Ruotsinmielisten yleinen heitto on tuo otsikkoajatus pakkoruotsin ja nykyisen kaksikielisyyden perusteluksi.
Millaista on Sveitsin monikielisyys ja Belgian kaksikielisyys Suomeen verattuna?
Sekä Sveitsi että Belgia ovat liittovaltioita eli hyvin itsenäisitä osista koostuvia. Kummankin maan kielipolitiikka on samanlainen. Kantonit ja Belgian osat (Flanderi ja Vallonia) tarjoavat yhteiskunnalliset palvelut vain omalla kielellään. Sen sijaan liittovaltion tasolla asiat hoidetaan viranomaisten kesken monikielisesti mm tulkkipalveluin.
Suomeen sovellettuna vastaava menettely merkitsee sitä, että kaikki palvelut ovat vain suomeksi ja Ahvenmaalla ruotsiksi.
Manner-Suomen sisäinen hallintokieli olisi vain suomi ja Ahvenmaalla tietysti ruotsi. Ahvenmaalaiset viranomaset ovat oikeutetut käyttämään ruotsia ja Suomen viranomaiset suomea asioidessaan keskenään. Tarvittaessa käytetään tulkkipalveluja.
Sveitsin ja Belgian kielipolitiikkamalli sopii loistavasti Suomeen.
Tämä koskee myöskin kielten opiskelua.
Sveitsissä, kuten melkein kaikissa maissa, on pakosta opiskeltava ainakin yhtä vierasta kieltä. Valinta on tehtävä neljän kielen paletista: saksa, ranska, italia ja retoromania. Vaikka kolme on kansainvälisestikin ja erityisesti eurooppalaisittain tärkeitä kieliä, ei mikään niistä ole sveitsiläisten parhaiten osaama vieras kieli:
"Learning one of the other national languages at school is obligatory for all Swiss, so most Swiss are supposed to be at least bilingual (in reality, many Swiss are more fluent in English than in their own country's other languages, particularly the German-speaking Swiss)."
- Siis Wikipedian mukaan sveitsiläiset hallitsevat vieraana kielenä parhaiten - ei suinkaan ranskaa / saksaa - vaan englantia, jota siis myös opiskellaan eniten.
Sveitsin vieraitten kielten opetus on hoidettu markkinalähtöisesti. Suomessa on toiminta täysin päinvastaista: ruotsin kielen tarve on miltei kokonaan hallinnollislainsäädännöllisesti keinotekoisesti aikaansaatu ja marginaalikieliruotsi on pakollinen maan kaikissa oppilaitoksissa suomenkieliselle opiskelijalle. Sen pitäisi olla vaihtoehtoinen englannin, venäjän ja saksan rinnalla.
Suomen ja Belgian kielipoliittinen tilanne oli samankaltainen 1800-luvulla.
Wikipedia kertoo siitä: "Uudella monarkialla (1831) oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin 1%:lle väestöstä ja ranska oli ainoa virallinen kieli, vähemmistöasemastaan huolimatta."
Belgian valtiossa oli siis silloin kahden kerroksen väkeä: bättre folk oli siellä ranskankielinen ja flaameja pidettiiin oppimattomina moukkina ja kielitaidottomina tomppeleina (kun eivät osanneet ranskaa, maailman ainoata todellista kulttuurikieltä - ai niin, olin unohtaa ruotsin).
Miten kummassa tästä tuli mieleen Elisabeth Rehnin lausunto Siuntiossa 5.1.1991: "Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla." - Aamulehti 6.1.1991
Toisaalta en usko, että valloonit menivät niin pitkälle flaameja halveksiessaan kuin (suomen)ruotsalaiset leimatessaan suomalaiset ali-ihmisiksi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal#Rasismi
Mitä me opimme Sveitsin ja Belgian kielipolitiikasta? Mitä me opimme (suomen)ruotsalaisten kielipolitiikasta?
Suomenruotsalaiset julistavat suureen ääneen kaksikielisyyden rikkautta. Ahvenanmaalle ja Ruotsiin tultaessa kaksikielisyys onkin muuttunut kiroukseksi. Kumman maan ruotsalaiset valehtelevat?
Totuus on se, että Belgian, Sveitsin, Suomen ja Ruotsin asukkaat eivät ole kaksikielisiä. Ne, harvat jotka ovat, heille kaksikielisyys on rikkaus. Muille valtioiden kaksikielisyys on kustannustaakka ja rasite.
Niinpä kaksikielisyys Belgiassa ja Sveitsissä on minimoitu. Ruotsissa sitä ei ole. Suomessa kaksikielisyys on maksimoitu.
Suomen on aika toteuttaa eurooppalainen kielipolitiikka ja lopettaa suomalaisten kyykyttäminen pakkoruotsilla.
Millaista on Sveitsin monikielisyys ja Belgian kaksikielisyys Suomeen verattuna?
Sekä Sveitsi että Belgia ovat liittovaltioita eli hyvin itsenäisitä osista koostuvia. Kummankin maan kielipolitiikka on samanlainen. Kantonit ja Belgian osat (Flanderi ja Vallonia) tarjoavat yhteiskunnalliset palvelut vain omalla kielellään. Sen sijaan liittovaltion tasolla asiat hoidetaan viranomaisten kesken monikielisesti mm tulkkipalveluin.
Suomeen sovellettuna vastaava menettely merkitsee sitä, että kaikki palvelut ovat vain suomeksi ja Ahvenmaalla ruotsiksi.
Manner-Suomen sisäinen hallintokieli olisi vain suomi ja Ahvenmaalla tietysti ruotsi. Ahvenmaalaiset viranomaset ovat oikeutetut käyttämään ruotsia ja Suomen viranomaiset suomea asioidessaan keskenään. Tarvittaessa käytetään tulkkipalveluja.
Sveitsin ja Belgian kielipolitiikkamalli sopii loistavasti Suomeen.
Tämä koskee myöskin kielten opiskelua.
Sveitsissä, kuten melkein kaikissa maissa, on pakosta opiskeltava ainakin yhtä vierasta kieltä. Valinta on tehtävä neljän kielen paletista: saksa, ranska, italia ja retoromania. Vaikka kolme on kansainvälisestikin ja erityisesti eurooppalaisittain tärkeitä kieliä, ei mikään niistä ole sveitsiläisten parhaiten osaama vieras kieli:
"Learning one of the other national languages at school is obligatory for all Swiss, so most Swiss are supposed to be at least bilingual (in reality, many Swiss are more fluent in English than in their own country's other languages, particularly the German-speaking Swiss)."
- Siis Wikipedian mukaan sveitsiläiset hallitsevat vieraana kielenä parhaiten - ei suinkaan ranskaa / saksaa - vaan englantia, jota siis myös opiskellaan eniten.
Sveitsin vieraitten kielten opetus on hoidettu markkinalähtöisesti. Suomessa on toiminta täysin päinvastaista: ruotsin kielen tarve on miltei kokonaan hallinnollislainsäädännöllisesti keinotekoisesti aikaansaatu ja marginaalikieliruotsi on pakollinen maan kaikissa oppilaitoksissa suomenkieliselle opiskelijalle. Sen pitäisi olla vaihtoehtoinen englannin, venäjän ja saksan rinnalla.
Suomen ja Belgian kielipoliittinen tilanne oli samankaltainen 1800-luvulla.
Wikipedia kertoo siitä: "Uudella monarkialla (1831) oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin 1%:lle väestöstä ja ranska oli ainoa virallinen kieli, vähemmistöasemastaan huolimatta."
Belgian valtiossa oli siis silloin kahden kerroksen väkeä: bättre folk oli siellä ranskankielinen ja flaameja pidettiiin oppimattomina moukkina ja kielitaidottomina tomppeleina (kun eivät osanneet ranskaa, maailman ainoata todellista kulttuurikieltä - ai niin, olin unohtaa ruotsin).
Miten kummassa tästä tuli mieleen Elisabeth Rehnin lausunto Siuntiossa 5.1.1991: "Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla." - Aamulehti 6.1.1991
Toisaalta en usko, että valloonit menivät niin pitkälle flaameja halveksiessaan kuin (suomen)ruotsalaiset leimatessaan suomalaiset ali-ihmisiksi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal#Rasismi
Mitä me opimme Sveitsin ja Belgian kielipolitiikasta? Mitä me opimme (suomen)ruotsalaisten kielipolitiikasta?
Suomenruotsalaiset julistavat suureen ääneen kaksikielisyyden rikkautta. Ahvenanmaalle ja Ruotsiin tultaessa kaksikielisyys onkin muuttunut kiroukseksi. Kumman maan ruotsalaiset valehtelevat?
Totuus on se, että Belgian, Sveitsin, Suomen ja Ruotsin asukkaat eivät ole kaksikielisiä. Ne, harvat jotka ovat, heille kaksikielisyys on rikkaus. Muille valtioiden kaksikielisyys on kustannustaakka ja rasite.
Niinpä kaksikielisyys Belgiassa ja Sveitsissä on minimoitu. Ruotsissa sitä ei ole. Suomessa kaksikielisyys on maksimoitu.
Suomen on aika toteuttaa eurooppalainen kielipolitiikka ja lopettaa suomalaisten kyykyttäminen pakkoruotsilla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kieltä Yhdysvalloissa on?
Virallisesti, virallista kieltä ei ole!
Yhdysvalloissa useimmat osavaltiot ovat säätäneet englannin ainoaksi viralliseksi kieleksi.
Liittovaltio toimiin englanniksi ilman lakiakin.
Sveitsissä puhutaan pääasiassa sveitsinsaksaa, mutta ulkomaalainen pärjää Saksalla hyvin. Ranskalaisilla ja italialaisilla alueilla (häilyvästi ranskan- ja italiankieliset kantonit) kommunikoidaan omilla murteillaan. Sveitsi on siis lukuisien murteiden maa. Englannin osaaminen sijoittuu pääasiassa suurimpien kaupunkien väestöön, sillä nämä työllistävät eniten niin sveitsiläisiä kuin ulkomaalaisiakin. Tietysti yhä nuorempi sukupolvi valitsee opiskelukielekseen englannin.
Mielestäni Suomessa voisi käyttää sellaista mallia kielten opiskelussa, että
A1 olisi pakollinen englanti -> voisi aikaistaa aloitusta toiselle luokalle
A2 ja A3 olisivat pakollisia, mutta kieleltään vapaavalintaisia -> A2 esim. viidennellä luokalla
A2 esim. ruotsi, venäjä, saksa, ranska, espanja, italia
A3 -> esim. ylä-asteen alkaessa
A3 esim. yllä mainitut kiina, japani, arabia
Tällaista ehdotusta tietysti kritisoidaan resurssien riittämättömyyden vuoksi -> eli rahan, opettajien ja tilojen puute. Mutta ehkä joku päivä vielä, kun valtiovalta saa raha-asiansa järjestettyä verotuksen ja säästöjen kautta ja kun Lapista löytyy järjetön arvomineraaliesiintymä tms. Eiköhän siihen mennessä ole monikulttuurinen Suomi jo saanut arabi- ja aasialaisopettajia riveihin.
Unohdin listasta tietysti äidinkielen, eli se olisi A1 ja muut niin edelleen, yhteensä siis NELJÄ kieltä jo peruskoulussa.
Hei please, erityislasten ja maahanmuuttajien kanssa töitä tehneenä, ethän näe edes unta tällaisesta pakollisten kielten määrästä. Suomi ja englanti ovat osalle riittävä paketti. Muille saa tarjota rajattomasti.
Toinen svekojen käytämä huono esimerkki on Kanada. Kanadassa ei ole pakkoranskaa pääväestöllä, vaikka ranskankielisiä on viisinkertainen määrä suhteessa suruihin.
Sekä englanti että ranska ovat kumpikin valloittajien myöhään tuomia kieliä, jotka syrjäyttivät totaalisesti alkuperäiskielet. Suomessa ruotsi on vieraan valloittajan tuoma kieli ja suomi on selvä alkuperäiskieli.
Eli Kanadaa ei voi lähtökohdiltaan eikä nykytilanteeltaan verrata Suomeen.