Moni näillä sivuilla keskusteleva, mutta etenkin keskustan hallituskumppaneiden demarileirissä toimiva, näyttää uskovan, että markkinatalous on kaiken yhteiskunnallisen pahan alkujuuri: ilmestyskirjan peto, sielunvihollinen, syyllinen kaikkii ongelmiin, käyhyyteen, tuloeroihin, sosiaalisiin epäkohtiin ja ihmisten pahoinvointiin, jota maailma kokee.
Keskustalta ei ole juuri kummoisiakaan kannanottoja markkinatalouteen näkynyt (ohjelmissa niitä saattaa olla), mutta ei paljoakaan ole näkynyt viimeaikaisessa mediajulkisuudessa.
Keskustan hallituskumppanille markkinatalous taas on olemassaolon elintärkeä ehto. Ellei SDP:llä olisi mitään, millä se voisi kannattajiaan pelotella, niin eihän SDP:llä olisi edes kannatusta. Ilman markkinataloutta ei olisi SDP:tä.
Mikä siis mahtaisi olla keskustan (ja sen kannattajien) näkemys markkinataloudesta kahden vaihtoehtoisen näkemyksen suhteen?
1) Markkinatalous on järjestelmä, jota hyväksikäyttämällä maailman kaikki itsenäiset valtiot, voivat (niin osatessaan) tuottaa kansalaisilleen kaiken tarvittavan hyvinvoinnin.
2) Markkinatalous on ökyrikas patruuna, joka itsekkyydessään vie meiltä tavallisilta ihmisiltä kaikki edut pois, ja käskee vielä, että emme edes itse saisi äänestää.
Keskustalta ei ole juuri kummoisiakaan kannanottoja markkinatalouteen näkynyt (ohjelmissa niitä saattaa olla), mutta ei paljoakaan ole näkynyt viimeaikaisessa mediajulkisuudessa.
Keskustan hallituskumppanille markkinatalous taas on olemassaolon elintärkeä ehto. Ellei SDP:llä olisi mitään, millä se voisi kannattajiaan pelotella, niin eihän SDP:llä olisi edes kannatusta. Ilman markkinataloutta ei olisi SDP:tä.
Mikä siis mahtaisi olla keskustan (ja sen kannattajien) näkemys markkinataloudesta kahden vaihtoehtoisen näkemyksen suhteen?
1) Markkinatalous on järjestelmä, jota hyväksikäyttämällä maailman kaikki itsenäiset valtiot, voivat (niin osatessaan) tuottaa kansalaisilleen kaiken tarvittavan hyvinvoinnin.
2) Markkinatalous on ökyrikas patruuna, joka itsekkyydessään vie meiltä tavallisilta ihmisiltä kaikki edut pois, ja käskee vielä, että emme edes itse saisi äänestää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on kiva, kun kaveri on tyytyväinen ja itsekin saa.
Tämä on markkinataloutta parhaimmillan.
Demarit ei anna köyhille, koska se on saavutettujen etujen vähentämistä, jos omaa liksaa ei samalla nosteta.
Luulisin Keskustankin talouskäsityksen perustuvan sosiaaliliberalistiseen markkinatalouteen.(valtion on tultava apuun tarpeen näin vaatiessa)
- poliittinen valta asettaa puitteet markkinavoimien toiminnalle
- puitteiden tehtävä on taata taloudellisen toiminnan laillisuus,taloudellinen kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Talouden perustana on yritäjyys ja yrittäjyyteen kannustava asennoituminen johon julkisen vallan on annettava edellytykset omalta osaltaan.
"1) Markkinatalous on jota hyväksikäyttämällä maailman kaikki itsenäiset valtiot, voivat (niin osatessaan) tuottaa kansalaisilleen kaiken tarvittavan hyvinvoinnin."
Tuo voisi olla jokseenkin mahdollista mutta kuitenkin hyvin epätodennäköistä vaikka ehto(osatessaan)täyttyisi.
Tuo toinen vaihtoehto ei ole mahdollista nykyisten pirstaleisten omistussuhteiden ja epätasaisen varallisuuden jakautumisen vuoksi.Maailmassa on vain muutama vaivainen varakas,mutta yksikään heistä ei täytä ökyrikkaan patruunan tunnusmerkkejä.
He pystyvät heilauttelemaan yksittäisten valtioiden talouksia,mutta yksittäisten ihmisten kaikkien etujen viemiseen tai äänioikeuksien ostamiseen heidän varallisuutensa ei riitä.
Köyhyydessä on kyse vain siitä miten se määritellään,kuka sen tekee ja minkä vuoksi.
Mielestäni otsikointisi antaa minulle luvan arvostella taustapuolueesi lapsenomaista näkemystä markkinataloudesta ja kutsua sitä yltiöliberalismiksi.
Tarkemmin juttuasi lukiessa tulee mieleen, että tiedät itsekin, että globaali talous toimii markkinatalouden periaatteilla (WTO), mutta talousalueiden ja itsenäisten valtioiden protektionismi johtaa ristiriitoihin.
Annat kuitenkin tahallasi kaksi vaihtoehtoa, joihin ei tyhjentävästi voi vastata.
Tietenkin olemme Keskustassa kotimaisuudelle protektionisteja mutta samalla hyvin ulospäinsuuntautuneita kauppapolitiikassa. Haluaisimme, kuten lähes kaikki valtiot maailmassa, olla riippumattomia ulkovalloista mutta samalla tehdä kauppaa ja yhteistyötä naapureiden ja kaukaisempien valtioiden kanssa.
Suomessa ollaan hyvin lähellä amerikkalaista järjestelmää, tosin protektionismi ja maataloustukijärjestelmämme eivät ole niin mittavia kuin USA:ssa, missä valtio ostaa ylihintaan ylituotannon. Suomesta vientiä ei edes kannata harkita.
Mitä taas tulee esim. Uuden Seelannin (tuttu paikka minulle) ns. "tuettomaan maatalouspolitiikkaan" ne ovat harhaa.
Suomessa tuetaan mm. mainostoimistoja ym. markkinoinnin yritystoimintaa julkisilla hankinnoilla. En oikein ymmärrä, miksi esimerkiki Alkon pitää tiedottaa ja mainostaa niin valtavasti. Tai esimerkiksi jonkun valtion viraston.
Suomessa myös tuetaan markkinataloudessa toimivia metalli- ja teknologiayrityksiä. Ne työllistävät aikansa mutta mikään teollisuuden ala ei teknologian kehityksen vuoksi ikuista.
Keskusta on ajanut yrityshenkisyyden lisäämistä yhteiskuntaan. Realistiselta pohjalta. Ei missään utopiamaailmoissa. Yrittäjäjyys on Suomessa kitketty ja myrkytetty 1970-luvulla melkoisen hyvin ja uuden oraan kasvattaminen siemenestä ei ole ollut helppoa, kun hyvän kasvualustan saattaa pilata rikkaruohot.
Keskusta vaalii hyvää markkinatalouden kasvumultaa, mutta koska globaali talous ei ole markkinataloutta (vaan perustuotannon osalta lähinnä valtioden subventoimia ylijäämämarkkinoita) niin tarvitsemme itsetuntevaa protektionismia ja ravinteita vapauttavaa kevytkyntöä silloin tällöin esimerkiksi verotuksen tai yritystukien suhteen.
Keskustan onnistumisesta yrittäjäasioissa kertoo se, että Keskusta on useimman itsenäisen yrittäjän valinta.
Markkinatalous on hyvä renki, mutta yltiöliberalismi on huono isäntä.
Kepu ruuvaa laakerit pörssin alle ja moottorin siihen pörssiä pyörittämään. Siinä kepun markkinatalous!
http://www.cs.wisc.edu/~rajwar/base/PICS/outhouse.jpg
Tuossa se on koko kuva vapaan markkinatalouden autuudesta!
Markkinataloudesta voi puhua ikään kuin sellainen olisi olemassa. Siis todellisuudessa.
Tämä puhe on kuitenkin harhaa, joka johtuu siitä että on ajattelullemme ominaista hahmottaa yleiskäsitteiden varassa todellisuutta. Harhan sisältö ei ole hetkessä syntynyt, vaan siihen vaikuttavat pitkässä historiallisessa kehityksessä muovautuneet ajattelutavat. Tämän vuoksi taloudesta ovat viisaampia puhumaan käsiteanalyysiin erikoistuneet filosofit eivätkä esim. taloustoimijat. Toimijat vain kuvaavat harhaisilla yleiskäsitteillä talousilmiöitä toimijan näkökulmasta.
Todellisuudessa taloudesta ei voida esittää mitään kokonaista käsitteellistä totuutta. Esimerkiksi 'markkinatalous' itsessään on sisällötön käsite. Todellisuudessa voidaan mahdollisesti sanoa korkeintaan että kyseessä on "hajautetun tiedon systeemi". Näin talousnobelisti Hayek määrittelee markkinatalouden. Hän ei sorru siihen harhaan, että markkinatalous olisi esim. jokin järjestelmä jolla olisi se ominaisuus, että se järjestäisi ihmisten elämän.
Rahaan ja taloustoimintaan liittyy paljon käsitteenmuodostusta, joka on samalla tavalla täysin epätodellista kuin mitä eurooppalaisessa historiassa aikaisempina vuosisatoina teologia oli. Vaikka talouskäsitteillä kuvitellaan puhuttavan todellisuudesta, itse asiassa puhutaan kuvitteellisista, mutta jumalallisen voiman ja pyhyyden omaavista ja hämäävistä käsitteistä. Se että ihmiset kuvittelevat taloudellisia "realiteetteja" ei ole mitenkään ihmiselle vierasta -- ihan vastaavalla tavalla ihmiset aiempina vuosisatoina kuvittelivat että maailmassa vallitsevat Jumalan lait ja ahto.
On olemassa vain pitkän ajatushistorialliseen perspektiiviin asettuva vastaus sille miksi talouden kuvitellaan muodostavan "järjestelmän" ja miksi tällä toiminnalla on sellainen luonne kuin on. Nämä ajatushistorialliset analyysit eivät tee taloudelle kunniaa. Talousajattelussamme päin vastoin suorastaan kiteytyvät ja täydellistyvät ne virheet joita viimeisen neljänsadan vuoden yleinen kehitys on synnyttänyt.
Käytännössä talouskäsitteillä yritetään kuvata taloustapahtumista, mutta mitään luonnontieteitä vastaavaa hallintaa talousteorioilla ei talousmaailmaan nähden saavuteta. Käytännössä -- jos taloutta hahmotetaan "järjestelmänä" -- talous on nimenomaan paradoksaalinen järjestelmä, joss siitä, että jokainen taloustoimija toimii omata kannaltaan järkevimmällä ja parhaalla mahdollisella tavalla, ei suinkaan seuraa sitä, että ihmisten elämä yleennsä tulisi paremmaksi. Esimerkiksi tällä hetkellä, kun rahatalous autonimisoituu, menestyvät taloustoimijat masinoivat tapahtumia niin että tuloerot kasvavat yhä jyrkkenevästi, mistä seuraa sosiaalisten yhteisöjen disorganisoituminen. Se taas sekä lakastuttaa taloustoimeliaisuuden että johtaa pahetessaan yhteiskunnallisen häriön lisääntymiseen. Jo aikapäiviähän häiriöt ovat lisääntyneet niin että ne nielevät monin verroin kaiken talouden kasvun tuoman hyödyn -- mutta häiriöitähän ei mitata talouden mittareilla. Niihin ei reagoida koska talouskäsitteistö jättää ne käsitteellistämättä.