)

" Ja että parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." (Luuk. 23:47)

"Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:15-16)

Mikään yllämainituista kolmesta kohdasta ei viittaa historialliseen Jeesukseen (as) kun hän eli, saarnasi ja käveli opetuslastensa kanssa. Ne viittaavat "ylösnousseeseen" Kristukseen (as) niin kutsutun ylösnousemuksen jälkeen, kun hän ilmestyi harvoille valituille. On tunnettua, että Raamatussa olevista neljästä evankeliumista ensin kirjoitettu oli Markuksen evankeliumi. Muut kirjoitettiin myöhemmin Markukseen perustuen, mutta koristuksia lisättiin kirjoittajien maun mukaan. On myös tunnettua, että koko kappale Markuksen evankeliumissa, joka kertoo Jeesuksen (as) kuolleista nousemisesta ja, joka sisältää ohjeita saarnata kristinuskosa ei-juutalaisten keskuuteen (ristiriidassa kaikkien Markusten edellisten näkemysten kanssa), on myöhempi lisäys.

Encyclopaedia Britannican 11. painos, 17. nide sivulla 730 kertoo, että kappale lisättiin evankeliumiin myöhemmin, mahdollisesti varhain 100-luvulla, korvaamaan kateissa olevia sanoja tai sanoja, joiden katsottiin olevan puutteellisia.

Myös William Neil kirjoittaa kirjassaan "Harper´s Bible Commentary", että kaikki Raamattukriitikot ovat yhtämieltä siitä, että Markuksen evankeliumin loppuosa (16:9-20) on niin sanottu "pidempi loppu" evankeliumille ja se ei esiinny vanhemmissa käsikirjoituksissa. Varhaisin kirjoitettu todiste ylösnousemuksesta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille. (15:3-8)

Jos Markuksen evankeliumin 16. luvun loppuosa (jakeet 9-20) on lisäys, kuten tässä on todistettu ja myönnetty, niin silloin koko tarina Kristuksen (as) kuolleista heräämisestä ja hänen kehotuksestaan mennä ja saarnata kaikille kansoille, kastaen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, on myöhempi lisäys. Tämän tarinan kirjoittaja, niin pitkälle kuin Raamattua lukemalla voi päätellä, on Paavali, koska varhaisin maininta asiasta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin kirjeessä korinttolaisille.

Jos siis koko tarinan perusta Jeesuksen (as) kuolleista nousemiselle on parhaimmillaankin avoin kysymyksille, jollei peräti selvästi virheellinen, niin silloin ei ole olemassa mitään perusteita sille uskolle, että Jeesus (as) olisi missään historian vaiheessa määrännyt, että hänen evankeliumiaan tulisi opettaa ei-juutalaisille. Samoin viitaus kolminaisuuden kolmesta henkilöstä Jeesukseen (as) viitaten, on perusteeton.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä