Pienen lapsen

heti adhd:ta mieti. Kaikki outo käytös ei heti johdu jostain sairaudesta. Kuvailemasi "oireet" muistuttivat kovasti poikaani saman ikäisenä. Ja on aivan normaalia, että tuon ikäinen itkee jos äiti menee wc:hen tai muualle. Kutsutaan eroahdistukseksi ja se kuuluu tuohon ikävaiheeseen. Menee ohi. Ja muutoinkin oireilu kuulosti vain tavallista temperamenttiseltä lapselta. Ja usein syy on vanhemman käytöksessä tai siten, että vanhemman on syytä miettiä kuinka itse toimii. Ja joo, eise helpotakaan. Muuttaa vaan muotoaan noi uhma jutut. Poikani nyt reilu 3 v. ja rankkaa on ollu ja jatkuu vaan. Mutta kuitenkin ihan normilapsi on. Itsekin aattelin jossain vaiheessa, että onko adhd, mutta on vain tavallista vilkkaampi lapsi. Toki lapseni ei loukkaile itseään pahemmin, vaikka jumalattomasti touhuu kaikkea. Toki kyseessä voi olla jokin sairaus sinun kohdallasi ja jos joku kyseessä on, niin kuulostaa lähinnä autistiselta käytökseltä. Kokeileppa kun lapsesi saa raivari, että matkit häntä niissää toiminnoissa mitä hän raivarin aikana tekee. Esim. jos heittää leluja ja tavaroita heitä samanlailla. Katso josko niin saisitte kommunikaatiokatkonne helpommaksi.

Muistaakseni yksi adhd:n oireista oli itseen kohdistuva väkivalta...

Meillä poika nyt 1v.3kk, tekee juurikin ihan samaa, eli ei leiki leluilla, kiipeilee "itsetuhoisesti" sohvilla, repii verhoja, hakkaa ja puree tavaroita sekä sisaruksia ja äitiä, ja on koko ajan touhupäällä, ei hetkeäkään paikallaan. Kaatuilee kuin itsestään kävelee takaperin seiniä päin ja koko ajan riesana. Pukeminen on yhtä tuskaa, mutta kun pihalle pääsee juoksee siellä innoissaan kuin päätön kana. Joutuu koko ajan olemaan suojelemassa tai kuuntelemassa huutoa ja lattiaan hakkaamista eikä lohtua kannata edes yrittää tarjota koska silloin vasta "riemu repeää." Meillä epäilynä kala-herne kananmuna allergia. Poika ei nuku öisin, kitisee vähän väliä ja huutaa/itkee ainoastaan jos ei saa tahtoaan läpi/kiukusta. Huutaa vessan oven takana ja aina perääni jos johonkin yritän lähteä, rauhoittuu kylläkin jonkin ajan kuluttua mutta yleensä istuu isin sylissä siihen asti kunnes äiti palaa kotiin.

Hän on siis meidän kolmas lapsi. Itse olen tähän ratkaisuun päätynyt, että kyse on suuresta tempperamentista ja eroahdistuksesta ja syy miksi olen tähän tulokseen tullut on se että meidän esikoinen, nyt jo ekaluokkalainen on diagnosoitu ad/hd (monimuotoiset neurologiset kehityksen viivästymät , karkea-ja hienomotoriikan vaikeudet. tarkkaavaisuus sekä keskittymiskyvyn häiriöt) Esikoinen oli vauvana lähinnä rauhallinen/apaattinen hymyilijä, ei oikeastaan koskaan itkenyt ellei todella ollut hätä, käytöshäiriöt ilmaantuivat vasta kolmen ikävuoden jälkeen siihen asti esikoinen oli hyvin helppo ja rauhallinen lapsi. Samoin on tuttava perheellä että heidän ad/hd lapsensa käytöshäiriöt alkoivat vasta kolmen ikäisenä.

Kyllä joutuu sanomaan että jaksaminen on todella kortilla, kun ei pienintä saa lainkaan kuriin, hokee EI-sanaakin mielenosoituksellisesti takaisin kun jostain kieltää. Mutta ei hän oikeasti edes ymmärrä miksi niin tekee/käyttäytyy. Huoli itsellä vain on keskimmäisestä(tyttärestä) hän kun jää näiden kahden ongelmapojan jalkoihin kun huomiota ja aikaa ei yksinkertaisesti jää tytölle.
Itse olen yrittänyt paikata nuorimman riehuamista rauhoittamalla illan kahdestaan leikille, meillä on sellainen palikkapallo johon laitetaan erimuotoisia palikoita oikeisiin lokosiin, sillä olen saanut poikaa ainakin iltasella rauhoittumaan paikalleen ennen nukkumaan menoa pitkäksikin aikaa. Mutta huomio on oltava koko ajan lapsessa tai hän lähtee taas riehumaan sohville.
Jos haluat enemmän jakaa ajatuksia kanssani niin laita tänne viestiä niin vauhdetaan s-postiosoitteet=)
Jaksamista sinulle.