Ostin keväällä -88 (se oli siihen aikaan kun osa teistä arv. lukijat, näin kirjoitelmistanne voi päätellä, kulki vielä vaipat housuissa) kesäautoksi 85 000 km ajetun SA 310 Swiftin. Hinta 24 000 mk. Kytkin sökönä, muuten kunnossa. Uudet levyt ja menoksi. Tarkoitus oli myydä se syksyllä pois. Vaan sitten kohtalo heitti minut matkatöihin. Kilometrejä alkoi kertyä. Työnantaja tarjosi isompaa tilalle, työsuhdeautoa. En heti huolinut, kun oli vasta elokuu ja siitä autohaitasta olisi mennyt kolmatta tonnia verotusarvona. Päätinkin katsoa, miten tuolla talven pärjäisi. Ja hyvin meni. Ajomatkat eivät tosin olleet pitkiä, saman läänin ja parin naapuriläänin alueella pyörittiin. - Ajoin sillä neljä vuotta, siihen 85 000:n päälle kertyi 160 000 lisää, eli oltiin jo 245 000 km:ssä. Koko aikana vain yksi jarrusylinteri, elektr. sytytyksen säätöyksikkö, uudet tulpanjohdot, kaksi pakoputkea (toinen meni nopeasti: ajoin mökkitiellä kiveen). Normaalit huollot. Koneelle ei koko aikana mitään. Sitten auto jäi vaimon käyttöön kaupunkiautona (muutimme 10 km:n päähän keskustasta) ja hän ajoi sillä vuoteen 1998. Yksi kytkinremppa vielä. Mittariin kertyi 318 000 km, joista meidän 233 000. Ne olivat tosi halpoja kilometrejä! Myydessäni sain siitä vielä 4 500 mk - ei ruostepilkkua missään. Summaan: Taloudellinen, kestävä, sitkeä kone, ketterä, terävä valoista lähtijä, hyvä käynnistymään myös pakkasella, yksin ajaen kulki 120 km/h. Mutta myös turvattoman pieni maantiellä, ohutkuorinen, kolmipyttyisenä kuormalle arka, muoviset penkit. Kaupunkiautona mainio! Jos kakkosautoa kaupunkikäyttöön haen, on se pikkujapsi ilman muuta! Jos nimittäin rahalla on vielä minulle mitään merkitystä, ja sillähän on, niin kauan ku se lottovoitto odotuttaa itseään. Eurooppalaisia löytyy, Opelia, Pösöä, Renua, Fiatia, Fordia, Folkkariakin, mutta ei niillä 300 000 km ajeta! Eikä niitä 100 000 km ajettuna uskalla ostaa.
Suzu 310 SA -84 (Swift) oli ihmepeli
Muisto vain
101058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tälläisellekin autolle saattaisi olla tilaa perheessä. Nykyautojen huipputekniikka saattaa tulla kalliksi, joten yksinkertainen, varma kulkupeli voisi olla mielenkiintoinen. Olisi se ainakin vaihtelua ajella tuollaisella. Eikä olisi kallista huvia.Paljonkohan mahtoi kuluttaa bensaa n. keskimäärin?
Kulutus vaihteli alle viidestä seitsemään litraan. Riippui täysin kaasujalasta ja kuormasta. Yksin pikiteitä maaseudulla rauhallisesti ajellen kulki kai neljällä litralla, mutta kaupunkiruuhkassa, pinna kireällä , valoista seuraaviin kiihdyttäen sai menemään 6 - 7 litraa. Keskikulutus seka-ajossa noin 5.3 - 5.5 litraa. -- Jos aiot hankkia vastaavan, siis kolmipyttyisen Swiftin-- (kato tarjokkaat vaikka Keltaisesta Pörssistä) mittauta puristukset. Jos ne on kunnossa, on kone päällisin puolin kunnossa. Mallin heikkous on jarrut. Siinä kasinelosessa ei ollut vielä jarrutehostinta - oli outo alkuun. Elektroninen sytytys (kunto) kannattaa selvittää myös. Sen säätöyksikkö on kallis pikkuosa. Muuten varaosat ovat halpoja. Katsastusmiehet kehuivat yleiskuntoa ja mm. peltejä joka kerta! - Lykkyä tykö hankintaan. Swift ja aikoinaan Renault 8 - siinä parhaat autot, joilla olen ajellut - Tai no, kakkosautona siis. Onhan mulla ollut työkäytössä 4 Citroen Bx:ää, niistä 3 dieseliä ja nykyisin ajan Peugeot 306:lla, mutta ne kuuluvat jo eri luokkaan; käyttötarkoitus on erilainen.
Ihmetyttää vähän, kun muistelen että vain alto oli kolmepyttyinen? Itselläni oli niitä kaksi ja niissä oli 800 kuutioinen kolmepyttyinen kone.
Muistelen että tuossa oli 1000 kuutioinen 4 pyttyinen? Voin muistaa väärinkin, MUTTA???
Kolme sylinteriä ja iskutilavuus 990 kuutiosenttimetriä oli 1984 SA 310 -mallissa (Swift). Sitä sanottiin litraseksi, vaikka rekisteriotteen mukaan moottorin tilavuus oli tuo 990 ccc. Myöhemmin Swiftille tuli kaksi moottorivaihtoehtoa, 1.0 ja 1.3 -litraiset. Onko niistä tuo isompi jo nelisylinterinen, en tiedä. Kertokoon joku.
Oliko siinä kolmepyttyisessä tasapainoakseli ja jos oli, niin millä veto siihen oli järjestetty?
Daihatsun vastaanlaisessa keksinnössähän se aksila oli.
joo se isolohko (1,3) on nelipyttynen, mulla on itellä molemmat versiot eli -84 1,0 3-syl. voimapesä ja -87 1,3 4-syl. Ne on molemmat ns. kakkos-autoja tai oikeestaan kolmos-kulkuneuvoja, aina yhtä luotettavia. Kovilla (yli -15astetta) pakkasilla turvauduin suzukiin työmatkojen ajoon, kun en viittiny käynnistää tirsselikulkuneuvoani.
itselläni on sama laite täälläkin hetkellä. aika varmatoiminen peli mutta en ole mistään löytänyt korjauskäsikirjaa josta löytyisi säätöarvoja kaasarille ym. Olisiko vinkkejä
Samat ovat kokemukset, ajoin kyllä vain 68 tkm. Sinä aikana ei ollut mitään huomauttamista ja pikkuautohan on aina pikkuauto. Jopa huollot ja varaosat olivat halpoja. Kasaavat nykyään kai Unkarissa näitä Suzukeja.
sama juttu...Itsellä oli vm-91 Suzuki Swift sedan 1,3 GLi, kun ostin sillä oli ajettu 138 tkm ja itse ehdin ajaa noin 45 tonnia lisää. Ei vian vikaa! Normaalit huollot tutulla yksityiskaverilla, pesut, tankkaukset ja vakuutuskulut, siinä se.
Kaiken kaikkiaan hämmästyttävä pirssi 20 tonnin (mk) autoksi: Lämmin kuin sauna vielä 30-pakkasessa, käynnistyi samoissa lukemissa, kulutus vain 5,5 litraa seka-ajossa, sain lasiin motarilla 185 kmt ja kiihtyvyys 11 sekan pintaa sataseen. Ei syönyt tippaakaan öljyä, ja aina katsastuksesta läpi. Harmittaa että tuli snobailuntarve ja vaihdoin vanhaan bensamersuun...
Isäukolla myös edelleen alla vm-87 Swift 1,3, nyt kilsoja 280 tkm ja kytkinlevyä lukuunottamatta ei ylimääräisiä remppoja. Toki kaasarin säädöt hiukka pielessä eli röpöttää kylmänä, mutta samaten katsastuksesta edelelen läpi moitteitta ja ei tippaakaan ruostetta (on ruostesuojattu). Maksoi hänelle käytettynä 14 tmk vuonna 1994, ja saisi edelleen 6000-9000 mk ex-rahaa vaihdossa; aika pienet arvonalennukset eikös?
Nyt on alla vm-98 perusbemari, menevä mutta voih niin vikaherkkä ja altis mekaanisille kulumille että! Lasissa vasta 64 tkm ja nyt vaihtoon alapallonivelet, tuulilasi sekä etujarrulevyt. Ja osat kalliita. Kiihtyvyyttä vähemmän, kulutusta 2-3 litra sussukkaa enemmän. Ja ennen kaikkea: osamaksueriä jäljellä vielä piiiitkään, toisin kuin sussukassa joka oli velaton.
Summa summarum: jos nyt saisin menneet takaisin, ajelisin edelleen tuolla Swiftillä. Lompsassa olisi fyrkkaa vaikka asuntovelalliseksi, eikä tarvitsisi itkeä jokaista klommoa ja naarmua ssekä aivan hirvittäviä vakuutusmaksuja...
...ihan useammasta suusta, että Swifti on ollut mainettaan parempi (tai onhan se tiedetty, sisäpiireissä, eli käyttäjäporukassa ainakin). Eikö se ole niin, että kun akkaansa, autoansa tai hevostansa kehuu, siinä kehuu ittiään. Ja syystä kyllä: Swifti on viisaan valinta. Erityisesti lämmittää tuo bemarikuskin kannanotto. Tähän saakka on kyllä ollut niin, että olen herkästi tarjonnut ojanpuoleista vilkkua, kun bemari vaan on taustapeiliin ilmestynyt olipa ittellä alla mikä ajokki tahansa. Onko se sitten niin, että se vilkku on syttynyt enemmänkin kunnioituksesta bemarin omistajan lompakkoa kuin auton ominaisuuksia kohtaan. Syttyy se vieläkin, siitä vaan, paremmalla ohi! Komea on peli ja kallis, mutta rautaa se vaan on. Ja ruostuu, kuluttaa ja maksaa siinä missä muutkin, paitsi se Swifti. - Kiitoksia keskustelusta, lopetan osaltani tähän.