Dark City ei ole aivan tuoreimpia leffoja, mutta koska se tuli katsottua, niin tuonpa mielipiteeni esille siitäkin. Elokuvan ohjaaja Alex Proyas on tunnettu The Crow elokuvasta. Samoissa tunnelmissa liikutaan edelleenkin, joskin tyylilaji on eri. The Crow oli gootti-henkistä kauhua, Dark City on gootti-henkistä SciFiä. Tummuus ja mahtipontisuus ovat vahvasti mukana samoin kuin hyppyselinen romantiikkaa.
Dark City on synkkä, tai mieluummin synkeä tarina vieraista olioista, jotka tekevät ihmisillä kokeitaan. Dark Citystä puuttuu valo ja vesi eli ihmisten elämä on jatkuvaa yössä vaellusta, jonka keskeyttää vain puolenyön aikaan tapahtuvat muokkaukset, jolloin kaikki ihmiset ovat nukutettu. Dark Citystä on riisuttu pois kaikki kaunis mukaanlukien värit. Kaupunki on kuin vanhaa tiilipintaa, joka on tummunut vuosikymmeniä sitten. Tässä mielessä leffa on mitä puhtainta film noiria.
Paitsi että Dark City on kovasti The Crown kaltainen, niin muihinkin elokuviin tulee vertailukohtia. Seven tulee mieleen useammin kuin kerran ja samanlainen sisäilman ummehtunut tunnelma on tässäkin. Vieraan rodun edustajat ovat kuin Hellraisereista peräisin, yhtä auringonpolttamia, joskin vähäisemmin iho-ongelmin. Kuitenkin Dark City on mitä puhtain SciFi leffa, tunnelmat ja lavasteet vain tuovat mieleen useat muut elokuvat. Elokuva on vaihteeksi myös vähän painottunut nimen omaan siihen Science puoleen, joskin mystiikka vie paljon huomiota.
Vaikkei näyttelijöissä varsinaista ykkösnimeä olekaan, niin nimeä ovat ehtineet hankkia Kiefer Sutherland, William Hurt ja Jennifer Connelly. Sutherland tekee mitä mainioimman roolityön vanhana lääkärinä osassa, joka oikeastaan tuntuu kuin olisi räätälöity hänen isälleen. William Hurt, yksi nykyajan tyylikkäimmistä ja parhaista näyttelijöistä, tekee jälleen kerran hienon roolin poliisina, jonka tehtävänä on selvittää murhasarjaa. Rufus Sewell päähenkilönä jää hieman etäiseksi, mutta valittaa ei voi hänenkään suoritustaan.
Dark City on tarkkaan tyyliteltyä elokuvaa, joka on kovasti ohjaajansa oloinen. Elokuva ei pysy yhden tyylilajin sisällä, mutta silti kaikki tykee kokonaisuutta. Elokuva on tyylikäs, joskin se tyyli on synkkä ja alakuloinen. Kaunista, mielenkiintoista ja pelottavaakin katsottavaa. Arvosana 8
Dark City on synkkä, tai mieluummin synkeä tarina vieraista olioista, jotka tekevät ihmisillä kokeitaan. Dark Citystä puuttuu valo ja vesi eli ihmisten elämä on jatkuvaa yössä vaellusta, jonka keskeyttää vain puolenyön aikaan tapahtuvat muokkaukset, jolloin kaikki ihmiset ovat nukutettu. Dark Citystä on riisuttu pois kaikki kaunis mukaanlukien värit. Kaupunki on kuin vanhaa tiilipintaa, joka on tummunut vuosikymmeniä sitten. Tässä mielessä leffa on mitä puhtainta film noiria.
Paitsi että Dark City on kovasti The Crown kaltainen, niin muihinkin elokuviin tulee vertailukohtia. Seven tulee mieleen useammin kuin kerran ja samanlainen sisäilman ummehtunut tunnelma on tässäkin. Vieraan rodun edustajat ovat kuin Hellraisereista peräisin, yhtä auringonpolttamia, joskin vähäisemmin iho-ongelmin. Kuitenkin Dark City on mitä puhtain SciFi leffa, tunnelmat ja lavasteet vain tuovat mieleen useat muut elokuvat. Elokuva on vaihteeksi myös vähän painottunut nimen omaan siihen Science puoleen, joskin mystiikka vie paljon huomiota.
Vaikkei näyttelijöissä varsinaista ykkösnimeä olekaan, niin nimeä ovat ehtineet hankkia Kiefer Sutherland, William Hurt ja Jennifer Connelly. Sutherland tekee mitä mainioimman roolityön vanhana lääkärinä osassa, joka oikeastaan tuntuu kuin olisi räätälöity hänen isälleen. William Hurt, yksi nykyajan tyylikkäimmistä ja parhaista näyttelijöistä, tekee jälleen kerran hienon roolin poliisina, jonka tehtävänä on selvittää murhasarjaa. Rufus Sewell päähenkilönä jää hieman etäiseksi, mutta valittaa ei voi hänenkään suoritustaan.
Dark City on tarkkaan tyyliteltyä elokuvaa, joka on kovasti ohjaajansa oloinen. Elokuva ei pysy yhden tyylilajin sisällä, mutta silti kaikki tykee kokonaisuutta. Elokuva on tyylikäs, joskin se tyyli on synkkä ja alakuloinen. Kaunista, mielenkiintoista ja pelottavaakin katsottavaa. Arvosana 8
Vastaukset 1
Vanhimmat
korostan vain yhtä mainitsemaasi seikkaa tossa filmissä joka hieman latisti tunnelmaa:
"Rufus Sewell päähenkilönä jää hieman etäiseksi, mutta valittaa ei voi hänenkään suoritustaan."
Itse antaisin korkeintaan sen kasin. Jokatapauksessa ajatuksia herättävä elokuva=)
*kippis*=)