Mitä tehdä kun haluaisin vauvan mutta synnytys pelottaa aivan sanoinkuvaamattomasti.Pelottaa että siinä kohtaa kun avopuolisoni olisi täysin valmis lapsen yritykseen niin itselleni iskeekin paniikki etten uskallakkaan yrittää,koska ajatus synnytyksen tuomista kivuista on jotain aivan hirveää ja siinä kohtaa kun testi näyttää plussaa "niin se on menoa"..Olen yrittänyt ajatella että kyllä sen kestän mutta minkäs ajatuksillesi teet...!!!En edes halua ajatella asiaa niin että lapsi jäisi tulematta siksi että pelkään synnytystä...!onko jollain muulla samankaltaisi ajatuksia kuin minulla?olisi kiva vaihtaa ajatuksia muiden kanssa!
pelko synnytyksestä....
sande
323148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tuo on varsin vakavaa jos synnytyspelko äityy niin pahaksi että se on este lapsen hankinnalle..mutta kiutenkin melko yleistä.
kipuahan synnytyksessä on, tietenkin, mutta nykypäivänä on niin hyvät ja turvalliset puudutukset ja muut avut, joilla helpotetaan äidin oloa.
itselläni on todella matala kipukynnys, heh, itkin kun sain epiduraalin..=)
mutta juuri mm. tämä epiduraali poisti kaiken kivun ja synnytys sujui aivan kivuttomasti. supistuksia t8uli ja voimistuivat koko ajan, mutta itse en niitä tuntenut muuten kuin pienenä tarpeena ponnistaa.. ei siis sattunut.
ja supistuksetha niitä kivuliaita on, itselläni ei ollut edes puolessa välissä huippua kun otin piikin.
mutta ehkä ne ennemminkin olivat inhottavan tuntuisia kuin sattuivat.
itse olin aivan valmiina lähtemään kotiin kun kätilö antoi luvan ponnistaa, kävelin jo ovea kohti, pelkäsin niin.. mutta kuitenkin mieheni sai minut raahattua sänkyyn ja ponnistus alkoi, kivuttomasti ja vaavi tulo maailmaan, kivuttomasti, kiitos puudutuksen!
se todella teki tehtävänsä..
eihän tuossa pelossa tietenkään auta että joku selittää kuinka hyvin meni jne, sillä pelko voi olla todella paha!
mutta suotta pelkäät, ehkä se sattuu, ehkä ei, mutta se kaikki on sen arvosta, ja tosi, että nykyajan puudutukset ja muut avut ovat niin hyviä että helpottaa huomattavasti.
oletko kuullut esim. pelkoklinikasta, kuulemma sieltä saa oivaa apua, ja voihan soittaa vaikka neuvolaan ja varata ajan, jos haluat puhua asiasta ja ottaa selvää mm. puudutuksista, avuista, tyylistä jne.. puhuminen helpottaa. ja sanon, että suotta hermoilet, mutta ei sitä peloilleen mitään voi..
onnea kuitenkin ja toivottavasti pääset yli pelostasi! =)
ajattelemaan ettei se kipu kuitenkaan niin ylitsepääsemätön ole mitä kuvittelen,mut minkäs ihminen ajatuksilleen voi..!uskon että se epiduraali auttaa todella mutta sen laitto pelottaa todella paljon koska jännitän jopa verinäytteen ottoa aivan hirveästi mutta näytteen oton jälkeen olen aina todennut ettei se niin kamalaa ollutkaan...!on se ihmis mieli ihmeellinen.Kiitos paljon kun viitsit vastata viestiini ja kertoa omia kokemuksiasi asian suhteen.asiasta vielä viidenteen oletko muuten se sama mami-83 joka on turusta?itse meinaan olen sieltä päin!
turusta olen ja samainen mami! =)
mistä päin itse olet?
itsekin pelkään aivan suunnattomasti verikoetta, ja itselläni tuli tippa linssiin kuin poika sai rokotteita neuvolassa. ja sitten se epiduraali, paruin ja itkin niin etten ole ikinä enne, mutta eihän se edes sattunut, neula oli vaan pelottava. ja kyllä siinä rukoilee sitä piikkiä alaselkään kun supistuksia tulee! ja minulle tehtiin odotusaikana lapsivesi punktio, onneksi en nähnyt neulaa vasta kun jälkeen toimenpiteen, apua että meinasi taju lähteä! =)
sitä ei osaa toinen sanoa mitään synnytyskivuista toiselle, jokaiselle ne niin erilaiset!
mutta onneksi on noita apukeinoja joita voi turvallisesti ottaa!
itsekkin olen turusta..=)!!olisi kiva kirjoitella vaikka sähköpostia kun todella helpottaa kun voi puhua asian kokeneen kanssa ja kuulee miltä hänestä on tuntunut..mietin eilen tätä asiaa kun välillä tulee sellainen olo että kyllä kestän sen enkä anna sen olla esteenä lapsen hankinnalle ja onhan sen kokenut monet tuhannet äidit eikä yksikään vielä kai ole kuollut siihen.....!mietin meinaan myös sektio mahdollisuutta ja tulin siihen tulokseen että ennemmin synnytän normaalisti vaikka hirveästi pelottaakin koska kivut kuitenkin lakkaavat siihen kun lapsi on syntynyt (ainakin kuulemani perusteella) kun taas sektiossa kivut vasta alkavat lapsen synnyttyä!
Kuinka vanha lapsi sulla muuten on???
Oon synnyttänyt kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla on tarvinnut käynnistää. Ekaa kertaa jännitin tosi paljon. Olihan synnytyskokemus uusi tilanne ja kun minullakin on neula kammo.
Mutta hyvin se meni ja pelkojakaan ei jäänyt. Supistukset tietysti tuntuivat ilkeiltä, mutta epiduraali auttoi molemmilla kerroilla. Itse epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan.
Jokainen synnytys on tietysti omanlaisensa ja jokainen kokee sen omalla tavallaan, mutta minulla auttoi mukavat kätilöt ja ajatus ettei se pieni kipu haittaa kun palkinto on mahtava.
Toinen asia mitä jännitin oli asian intiimiys, mutta siinä synnyttäessä kyllä karisevat kaikki ujostelut.
Rohkeasti vaan yrittämään onhan lopputulos palkitseva.
olen yrittänytkin ajatella kyseillä tavalla että se pieni kipu ei siinä kohtaa haittaa kun "palkinto"on mitä ihanin..!ensimmäinen todellinen yritys ajankohta voisi olla jo seuraavassa kierrossa ja se minua eniten jännittääkin jos en saa koottua itseäni ja joutuisin tuottamaan poikaystävälleni pettymyksen asian suhteen ja sitä en todellakaan haluaisi tapahtuvan, koska itsekkin haluan lasta todella paljon.Kiitoksia vastauksestasi!
juu, kirjoittelu olisi kyllä mukavaa..uskallatko laittaa maili osoitteesi tänne?
meidän pallero tulee 6.pv jo 8kuukautta!
ja alateitsi synnytystä suositellaan ennemmin kuin keisarinleikkausta. tosin se aina ole äidinkään päätettävissä. mutta jos lisää postitse!! =)
En ole edes hankkinut miestä varmistaakseni 100 %sen että en joudu koskaan elämässäni synnyttämään. Nyt olen jo niin vanha että tuskin kauan enää saisinkaan lapsia.
Ihan oikeasti kannattaa muistaa sekin tosiasia, että n. 10 %:a synnyttäjistä ei tunne kivuliaita supistuksia eli synnytys ei satu lainkaan. Eikä etukäteen voi tietää, vaikka kuuluisitkin tuohon ryhmään. Se, että pelkää monia muita kipuasioita, ei tarkoita, että synnyttäminen koskee.
Itse en tuntenut kivuliaita supistuksia, mutta sitten kun vauva lähti tulemaan synnytyskanavaan kipu oli sanoinkuvaamaton. Ja siihen kipuun ei saanut mitään puudutuksia, epiduraalia ei voi laittaa enää siinä vaiheessa. Onneksi tuo vaihe ei kestä kun tunnin kaksi, joten niinkuin raamatussa sanotaan: kivulla sinun tulee lapsesi synnyttämän. No jos pelkopoliklinikalla saadaan synnytyspelko vähenemään, mutta sitä kipua ne ei saa millään keinoa pois. Siitä on 14 vuotta mutta muistan vielä kuinka hirveetä se oli. Sanokaa mitä sanotte, mutta kivutonta sunnytystä ei ole. Kiitos kun sain purkautua.
Olet väärässä, kun sanot, että kivutonta synnytystä ei ole. Olen itse synnyttänyt kaksi lasta alakautta enkä kummallakaan kerralla tuntenut minkäänlaisia kipuja. En saanut mitään lääkitystä, koska en moista tarvinnut. Kumpikin synnytys alkoi lapsiveden menolla, mutta en osaa sanoa, oliko mahdollisesti supistuksia jo ennen sitä. Koska vedenmenosta lapsen maailmaantuloon ei kulunut kuin muutamia tunteja, on todennäköistä, että supistukset olivat jo alkaneet ennen vedenmenoa.
Miksi sinun kivulias kokemuksesi on mielestäsi oikeampi kuin minun kivuton kokemukseni? Näin ainakin tulkitsen, kun väität, että sanoa voi mitä vain, mutta se ei ole totta.
Kyllä ponnistuskipu oli todellista, kipu johtuu vauvan pään aiheuttamasta kovasta paineesta ja paikkojen venymisestä ja repeämisestä. Mutta jos omistaa hehtaaripillun niin voi olla mahdollista ettei satu. Kyllä voin väittää, että 99% synnyttäjistä tuntee kovaa kipua. Näin on, piste.
puudutuksien avulla voi välttää vaikka ponnistuskivun!! turha sitä kärsiä on, ja kaikkihan sen nyt tietää että synnytys sattuu, sen kai nyt ymmärtää synnyttämättömätkin. siksipä on apukeinoja olemassa kipujen poistoon/lievitykseen!
itseltäni epiduraali poisti kaiken kivun. :)
Mutta kun niitä puudutuksia (epiduraali, parakervikaali) ei voinut enää siinä vaiheessa antaa kun eniten sattui. Ja sitten se välihan haavan ompelu, se vasta tuntuikin, puudutusta ei voinut antaa enempää kuin annettiin. Kätilö huusi minulle kun en pystynyt makaamaan hiljaa paikoillaan. Kammo jäi koko touhusta, ei koskaan enää. Jos miehien pitäisi synnyttää, kaikki mahdollinen olisi tehty kivunlievityksen eteen.
"Kyllä voin väittää, että 99% synnyttäjistä tuntee kovaa kipua. Näin on, piste."
Voithan toki väittää mitä vain, mutta äitien synnytyskivuista tehdyt tutkimukset sanovat, että vajaa kymmenen prosenttia _alateitse_ synnyttävistä ei tunne joko lainkaan kipuja tai sitten tosi vähän kipua.
Mitä vähemmän synnytystä pelkää sitä vähemmän kivut tuntuvat sietämättömiltä.
Ja kannatan toki kivunlievitystä aina silloin, kun se syntyvän lapsen kannalta on turvallista. Mutta mielestäni kuitenkin AINA lapsen turvallisuus on se tekijä, joka määrää tilanteen hoidon.
"Kyllä ponnistuskipu oli todellista, kipu johtuu vauvan pään aiheuttamasta kovasta paineesta ja paikkojen venymisestä ja repeämisestä."
En ole kiistämässä sinun tuntemuksiasi, varmaankin olit tosi kipeä. Mutta vauvan pään aiheuttama paine ja paikkojen venyminen ei ole vain ponnistusvaiheen tilanne, vaan koko kohdun suun avautumisen ja sikiön "alastulemisen" ajan tätä tapahtuu. Ja useimmat synnyttäjät kokevat ponnistusvaiheessa kivun vähenevän juuri sen takia, kun lapsen pää painaa välilihaa niin paljon, että se tavallaan "puuduttaa" kipuhermot.
...että jos pelko on kova jo ennen raskautta varmasti se pelko hiipii jossain vaiheessa odotusta takaisn..
kyllä sattuu, todella harvinaista on ettei sattuisi. Sain epiduraalin ja kipu oli silti sanoinkuvaamaton. Tyttäreni oli suurikokoinen 4400g ja itse olen pieni 157cm. En halua pelotella, mutta tosiasia on ettei mikään maailmassa ole vielä sattunut yhtä paljon.
itseasiassa ei voi välttää ponnistuskipua puudutuksella, juuri silloin ainakin epiduraalitippa suljetaan, eikä silloin muutakaan laiteta koska voisi olla lapselle vaaraksi. esim se kohdunkaulanpuudutus, jota ruiskutetaan kohtua ympäröiviin kudoksiin=lapsen läheisyyteen. Eli ei ponnistamisen aikana anneta mitään lievitystä, muuta kuin se, että lapsesi on melkein sylissäsi! Ja se riittää! (toivottavasti en nyt kuulosta nipottajalta, kun korjailen tällälailla..:)
Sattuuhan sen synnyttäminen, ja voihan se olla, että sattuu enemmän kuin olet ikinä kokenut, mutta harva nykyään mitään kokeekaan... Ei kipu nyt niin kauheaa ole. Minä ainakin huusin ja kärsin ihan häpeämättä ja kestin sen kaiken, koska tiesin, että SE KIPU LOPPUU, että MINÄ TULEN IHAN ENNALLENI ja että Suomessa voi hyvällä syyllä uskoa että ÄITI JA LAPSI JÄÄVÄT HENKIIN. Eikö se muka ole olennaista?
Lapseni olivat isoja (liki 5kg molemmat), minä olen kaikin tavoin normaalikokoinen ja muutenkin normaali ihminen. Synnyttäminen on ihan normaalia ja mukavinta on, ettei siinä tarvitse osata mitään. Kunhan on eikä sekoile. On vaan, ja luottaa siihen, että luonto osaa ja lääkärit sitten hoitavat, jos joku menee vikaan.
Minä pelkään myös synnytystä aivan tajuttomasti. Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta pari vuotta, mutta en ole tullut raskaaksi. Liekö tuo johtuu takaraivossa jäytävästä pelostani...mene ja tiedä.
Olen kärsinyt aina kovista kuukautiskivuista ja siitä kait pelkonikin on saanut alkunsa. Jos oksennan ja meinaan menettää tajuntani jo menkoista, niin mitä tapahtuu synnytyksessä?? En osaa edes kuvitella.
Pelkään kipua ja sitä, että paikat repeää. Vaikka nykyään on hyviä puudutteita ja kipulääkkeitä, niin voihan käydä niin, ettei niitä jostain syystä voi antaa. Epiduraali voi myöhästyä, ilokaasusta tulla paha olo, aquarakkulat ei auta jne. Tarinoita on monia.
hei ihmiset! turha sitä synnytyskipua on etukäteen miettiä kun ei kuitenkaan sitä osaa kuvitella mitä tulemaan pitää jos ei ennestään ole synnyttänyt.
totta kai moni tuleva odottaja/ äiti pelkää synnytystä ja sitä kipua mutta aivan suotta! se mitä silloin tapahtuu on vain sen hetken ja se kaikki kipu ja särky unohtuu aivan heti. etkä varmasti parin päivän päästä edes muista sattuiko! itse lähdin jo 9 tuntia synnytyksen jälkeen kävelemään vaikka hieman sattuikin ja tikattu oli. se auttoi kipuun ja haavat paranivat nopeasti.
ja minulta repesivät paikat aika railakkaasti; mitä sitten? se on osana sitä että minun oma lapseni tulee maailmaan, minun syliini, minun rakastettavakseni. kipu on siinä niin pientä!
ja ei sitä repeämistä edes siinä huomaa eikä tunne kun vaavi on tulossa.
ja totta että joskus käy niin ettei puudutusta voi antaa, mutta sitten vaan koitettava kestää ilman!
oma äitini synnytti 4 lasta ilman minkäänlaisia puudutuksia ja hengissä on ja sanoi ettei missään nimessä olisi puudutuksia ottanut ja että sen kestää vaikka miten päin!
ei täsät nyt varmaan mitä apua ole niille jotka kovasti synnytystä pelkäävät, mutta jutelkaa, ja kyselkää!
se kipu on todella mitätöntä vaikkei se ehkä sillä synnytyshetkellä siltä tunnukkaan.
mutta turha pelätä jotain mistä ei vielä tiedä!
tsemppiä ja onnea tulevaan! =)
on parempi pelätä etukäteen kuin siinä vaiheessa kun olisi jo raskaana...koska sillon synnytys olisi jo edessä, pelkäsit tai et !
todella olet vitun TYHMÄ akka.
Maailmassa on ihmisiä bout puolet liikaa. On typeryyttä pukata tänne enää ketään. Hyvä jos pelko ajaa asiansa... no fence
sinun näkemyksesi asiasta ja toivon vaan että jos noin ajattelet niin ettet itse tulisi saamaan koskaan lapsia....ei millään pahalla!
Pieni korjaus tulevaisuuden varalle jos haluat jatkossakin viljellä englanninkielisiä sanontoja ja välttyä olemasta naurettava... Siis mitä yritit sanoa menee oikein näin: no offense, eli "ei pahalla". No fence tarkoittaa: "ei aita".
en aijo hankkia vaikka haluaisin. syväekologiset piirteet ovat minussa liian syvällä.
mmm... tiedän, mutta jenkeissä tuo on vitsi. Minulla on nykistä ostettu paita, jossa on paikallinen vittuiluteksti, keskisormi ja lopuksi lukee "no fence".
että no fence vaan
Varmista ennenkuin hankkiudut raskaaksi, että saat varmasti sektion. Voihan olla että loppujen lopuksi haluat synnyttää alakautta, mutta tärkeintä on että sun odotusaika ei menisi piloille synnytyspelon takia.
että joku ajattelee asiaa toltakin kantilta...!kiitos vaan ajatuksistasi,piristi paljon!
niin kamalaa ole.Oikeesti.Mulla on 4 lasta ja jos se olis hirveetä ni en kai ois niitä tehny.Eihän se kivutonta ole mut se palkinto on niin huikee et ei sitä ees muista vartin päästä.Itse en ole halunnut kipulääkitystä koska olen ehkä hieman masokistinen tän asian suhteen.Ei ennenkään ja sillee...Kuopusta kun odotin niin pelkäsin ja puhuin lääkärille jos saisin sektion,mut hän selitti kaikki riskit ja sen kuin kipee on monta päivää sen jälkeen niin unohdin koko jutun ja kaikki meni sit hyvin.Onhan sullaki mahdollisuus saada sektio jos sun pelkos on tosi paha.Eihän sillon synnytyksestä tule mitään normaalisti.Puhu neuvolassa tai gyn.Ei sua hulluna pidetä.
Olen lukenut jostain että naiset jotka todella pelkäävät synnyttää,saavat keisarileikkauksen kun vaan pyytävät!Itse jos olisin raskaana niin vaatisin leikkauksen.Jos kätilö/lääkäri kieltäytyisi niin sanoisin että minähän siinä lapsen saa eikä hän.pakkohan leikkaus on saada jos tosissann sitä haluaa mielenterveytensä uhalla:)