Miten lohduttaa paniikkihäiriöistä? Tyttöystäväni alkoi yllättäen saamaan paniikkikohtauksia, ja kerran hän sai sen minun seurassani. Miten toista ihmistä voi lohduttaa tai auttaa paniikkikohtauksen iskiessä? Yritin lohduttaa ja rauhoitella parhaani mukaan, mutta pakko myöntää, että siitä ei tainnut kauheasti apua olla. Hän välttämättä halusi heti sen jälkeen olla yksin, ja lähti pois vaikka kuinka yritin suostutella jäämään ja tarjouduin pitämään seuraa vaikka loppupäivän.
Minulla ei valitettavasti ole nainen-suomi-nainen sanakirjaa, joten en oikein tiennyt mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Auttaako yksin oleminen rauhoittumaan, vai olisiko minun väkisinkin pitänyt pitää hänelle seuraa?
Kertokaa ihmeessä mitä minun kannattaa tehdä ensi kerralla kohtauksen sattuessa!
Minulla ei valitettavasti ole nainen-suomi-nainen sanakirjaa, joten en oikein tiennyt mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Auttaako yksin oleminen rauhoittumaan, vai olisiko minun väkisinkin pitänyt pitää hänelle seuraa?
Kertokaa ihmeessä mitä minun kannattaa tehdä ensi kerralla kohtauksen sattuessa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle ainakin on hyvä, jos saan paniikkikohtauksen jonkun seurassa, että hän ei liikaa kiinnitä huomiota siihen, vaan yrittää johdattaa ajatukseni muualle itsestäni. Liika "holhoaminen" vain lisää paniikin tunnetta.
Olen puhunut asiasta miesystäväni kanssa ja sanonutkin hänelle, että jos ja kun hän huomaa paniikin saavan vallan minussa, hänen tulisi alkaa puhumaan jostain mikä saa minut miettimään muuta kuin paniikin tunnetta. Esim. ulkona ollessa vaikka kiinnittämään huomioni johonkin koiraan, mainokseen, lentokoneeseen yms.
Keskustele ihmeessä tyttöystäväsi kanssa asiasta ja kysy mikä hänen kannalta olisi se paras tapa jolla voisit hänen oloaan helpottaa.
Eipä siinä toisen ihmisen läsnäolo, puheet, myötätunto tms., paljoa autta. Lääke voi olla paras apu. Kyseessä on (tai ainakin minulla oli) lapsuuden paniikkikokemus, jonka olin unohtanut ja joka sitten toistui aikuisena -täysin ilman tietoista yhteyttä kyseiseen lapsuuden tilanteeseen.
Olen mies, mutta eiköhän naiset koe kohtauksen ihan samanlaisena. Ei siinä mulla ainakaan auta muu kuin mahdollisimman vähän huomiota ulkopuolisilta ja päästä johonkin yksin rauhoittumaan. Koita antaa ymmärtää, että se on sairaus siinä missä sokeritautikin, et pidä häntä hulluna tms.