Viime kesä meni vielä hyvin, kun vauva muistutti lähinnä matkatavaraa. Ensi kesänä kuitenkin jo puoltoista vuotta eli hortoilee päättömästi ympäri venettä. Ne joilla käytännön kokemusta, niin kertokaa vinkkejä, miten skidin saa pidettyä reelingin sisäpuolella. Liivit ja kiinnitys lifelineen lienee ehdottomat, mutta onko muita vinkkejä?
Puoltoistavuotias purjehtimassa
Problemos
121906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tuolla on asiallisen näköisiä vinkkejä:
http://www.nixu.fi/~lauri/perhepurjehdus/
Itse ratkaisin ongelman kiinnittämällä pojan ison nostimeen ja vinssaamalla mastoon. siellä saa rauhassa heilua. Sai hyvän tähystäjän samalla. Sitten pystyi keskittymään 1/7 teholla purjehtimiseen ja 6/7 teholla rommin juontiin.
Tosin matka loppui lyhyeen kun löpö loppui. Olisi pitänyt nauticatistani purjeet repiä ylös mutta ei ne sattuneet matkaan. Pitää varmaan tilata kiinasta sellaiset ettei taas tarvitse meripelastusta kutsua paikalle.
Tiedän yhden perheellisen käyttäneen auton turvaistuimia istumalaatikossa liikkeellä ollessa.
Itse nassikkana ja pikkusisarusten kanssa oltiin liiveissä ja valjaissa, ihan kevyellä kelillä ja vähän isompina vain liiveissä. Lapsi on hyvä totuttaa veneilyyn jo ihan pienestä pitäen, pikkuiset oppivat ja sopeutuvat uskomattoman hyvin. Vähän liikkumavaraakin pitää olla, eihän kukaan jaksa montaa tuntia kököttää ihan paikoillaan. Sitlooda ja sisätilat voivat muodostaa vapaan liikuskelualueen, jonka ulkopuolelle mentäessä täytyy olla aikuisen lupa ja valvonta tai aikuinen seurana. Rajat pitää vain tehdä selviksi. Olen kyllä nähnyt pikkuisia (n. 3-v.) istumassa yksikseen purjehtivan veneen keulassakin, tiedä sitten oliko valjaat kiinni tms. Itse en uskaltaisi lasta sinne laittaa yksikseen ilman kiinnitystä.
itse laitoin kiinnityslenkin turvavaljaille istumalaatikkoon. lyhyemmäksi solmimalla lapselta saadaa rajattua potentiaalinen liikkuamtila reiluun metriin itsekseen (lapsettomat saattaa kauhistua - kokemusta omaavat ymmärtävät). alle vuoden ikäisellä käytimme auton kaukaloa sitloodassa.
paljon leluja ja puuhakirjoja mukaan. läppäri ja pari dvd:tä helpottavat ja antavat lisäaikaa aamuisin.
koneella ajoa ei kannata väheksyä. parempi ajaa välillä koneella ja pitää perhe veneessä, kuin lopettaa koko purjehdus. itse tuppaan lähtemään aamulla aikaisin koneella liikkeelle yksin. kun loppu perhe on syönyt aamupalan, niin sitten nostellaan purjeet. yleensä näin ollaan saatu mukavat 20M lisää matkaa päivän legeille. myös lounaan jälkeen liikkeelle lähtö (päikkäreiden aikaan) on ollut suosiossa.
satamapaikkoja valitessa kannattaa muistaa ne, missä on KUNNON leikkipaikat (kannattaa haastatella muita lapsiperheitä) tai hyvä uimapaikka. vinkkinä myös mm. tukholma. siellä on eläintarha, huvipuisto ja "satutorppa" aivan sataman vieressä. usein myös vaimo on viihtynyt turhankin hyvin kaupungissa.
monella lapsiperheellä on lapselle useat liivit. itse käytämme veneen liikkuessa ainoastaan turvavaljaita, kelin mennessä todella hurjaksi käytämme pelastusliivejä (crewsaver) ja laiturilla ja aivan rannassa käytemme hokan "rae täytteisiä" liivejä (estävät vähemmän liikeratoja ja lapsen on helpompi leikkiä).
meillä veneessä on kaksi alle kouluikäistä. kumpikaan ei ole estänyt pitempiäkään kesälomareissuja. pitää vain muistaa, että sitten kun lapsi ei enään viihdy, ei viihdy vaimokaan ja kauankos siinä menikään ettei enään itsekään voi viihtyä :o)
Edelliseen ei tosin ole mitään lisättävää, eikä sen enempää vähennettävää. Ne omat kokemukset ja käytännöt kun olivat harvinaisen identtisiä.
Edellä ja jäljempänä on suositeltu polkupyörän turvaistuinta. Se voisi hyvin toimiakin toisilla, mutta meillä se valjaiden antamaan liikkuvuuteen verrattuna olisi tuottanut kiusallisen määrän melusaastetta. Vertailukohtana tapaus, jossa pian oman satamaantulomme jälkeen tuli viereen vene, jossa taisi olla neljäkin lasta, pienin silloista parivuotiastamme vähän nuorempi. Se pienin istui saapuessa siinä istuimessa hiljaa ja viipyi siinä pitkään senkin jälkeen kun köydet olivat kiinni ja fendarit paikoillaan. Hieman myöhemmin huomasimme yhden naapurin lapsista osoittelevan meillepäin ja sanovan: "Toi lapsi taitaa olla aika villi". Jotenkin huvitti, sillä itse tunsimme olevamme naapurin menoon verrattuna rauhan tyyssijassa.
Moottorin käytön osalta eivät omat havainnot tunnu olevan kovin harvinaisia. Startin jälkeen tuli nimittäin yleensä hiljaista muutaman minuutin kuluttua ja väistelimme sitten vain parhaamme mukaan istumalaatikon pohjalla nukkuvia. Opittu tapa jopa säilyi pitkään, vanhempina vain jaksoivat kömpiä omaan punkkaan.
Kiinnostaa tuo aihe pikkuinen valjaissa. Minkä mittainen liina/köysi siitä menee ja mihin kiinnityspisteeseen. Eli kuinka paljon liikkumavaraa lapsi saa?
Polkupyörän turvaistuin ajatuksessa ideani on se, että halutessaan saa yhden lapsen yhteen kohti ja näin vapauden hillua kaukalossa ja manöveerata turvallisin mielin.
Köysi taisi olla yleensä vajaan metrin mittainen, kiinni melkein keskellä istumalaatikkoa olevassa levangissa. Huomattakoon, että se vene oli kanneltaan enempi racing-mallinen, eli kannella istuttiin ja lapsella oli esteetön näköala ympäriinsä jo ennen kuin osasi kävellä. Kuten SpK totesi, orkesterinjohtaja haluaa tietää, mitä ympärillä tapahtuu, toiset vielä aktiivisesti siihen osallistuakin. Vapautta riitti köyden päässä kannelle saakka, josta näki ruffin takaa keulaan silloin kun molemmat vanhemmat sinne menivät rantautumispuuhissa. Se näköyhteys oli oleellinen rauhoittava tekijä. Ensimmäisen vuoden jälkeen ilmestyi mantookiin verkko ympäri veneen. Keula osin avoimine pulpitteineen oli kiellettyä aluetta, eikä siitä koskaan riitaa tullut, kun kannelle pääsi.
Oleellinen tekijä pitäytyä pääsääntöisesti valjaissa pari ensimmäistä vuotta oli se, että jopa liivejä valmistavan tahon edustaja sanoi, ettei kunnolla toimivia liivejä alle kaksivuotiaille ole. Lapsen pää on suhteessa kovin painava ja jos vielä vaipat kannattelevat toista päätä, on ainoa keino säilyä hengissä pysyä pois vedestä. Vuoden takainen Vene-lehden tekemä lasten liivitesti osoitti, ettei tilanne ole juurikaan niistä ajoista muuttunut. Siinä testattiin hieman isommilla lapsilla ja vain muutamat liivit selvisivät edes jotenkin. Tuossa ylempänä mainitut Crewsaverit tuntuivat silloin hyviltä ja olivat sitä nyt testinkin mukaan. Pieneksi jäämässä olevilla hyvillä liiveillä oli ottajia jonoksi saakka.
itse testasimme vauva/sisaruinnissa, että liivit käänsivät lapsen normaali vaippa jalassa.
Laittamalla sellaisen sopivaan paikkaan (=mitkä edellytykset botskissasi on), saat tarvittaessa aikaa keksittyä hetkittäin olennaiseen, pelkäämättä, että taapero tipahtaa yli laidan tai ilmaantuu eteen yllättäen ja saa kyynärpäästä tälliä.
Itselläni oli polkupyörän turvaistuin takakaiteen sisäpuolella kiinni. Lapsen oli turvallista ja mukavaa olla siinä, näki kaiken, mitä tehtiin ja pysyi lähellä. Malli oli vieläpä väriltään valkoinen, joten ei sen kummemmin rumentanut veneen ulkonäköäkää (vs. oranssi).
Sama motto, kuin aikuisten kanssa veneeessä x 2. Eli älä päästä lasta putoamaan. Lapsen pitää aina olla jossakin "hanskassa", joko omassasi tai toisen.
Älä huoli, puolitoistavutias on tätä seuraavana kautena 2,5 ja sitten 3,5 ....siitä se lähtee.
Peräkaiteeseen kiinnitetty turvaistuin toimi meilläkin loistavasti. Taapero köytettiin istuimeen aina mittavampien manöövereiden ajaksi. Aiheesta ei edes keskusteltu. Kiinnitysoperaatioon ei liittynyt koskaan kiukuttelua tai muuta dramatiikkaa. Paikka oli itse asiassa veneen paras - sieltä näki kaikki veneen ja ympäristön tapahtumat ja pääsi aitiopaikalta kommentoimaan kaikki tapahtumat ja jakelemaan miehistölle toimintaohjeet. Samassa istuimessa maistui mukavat päiväunet. Kelin kovetessa sadeviitta antoi tarvittavan suojan. Jos istuin olisi ollut sitloodan pohjalla niin siitäkös äläkkä olisi syntynyt. Johda nyt orkesteria kuopasta mistä ei näe mitään! Korokkeella kapellimestarikin aina kököttää.
Ja valjaat (HUOM haaralenkit!). Muksut kannelle. Joskus pientä känää, kun aluksi eivät osanneet ohittaa toisiaan samassa langassa. Mutta pian vanhempi hiffasi kahden endan tarkoituksen.
Kun sitloorassa oli hässäkkää komennettiin kersat kannelle pois tieltä. Endathan olivat sen mittaiset, ettei niissä yltänyt kaiteiden välistä tippumaan. Varmemmat jalat, kuin aikuisella, on tenavilla jo kolme- nelivuotiaasta lähtien. Pientä hankaluutta oli valjaiden karkeasta materiaalista-piti olla aina teepaita ja pöksyt alla.