Palstoilla puhutaan yksinomaan lasten AS-oireista. Mutta millaisia kokemuksia on aikuisen AS-ihmisen kanssa elämisestä? Hiljakkoin keskustelin erään yli viisikymppisen naisen kanssa, joka oli reilut puoli vuotta sitten eronnut AS-miehestään 16-vuoden avioliiton jälkeen. Itse olen ollut naimisissa 20 vuotta AS-miehen kanssa. Olen aina jäänyt syrjään, lapset myös joista toinen, herkempi poika on kärsinyt isänsä AS-oireista hylkäämisenä. Narsistisen miehen rinnalla elämä on hyvin yksinäistä, toinen hyppii vieraissa ja kykenee elämään kotona itsekkäästi eikä huomaa toisen kärsivän.Myös AS-puoliso loukkaa toista vieraiden kuullen eikä näe siinä mitään ihmeellistä. Empatiaa häneltä ei heru, olen menettänyt kaksi veljeäni hiljakkoin, myös vielä erään rakkaan ystävän ja mieheni ei ole tullut edes hautajaisiin saatikka edes ottanut syliin surevaa. Millaisia kokemuksia muilla on aikuisista AS-ihmisistä?
Aviopuolison AS
Hannele U
82166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minulle tuli mieleen jotain muuta kuin As...Onko miehelläsi virallisesyi lääkärin toteama As-diagnoosi vai oletko itse "tehnyt" dg:n..? Totta kai Asseistakin löytyy narsisteja, mutta itse en tunne yhtään...
Miehelläsi lienee myös narsistinen persoonallisuushäirö. Tuo ei ole tyypillistä pelkän aspergerin käytöstä.
Itse olen as, enkä ikinä ole loukannut exääni vieraiden kuullen. Sen sijaan ex kyllä haukkui ja polki mua maahan minkä kerkesi vieraiden kuullen. Ex on saanut diagnoosin rajatilapersoonallisuushäiriö.
Itse olin valmis tekemään ihan mitä vaan rakkaai puolesta, liiallisuuksiin asti ja sitähän ex:ni käytti häikäilemättömästi hyväkseen. Sitten tuli raja vastaan. En jaksanut enää palvella 24/7 eikä rahat enää riittänyt exn menoihin. Luottotiedotkin siinä rytäkässä meni. Ex uhkasi itsemurhalla, jos rahaa ei löydy. Terapeuttini sanoikin, että anna tappaa itsensä, et ole vastuussa sen itsemurhasta. Sitäpaitsi teraputtini oli varma, ettei ex tapa itseään, kunhan uhkailee ja oikeassa hän olikin. Koskaan ex ei ottanut sellaista määrää lääkkeitä, että olisi kuollut. Tiesi hyvin paljonko voi ottaa. Kolme vuotta multa meni päästä henkisesti exstä eroon. Siihen kolmeen vuoteen mahtui tiivistä terapiaa, lääkitystä, itsemurhayritys, lääkeiden yliannostusta pahaan oloon tms. Vieläkin ex vihjaliee, että miksi et tapa itseäsi, pääsisi sustakin, mutta nyt ole tarpeeksi vahva kestämään tuollaiset puheet. Nyt olen lopulta päässyt ex-hirviöstä henkisesti eroon, vaikka se tässä samassa talossa asuukin edelleen, olosuhteiden pakosta.
Mulla ei olisi tullut mieleenkään käydä vieraissa, kun oltiin yhdessä. Tosin ex oli sairaalloisen mustasukkainen ja väitti, että mulla oli suhteita ties kehenkä. Se kyllä sattui, kun ei ollut totta, ei käynyt edes mielessä.
Onko miehelläsi as diagnoosi, vai tuntuuko susta vain, että miehesi on as? As sekoitetaan usein narsistiin. Toki as voi olla myös narsisiti. As on lähes sairaalloisen rehellinen, kun taas narsisti valehtelee ja uskoo itsekin omiin valheisiinsa.
"diagnoosia"...Ei vaikuta Assilta.
kirjoituksesi. Luettuani vastaukset kauhistuttaa vielä enemmän. Jos kyse on siitä, että oletat miehelläsi olevan Asperger ja vedät miehen narsismin ym poikkeavuudet Assin piikkiin, niin se ei ole oikein. Dg taitaa puuttua?
Isälläni ja vanhimmalla pojallani on AS, eikä moinen narsismi todellakaan ole asiaankuuluva oire.
Heillä on molemmilla kyky empatiaan, vaikkei aina keinoja osoittaa sitä. Oma mielenkiinnon kohde voi rajoittaa lähimpien huomioonottamista ja kommentit voivat toisinaan olla totuttua suorasukaisempia, mutta loukkaavia tai tunnekylmiä he eivät ole.
Joko miehelläsi on lisäksi persoonallisuushäiriö tai sitten diagnoosi on mennyt ylipäätään pahasti pieleen!
meillä suvussa diagnooseja, lisäksi tuttu AS-mies ja en aloittajan kaltaisia "oireita" ole heissä nähnyt tai todennut.
AS on usein suorasuu, mutta ei suinkaan tunteeton - nämä tuntemani ovat empaattisempia kuin moni muu.
Jospa aloittajan tapauksessa on kyse ns "keittiöpsykologin" diagnoosista...
Monelle riittää jo nämä assinoireet kuvaamaan pahuutta. Harva ihminen todella haluaa ymmärtää toista ja vielä harvempi osaa tulkita assia oikein.
Tunsin erään itseäni vaikeammin aspergerisen ihmisen. Oli todella valitettavaa, että hänen läheisyydessään ihmisten todellinen itsekäs luonne kävi ilmi. Kun assi tahtomattaan ja huomaamattaan loukkasi jonkun tunteita, kosti tämä assille inhottavasti.
Minä puolestani kostin sille, joka kosti assille. On epäolennaista keskittyä vääriin asioihin. Mielestäni pitää löytää se asian pointti ja jos assi ei tarkoita pahaa, niin on idioottimaista ajatella hänen toimineen väärin.
Kyse ei ole assin osalta myöskään empatian puutteesta. Olen sitä mieltä, että ne, jotka kokevat assin epäempaattiseksi, manipuloivat ihmisiä.
Mutta on olemassa myös sellaisia henkilöitä, joilla on selvät as-piirteet, mutta käyttäytyvät myös erittäin narsistisesti.
Esim. tyypillinen assi luennoi omasta mielenkiinnon kohteestaan, koska on itse asiasta kiinnostunut.
Mutta on olemassa sellaisia voimakkaasti as-oireisia ihmisiä, jotka esittelevät omia tietojaan vain saadakseen muut pitämään henkilöä viisaana, mikä on keskeinen narsismin oire.
"Monelle riittää jo nämä assinoireet kuvaamaan pahuutta."
Allekirjoittaneen isän mielestä AS oli (ja on luultavasti edelleen) välillä sairautta, välillä taas pahuutta. Riippui siitä kumpi määritelmä toimi missäkin tilanteessa paremmin allekirjoittaneen kyykyttämisessä.