MINUA JOSKUS

MINUA JOSKUS

Minua joskus ärsyttää ihmiset,
jotka luulevat olevansa täydellisiä.
Muita terävämpiä ja viisaampia.
Mitä sillä on väliä.
Kuka mitäkin on.

Niin kuolevat kerran täydeliset,
niin kuin nekin jotka eivät täydelisiä ole.
Haudassamme emme enää kersku tekemisillämme.
Emmekä sillä mitä jätimme tekemättä.
Elämä itse on opettanut minua.

Älä ylen katso täydelisyyteen pyrkivää.
Sillä jonakin päivänä,
on hänenkin päivänsä tullut täydeliseksi.
Älä anna hänen sokaista näkeviä silmiäsi.
Sillä se sokeus joka hänessä loistaa,
on hänen omaa itseänsä täynnä oleva sydän.

Älä anna rikkaalle,
Sillä hänellä on kaikea yllin kyllin.
Olisi kuin heittäisin luun niille,
jotka minua arvostelevat.
Parjaten pilkaavat.
Tyydyttääkseen oma hyväisen sydämmensä.

On onni antaa vähästään.
Ja muistaa niitä joilla ei mitään ole.
Ei minussa ole mitään millä voisin ylpeillä.
Enkä sitä haluakkaan.
Olen tälläinen kuin olen iloinen ja tyytyväinen.
Ja tavatoman onnelinen.

T: Jaretc


SANOI RAKKAANI MINULLE

Niin, rakkaani sanoi kerran minulle.
Pysy sellaisena kuin olet.
Älä muutu hitustakaan siitä mitä nyt olet.
Sinä kelpaat minulle sellaisena.

Mietin sitä usein.
Se on varmasti totta.
Olen joskus liijan kiltti ihminen.
Olen kasvanut nöyryyteen.

Ei nöyryydessä mitään pahaa ole.
Se on kuitenkin sydämmen hyve.
Ominaisuus, jota pidän arvossa.
Se on lahja ihmisen.

Rakastan häntä.
Annan hänelle kaikkeni.
Toivon saada pitää hänet,
tämän myrskyisen elämäni.

Olen minä häntä kunnioittanut.
Rakkaudellani ei ole määrää.
Voi jos minä vielä pääsen,
kirjoitan hänestä laulun.

Kauneimman laulun.
Hienoimman sävelen laitan siihen.
Se olkoon hänen omansa.
Ja hän kuunnelkoon sitä silloin,
kun olen poissa.

Ottakoon hän sen omaksensa.
Kuunelkoon sitä lohduttaakseen sillä itseään.
Antakoon sen soida muistona kauniista ajasta.
Sillä koskaan ei tiedä.
Milloin päivämme ovat luetut.

T: Jaretc