..viime jouluna.Pidin kuolevaa siskoa sylissä ja itkin.Itken vieläkin,on niin ikävä.On kovin surullista lukea tätä palstaa,toivon kaikille teille sairastuneille voimia selättää tuo tappava kamala tauti.
Anoreksia tappoi minun ihanan
pikkusiskoni
51777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen pahoillani pikkusiskosi puolesta :(
mutta tuskin viestisi saa ketään anorektikkoa paranemaan..
toivottavasti edes pistäisi miettimään mahdollista hoitoon menemistä..En usko että varsinkaan nuoret oikein ymmärtävät miten vakavasta taudista voi olla kyse.Mun sisko sairasti 10 vuotta,välillä näytti ihan hyvältä mutta vuosi ennen kuolemaa tiesin jo että tämä tulee hänet tappamaan.Hän kyllä tiesi sen itsekin,mitään ei kuitenkaan pystytty enää tekemään,hän vaan kuihuti pois.Apua on mahdollista saada ja melkein kaikki selviävät kuitenkin hengissä,siskolla oli vaan epäonni että joutui täältä lähtemään 23 vuotiaana,kun olis ollu vielä elämä edessä.
Oon pahoillani siskosi puolesta.. :(
kiitoksia toivotuksista.
ja voimia sinulle,saat mun sympatiat.Tiedän mitä koet,tai ainakin uskon tietäväni.Meidän lähipiiri unohti ja turhautui,toivottavasti sinulla on joku joka ymmärtää tai ainakin kuuntelee.
Todellakin pahoillani siskosi puolesta! Ei siihen kai muuta voi sanoa.. Mutta muille haluan oikeasti sanoa, että anoreksialla ei voiteta mitään! Hävitään joka tapauksessa, siis jos ollaan "tarpeeksi" hyviä tässä jutussa kuollaan eli ollaan ihan vitun luusereita! Jos ei haluta kuolla niin on PAKKO lopettaa ja nostaa painoa edes vähän, ja taas ollaan hävitty tälle sairaudelle! se voittaa aina ja nauraa paskasesti perään! niin se menee.. Ainoo millä voitetaan on nauraa takas ja lopettaa tää paska,olla väliinpitämätön sairautta kohtaan, annetaan sen olla se surkee paskiainen joka tapetaan! Ei anneta sen hallita vaan otetaan elämä omiin käsiin takas ja nostetaan painoo vaikka väkisin sen kiusaks, ei "se" voi olla niin vahva ettei vastaan pystyis pistään! Jokainen miettii ittekseen haluaako OIKEASTI tähän pisteeseen missä minäkin tälle hävisin. Eli olen todella piiitkään ajatellut ettei tää vaikuta muhun mitenkään että painan 43 ja 172 pitkä,mutta pitäkääpä painonne tossa ja hetkellisesti paljon alempana kuutisen vuotta ni tiedätte helvetin!! Mitä vanhemmaksi tuutte teinivuosista ja ylitätte reilusti kahenkympin ni ei se elimistö toimikaan enään kuin pitäis, kokemusta on ja monet miljoonat kerrat itketty ja oltu varmoja että minä olen seuraava joka lähtee tästä mailmasta. Kun tietäisitte kokemuksesta mitä kaikkea anoreksia voi aiheuttaa niin se/tämä on kauhufilmistä! Nyt tulee näköjään romaanin pituinen teksti eli enköhän lopeta tähän ja jatka tarinaani joskus toiste, mut VOIMIA kaikille taistelijoille=):):):) Ootte oikeesti ihania ja kauniita just sellasina kun ootte ILMAN sairautta:)