Onko muilla tämmöistä...olen raskaana, ensimmäistä odotan. Synnytys ei siis ole tuttua puuhaa ennestään. Ajatuksena ei sinänsä pelota, ei se kipu eikä muu - en ole siis synnytyspelkoinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Itseasiassa mua hermostuttaisi sata kertaa enemmän jos jouduttaisiin sektio tekemään.
Mutta siis: viime aikoina asia on kuitenkin ollut mielessä, ja olen havainnut että omituista hermostumista on ilmassa. Ihmettelen sitä, koska se on enemmän ramppikuumeen tai esiintymisjännityksen oloista (joudun työni ja harrastusten puolesta esiintymään jonkunverran, että se tunne on kyllä tuttu). Onko muilla tämmöistä?!?! Järkikin sanoo että ei se mikään performanssi ole vaan tarkoitus on tikistää vauva pihalle ja sikäli kun kaikki säilyy hyvissä sielun ja ruumiin voimissa niin ei siinä muita tyylipisteitä jaella...onko muita vastaavia sekopäitä, mä en ole kehdannut puhua tästä kenellekään kun tuntuu niin tyhmälle. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että tukihenkilöä lukuunottamatta siellä on kuitenkin vieraita ihmisiä hyörimässä ympärillä, mikä ei varsinaista intoa herätä ainakaan meikäläisessä. No, lohduttaudun sillä että tositilanteessa ei varmaan enää vois vähempää kiinnostaa tämmöiset mietinnöt:)
Mutta siis: viime aikoina asia on kuitenkin ollut mielessä, ja olen havainnut että omituista hermostumista on ilmassa. Ihmettelen sitä, koska se on enemmän ramppikuumeen tai esiintymisjännityksen oloista (joudun työni ja harrastusten puolesta esiintymään jonkunverran, että se tunne on kyllä tuttu). Onko muilla tämmöistä?!?! Järkikin sanoo että ei se mikään performanssi ole vaan tarkoitus on tikistää vauva pihalle ja sikäli kun kaikki säilyy hyvissä sielun ja ruumiin voimissa niin ei siinä muita tyylipisteitä jaella...onko muita vastaavia sekopäitä, mä en ole kehdannut puhua tästä kenellekään kun tuntuu niin tyhmälle. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että tukihenkilöä lukuunottamatta siellä on kuitenkin vieraita ihmisiä hyörimässä ympärillä, mikä ei varsinaista intoa herätä ainakaan meikäläisessä. No, lohduttaudun sillä että tositilanteessa ei varmaan enää vois vähempää kiinnostaa tämmöiset mietinnöt:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa!
Sen verran voin kyllä yhden synnytyksen läpi käyneenä lohduttaa, että minulle ainakin olisi ollut aivan se ja sama vaikka synnytyksessä olisi ollut turistiryhmä minua pällistelemässä ;O)
Ja en siis todella muuten ole mitenkään intopiukeena "paikkojani" vieraille ihmisille näyttämässä. Koin esim. tuon vikan neuvolalääkärin kovin epämiellyttävänä, kun paikalla oli joku opiskelija lääkärin lisäksi :O/
Mutta synnytys on siitä niin ihmeellinen, että siinä on kyllä niin omassa maailmassaan, että unohtuvat nuo ulkopuoliset.
Ei muuta kuin avoimin mielin synnyttämään! :O)
Et ole ainoa joka noin ajattelee.Minulla on kolme lasta ja aina ajattelin samoin et mitä jos joutuu leikattavaksi kun pelkään sitä puudutusta ihan hirveesti. Kolmannen kanssa tuli ongelmia 36 rv;llä ja menin synnytyspäivystykseen tutkittavaksi. Siinä tutkittiin ja kärrättiin synnytyssaliin jossa lääkäri totesi et nyt leikataan. No sitten saliin ja vähänajanpäästä anestesialääkäri tutki selkääni ja pelkäsin koko ajan et kohta satuu mut sitten sanottiin et voit kääntyä selälle ja alettiin leikkaan. en tuntenut mitään koko aikana.Se oli tosi posiitiivinen kokemus vaikka toipuminen kesti vähän kauemmin kun edellisistä jotka syntyivät normaalisti. Ei sektioo kannata pelätä eikä arpikaan kovin iso ole ja nyt 11 kk jälkeen rupeaa jo värikin muuttumaan niin ettei kohta näy ollenkaan.tsemppiä tulevaan.