miten raukea onkaan olo viikon töihen jäliltä. Kaikki jonossa olleet hommat tuli valamiiksi ajallaan ja omatunto puhas viikolopun viettoa varten. On mukava alottaa maanantaina uusi työviikko, kun ei tarvihe heti alakuusa rykästä rästihommien kimppuun.
Työnteko on mukavaa puuhaa, kellä sitä sattuu olemaan. Ei oo niinkään olleellinen asia, mitä kukin tekkee, vaan asennoituminen hommaasa. No, ehkei nyt ihan niinkään, mullakin on jääny eräskin talavi mieleen, jollon olin hevosella tukinajossa. Pakkasta oli parraimmillaan kolomisenkymmentä astetta. Siitä kun auko kahaviajalla repunnarut ja kaivo sieltä essiin jäätyneet leipäkyrsät ja alako niitä einehtimään, niin ei se kovinkaan mieltä ylentäny. Mulla oli kaiken lisäksi kiusana ossaamattomuus hevosen kanssa, tais pientä pelekoa olla isoa elikkoa kohtaan. Polle sen tietenkin huomas ja käyttäyty ylenkatsoen ohojastajaa kohtaan. Korviaan luimisteli ja häntääsä viuhto. Ei musta hevosmiestä tullu.
Siitä etteenpäin työmatka on suuntautunu hyvin monipuolisten vaiheihen jäläkeen toimistorotan hommiin, kun ei ennää vanha ruppi ryskätöitä kestäny. Tietokonneen näppylöitä naputellen ja hiirtä hivutellen elantoa ansaihen. Korviin välliin tarttuu ohimennen työkavereihen lauseita, vaikkapa: "Mitähän ne pojat tuolla verstaalla taas tekee, kun sieltä nousee kauhea käry. Pakko lähteä ulos tupakille".
Minä aina välliin valistan näitä nirppanokkia, vaikkapa valimon käryistä, jäteveenpuhistamon tuoksuista, sellutehtaan rahanhajuista, tukkimetän ihanuuvesta, kaivoshomman autuuvesta, apulantatehtaan kaasuista, masuunin melskeestä. Kaikista niistä ja lukemattomista muista paikoista, joissa oon työhommissa joutunu kulukemaan. Mukkaan lukien Haapaveen turvevoimala, sinänsä siisti paikka.
Miten mukava onkaan olla toimistohommissa, siitäkin huolimatta, että ajottain meinaa kiireen pukata päälle. Vaan sillon kun vilauttaa itelleen evääksi nuita omia historiatietojaan, niin taas ossaa jatkaa hommiaan oikealla tavalla suhtautuen. "Oikiaa" työntekoa ja sen tekijöitä kunnioittaen.
Työnteko on mukavaa puuhaa, kellä sitä sattuu olemaan. Ei oo niinkään olleellinen asia, mitä kukin tekkee, vaan asennoituminen hommaasa. No, ehkei nyt ihan niinkään, mullakin on jääny eräskin talavi mieleen, jollon olin hevosella tukinajossa. Pakkasta oli parraimmillaan kolomisenkymmentä astetta. Siitä kun auko kahaviajalla repunnarut ja kaivo sieltä essiin jäätyneet leipäkyrsät ja alako niitä einehtimään, niin ei se kovinkaan mieltä ylentäny. Mulla oli kaiken lisäksi kiusana ossaamattomuus hevosen kanssa, tais pientä pelekoa olla isoa elikkoa kohtaan. Polle sen tietenkin huomas ja käyttäyty ylenkatsoen ohojastajaa kohtaan. Korviaan luimisteli ja häntääsä viuhto. Ei musta hevosmiestä tullu.
Siitä etteenpäin työmatka on suuntautunu hyvin monipuolisten vaiheihen jäläkeen toimistorotan hommiin, kun ei ennää vanha ruppi ryskätöitä kestäny. Tietokonneen näppylöitä naputellen ja hiirtä hivutellen elantoa ansaihen. Korviin välliin tarttuu ohimennen työkavereihen lauseita, vaikkapa: "Mitähän ne pojat tuolla verstaalla taas tekee, kun sieltä nousee kauhea käry. Pakko lähteä ulos tupakille".
Minä aina välliin valistan näitä nirppanokkia, vaikkapa valimon käryistä, jäteveenpuhistamon tuoksuista, sellutehtaan rahanhajuista, tukkimetän ihanuuvesta, kaivoshomman autuuvesta, apulantatehtaan kaasuista, masuunin melskeestä. Kaikista niistä ja lukemattomista muista paikoista, joissa oon työhommissa joutunu kulukemaan. Mukkaan lukien Haapaveen turvevoimala, sinänsä siisti paikka.
Miten mukava onkaan olla toimistohommissa, siitäkin huolimatta, että ajottain meinaa kiireen pukata päälle. Vaan sillon kun vilauttaa itelleen evääksi nuita omia historiatietojaan, niin taas ossaa jatkaa hommiaan oikealla tavalla suhtautuen. "Oikiaa" työntekoa ja sen tekijöitä kunnioittaen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että vaatimattoman otsikon alta löytyi pitkä nautinnolla luettava tosielämän tarina.
Tällaisista minä nautin. Minusta aito ihminen, joka haluaa jotain oikeasti sanoa, kirjoittaa pitkästi ja ajatuksen kanssa. Ei sellaiset lyhyet "yskäisyt" merkitse mitään pysyvää tai oikeaa asiaa - hyvin saattavat toisella "yskäisyllä" olla jo asiastaan toista mieltä.
yskit???
Mikään ei tuntunut, missään ei tuntunut ja tuskin milloinkaan tuntuu. Ei tuollaisesta "heitosta" saa mitään irti :(
muihin.
Oletko sammoo mieltä?