Ajatelkaa, mä olen ajanut puolet pakollisista ajokerroistani ja silti mua vielä jännittää ajaminen tosi paljon. En oikein itsekään teidä, mikä se jännittää, mutta suurin osa mokista tapahtuu jännityksen takia.Onko teillä kenelläkään ollut samaa ongelmaa? Ootteko tehneet millaisia mokia? Mä tunaroin vaihteiden kanssa vieläkin, saati että muistaisin risteyksissä tarpeeksi havannoida, kun pitää vielä ajatella missä jalkoja pidän. Taidan olla aika toivoton tapaus!
Jännittäjä
ajotunnilla
152708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jäljellä 4 ajokertaa. 3 maanantaina, 1 tiistaina jonka jälkeen inssi. Joka kerta ennen ajoa perhosia vatsassa, joskin nykyään jonkin verran vähemmän kuin alussa. Kun pääsen ratin taakse, jännitys unohtuu.
Oma syntini on se, että vertaan itseäni muihin autoilijoihin, ts. asetan riman itselleni liian korkealle. Yritän pitää mielessä, että ajan omaa ajoani (kaupungissa yleensä jonkin verran hiljempää kuin muu liikenne) ja annan muiden huolehtia omastaan. Silti sorrun usein yliyrittämiseen, koska tunnen olevani joskus tien tukkeena.
Koita pitää mielessä, että ykkösvaiheen tarkoitus on antaa edellytykset itsenäiselle harjoittelulle. Et voi olettaa että olisit taitava kuljettaja 30:n ajokerran jälkeen.
Mokista, tapahtui eilen ajotunnilla: Käännyin vasemmalle kolmikaistaiselle yksisuuntaiselle keskikaistalle, huomasin virheeni ja käänsin takaisin vasemman puoleiselle kaistalle jonka seurauksena takana oleva (oikein kääntynyt) auto joutui tekemään hätäjarrutuksen. Kyllä hävetti! Toinen tilanne: risteykseen matkaa n. 15 metriä ja valot vaihtuivat keltaiseksi. Takapuskurissa roikkuu auto. Jarruttamisen sijaan painoin lisää kaasua. Siinä vaiheessa ajo-opettaja painoi kytkimen ja jarrun pohjaan ja totesi että "minähän en niitä sakkoja halua maksaa!" :-)
Kytkimen ja jarrun yhtäaikanen käyttö tuottaa vielä ongelmia risteyksessä käännyttäessä. Moottorijarrutan kolmosella risteykseen tultaessa, painan kytkimen pohjaan ja vaihdan kakkoselle, mutta jostain syystä ei tule päästettyä kytkintä ylös, jolloin auto rullaa käännyttäessä vapaalla ja vauhtia tahtoo olla vähän liikaa. Pitäisi päästää se kytkin ylös ennen kuin alkaa kääntymään, niin auto pysyisi paremmin hallinnassa.
Tasku- ja kulmaparkit onnistuvat vaihtelevasti, mutta en viitsi niistä stressata. Eiköhän ne opi kokemuksen myötä...
Tsemppiä vaan ajamiseen! Et missään tapauksessa ole toivoton tapaus, ja itsellänikin meni ensimmäiset tunnit auton hallintaan keskittymiseen havainnoinnin kustannuksella. Ajo-opettajasi osaa kyllä arvioida milloin olet valmis ajokokeeseen. 30 ajokertaa ei riitä kaikille, eikä ole mikään häpeä ottaa lisätunteja jos siltä tuntuu. Silti, sulla on vielä puolet pakollisista tunneista ajamatta joten ei kannata hermostua.
kyllä autokoulun merkki autossa pitäs varottaa muita autoilijoita sen verran etteivät ihan lähelle tuu.Ajakoot siiten perseeseen ja maksakoot.niin kävi mullekkin kun kävin autokoulua.haluavat ehkä näyttää jotakin....ainahan se vaan maksaa mitä enemmän ajotunteja pitää ottaa.kaikki oppii aikanaan sitten ihan itsestään kun yksin pääsee ajeleen!
Se jännitys kuuluu asiaan. Älä ala pelätä ajotunneille menoa. (helppo sanoa). hih.
Tietty jännitus nostattaa aktivaatiotasoasi. jolloin suoritus on kohonnut yrittämisen äärilukemiin.
Ihan samalla lailla tulee käymään "inssiajossa". Siellä Tutvon alkukeskustelun aikaan -on tutkinnon vastaanottajan luotava oppilaaseen koetta vastaava ilmapiiri, rauhattomasti ja huomioitava oppilaan valmiustilanne. Oppilaaseen pitäisi saada sellainen kontakti, että aktivaatiotaso ei ole liian korkea tai liian matala-.
Jotain tällaista kertoo AKE:n säännöt.
LisääTietoa löytyy: ake.fi/laatututvo.
Käy kattoon.
Mä menin nyt 23-veenä autokouluun, oon siirtäny vuosia sitä, koska oon aina ollu jännittäjä ja vähän paniikkihäiriön poikasta.. Oon siis oppinu pärjää niitten paniikkitilanteiden kanssa, mutta onhan se tietynlainen jännitys ja paniikki silti edelleen osa mun persoonallisuutta ja mulle luonnollinen reagointitapa. Osaan kyllä yleensä esittää sen verran ettei jännitystä huomaa, MUTTA autokoulussa mun paniikit kyllä tulee huomattua:) Ekat kerrat meni pelkkään panikoimiseen.. oli vaikee kuunnella ohjeita ku jännitti. No ensinnäki jos ajattelee, että mua ei oo koskaan edes kiinnostanu autot, ajaminen, liikenne.. nyt vain jotenkin päätin sen ajaa ku jotenki tuntuu että on se ihan hyvä olla olemassa se kortti ja ajotaito.. Niin, koska mua ei kiinnostanu, ei mulla ollu oikeen mitään perustietoa.. Eka kerta meni siihen että ajoin jotain h***n pikkualuetta ympäri (joku iso tyhjä parkkipaikka..), ajoin puol tuntia ja sain sen auton sammumaan varmaan joka kierroksella ehehehe=) siin oli viel joku kyydissä, oli sillä varmaan kiva kyyti.. Mä en edes ekalla kerralla uskaltanu kaasua painaa, ajoin pelkällä kytkimen nostolla hitaasti mutta varmasti tai no en tiedä:)Toinen kerta meni pikkutietä ajaessa.. Ajettiin johokii tielle jossa tulikin umpikuja vastaan ja mun piti peruuttaa ja se oli ihan kauheeta koska mulla ei ollu vielä kunnolla ees tuntumaa auton eteenpäin menemisestä.. no se peruutusyritys päättyi open jarrun painallukseen kun mulla kuulema lipsahti jalka pois kytkimeltä tai jotain niin se spurttas se auto ja oli menossa muita parkkeerattuja autoja päin:) No sitten se ajaminen alkoi seuraavilla kerroilla VÄHÄN paremmin sujua ku aloin vähä pystyä kuuntelee ohjeita ku ei niin sairaasti enää jännittäny. Mut oli tosi vaikeeta ku mä en ikinä muistanu että kummassa tapauksessa se kytkimen nosto hiljensi, ylä- vai alamäessä ja ylhäällä vai alhaalla pidettynä:) Muutaman kerran mulla sammui auto risteykseen mut se ei koskaan aiheuttanu vaaratilannetta ku ketään ei tullu mistään. Mut tänään (mulla on siis puolet ajokerroista takana) keskustassa risteyksessä ope käski ottaa reippaan liikkeellelähdön että keretään ennen sivusta tulevia autoja joita mun pitäs väistää.. no sitte joku pikkupoika vetää fillarilla keskeltä risteystä mun edestä ja kerkesin jarruttaa mut auto sammu sit siihen ku tein niin hätäsen jarrutuksen että kytkimen alaspainallus unohtu ja se auto jäi siihen.. Mulla ei oo MITÄÄN MUISTIKUVAA siitä miten päästiin liikkeelle paitsi että muistan open kädet ratissa ja auton avaimissa kun se käynnisti sen auton ku mä taisin olla ihan shokissa:) Sit toinen moka minkä tein tänää sen shokeeraavan tilanteen jälkeen oli se että ku ope käski kääntyä oikeelle seuraavasta, ni mä näin risteyksen kauempana ja luulin että se tarkotti sitä mut se tarkottikin melkein heti oikeella olevaa parkkipaikka-alueelle vievää tietä ja siinä kohdalla sanoo, että "tuosta" ja meitsi vetää sen auton viimetingassa sinne, vitsi jos joku auto olis tullu sitä tietä vastaan ni olis kyl varmaa menny suoraan kohti:) Mä en oo ihan vielä hiffannu että millä periaatteella joskus risteystä lähestyttäessä vaihdetaan kakkonen ja miks joskus ykkönen, että mistä mä ite tietäisin kumman laitan.. Vaihteiden vaihto on vaikeeta siksi, että en ikinä muista mikä vaihde mulla on sillä hetkellä ja kun ope sanoo että "laita kakkonen" ni vaikee laittaa ku en tiiä missä se sillä hetkeellä on enkä osaa kattoa ja eikai sitä sais kattookkaan sitä vaihdekeppiä:) Sitte mä jään kuulema liian pitkäks aikaa risteykseen munimaan.. Että ku katon eka toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan liian pitkään ni sieltä toiselta puolelta kerkee kuulema jo sillä välin tulla vaikka ketä.. Ja sitte ku katon liian pitkään vielä toiseen suuntaan ni se mun käännös kerkee mennä vastaantulevien kaistalle:) Sitten siitä vielä että ku en muista missä tapauksessa kytkin hiljensi vauhtia ni jos mennään risteystä kohti alamäkeen ni huudan joskus opelle kesken kaiken että KYTKIN YLÖS VAI ALAS ÄÄK???!!:) Kyllä sillä opella varmaan on hauskaa.. Että tämmöstä.. Mä kai eniten jännitän sitä että kun tiedän jännittäväni niin tiedän etten sillon voi kuunnella ja noudattaa ohjeita.. ja pelkään että mua pidetään tyhmänä ku en pysty liikuttamaan evääkään.. tai jotai että kädet tärisee tai jotain.. No, eiköhän tää tästä! Taidan ottaa muutamia lisätunteja että saan paremmin sitten varmuuden:) Tsemppiä kaikille autokouluun ! Joskus se menee niin että "hitaasti mutta varmasti.."
Olen aivan samanlainen panikoija kuin sinäkin paitsi, että ikää on jo melkein 50v.Siitä huolimatta uskaltauduin vielä autokouluun. Jännitys on vähän vähentynyt, mutta vieläkin n.40 ajotunnin jälkeen,en koe olevani tarpeeksi varma ja ajatuskin liikenteeseen lähdöstä pelottaa. Onko kellään kokemusta, lähteekö se pelko joskus pois, kun harjoittelua on tarpeeksi?
Niin, eihän se ikää kysy tuo jännittäminen:) Mä luulen, että tää on mun reagointitapa mikä varmaan kestää kyllä ihan läpi elämän.. Mun paniikkia sillon ihan aluks edes vähän lievitti se että isäni opetti minua vähän yksityisalueella. Oli paljon helpompi kuunnella ohjeita turvalliselta, tutulta ihmiseltä ja ei tarvinnut yhtään hävetä sitä jos kädet tärisi ku jännitti tai jos jalat tutisi:) tai jos ei jännityksissään muistanut edes miten auto laitetaan käyntiin. Isän kanssa pystyi vain naureskelemaan:) Siis toki minulla on erittäin mukava opettaja, mutta kyllä siinä silti on ihan erilaiset paineet kun se on kuitenkin vieras ihminen.. Minua on kuitenkin helpottanut paljon se että oon uskaltanut kertoa sille opelle jännityksestäni ja jouduin myös kertomaan siitä, että aloitin lääkityksen, koska reagointikykyni ei ehkä ollut ihan paras lääkityksen aloitusvaiheessa:) Mulla on nyt puolet ajotunneista takana ja vieläki mua vaan jännittää.. Mut mä uskon, että jos vaan tarpeeksi harjottelee jotain niin sitä ei ehkä enää niin jännitä.. esimerkiks on kait sitä oppinu pienenä esim. pyörällä ajamaan ja ei sitä enää pelänny kun se suju automaattisesti.. Mut tosin eikai sentää autolla ajamista voi verrata pyörällä ajamiseen, heh:) Mut tarkotan lähinnä sitä, että kun kaikki auton käsittelyt ja väistämisvelvollisuudet (niitäkää en ikinä muista..) alkaa automatisoitua eikä niitä enää mieti niin kai se jännitys lopulta lakkaa? Mutta ehkä se vaatii sen, että on vain lähdettävä liikenteeseen.. Itse ajattelin, että sitten kun saan kortin, ajan jotain helppoja, tuttuja reittejä aluksi, että varmasti tiedän reitin, ettei tarvitse sitä ainakaan jännittää:) Sitten ku on tarpeeks monta kertaa ajanu sammaa reittiä ni eiköhä sitä jo ala ite kaivata uusia reittejä.. ja kaivata haastettta:) Tsemppii!:)
tuhannesti kirjoittaneille, loitte jotenkin muhun lisää uskoa ja että voin tosissaan joskus saada sen kortin. Teoriat on käyty ja noin 6 ajokertaa. Tänään ajotunti meni huonosti, ajattelin jopa että onko musta ajajaksi.. no kyllä mä sen käyn mutta jännitys kasvaa välillä niin kovasti että joutuu todella tekemään töitä että pystyy keskittymään kaikkeen.
Ei mitään hätää. Itse kävin autokoulua melkein vuoden päivät. Ei ollut helppoa, jännitti ja tuntui, että ajo-opettajatkin pitivät ihan taukkina. Välillä teki mieli luovuttaa, tuli mieleen, että opinko koskaan ja saankohan koskaan ajokorttia. Tuli pitkä tauko. Poikaystävä painosti jatkamaan, että saisin sen kortin.
Yksi kerta hänen saattelemanaan varattiin minulle loput ajotunnit, eli vähän yli puolet. Liikenteessä tuntui, että en osaa mitään sääntöjä enkä osaa keskittyä, paniikissa kyselin, mitä mun nyt pitää tehdä tolla kytkimellä. Paniikki meinasi iskea ja harmitti. Kun sain joka päivälle sitten ajotunteja, luin autokoulun kirjaa, opettelin liikennesääntöjä niin, että istuin repsikkana poikaystävän kyydissä, se näytti käytännössä ja selitti, mitä täytyy tehdä missäkin, minkälaisia risteyksia on olemassa, ketä tulee varoa jne. Siitä oli paljon apua. Nukkumaan mennessänikin mietin jonkun reitin, ajattelin mielessäni ajavani sen, ajattelin niitä tilanteita, mitä tulee missäkin tehdä. Sekin auttoi.
Teoriatunneista jäi vähän käteen, sillä kävin ne melko alussa "nopeasti alta pois". Koulutuksien jälkeen oli muutenkin väsynyt pitkien päivien jälkeen, mutta tein onneksi muistiinpanoja ja lueskelin niitä sitten jälkikäteen. Pääsin teoriakokeesta läpi ensimmäisellä yrittämällä, vaikkakin rimaa hipoen, mutta pänttäämisellä tä ja käytännön oppimisesta repsikan paikalla oli hyötyä. Autokoulussakin oppi ajamaan paremmin ja siitä saattoi jopa tykätä, vaikka ensin oli hieman turhauttanut ja jopa pelottanutkin.
Opetelkaa vaihteet "ulkoa". Miettikää, missä järjestyksessä ne on ja mitä tekisitte missäkin tilanteessa, jos itse ajaisitte. Kyllä kaikki oppii, opitaan vain omalla tavallamme jokainen. Toinen vaihtoehto on myös ajaa automaattivaihteisella autolla autokoulussa, myöhemmin voi ajaa inssin uudestaan käsivaihteisella ja päivittää taitonsa. Kyllä se siitä. Toisella yrittämällä tuli inssistä kortti, nyt on meneillään välivaihe viikon kortin omistaneena. Muistakaa, että on aina erilaista ajaa itsenäisesti, kun että "joutuu" puoliksi keskittymään opettajan ohjeisiin. Inssissä sitä saakin keskittyä itse asiaan, eli liikenteeseen ja auton hallintaan kokonaan.
Mutta siis: Jokainen saa kortin ennemmin tai myöhemmin, kun viitsii ja haluaa yrittää. Tsemppiä :-)
lähtee!ajosta pitää nauttia ja halu ajaa niin varmasti kaikki sujuu hyvin!
Tuo kuuluu asiaan. Useimmilla ajaminen rutinoituu juuri viimeisimmillä ajotunneilla. Mitä enemmän kytkin, kaasu, jarru ja vaihteet muuttuvat rutiinisuorituksiksi sitä enemmän jää aikaa miettiä ajojärjestyksi yms. Kannattaa harjoitella mielikuvissa asioita, sillä on yllättävän suuri vaikutus osaamiseen. Myös jos kotona on auto kylmäharjoittelu auttaa, lähes kaikissa autoissa on 1-5 vaihteet samalla kaavalla.
Myös itseluottamus auttaa, kannattaa kerätä itseensä luottamusta olen riittävän hyvä, kehityn joka ajotunnilla. Sitäkin voi miettiä kannattaako asettaa liian suuria paineita itse itselle, mm. ajokoe pitää mennä ekalla läpi, minun on saatava inssi minimimäärällä, minun on pakko osata jne... Mitä suuremmat paineet itselle asettaa sitä huononmpi lopputulos.
Inssiin mennessä monesti oppilaani toistavat en kuitenkaan pääse läpi, varmasti teen jonku virheen. Jos lukee tuon tekstin kirjaimellisesti, niin sehän kuulostaa suurelta tahto tilalta ettei oppilas haluakkaan ajokorttia. No tuo varmasti on jonkinlaista suojautumista pettymykseen. Mutta parempi lopputulos jos lähteen zemppaamaan että osaan ja saan kortin. Se mihin keskittää huomion se lisääntyy, jos keskittyy virheisiin ne lisääntyy jos keskityy onnistumisiin ja tuleviin risteyksiin niin onnistuminen lisääntyy.
Kahdesti inssi kussut jännittämisen takia, rahaa palanut kohta 3000 € ajotunteihin, maantieajo ja kaista-ajo sujuu, mutta
taskuperuutus meni rotvallin päälle viime kerralla ja jälleen tuli lisätunteja.
Ikävä, kun rahat loppuu (oon pienipalkkainen yksinhuoltaja), mua tympii ja hommassa on vahva rahastuksen maku.
Vi---taa raskaasti.
Oon yrittänyt lujasti helvetillisten vastoinkäymisten ahdistamana ja päin pläsiä läjähtää paska.
en usko että rahastuksesta on kiinni.opettajan pitää olla varma ajotaidostasi ennen kun uskaltaa inssiin päästää ettei tule autokoululle huonoa mainetta.Pikemminkin maineesta kiinni.Minäkin olin pienituloinen yksinhuoltaja kun kävin autokoulun täällä Tukholmassa.En koskaan halunnut tietää paljonko autokuoulu tuli maksamaan vaan makselin sitä pikkuhiljaa,joten se ei ainakaan haitannut ja vaivannut oppimistani.
siitä saattaa olla hyötyä!
kannattaa luovuttaa, et ikinä tule saamaan ajokorttia ja joillekin nyt vaan yksikertaisesti julkisilla liikkuminen on paras vaihtoehto.
Nimim. Raha kyllä kelpaa
Älä anna periksi. Hyvät ystävät lainaavat Sinulle rahaa pitkällä maksuajalla (älä lainaa hyväksikäyttäjämiehiltä,
niitä löytyy paljon tästä mustasta maailmasta).
Sinä saat ajokortin. Olet niin paljon edistynyt, ennen ei tutvossa vaadittu peruutuksia. Nykyään sattuu runsaasti onnettomuuksia, mihin Sinä et ikinä ole osallisena.
And my dearest prodriver, don´t think You are professional.
Thelei ligo ipomoni kai istera avti kserei oloi kai einai o pio kaliteri odigei.
Täytyyhän sinun jossain päteä.
Heikkojen miesten täytyy, koska naiset ovat henkisesti niin paljon vahvempia.