mistä oireista sairaalaan

noilla sinun mainitsemillasi oireilla (jos joku ulkopuolinen niitä nyt minulta ainakaan tarkkailisi) olisin ollut sairaalassa jo pidemmän aikaa. tämä on ainoa paikka missä voin tunnustaa tällasia asioita, en edes avomiehelleni voi kertoa.
oireeni(tai minut sairaalaan laittamisen syyt olisisvat)
1)unilääkkeiden jatkuva yliannostuskäyttö, mutta ei itseni vahingoittamismielessä(tuskin meidän masentuneiden joukossa kuitenkaan mitenkään ihmeellisen harvinaista tällainen).
2)itsetuhoisia ajatuksia(ilman rohkeutta toteuttaa. odotan sitä päivää kun se rohkeus löytyy ja pääsen tästä kaikesta).
3)olen laihtunut 6vko:ssa kymmenisen kiloa(joka ei kyllä toisaalta haittaa mitään...170cm/52kg)ruoka ei vain maistu. joinain päivinä tulee syötyä vain leipä tai kaksi. yleensä en edes jaksa syödä kerralla kokonaista.
4)väsyn nykyään pienimmästäkin asiasta. suihkussa käyminenkin saa minut väsymään, fyysisesti(ja henkisesti).
5)en jaksa kuin nukkua, vaikka en edes saa unta, makaan vain sängyssä ja teen ei mitään.
6)pitkäaikaissairauteni on jäänyt niin huonolle hoidolle että alkaa ilmentyä jo samoja oireita kuin niinä aikoina kun siihen sairastuin.
*)ympäristölle en vaaraksi ole, vaikka hermoni menetänkin joka asiasta.
*)pitäisi kai kertoa näistä pykologilleni ja avomiehelleni, mutta en silti tahdo sairaalaan, vaikka sinne kuuluisinkin. tiedän että kuuluisin. kohta voisin taas "tainnuttaa" itseni unilääkkeillä...(somnor10mg(niitä kaksi tai kolme)saavat aikaan sen että seuravaana päivänä ei ed. iltaa muista, mutta se ei haittaa mitään.) Minulla on reseptillä uni- ja masennuslääkkeet. jälkimmäiset vain eivät tunnu purevan, enkä jaksaisi niitä alkaa vaihtamaankaan. lääkärissä käyntikin on raskasta. elämä on kauhean raskasta.
*)anteeksipyyntöni sinulle, alkuperäinen kirjoittaja, kun tuppasin tekstini tänne, en viitsinyt aloittaa uutta ketjua vain siksi että saan sanottua tämän. voitte jatkaa välittämättä tästä sen enmpää. helpotti jo kun sai sanottua, paljonkohan se helpottaisi kun saisi sanottua tämän Oikeasti ääneen...(unilääkkeistä johtuen, luulisin, jatkuvaa päänsärkyä ja lievää huimausta, toisinaan lieviä näköhäiriöitä, eli maailma heittää välillä - olenko tulkinnut oireiden syyn oikeaksi, toisaalta voi johtua osittain siitäkin että on se pitkäaikaussairauden omahoito jäänyt vähän vähälle)
*)kiitos jos jaksoitte lukea

sairas olento kirjoitti:

noilla sinun mainitsemillasi oireilla (jos joku ulkopuolinen niitä nyt minulta ainakaan tarkkailisi) olisin ollut sairaalassa jo pidemmän aikaa. tämä on ainoa paikka missä voin tunnustaa tällasia asioita, en edes avomiehelleni voi kertoa.
oireeni(tai minut sairaalaan laittamisen syyt olisisvat)
1)unilääkkeiden jatkuva yliannostuskäyttö, mutta ei itseni vahingoittamismielessä(tuskin meidän masentuneiden joukossa kuitenkaan mitenkään ihmeellisen harvinaista tällainen).
2)itsetuhoisia ajatuksia(ilman rohkeutta toteuttaa. odotan sitä päivää kun se rohkeus löytyy ja pääsen tästä kaikesta).
3)olen laihtunut 6vko:ssa kymmenisen kiloa(joka ei kyllä toisaalta haittaa mitään...170cm/52kg)ruoka ei vain maistu. joinain päivinä tulee syötyä vain leipä tai kaksi. yleensä en edes jaksa syödä kerralla kokonaista.
4)väsyn nykyään pienimmästäkin asiasta. suihkussa käyminenkin saa minut väsymään, fyysisesti(ja henkisesti).
5)en jaksa kuin nukkua, vaikka en edes saa unta, makaan vain sängyssä ja teen ei mitään.
6)pitkäaikaissairauteni on jäänyt niin huonolle hoidolle että alkaa ilmentyä jo samoja oireita kuin niinä aikoina kun siihen sairastuin.
*)ympäristölle en vaaraksi ole, vaikka hermoni menetänkin joka asiasta.
*)pitäisi kai kertoa näistä pykologilleni ja avomiehelleni, mutta en silti tahdo sairaalaan, vaikka sinne kuuluisinkin. tiedän että kuuluisin. kohta voisin taas "tainnuttaa" itseni unilääkkeillä...(somnor10mg(niitä kaksi tai kolme)saavat aikaan sen että seuravaana päivänä ei ed. iltaa muista, mutta se ei haittaa mitään.) Minulla on reseptillä uni- ja masennuslääkkeet. jälkimmäiset vain eivät tunnu purevan, enkä jaksaisi niitä alkaa vaihtamaankaan. lääkärissä käyntikin on raskasta. elämä on kauhean raskasta.
*)anteeksipyyntöni sinulle, alkuperäinen kirjoittaja, kun tuppasin tekstini tänne, en viitsinyt aloittaa uutta ketjua vain siksi että saan sanottua tämän. voitte jatkaa välittämättä tästä sen enmpää. helpotti jo kun sai sanottua, paljonkohan se helpottaisi kun saisi sanottua tämän Oikeasti ääneen...(unilääkkeistä johtuen, luulisin, jatkuvaa päänsärkyä ja lievää huimausta, toisinaan lieviä näköhäiriöitä, eli maailma heittää välillä - olenko tulkinnut oireiden syyn oikeaksi, toisaalta voi johtua osittain siitäkin että on se pitkäaikaussairauden omahoito jäänyt vähän vähälle)
*)kiitos jos jaksoitte lukea

Olisiko noilla kahdella asialla jokin yhteys? Mitä luulet? Jos siis käytät jatkuvasti liian suuria annoksi UNIlääkkeitä, ei kai ole ihme, että olo on raskas koko ajan. Kipin kapin lääkäriin hakemaan apua unilääkeriippuvuuteen. Tarvitset ja ansaitset saada apua!

sairas olento kirjoitti:

noilla sinun mainitsemillasi oireilla (jos joku ulkopuolinen niitä nyt minulta ainakaan tarkkailisi) olisin ollut sairaalassa jo pidemmän aikaa. tämä on ainoa paikka missä voin tunnustaa tällasia asioita, en edes avomiehelleni voi kertoa.
oireeni(tai minut sairaalaan laittamisen syyt olisisvat)
1)unilääkkeiden jatkuva yliannostuskäyttö, mutta ei itseni vahingoittamismielessä(tuskin meidän masentuneiden joukossa kuitenkaan mitenkään ihmeellisen harvinaista tällainen).
2)itsetuhoisia ajatuksia(ilman rohkeutta toteuttaa. odotan sitä päivää kun se rohkeus löytyy ja pääsen tästä kaikesta).
3)olen laihtunut 6vko:ssa kymmenisen kiloa(joka ei kyllä toisaalta haittaa mitään...170cm/52kg)ruoka ei vain maistu. joinain päivinä tulee syötyä vain leipä tai kaksi. yleensä en edes jaksa syödä kerralla kokonaista.
4)väsyn nykyään pienimmästäkin asiasta. suihkussa käyminenkin saa minut väsymään, fyysisesti(ja henkisesti).
5)en jaksa kuin nukkua, vaikka en edes saa unta, makaan vain sängyssä ja teen ei mitään.
6)pitkäaikaissairauteni on jäänyt niin huonolle hoidolle että alkaa ilmentyä jo samoja oireita kuin niinä aikoina kun siihen sairastuin.
*)ympäristölle en vaaraksi ole, vaikka hermoni menetänkin joka asiasta.
*)pitäisi kai kertoa näistä pykologilleni ja avomiehelleni, mutta en silti tahdo sairaalaan, vaikka sinne kuuluisinkin. tiedän että kuuluisin. kohta voisin taas "tainnuttaa" itseni unilääkkeillä...(somnor10mg(niitä kaksi tai kolme)saavat aikaan sen että seuravaana päivänä ei ed. iltaa muista, mutta se ei haittaa mitään.) Minulla on reseptillä uni- ja masennuslääkkeet. jälkimmäiset vain eivät tunnu purevan, enkä jaksaisi niitä alkaa vaihtamaankaan. lääkärissä käyntikin on raskasta. elämä on kauhean raskasta.
*)anteeksipyyntöni sinulle, alkuperäinen kirjoittaja, kun tuppasin tekstini tänne, en viitsinyt aloittaa uutta ketjua vain siksi että saan sanottua tämän. voitte jatkaa välittämättä tästä sen enmpää. helpotti jo kun sai sanottua, paljonkohan se helpottaisi kun saisi sanottua tämän Oikeasti ääneen...(unilääkkeistä johtuen, luulisin, jatkuvaa päänsärkyä ja lievää huimausta, toisinaan lieviä näköhäiriöitä, eli maailma heittää välillä - olenko tulkinnut oireiden syyn oikeaksi, toisaalta voi johtua osittain siitäkin että on se pitkäaikaussairauden omahoito jäänyt vähän vähälle)
*)kiitos jos jaksoitte lukea

Oireistasi päätellen sairastat koko ajan pahenevaa masennusta ja tarvitset sairaalahoitoa. Ota asia puheeksi lääkärisi kanssa.
Lääkkeitä EI saa yliannostella, vaan käyttää kuten ne on määrätty!

Mitä aiemmassa vaiheessa menet sairaalaan, sitä pikemmin alkaa toipumisesi. Tarvitset kyllä sairaalahoidon jälkeen kunnollisen terapian.
Oletko kysynyt Kelasta maksettavaa työkykyä kuntouttavaa terapiaa??
Palaa siihen sitten, kun pääset sairaalasta.

Masennus on MAANPÄÄLLINEN helvetti. Sairastin sen itse ja nyt olen toipunut.
Sinäkin toivut ja vähitellen itsetuhoajatukset jäävät pois.

Nyt pian lääkäriin. Apua on olemassa. ELÄMÄÄ EI KOSKAAN TARVITSE EIKÄ SAA LOPETTAA ITSE!!

Paras kai sun on mennä sairaalapäivystyksen kautta psykiatriselle osastolle.