Olen sosiaalinen ja avoin ihminen, kerron ajatuksiani ja ilmaisen tunteeni ystävieni kanssa. Olen tehnyt rohkeita tekoja ja ylittänyt itseni vaarallisissa tilanteissa harrastus- ja työmaailmassa. Olen eloisa ja mielikuvitusrikas persoona, aina jotain uutta kehitteillä.
Tapasin miehen, jonka kanssa meillä on mielenkiintoista juteltavaa ja kerroinkin alkuun hyvin avoimesti kaikista asioista, kunnes tajusin, että hän on kiinnostunut ja minä myös. Mies omaa samankaltaisia piirteitä kuin minä. Sisälläni heräsi kuitenkin paniikin oloinen tila, menin lukkoon, enkä osannut enää niin kertoa ajatuksiani. Kun vietimme yhdessä aikaa, mies kokkasi minulle, oli ystävällinen, katsoimme leffaa, halailimme.. Tilanteessa oli jotain jännittynyttä minkä aistin, ja sai minut vielä enemmän jännittyneeksi ja en oikein saanut mitään järkevää sanaa suustani eikä ajatuksetkaan lentäneet, että olisin saanut aikaan rennon keskustelun, joita meillä oli ennen kuin tajusimme tunteet.
Olenko ujo vai mikä mulle tuli, miksi en osaa enää olla tämän miehen kanssa kahden kesken luontevasti? Tykkään todella paljonko tästä miehestä, mutta jotenkin kadotan oman itseni, rentouteni tämän miehen kanssa. Onko tämä normaalia, käykö muille näin?
Tapasin miehen, jonka kanssa meillä on mielenkiintoista juteltavaa ja kerroinkin alkuun hyvin avoimesti kaikista asioista, kunnes tajusin, että hän on kiinnostunut ja minä myös. Mies omaa samankaltaisia piirteitä kuin minä. Sisälläni heräsi kuitenkin paniikin oloinen tila, menin lukkoon, enkä osannut enää niin kertoa ajatuksiani. Kun vietimme yhdessä aikaa, mies kokkasi minulle, oli ystävällinen, katsoimme leffaa, halailimme.. Tilanteessa oli jotain jännittynyttä minkä aistin, ja sai minut vielä enemmän jännittyneeksi ja en oikein saanut mitään järkevää sanaa suustani eikä ajatuksetkaan lentäneet, että olisin saanut aikaan rennon keskustelun, joita meillä oli ennen kuin tajusimme tunteet.
Olenko ujo vai mikä mulle tuli, miksi en osaa enää olla tämän miehen kanssa kahden kesken luontevasti? Tykkään todella paljonko tästä miehestä, mutta jotenkin kadotan oman itseni, rentouteni tämän miehen kanssa. Onko tämä normaalia, käykö muille näin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä, minulle on tuttua. Se on ainakin mulla eroahdistus. Kun tykkää toisesta tosi paljon, saa ahdistusta siksi kun tajuaa, että olisi kamala menettää se rakas sitten kans.
Rohkeutta nyt vaan. Minulla on nyt mies, jota rakastan, mutta alku oli tosi hankalaa, kun en uskaltanut sitoutua. Sain hirvittäviä ujostuskohtausia ja jopa joskus vieläkin.
Mutta itse sain ratkaistua tilanteen siten, että kerroin miehelle heti suoraan, että nyt minä sain ujostuskohtauksen.
Melkein naurattaisi, mutta se on totta. Kohtaus meni ohi aina sillä kun sanoin. Miehestä se oli tosi herttaista ja söpöä, ja siten suhteemme syveni.
Olemme nyt seurustelleet neljä vuotta, mutta pidämme kahta asuntoa. Koska minulla on just sitä eroahdistusta ja sitoutumisenpelkoa. Mies oli ennen komennustöissä viikot ja näimme vain viikonloppuisin, siksi varmaan ymmärrät että pakkasi tulemaan niitä hirvittäviä ujostelukohtauksia.
Nyt hän asuu samalla paikkakunnalla ja olemme kaikki vapaa ajat yhdessä, jommalla kummalla.
Olen oikea kohtausihminen. Saan noiden ujostuskohtausten lisäksi myös voimakkaita rakkauskohtauksia, ikäväkohtauksia, pelkokohtauksia, surukohtauksia ja jopa vihakohtauksia ( en kuitenkaan häntä kohtaan).
Mutta olen nyt tiedostanut, että minä olen vaan tällainen. Yleensä olen tunteeton, pinnallinen ja kova teeskentelemään, koska minulla ei ole kaikkia sellaisia tunteita joita luulen ihmisten kokoajan jakavan toistensa kanssa. Mulla on vaan tunnekohtauksia.
Sanon yleensä suoraan noista muistakin kohtauksista, koska ne ovat aika voimakkaita ja toinen hämmästyisi. Sanon, esim. nyt tuli rakkauskohtaus, ja sitten suukotellan kovasti. Tai esim. nyt tuli itku, kun tuli niin kova surukohtaus jne.
Jotkut vain elävät tunteensa näin lyhyitä ja voimakkaita tunnekohtauksia. Ja kaiken muun ajan on hyvin viileä ja jopa tunteeton ja etäinen.
Niin, nää mun fiilikset vois hyvinkin olla eroahdistusta ja pelkoa menettää itselle rakas ihminen, kun häneen on jo kiintynyt. Etenkin kun olen menettämisen tosi rankasti nuorempana kokenut, kai siitä kivusta jää muistikuva, että entäs jos taas tapahtuu niin.
Tää mun uus mies sanoikin mulle, että musta tuli ujopiimä kun vietimme aikaa yhdessä ja koin olevani niin jännittynyt. Se tuntui aika viheliäältä koska ei haluais tuntea oloaan ujoksi ja jotenkin sen haluais peittää, mut päinvastoin tehtynä on oma olo varmasti parempi ja pääsen eteenpäin.
Kiitos vaan näkymyksestäsi, avoimena meen eteenpäin..