Olen käyttänyt Seronil 20 mg 1 tabl. aamuisin jo tosi kauan, useita vuosia. Viime syksynä olin omasta tahdostani pari kuukautta ilman sitä, mutta mieliala laski. Toisaalta kun käytän sitä, niin en huomaa mielialan nousua!
Olenkin alkanut pohtia, että en ole masentunut. Diagnoosini on ollut jo vuosia sitten lievä persoonallisuushäiriö, johon on liittynyt impulsiivisia ja "vaativia" piirteitä. Aikoinaan oli pahantekoja ja pari oikeudenkäyntiä. Lisäksi on ollut ongelmia alkoholin kanssa, mutta ei enää ollenkaan yli puoleen vuoteen.
Nykyisin käytän siis tuota em. lääkettä, mutta en koen itseän masentuneeksi tai "persoonallisuushäiriöiseksi" juuri ollenkaan. Voi olla osin tuon lääkkeen ansiota?!
Eli. Kuinka kauan tuota lääkettä käytetään? Minulla ei ole ollenkaan hoitosuhdetta mihinkään psykiatriin tai yleislääkäriin. Tuon lääkkeen määräsi uudelleen viime syksynä päivystyksen yleislääkäri kun menin sinne flunssan ja unettomuuden vuoksi. Sain myös Levozin 25 mg jota myös yhä käytän. Kuulemma molempiin lääkkeisiin ei synny riippuvuutta. Levozininkin aion lopettaa! Siskoni, vaikka on ihotautilääkäri ei osaa oikein neuvoa muuten kuin käskee mennä psykiatrille. Ei kai lääkeitä ole tarkoitus käyttää useita vuosia, jos tuntuu pärjäävänsä ilman?! Niistähän voi olla vaikka mitä sivuvaikutuksia. Myrkkyjähän ne ovat!
Olenkin alkanut pohtia, että en ole masentunut. Diagnoosini on ollut jo vuosia sitten lievä persoonallisuushäiriö, johon on liittynyt impulsiivisia ja "vaativia" piirteitä. Aikoinaan oli pahantekoja ja pari oikeudenkäyntiä. Lisäksi on ollut ongelmia alkoholin kanssa, mutta ei enää ollenkaan yli puoleen vuoteen.
Nykyisin käytän siis tuota em. lääkettä, mutta en koen itseän masentuneeksi tai "persoonallisuushäiriöiseksi" juuri ollenkaan. Voi olla osin tuon lääkkeen ansiota?!
Eli. Kuinka kauan tuota lääkettä käytetään? Minulla ei ole ollenkaan hoitosuhdetta mihinkään psykiatriin tai yleislääkäriin. Tuon lääkkeen määräsi uudelleen viime syksynä päivystyksen yleislääkäri kun menin sinne flunssan ja unettomuuden vuoksi. Sain myös Levozin 25 mg jota myös yhä käytän. Kuulemma molempiin lääkkeisiin ei synny riippuvuutta. Levozininkin aion lopettaa! Siskoni, vaikka on ihotautilääkäri ei osaa oikein neuvoa muuten kuin käskee mennä psykiatrille. Ei kai lääkeitä ole tarkoitus käyttää useita vuosia, jos tuntuu pärjäävänsä ilman?! Niistähän voi olla vaikka mitä sivuvaikutuksia. Myrkkyjähän ne ovat!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen ihan vakavissani käyntiä psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla. En luota yleislääkäreiden osaamiseen masennuksen hoidossa.
Lääkityksen lopettaminen pitää tehdä asiantuntevasssa ohjauksessa ja siinä paras apu on nimenomaan tuo em. ammatti-ihminen. Minun saamani ohjeen mukaan lääkettä syödään vähintään vuosi, tarvittaessa pidempään. Sinulla noita lääkitykseen liittyviä syitä on muitakin kuin pelkkä masennus, joten niistä en maallikkona tiedä mitään.
Mene sinne erikoislääkärille, siellä homma selviää. Ei ihan ilmaista puuhaa, jos yksityisesti on liikenteessä, mutta se kannattaa. Kelakorvauksen kanssa käynnistä, sisältäen B-lausunnon, pulitin reilut 70 €. Ilman lausuntoa päässee halvemmalla. Kyllähän noita löytyy myös julkiselta puolelta, mutta jonotusaika voi olla pitkänlainen.
kaikkiin (?) psyyke/mielialalääkkeisiin.
Käytännössä se on ihan sama, millaisesta riippuvuudesta on kyse, kun lopetuksesta seuraa käyttäjälle (psyykkisiä) vieroitusoireita.
Vieroitusoireita voi luulla sairauden oireiksi, mitä kuntoutuja pelästyy ja alkaa napsia mömmöjä uudelleen.
Minulla on periaatteena, että lääkkeiden käyttö jää minimiin. Erityisesti ns. lääkkeet eivät sovi herkille ihmisille. Heidän päänsä/mielensä menee niistä entistä enemmän sekaisin.
Sinun tapaustasi en tunne, mutta yleisesti haluan sanoa, ettei kaikkia reseptejä pidä ottaa, mitä lääkäri tuputtaa. Jokainen on itsensä paras asiantuntija. Yritä löytää HYVÄ lääkäri, jonka kanssa voi keskustella asiallisesti lääkkeiden tarpeellisuudesta.