kysyisin teiltä muutamia asioita (& kuvailisin vaivojani) joilla on niin paha paniikkihäiriö että se vaatii lääkityksen.
olen kärsinyt aina paniikkihäiriöistä/kuolemanpelosta/ollut hermostunut ja levoton, mutta koskaan en itse ole hankkinut lääkitystä. puren hampaita yhteen/jännitän etenkin hartioiden ja niskan lihaksia huomaamattani kunnes tietoisesti lopeta, olen aina "pintahengittänyt". taustalla minulla on vakava masennus johon en ole hakenut hoitoa (etenkin viime syksystä olen ollut todella epätoivoinen, myös ajoittain talvella 2005-2006 jolloin join rajusti). olen juuri täyttämässä 18.
alaspäin olen pikkuhiljaa mennyt viime syksystä. aloin ennen joulua (loka-marraskuussa?) heräillä juuri nukahdettuani/unen rajoilla siihen etten hengitä/sydän ei lyö (ei mikään fyysinen kohtaus, pikemminkin kuin vain hiljaa hiipuisin) mikä aiheutti luonnollisesti hirveät paniikit. olen alkanut saamaan rytmihäiriöitä (joulun ympärillä niin pahat että sydän menetti rytmin ihan kokonaan moneksi minuutiksi, olin tosin syönyt todella huonosti kesästä lähtien), tuntuu etten JAKSA hengittää vaikkei mitään esteitä hengittämiselle ole, on KOKO AJAN todella epätodellinen olo. myös pinnallinen, kuin kaikki elintoiminnot pettäisivät/kävisin vähällä virralla. luulin/luulen että olen vakavasti sairas, mutta viimeisen viikon aikana minulta on otettu 4 kertaa sydänfilmi & verenpaine, verikokeet, keuhkokuva (keuhkojen ja sydämen rakenne kunnossa), verensokeri ja 2 kertaa happisatyraatio, kaikki ovat olleet kunnossa, paitsi että veressä on ollut molemmilla kerroilla liikaa happea eli olen hyperventiloinut. ennen paniikkikohtauksissani en ole koskaan ylihengitellyt niin että olisin pyörtynyt tai saanut muita vakavampia oireita, mutta nyt huomaan sen itsekin ja joskus tuntuu että jalat lähtee alta niin että tiedän itsekin mistä se johtuu. mutta todella heikko oloni varmaan pahentaa paniikkiani ja siten ylihengittelyä. tosin minulla on huimausta/epätasapainoa/pyörryttämistä/oksettamista ilman että mielestäni hyperventiloisin, jopa kun olen hyvinkin rauhallinen (esim. levossa) ja sykkeeni on siinä reilu 60 eli aika normaali. tiedän että se on mahdollista, mutta kuinka todennäköistä on että hyperventiloisin huomaamattani? voiko "paniikin tila" olla kokoaikainen? mistä tämä johtuu, onko hormonien erityksessäni mahdollisesti jotain liikatoimintaa? seuraavissa verikokeissa on ilmeisesti jotain kilpirauhaskokeita...
nyt on tuo outo tunne etten voi tehdä yhtään mitään, keskittyä mihinkään, mikään ei kiinnosta, on kuin ulkopuolinen omassa kehossaan ja elämässään on ihan erilaista kuin ennen, ei mitenkään selkeää jonka voisi laittaa masennuksen piikkiin, vaan kuin olisin unessa ja tunne siitä ettei mitään tulevaisuutta/paranemisen mahdollisuutta ole on hyvin voimakas. oma ääni kuulostaa/kasvot näyttävät vierailta, muut äänet varsinkin taustahäly tulevat kuin lasin takaa, muuten on hyvin "hiljaista". huomiointi/keskittymiskyky on hidas, puhun epäselvästi ja teen kirjoitusvirheitä. rintakipuja ja muita sydänoireita on mutta paniikkikohtausten oireethan usein sotketaan sydänoireisiin. olen lopettanut tupakoinnin, juomisen (alkoholin siis), nykyään nukun ja syön säännöllisesti ja mahdollisimman hyvin, mutta tila vain pahenee. eilen illalla otin ensimmäisen betasalpaajan ja olo tuntui hetken paremmalta, aamu suhteellisen selkeältä mutta illaksi tila taas vain paheni.
en tiedä voiko paniikkihäiriö aiheuttaa tätä, mutta poljettuani 10min kuntopyörää kevyesti sykkeeni nousee nopeasti 150, käy välillä 80 ihan kesken liikunnan, nousee sitten taas 150 ollen koko ajan epätasainen ja sydämen muljahdellessa. harjoituksen jälkeen syke pysyy korkeana pitkään, n.5min ja laskee sitten kuin seinään hyvin alas. vaikken ole harrastanut säännöllistä liikuntaa on kuntoni ennen ollut suht hyvä, etenkin lihaksistoni on toiminut (olen n. 150cm pitkä eli pieni naispuolinen ihminen ja jaksoin tehdä miestenpunnerruksia noin 10 vaikken olisi kuukausiin liikkunut ollenkaan). en enää uskalla liikkua yhtään, minua huimaa koko ajan, sydämeni sykähtelee miten sattuu ja tuntuu että tilani invalidisoi minut kokonaan. eniten minua kuitenkin häiritsee tuo pään sekoaminen, mikä ei sinänsä ole yhteydessä mihinkään sydänperäiseen sairauteen minkä tietäisin/lääkäri tietäisi (hän sanoi että jos minulla olisi kaikki kuvailemani oireet olisin kuollut jo ajat sitten).
minua ei kiinnosta/tunnu relevantilta edes lukeminen tai musiikin kuuntelu, mitkä olivat minulle ennen hyvin tärkeitä. kyttään vain oloani, ja jos en kyttää niin on hieman pakko alkaa taas kun tuntuu että ylösnousu käy liikaa kunnon päälle ja tuntuu kuin olisin juossut monta sataa metriä. ennen betasalpaajia minulla oli myös puutumusta lihaksissa, etenkin rintakehässä ja vasemmassa kädessä. myös pintaiho tuntui tunnottomalta, ja kaikki korut, paidannapit, tien kuopat ja kaarteet ja jopa kiihdytykset autossa istuessa ja sormien kevyet kosketukset/kopautukset tuntuivat rintakehässä valtavina. on myös ajoittain paino rintakehän päällä ja paine vasemman rinnan kohdalla. aluksi luulin sitä lihasjännitykseksi koska kannoin raskasta koululaukkua aina vasemmalla olalla ja se tuntui lähtevänkin venyttelemällä.
pelastusmiehet ottivat ensimmäisen sydänfilmin 23.2 lentokentällä tullessani matkalta, sitten lensin kotikaupunkiini ja sieltä suoraan sairaalaan (minun piti mennä muutenkin heti kotona lääkäriin mutten ihan ehtinyt sinne asti) jossa paha flunssanitodettiin keuhkoputkentulehdukseksi joka nyt on parantunut, muut oireet ei. kaikki joille puhun luulevat että kuvittelen oireeni, tai että panikoin&hyperventiloin, tai sanovat niiden johtuvan kyseisestä flunssasta vaikka tunsin itseni todella sairaaksi jo paljon aiemmin, olisi pitänyt vain uskaltautua lääkäriin. seuraavan kerran kävin sairaalassa viikonloppuna, sitten ti 27.2 omallalääkärillä, ja eilen jouduin sairaalan päivystykseen heikon oloni vuoksi ja lääkäri määräsi betasalpaajat sykkeen tasaamiseksi, varmasti lähinnä että rauhoittuisin sitä kautta.
olen menossa astmakokeisiin (omalääkärin lähettämänä) mutta en usko itselläni astmaa olevan, oireet eivät täsmää. myös holterointiin minulla on lähete mutta menee muutama viikko. uudet verikokeetkin otetaan mutta veret minulla ovat olleet aina hyvät, elinpä miten epäsäännöllisellä elämänrytmillä tahansa.
onko totta että ennen terve nuori ihminen joutuu tosiaan odottamaan esim. holterointia näin kauan, tai että hän ei pääse edes yhdeksi yöksi sairaalaan tarkkailuun jos kertoo kärsivänsä sydänoireista?
en omaa historiaa vainoharhaisena lääkärissä juoksijana, lääkärissä olen viimeksi käynyt monia monia vuosia sitten, luulisi että joku kuuntelisi ja ottaisi vakavasti. kun mainitsin että on ollut paniikkihäiriöitä aiemmin se laitettiin tietokantaan ja nyt näen lääkärien/hoitajien kasvoilta että he ovat lakanneet kuuntelemasta, minulta otetaan sydänfilmi ja pistetään kotiin. mutta edes psykiatria kukaan ei ole ehdottanut!
en nyt tiedä onko tämä asia edes tänne kuuluva kun oireeni ovat monet, mutta ajattelin ainakin kysyä.
kun nuo paniikkihäiriön oireet ovat niin lähellä sydän/astmaoireita ja ne voi tulkita niin monin tavoin. minussa kuitenkin elää vielä pienen pieni toivo että kyseessä on "vain" vakava paniikkihäiriö. lääkärin vakuuttelut sydämen kunnossa olosta eivät vakuuta, eivätkä muuta henkistä oloani minkä luulisi kyseisen diagnoosin muuten tekevän.
kiitos jos joku jaksaa vastata, nyt on lähdettävä petiin.
olen kärsinyt aina paniikkihäiriöistä/kuolemanpelosta/ollut hermostunut ja levoton, mutta koskaan en itse ole hankkinut lääkitystä. puren hampaita yhteen/jännitän etenkin hartioiden ja niskan lihaksia huomaamattani kunnes tietoisesti lopeta, olen aina "pintahengittänyt". taustalla minulla on vakava masennus johon en ole hakenut hoitoa (etenkin viime syksystä olen ollut todella epätoivoinen, myös ajoittain talvella 2005-2006 jolloin join rajusti). olen juuri täyttämässä 18.
alaspäin olen pikkuhiljaa mennyt viime syksystä. aloin ennen joulua (loka-marraskuussa?) heräillä juuri nukahdettuani/unen rajoilla siihen etten hengitä/sydän ei lyö (ei mikään fyysinen kohtaus, pikemminkin kuin vain hiljaa hiipuisin) mikä aiheutti luonnollisesti hirveät paniikit. olen alkanut saamaan rytmihäiriöitä (joulun ympärillä niin pahat että sydän menetti rytmin ihan kokonaan moneksi minuutiksi, olin tosin syönyt todella huonosti kesästä lähtien), tuntuu etten JAKSA hengittää vaikkei mitään esteitä hengittämiselle ole, on KOKO AJAN todella epätodellinen olo. myös pinnallinen, kuin kaikki elintoiminnot pettäisivät/kävisin vähällä virralla. luulin/luulen että olen vakavasti sairas, mutta viimeisen viikon aikana minulta on otettu 4 kertaa sydänfilmi & verenpaine, verikokeet, keuhkokuva (keuhkojen ja sydämen rakenne kunnossa), verensokeri ja 2 kertaa happisatyraatio, kaikki ovat olleet kunnossa, paitsi että veressä on ollut molemmilla kerroilla liikaa happea eli olen hyperventiloinut. ennen paniikkikohtauksissani en ole koskaan ylihengitellyt niin että olisin pyörtynyt tai saanut muita vakavampia oireita, mutta nyt huomaan sen itsekin ja joskus tuntuu että jalat lähtee alta niin että tiedän itsekin mistä se johtuu. mutta todella heikko oloni varmaan pahentaa paniikkiani ja siten ylihengittelyä. tosin minulla on huimausta/epätasapainoa/pyörryttämistä/oksettamista ilman että mielestäni hyperventiloisin, jopa kun olen hyvinkin rauhallinen (esim. levossa) ja sykkeeni on siinä reilu 60 eli aika normaali. tiedän että se on mahdollista, mutta kuinka todennäköistä on että hyperventiloisin huomaamattani? voiko "paniikin tila" olla kokoaikainen? mistä tämä johtuu, onko hormonien erityksessäni mahdollisesti jotain liikatoimintaa? seuraavissa verikokeissa on ilmeisesti jotain kilpirauhaskokeita...
nyt on tuo outo tunne etten voi tehdä yhtään mitään, keskittyä mihinkään, mikään ei kiinnosta, on kuin ulkopuolinen omassa kehossaan ja elämässään on ihan erilaista kuin ennen, ei mitenkään selkeää jonka voisi laittaa masennuksen piikkiin, vaan kuin olisin unessa ja tunne siitä ettei mitään tulevaisuutta/paranemisen mahdollisuutta ole on hyvin voimakas. oma ääni kuulostaa/kasvot näyttävät vierailta, muut äänet varsinkin taustahäly tulevat kuin lasin takaa, muuten on hyvin "hiljaista". huomiointi/keskittymiskyky on hidas, puhun epäselvästi ja teen kirjoitusvirheitä. rintakipuja ja muita sydänoireita on mutta paniikkikohtausten oireethan usein sotketaan sydänoireisiin. olen lopettanut tupakoinnin, juomisen (alkoholin siis), nykyään nukun ja syön säännöllisesti ja mahdollisimman hyvin, mutta tila vain pahenee. eilen illalla otin ensimmäisen betasalpaajan ja olo tuntui hetken paremmalta, aamu suhteellisen selkeältä mutta illaksi tila taas vain paheni.
en tiedä voiko paniikkihäiriö aiheuttaa tätä, mutta poljettuani 10min kuntopyörää kevyesti sykkeeni nousee nopeasti 150, käy välillä 80 ihan kesken liikunnan, nousee sitten taas 150 ollen koko ajan epätasainen ja sydämen muljahdellessa. harjoituksen jälkeen syke pysyy korkeana pitkään, n.5min ja laskee sitten kuin seinään hyvin alas. vaikken ole harrastanut säännöllistä liikuntaa on kuntoni ennen ollut suht hyvä, etenkin lihaksistoni on toiminut (olen n. 150cm pitkä eli pieni naispuolinen ihminen ja jaksoin tehdä miestenpunnerruksia noin 10 vaikken olisi kuukausiin liikkunut ollenkaan). en enää uskalla liikkua yhtään, minua huimaa koko ajan, sydämeni sykähtelee miten sattuu ja tuntuu että tilani invalidisoi minut kokonaan. eniten minua kuitenkin häiritsee tuo pään sekoaminen, mikä ei sinänsä ole yhteydessä mihinkään sydänperäiseen sairauteen minkä tietäisin/lääkäri tietäisi (hän sanoi että jos minulla olisi kaikki kuvailemani oireet olisin kuollut jo ajat sitten).
minua ei kiinnosta/tunnu relevantilta edes lukeminen tai musiikin kuuntelu, mitkä olivat minulle ennen hyvin tärkeitä. kyttään vain oloani, ja jos en kyttää niin on hieman pakko alkaa taas kun tuntuu että ylösnousu käy liikaa kunnon päälle ja tuntuu kuin olisin juossut monta sataa metriä. ennen betasalpaajia minulla oli myös puutumusta lihaksissa, etenkin rintakehässä ja vasemmassa kädessä. myös pintaiho tuntui tunnottomalta, ja kaikki korut, paidannapit, tien kuopat ja kaarteet ja jopa kiihdytykset autossa istuessa ja sormien kevyet kosketukset/kopautukset tuntuivat rintakehässä valtavina. on myös ajoittain paino rintakehän päällä ja paine vasemman rinnan kohdalla. aluksi luulin sitä lihasjännitykseksi koska kannoin raskasta koululaukkua aina vasemmalla olalla ja se tuntui lähtevänkin venyttelemällä.
pelastusmiehet ottivat ensimmäisen sydänfilmin 23.2 lentokentällä tullessani matkalta, sitten lensin kotikaupunkiini ja sieltä suoraan sairaalaan (minun piti mennä muutenkin heti kotona lääkäriin mutten ihan ehtinyt sinne asti) jossa paha flunssanitodettiin keuhkoputkentulehdukseksi joka nyt on parantunut, muut oireet ei. kaikki joille puhun luulevat että kuvittelen oireeni, tai että panikoin&hyperventiloin, tai sanovat niiden johtuvan kyseisestä flunssasta vaikka tunsin itseni todella sairaaksi jo paljon aiemmin, olisi pitänyt vain uskaltautua lääkäriin. seuraavan kerran kävin sairaalassa viikonloppuna, sitten ti 27.2 omallalääkärillä, ja eilen jouduin sairaalan päivystykseen heikon oloni vuoksi ja lääkäri määräsi betasalpaajat sykkeen tasaamiseksi, varmasti lähinnä että rauhoittuisin sitä kautta.
olen menossa astmakokeisiin (omalääkärin lähettämänä) mutta en usko itselläni astmaa olevan, oireet eivät täsmää. myös holterointiin minulla on lähete mutta menee muutama viikko. uudet verikokeetkin otetaan mutta veret minulla ovat olleet aina hyvät, elinpä miten epäsäännöllisellä elämänrytmillä tahansa.
onko totta että ennen terve nuori ihminen joutuu tosiaan odottamaan esim. holterointia näin kauan, tai että hän ei pääse edes yhdeksi yöksi sairaalaan tarkkailuun jos kertoo kärsivänsä sydänoireista?
en omaa historiaa vainoharhaisena lääkärissä juoksijana, lääkärissä olen viimeksi käynyt monia monia vuosia sitten, luulisi että joku kuuntelisi ja ottaisi vakavasti. kun mainitsin että on ollut paniikkihäiriöitä aiemmin se laitettiin tietokantaan ja nyt näen lääkärien/hoitajien kasvoilta että he ovat lakanneet kuuntelemasta, minulta otetaan sydänfilmi ja pistetään kotiin. mutta edes psykiatria kukaan ei ole ehdottanut!
en nyt tiedä onko tämä asia edes tänne kuuluva kun oireeni ovat monet, mutta ajattelin ainakin kysyä.
kun nuo paniikkihäiriön oireet ovat niin lähellä sydän/astmaoireita ja ne voi tulkita niin monin tavoin. minussa kuitenkin elää vielä pienen pieni toivo että kyseessä on "vain" vakava paniikkihäiriö. lääkärin vakuuttelut sydämen kunnossa olosta eivät vakuuta, eivätkä muuta henkistä oloani minkä luulisi kyseisen diagnoosin muuten tekevän.
kiitos jos joku jaksaa vastata, nyt on lähdettävä petiin.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Minulla on samanlainen olo juuri nyt. Itse olen 21 vuotias. Käynyt lääkärille viime ke ja sain lääkkeet. Ne pisti nyt ainakin vatsani aivan sekaisin, olen vain nukkunut mutta siitäkään ei meinaa mitään tulla kun maha on niin kipeä ja ruoka ei maistu. Olen vain oksennellut ja potenut huonoa oloa. Tällä hetkellä sairaslomalla ja kaikki näyttää voittamattomalta. En jaksa tehdä mitään, on niin epätodellinen olo. Kaikkea kamalaa muutenkin sattunut viime aikoina ja stressaan melkein joka asiasta. Olen kyllä menossa psykiatrin juttusille kun vain saan ajan. Toivotaan että tämä tästä lähtee liikenteeseen jotenkin.
mitä lääkitystä sait?? mä oon lopen uupunut, mut lekuri on sitä mieltä että ei lääkitystä. mä haluisin kyl viel kilpirauhaskokeiden oton...
nannans, toivotaan että tilasi paranee nyt kun sait lääkkeet. eihän sitä etukäteen tiedä, mutta sanotaan että etenkin paniikki/masennuslääkkeiden käytön hyödyt ajavat haittojen edelle vasta yli kuukauden säännöllisen käytön jälkeen. onko psykiatrille ajan saaminen miten vaikeaa/pitkäkestoista?
itselläni oli viime yö todella raskas, nyt aamulla olo hieman parempi, mutten jaksa uskoa että lähtisi normalisoitumaan. mutta pitää katsella.
Sain Cipralexxia ja Xanoria. On ainakin mun kohalla helpoittaneet oloa kummasti. Toki vatsa aluksi meni sekaisin mut tosiaan nyt alkanut tottua ja ainakin jaksan tehdä jotain. Toki vielä vähän tulee paniikkikohtauksia mutta 3 kk on suositeltava aika paniikkihäiriöön käyttää Cipralexxia ennen kuin alkaa vaikuttaa paremmin. Toivotaan että tämä tästä lähtee. Kävin itse myös kilpirauhas testissä. Ei ne ottanut kuin yhden pullon verta ja sai siit tulokset. Itsellä ei kilpirauhasen kanssa ollut tuloksissa mitään, että ihan tuolla pääkopan sisällä vaivaavat asiat sai minut saamaan kohtauksia. Toivotaan että elämä alkaa voittamaan pikku hiljaa. Ja tosiaan vastauksessa meni hieman aikaa, olen ollut vanhempieni luona viikon ns. hermolomalla, kotona tuntui että koko ajan vain ajatteli kaikkea joka sai kohtaukset voimistumaan.
En ole vielä käynyt psykiatrilla, ainakaan tuossa Tikkurilan mehiläisessä varmaankin pääsisi aika hyvin, siellä vain ajat on jotain 100 e se 45 minuuttia. Kävin googlessa hakemassa sanalla : paniikkihäiriö ja löysin sivun mikä lie introspektum tai jotain siihen suuntaan, se on Hlesingissä ja sieltä sanotiin että 63 e olisi hinta, en kysynyt ajan pituudesta. En ainakaan vielä ole menossa juttusille mutta jos lääkkeet ei ala tehoamaan niin täytyy varmaan käydä siellä puhumassa, en ainakaan ole läheisilleni pystynyt puhumaan avoimesti, joten täytyy katsoa mihin tilanne etenee. Minulle oli vielä paniikin lisäksi lievää depressivisyyttä, nyt ainakin löytyy intoa tehdä jotain, no 2 vko se aika on masennukseen mut sanotaan jopa 3 kk pitäis ottaa cipraa että alkaa paniikit katoamaan. Itsellä ainakin on hieman jo olo parantunut, täytyy vain sitkeesti jatkaa ja yrittää parhaansa... Tosiaan netistä löytää ihan hyvin psykiatreja ja tietenkin varmaan oman paikkakunnan terveysasemalta voisi saada tietoa enemmän jos ei välttämättä netis oo, ja siel on varmaankin semmosii mitä he suosittelee ja tietää...
joo mä en oo viel suostunu noita masennuslääkkeitä ottaa. ku oireet aina pahenee niistä. tai viime kerralla ku söin nii 3viikkoa oli ihan kamalaa, yöllä ja päivällä tuli kauheasti kohtauksia. mut siitä se sit lähti. pikku hiljaa. tosissaan kannattaa syödä pitkään niitä jos alkaa syömään. sanotaan et jos syö esim. puol vuotta nii sit vaiva uusiutuu helpommin. mut jos syö 1½ vuotta se ei uusiudu enää nii suurella todennäköisyydellä. luin tästä tieteellisiä tutkimuksia. mä ajattelin viel kaks viikkoa ehkä tapella. jos ei ala auttaa nii sit lääkeet hakemaan.
Kannattaa tosiaan, ja voihan olla ettei välttis kaikille toi Cipra oo niin hyvä, onhan noita vaikka millasii varmaankin olemassa. Mulle ainakin toi sano et tolla on tullu niin hyvin tuloksii lyhyessäki ajassa et siks suosittelee sitä ainakin eka mut jos ei toimi niin sitten jotain muuta. Toki voi kokeilla omilla voimilla mut mä sanon suoraan et mul ei olis tullu tilanteesta ainakaan mitään. Uni ei tullu jne. Pelotti mennä nukkumaan ja kaikkee.. Sitten tuossa mietin et voisko mulla olla syöpä jne.. Siis aivan kamalii asioit kelasin ja nyt oon jotenkin ne saanut kuriin ja alkanut jopa hymyilee. Se mua kanssa tossa alussa pelotti et osaanko enää ees nauraa, oikeesti tuntu et must olis jotenkin tullu ihan tunteeton kaikkeen, vaikka asiat kuitenkin on sillee elämässä iha jees niin tuntu et jotenkin ei vaan mikään oo mitään "ihanaa" ja et kaikki on niin turhaa... Mut nyt tuntuu et on alkanut moni asia kiinostaa ja sitä iha erilailla nauttii aamul ku herää ja menee ulos haukkaamaan happee ja nauttimaan vaan olostaan. Edistystä siis on tullut huimasti, painokin tippu noiden lääkkeiden aikana nyt viikos 9 kg ku tosiaan oli vatsa ihan löysällä ja kaikki tuli ulos ja ruoka ei maistunut. Et ehkä tässä pääsee painonpudotuksen kanssa myös jotenkin alkuun. Pisteet siitä! :)
sä puhut ja kuvaat oirees ihan samalla lailla ku mä!!! sit meit on kaks, ehkä meillä ei ookkaa sydänjuttua vaan paniikkihäiriö. mut mulla alkaa olee tosi heikko olo, en jaksa tehdä mitään, en jaksa nostaa mitään, en jaksa tehdä vatsoja tai mitää lihajuttua ku alkaa vapina ja pulssi kohoaa..
olis kiva jutella lisäää laita mailia lifefight miukumauku suomi24.fi
Mäkin oon pikkasen samanlainen, mutta tajuan kyllä että sydämessä ei ole mitään vikaa.
no kyllä siinä jotain vikaa on jos ei voi liikkua 10min kevyesti. en tiedä missä se vika sitten on. mutta kun ei pääse tutkimuksiin.
ei ole. se on vaa uskottava. ei mullakaa vaikka en pysty liikkuu
juu no jokaisella mielipiteensä :)
kyllä minä sinuna ainakin alkaisin vaatia lisätutkimuksia jos ei voi elää.
itse en ainakaan voi, joten lisätutkimuksia haluan.
Stressi/ahdistus/paniikki voi aiheuttaa todella paljon hallaa ihmiselle, etenkin sellaiselle, joka ei pysty hallitsemaan omia pelkotilojaan. Stressi voi myös olla sisäistä, eli sellaista, että et edes huomaa sitä, mutta oireesi jatkuvat kuitenkin.
Jos sinulta tosiaan on kaikki sydänfilmit otettu, verikokeet sunmuut, mutta kaikki on todettu olevan normaalia...Oireesi johtuvat varmaankin aivojesi aiheuttamasta paniikkitilasta. Kuten sanoin jo aiemmin, stressi/aivot aiheuttavat niin paljon, että oireesi ovat hyvin varmasti niiden aiheuttamia.
Voin henk.kohtasena esimerkkinä kertoa isästäni, joka kärsi psykosomaattisista oireista. (psykosomaattinen=aivojen aiheuttaman fyysinen kipu/tunne-tila, vaikka mitään vikaa vartalossasi ei ole.) Eli hän oli 100%:n varma, että hänellä on mahasyöpä. Hänelle siis tehtiin tämän pelon takia kaikki mahdolliset testit ja mitään ei löydetty. Testejä tehtiin siis niin paljon, että voisi kuvannollisesti sanoa, että hänen mahansa avattiin, pistettiin leikkauspöydälle ja tutkittiin kaikkien mahdollisten laitteiden kanssa MITÄÄN löytämättä. Tämän jälkeen hänet lähetettiin psykologin tutkimuksiin, koska diagnoosia lääkäriltä hänen oireisiin ei saanut. Siellä sitten selvisi se, joka jo oli meille muille perheenjäsenille aika selvä juttu...Eli kaikki oli stressin aiheuttamaa.
En tällä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sinun tuntemasi asiat olisi todellisia. Todellisiahan ne on jos kärsit niistä. Mutta aika hyvin voisi sanoa, että ne ovat stressin/ahdistuksen aiheuttamia. Kerrot myös kyttääväsi itseäsi ja se aiheuttaa AUTOMAATTISESTI oireittesi pahenemista! Tiedän, ettei itsensä kyttäämistä ole helppo lopettaa, etenkin jos olotila on helvetin huono, mutta ne on pakko unohtaa, koska muuten et saa rauhaa. Eli sun on pakko löytää jotain tekemistä, mikä rauhoittaa sut. Lähde ulos luontoon, osta itsellesi joku peli, mutta mitä tahansa teetkin, älä tarkkaile itseäsi!
Terveyskeskukseen kun seuraavalla kerralla menet, niin yritä vaikka saada akuutti aika jollekkin toiselle lääkärille kuin omalääkärillesi, niin saat mielipiteen toiselta lääkäriltä! Yleensä se helpottaa olotilaa automaattisesti, kun saa toisiltakin saman vastauksen tai sitten automaattisesti diagnoosin.
Itse olen myös 18vuotias ja kärsin samantyyppisistä vaivoista kuin sinä, vaikka sydänmeni kanssa ei ole ongelmia. Kärsin siis enimmäkseen hyperventilaatiosta, koko-aikaisesta sisäisestä ahdistuksesta ja pelosta, että kaikki ei ole kunnossa. Näistä ongelmista olen kärsinyt jo 4 vuotta, vaikka hyperventilaatio-oireita rupesin saamaan vasta TÄNÄ vuonna. Pitää vain antaa itselleen aikaa. Psyykkiset viat kestävät kauemmin hoitaa kuin fyysiset viat. :/
Ps: Kun käyt lääkärissä, niin palaa ihmeessä tänne palstalle tai kirjoita uudelleen tähän viestiketjuun. Helpotat muiden olotilaa kertomalla, että kaikki alkaa nyt selvitä jne. :)
Kuin itse olisi tuon kirjoittanut, olen vain mies/poika 18v myös.
Astmatestit/sydänfilmit ym tehty
todettu paniikkihäiriöksi. Ei voi muuta kuin kestää lääkitystä ei annettu. tiedä sitten johtuuko siitä että olin vielä alaikäinen lääkärissäkäydessäni
Kyllä kuulosti teksti ku olisin ite sen kirjottanut !! Ite kärsin tismalleen samanlaisista oireista pari vuotta sitten ja ramppasin lääkärissä kunnes kyllästyin lekurien puheisiin siitä ettei mikään vaivaa =) ja että olisin kuollut jos kaikki nuo paikat mistä selitin pragaisi niin pahasti kun selitin... Sekoamisen pelko mulla oli TODELLA voimakas lopuksi se olikin ainoa asia mikä minua ahdisti tai panikoi, ja kyllä nuo pelot ja oireet voi olla 24/7 päällä tai niin ainakin itselläni oli, en huomannut mitään paniikkikohtauksia vaan niikun kohtaus olisi koko ajan päällä =( Sitten meni 2 vuotta ihan kivasti ilman yhtään ahdistusta, ja elämän taas muuttuessa todella stressaavaksi niin palasi tuo paskamainen hulluksitulemisen pelko... mutta kyllä se siitä päivä kerrallaan eikä turhaa stressiä eikä pelkäämistä ni olokin varmasti rupeaa helpottamaan...
Laitan tähän linkin keskustelusta, jossa annetaan ohjeet taputtelumenetelmästä, joka on auttanut ainakin minua ja monia muitakin. Se on siinä mielessä outo juttu, että se auttaa sekä tunneasioissa, kuten paniikkioireisiin, pelkoihin, ahdistukseen jne että monissa fyysisissä vaivoissakin, jos ne ovat jotenkin tunneperäisiä. Voisit kokeilla noihin sydäntuntemuksiinkin. Tämän menetelmän on todettu auttavan myös sydämen rytmihäiriöissä ja normalisoivan nopeasti sydämen lyöntitiheyden vaihteluväliä. Se osoittaa, että menetelmä vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon tasapainottaen ja rauhoittaen sitä. Paniikkioireethan ovat autonomisen hermoston epätasapainon aiheuttamia tuntemuksia..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000003740591
Tsemppiä!
Luin tuon tekstisi ja tunnistin useimmat oireet. Kärsin samantapaisesta olotilasta useamman vuoden ajoittain kunnes siitä tuli jatkuva "normaali" olotila minulle. Nyt syönyt 8 vuotta serotoniiniselektiivisiä lääkkeitä ja nuo olotilat kunnon paniikkikohtaukset, joissa taju hämärtyi aina siihen pisteeseen, että jalat lähti alta, ovat enää hyvin satunnaisia. Joten toivoa kyllä on.
Ei oo todellista! Taidetaan olla isompikin ryhmä kun miekin ilmottaudun ja kerron kärsiväni samoista asioista...en todellakaan tiedä että miks ihmeessä omat aivot voi kääntää ja vääntää olon semmoseks! Mulla on todettu paniikkihäiriö keväällä 2005,ei ilmeisesti mikään kauheen voimakas mutta se on pahentunu nyt viimisen sanotaanko puolen vuoden aikana...tuntuu etten osaa rentoutuu ollenkaan,olo on jotenkin 24/7 jännittyny ja pelokas.Ainoo millon varmaan ois rento on jos on humalassa ja sit krapulassa on aivan järkyttävä paniikki joten ei sekään oo vaihtoehto..oon hirveen sosiaalinen luonne niin tää alkaa painaa aivan järkyttävän paljon koska tuntuu et töihinkin vaan ahdistaa mennä enemmän jos siel tulee kohtaus mut sit taas ahistaa vielä enemmän yksin olo koska sillon on vielä kauheempaa olla! Mikään ei siis oikeen tunnu hyvöltä...mullakin ikää on 23 wee etten siis ihan nuorin oo mutta eihän se paniikki näköjään mitään ikäää kato...mä vaan haluaisin tän pelon jo pois,kokeet on tehty ja katottu mut vikaa ei löydy eli korvien välissä kaikki kait sit lienee...lääkkeitä en syö koska ne mitä mulla oli ei vaan sopinu ja jotenkin mä vaan ite oon lääkkeitä vastaan vaikka varmasti ne monella muulla auttaa parhaiten!Inhan moniongelmaista mutta onneks kevät ja kesä on kohta,saa nauttia lämmöstä ja auringosta :) Jaksamisia kaikille meille paniikkisille,kyllä me tää vielä peitotaan!!!!!!
olis kiva jakaa lisää kokemuksia pahan paniikin ja ahdistuksen tiimoilta. eli jos joku haluis alkaa mailailee nii laita mailia lifefight miukumauku suomi24.fi
eli mulla on tällainen ahdistus joka on päällä lähes 24h sillo ku päälle tulee. välillä hyviäki päiviä.
mulla on kaikenlaisia oireita:
sydänoireita nopee syke/rytmihäiriöitä/raskas pulssi
hengenahdistus
pistoja keuhkojen/rintojen alueella
kylmät kädet
kylmyys/kuumuus
heikotus
voimattomat jalat ja lihakset
oireet vaihteleee. toisena päivänä toista jne.
MUT MEILLÄ ON TOIVOA!!
Mä olen tästä jo kerran parantunut, terapeutti sano et tää on vaa nyt tällainen menneisyyteen paluu vaihe joka on viel jäänyt käsittelemättä ja siks oireet palas.
hei,
kaikkea voin kokeilla, ei siinä mitään.
sille joka sanoi että kuvittelen ja voin tulla sitten tutkimusten jälkeen kertomaan siitä sanon vain että tulen kyllä jos hengissä ollaan, mutta katsellaan ihan oikeasti ne tutkimukset nyt ensin.
paha tinnitus (jatkunut kuitenkin vuosia pahentuen), päänsärky ja ajoittainen puristuksen tunne päässä, tasapainon horjuminen, näköhäiriöt, huimaus ja jopa tuo epätodellisuuden tunne voisivat viitata aivokasvaimeen, mikä olisi hyvä tutkituttaa. en sitten tiedä mitä tekemistä sillä olisi sydämen kanssa. katsellaan. kohan nyt pääsisi tutkimuksiin.
odotan kyllä sitä holterointia "innolla".
Vaikka hän sanoikin, että uskoo sinun tosiaan kärsivän noista oireistasi...Kuulostaa paljon kuitenkin siltä, että sinulla on psykosomaattisia oireita. Ja pahojakin. Mene kuitenkin vain tutkimuksiin jos luulet sen poistavan ongelmat. Mutta ihmettelen mitä aiot tehdä, kun mitään ei löydy?
jouduin nyt illalla päivystykseen todella heikon olon vuoksi, taas sydänfilmi jossa ei mitään, mutta syke oli paniikin ollessa huipussaan 52. mikä sinänsä on jo hieman outoa. ehkä betasalpaajat tekevät.
mutta sinnikkyyteni palkittiin, ja sain lähetteen sisätautilääkärin juttusille heti huomenaamuksi. hän sitten keskusteltuaan kanssani päättää mihin kokeisiin ryhdytään (aivokuvauksista sydämen luotaukseen ja holter-lähetteen nopeutumiseen). eli pitää vain kuvata oireet tarkoin ja painottaa asiaansa.
sinulle joka kysyit mitä teen kun mitään ei löydy. aion mennä psykiatrille ja pitää välivuoden opiskelusta. sen aion tehdä jos tämä kaikki on "vain" stressiä ja panaria. on tämä sen verran hankalaa.
kiitos tsemppauksesta ja neuvoista. katsellaan. nyt nukkumaan.
Mulla on kans samoja oireita. Olen 19-vuotias ja olin kans just vähän aikaa sitten astmakokeissa ja olen menossa sydämen takia vielä tutkimuksiin. Ennen en osannut ajatella että minulla olisi paniikkihäiriö, mutta nyt olen alkanut miettimään, että oireet saattavat johtua siitä.
en ole mikään lääkäri mut omalla kohdallani kysymyksessä on paniikki kohtaukset,olen henkisesti väsynyt ja oireet ovat samat,mä tiedän mikä minua auttaa ja se on et puhuu asiasta jonkun kanssa,pitää puhua,puhua,puhua,puhua ja välillä itkee,itkee,itkee,kyllä se siitä,mä itsen menen ammatti ihmisten luokse koska en hallitse kohtauksiani enään ja mulle kerrottiin et paniikki häiriöstä on n.85% mahdollisuus selvitä,ja ilman lääkkeitä!Tsemppiä sulle.
sattuipa semmoinen lääkäri joka vain otti uuden sydänfilmin, eipä siinä mitään, mutta MYÖS UUDEN keuhkokuvan ja verikokeet. eli samat hommat kuin edellisellä kerralla ja sanoi että menepäs pöpi psykiatrille ja ala vetämään pilleriä poskeen.
antoi kovin ymmärtää että "nämä tapaukset tunnetaan"
terv. suomen sairaalapalvelu
noh, odotellaan sitten sitä että kuukahtaa. tai menee yksityiselle.
olo edelleen todella heikko, mutta on jo puhti pois että jaksaisi välittää.
Mietin, että vaivaudunko edes vastaamaan...Mutta noh, vastaanpa kuitenkin, niin saat vähän mietittävää.
Aloitat viestisi näin:
"kysyisin teiltä muutamia asioita (& kuvailisin vaivojani) joilla on niin paha paniikkihäiriö että se vaatii lääkityksen."
Tuossa sanot, että sinulla on paniikkihäiriö, mutta et kuitenkaan näytä uskovan sitä, sillä haluat koko ajan kaikkiin tutkimuksiin.
Sinulta on otettu keuhkokuvat, sydänfilmit sunmuut ja kaikki kunnossa. Haluatko oikeasti, että siellä sydänmessäsi on vikaa, jotta ongelmat hoituisivat helposti jollain hoidolla, leikkauksella tai pillereillä? (joilla yleensä on helkkarin paskat sivuvaikutukset) Vaiko HYVÄKSYÄ sen, että et voi henkisesti hyvin?
Tulit tänne hakemaan apua ja vinkkejä niiltä, jotka kärsivät samasta asiasta kuin sinä. Löysit niitä ja monta. Niin mikä vielä mättää?
Miksi et usko, että kaikki on hyvin? Tiesitkö, että kun kauan uskoo, että jotain pahaa tapahtuu, se jossain vaiheessa tapahtuu?
Elä maalaile piruja seinille.
Mene yksityiselle, saa samat vastaukset kuin muut lääkärit ovat sinulle antaneet, tai mene psykiatrille joka selittää sinulle sen, minkä moni täällä on jo yrittänyt sinulle pistää kalloosi. Pää aiheuttaa paljon. Piste.
kyllä, olen tätä ajatellutkin. ja heti kun olen saanut pääni kuvautetuksi olen hakemassa apua tähän ongelmaan. olen ärsyttävä ja sinnikäs, niin lääkäreiden kuin muidenkin mielestä.
en kuitenkaan jätä asiaa avoimeksi niin että vasta ruumiinavauksessa huomataan "oho, kasvain".
piste.
kiitos kuitenkin :) kuten jo sanottu, haen apua joko fyysiseen TAI henkiseen vaivaan. mutta järkevämpää sulkea pois tuo fyysinen ensin, jo senkin takia että henkinen paraneminen voi olla vankemmalla pohjalla kun ei epäilys koko ajan elä mielessä.
sen verran outoja juttuja tuolla kopassa nyttemmin on tapahtunut, ja usko pois niitä on ollut ennenkin. ei vain näin outoja.
voi että. pahalta tuntuu ku säki kärsit tästä. tää on perseestä. mäki haluisin vaa käydä kaikki tutkimukset läpi, mut en uskalla olla nii sinnikäs. mut sä varmaa paranet sit hyvi paniikista koska oot nii sinnikäs :)
kaikki kääntyy viel hyvin päin ja huomaat olevas pian jo terve. kauan sul on ollut nyt tätä? mulla on ollu viis viikkoa. viimeks oli 2002-2003.. mut se muuttaa muotoaan, mul on iha erilaista ku edellisellä kerralla, tavallaa samanlaista mut tavallaa erilaista. et älä sitä mieti, se koppa muuttaa niitä asioita :)
ainahan tätä paniikkia on ollut, mutta ei mitään tällaista että alkaisi huimata/päätä särkeä/hengitysongelmia/rytmihäiriöitä/näköongelmia/epätodellisuuden tunnetta/sekavuutta ym.
korvatkin soineet monta vuotta hyvin moninaisesti mutta nyt ehket hieman pahentuneet.
viime syksystä alkaen, helmikuu on ollut vasta hälyttävän paha. luulin että elämäntavat teettävät enkä siten osannut huomata aiemmin, mutta eipä niiden korjaaminen ole auttanut.
ehkä se on sitten kaiken kasaantumisen vuoksi kärjistynyt näinkin pahaksi paniikkihäiriöksi. tosiaan pitää katsoa nyt mitä se yksityinen lääkäri sanoo ja edetä sitä mukaa sitten johonkin päin, toivottavasti ei ole mitään "vakavaa" vaan se suunta on tosiaan psykiatrinen.
kysyisin vielä jos joku jolla on diagnosoitu tuo paniikkihäiriö jaksaa yleensä tätä lukea, tai joku muukin joka asiasta tietää:
liittyykö paniikkihäiriöön automaattisesti hyperventilointi, vai voiko se olla vain satunnaista? koska minulla on tämä olo kuitenkin silloinkin kun olen hyvin rauhallinen, eli tämä ei ole sinänsä kohtausluontoista. toki altistavia tilanteita on.
mulle vastasit äsken. eli jatkan tähän. sulla ei ilmeisesti ole paniikkihäiriö vaan oikeimmin ahdistuneisuushäiriö. eli ei kohtauksellinen vaan esim. koko aikainen.
esim. mulla on nyt koko illan lähes tulkoon ollut hyperventilointia. eli vaikee hengittää. ja keuhkot pistelee tai mitä lie välillä. mut se on just sitä ahdistuneisuushäiriötä. nyt pitää hengittää muutama kerta syvään nii loppuu pistely. jaksamisia!
psykiatrille siis vaan :) kyllä aurinko paistaa sulle viel! jos oot pk-seudulta olis kiva saada susta vaikka ystävä. samat tuntemuksetha meillä tällä hetkellä.
en ole pääkaupunkiseudulta päin :) toki voihan sitä vaikka meilata tms. katsoo nyt miksi tämä diagnoosi kehittyy.
niin, onhan noita vaikka mitä. odotankin aika innokkaasti että pääsisi tutkimuksiin, niin fyysisiin kuin psyykkisiin, tässä järjestyksessä.
tietäisi sitten mikä on :)
jaksamisia siis myös itsellesi, toivotaan että tila paranee.
mut paniikkihäiriö on yks helvetillisimpiä sairauksia minkä mää tiiän :( ihan kamala, en edes muistanut kuinka kamala nyt ku se tuli takas palaa myös vanhat mieleen. mut nyt täytyy tsemppiä. eilinen ilta meni jees, illalla vasta myöhään alko ahdistaa ja nukahtaminen oli sit tosi vaikeeta ku hyperventiloin ja pelkäsin sit vasten omaa tahtoani, et se on sydämestä johtuvaa. mut nukahdin sit ku ajattelin, tää on vaa tätä, jos jotain muuta nii sit vaa kuolen. :D no mut yö tuli ja meni ja hyvin meni. nyt taas levänneenä pitäis jaksaa lähtee kouluun ja sit terapiaan. jes.
Minulla taitaa olla paniikkihäirön kaltaisia oireita (kilpirauhas juttua vielä selvitetään),mutta ainakaan itselläni ei paniikkikohtauksiin juuri liity hyperventilaatiota eli hengen haukkomista. Minulla on ongelmana huimaus, nieleskelyn vaikeus ja ajoittain oksetus.
Minulla oli aika, jolloin tarkkailin paljon hengitystäni ja silloin esiintyi lievää hengenhaukkomista, mutta ei se koskaan ole vinkunut...
ei se vingu. siis jos se vinkuis se ei olis paniikkihäiriötä. vaa sillo olis jotain muuta. hyperventilaatio on sellaista raskasta hengitystä, tuntuu et ilma loppuu, mut ei kuulu mitään hengenahdistusta niiku ulkopuolisille. siis niiku ei oo mikää astmakohtauksen tapanen. vaa ainaki mulla sellainen et tuntuu raskaalta hengittää ja happea on liian vähän. mut korjatkaa jos oon vääräs. näi mulla.
mulla kans ollu nielemisvaikeuksia. ku en tajunnu et eihän tyhjän suun kaa voi niellä, vaa pitää aina olla limaa, nestettä tai ruokaa jota niellä, jos tyhjää yrittää niellä tulee vaa paniikkitunne :S
jos on tarvetta saada jotain tutkimuksia ja/tai vauhtia niiden saamiseen tuo yksityinen ilmeisesti auttaa. ensi viikon tiistaina on pään MRI. ja torstaina se holter.
on vaan niin helvetin vaikea olo. pitää vaan yrittää sinnitellä. toivon hartaasti ettei noista löydy mitään epänormaalia ja pääsen sitten terapiaan ja saan lääkkeet jotka vähän edes helpottaisivat.
jotenkin vain niin vaikea uskoa etteivät nämä oireet olisi "fyysisiä". eh.
mutta toivon että eivät ole.
HEI !
Ja oikein paljon sydämestä jaksamista sinulle. Tiedän tilasi, olen läpikäynyt saman helvetin ja käynyt niin pohjalla paniikin ja ahdistuksen taka.
Mulla tää on alkanut jo 12-vuotiaana ja olen nyt 38.
Mulla oli aikoja, jolloin en voinut nousta sängystä, koska kohtaus alkoi heti. Sain vuosi pyörtymiskohtauksia, siis kaaduin ihan maahan asti, joskus esim kaupan kassalla. Olin aina kuin sumussa, päähän sattui niin paljon, että luulin koko ajan kuolevani aivokasvaimeen. Sain paniikista niin pahoja sekavuuskohtauksia, että en tajunnut maailmasta mitään, päässä vain kuului kova hälyääni ja kun suljin silmäni, näin kamalia kuvioita ja jotakin outoja valoja. Sain kamalia kohtauksia jos piti mennä mihin tahansa, suein sam sellaisia kohtauksia, jossa kuin musta valo olisi laskeutunut taivaasta pään sisään ja silloin ajatukset menivät niin lukkoon tunneiksi, että meinasin hypätä 6 kerroksen ikkunasta tai ajaa autolla satoja kertoja ojaan..ja tätä jatkui ja jatkui. Sitten tuli hyperventilaatiot ja sydänoireet, en voinut tehdä mitään esim. fyysistä ilman kohtausta. Mulla oli niin paha kausi joskus, että heti kun aloin puhumaan se oli jo liian rasittavaa eli sydän alkoi heti laukkaamaan ja rytmihäiriö päälle.
Tässä oli vain murto-osa oireistani, koska ne niin pahoja lopulta, etten pysty niistä eden kirjoittamaan.
JA TÄMÄ KAIKKI VAIN PANIIKKIHÄIRIÖN JA AHDISTUKSEN TAKIA !!!!!!!!Kuten myöhemmin selvisi. Kaikki mahdolliset tutkimukset tehty, ei vikaa....
JOTEN ON TODELLAKIN MAHDOLLISTA, ETTÄ PSYYKKISISTÄ SYISTÄ MENEE NIIN KROPPA SEKAISIN, ETTÄ JOPA PUHUMINEN KÄY HETI SYDÄMEEN !!!!
Joten toivon sinulle luottamista omaan terveyteesi ja toipumista. Minä olen nyt kunnossa !
etsin toipuneita ihmisiä kertomaan mulle paranemisesta, joten voisitko olla kultainen ja mailailla mun kans? olis kiva jakaa kokemuksia. claire miukumauku suomi24.fi
kyl se pää vaa saa kaikkea aikaan. tuut huomaan viel. tää on iha sairasta. tekis mieli koko ajan tilaa taksi tai ambulanssi. on vaa nii huono olo välillä. hyperventilaatiota koko ajan ja yks rytmihäiriö ja sit vaa pelottaa ja ahdistaa.
Viestisi antaa toivoa meille tuossa fyysisten oireitten kanssa kamppailussa. Itsekin taas pari kertaa terveyskeskukseen viikon sisällä mennyt kun ei jaksa 10 metriä enempää liikkua.
Kysyisinkin kuinka selvisit tuosta helvetistä. Lääkkeillä, terapialla niiden yhdistelmällä vai jollakin muulla??? Meitä on varmasti useita jotka olemme tuossa kuvaamassasi tilassa, ja aivan epätoivon partaalla.
Olisi muutenkin kiva vaihtaa ajatuksia, olen vähän yli 40-kymppinen nainen, jolla myöskin alkoi jo nuoruudessa ph. Nyt taas tosi pahana, enkä tiedä mikä auttaisi.
olisin kiinnostunut kuulemaan lisää siitä miten pääsit yli tilanteestasi :)
kiitos kannustuksesta :) arvostan.
olis tosi kiva vaihtaa ajatuksia? sopisiko? maililla vaikka? haluisin tietää miten oot selvinny elämässäs jne. mulla alko 15-vuotiaana. sit sain sen kuntoon ja palas nyt 19-vuotiaana. tuntuu kamalalta.
Mukava huomata että ei ole yksin tällainen "outo", toi ykskin teksti oli kuin suoraa mun suusta. Olis todella kiva päästä tästä itsensätarkkailusta eroon. Se on jäänyt tällaseks ärsyttäväks tavaks :(
kohta ottaisin syövän joka sit varmasti paranisi mieluummin ku tän. tää tuhoo mun mielen.
Eli miten olen selvinnyt tähän nykyiseen jamaan, joka on kohtuullisen hyvä.
Kun siis 12-vuotiaana sairastuin paniikkihäiriöön sitä ei Suomessa vielä lääkäreiden keskuudessa tunnettu (v. 1980). Luulinkin siis monta vuotta, että ole hullu, tulossa hulluksi tai pelkäsin, että mulle tulee skitsofrenia. Oli todella vaikeaa, kun kukaan ei osannut auttaa, olin siis yksin oireideni kanssa, ja salaisin vanhemmiltani useimmat oireet, joistakin pahemmista kohtauksista kerroin, koska tarvitsin akuuttia apua. Äiti vei mut pari kertaa lekurille ja kun se ei muuta keksinyt niin sain sellaista lääkettä kuin Spasmo-oxepam, josssa siis rauhoittavaa. Pärjäsin niillä lääkkeilla pahimmista ja sitten tulikin elämässä jakso, jolloin oireita oli vain harvoin,
kunnes helvetti pääsi valloilleen v. 1986.
Hain apua psykologilta, se auttoi jonkun verran ja sitten muutin pois kotoa v. 1987 kun siellä olokin alkoi ahdistamaan pahasti. Oli vaikeaa, mutta uudella paikkakunnalla tapasin uuden ystävän, josta tuli mun sydänystävä ja hän jaksoi auttaa, kuunnella ja tukea mua lähes 10 v, kunnes muutin toiseen kaupunkiin ja menin naimisiin. Se ystävä oli mun pelastus, olin hänen luonaan useita öitä, puhumme ja puhuimme ja hän jaksoi kuunnella vuodesta toiseen. Nyt jälkenpäin ajatellen tuntuu aika pahaltakin, kuin olisin käyttänyt hänen lempeyttään hyväkseni. Vaikeina aikoina hakeuduin uudestaan psykologille ja kävin putkeen ½ vuotta terapiassa ja sain hätäavuksi Alproxin ja myös Diapamia söin jossain vaiheessa, mutta todella harvoin.
Kestin oireita juuri ja juuri hengissä, vaikka joskus todella tuntui, että hyppään sieltä ikkunasta. Jossakin vaiheessa olin mukana seurakunnassa, jossa oli paljon nuoria ja sinä aikana olin aikalailla oireeton, noin 3 - 4 vuotta. Vuosina 1997-1999 mulla oli aika vähän kohtauksia, vain muutamia vuodessa koska niinä vuosina mulla oli todella paljon niin mielenkiintoista tekemistä, että en kertakaikkiaan ehtinyt kiinnittämään itseeni huomiota.
Kunnes taas v. 2000 kaikki muuttui ja alkoi taas uusi helvetinläpi käyminen. Jouduin ottamaan Xanorin, Propralin ja Cipramilin käyttöön, kävin noin vuoden verran terapiassa.
Terepia auttoi, lääkkeet auttoivat, mutta kun lopetin lääkeet 1 ½ v. käytön jälkeen alkoivat oireet taas jonkin ajan kuluttua. Aloitin Sepramin ja taas terapiaa, söin n. vuoden ja lopetin taas.
Kahden viikon kuluttua taas oireet ja jaksoin 4 kk ilman lääkkeitä, kunnes aloitin Sepramin uudestaan
Aloitin myös systemaattisen lähes jokapäiväisen kuntoilun v. 2005, joka on auttanut mua niin paljon, että siksi olen nyt näinkin hyvässä olotilassa, tosin Sepram auttaa myös.
Kuntoilu alkoi tietenkin aika nollasta, koska mun sydän alkoi heti oireileen kun pääsin 200 m päähän kotoa ja paniikki iski. Aloitin pienestä ja lopulta jakoin juosta tunnin. Se oli pitkä tie, mutta kannatti.
Yhteenvetona:
Terepia lääkkeet kuntoilu puhuminen avoimesti hyvälle ystävälle ovat mua auttaneet.
En osaa oikein muuta sanoa. Voin kirjoitella myös yksit.
Vielä jatkoa selviytymiseeni: Pelko on pahin oireiden aiheuttaja. Kun siihen pelon kurimukseen joutuu, uskoo kaiken pahimman, oireilee ihan pelosta ja sitten elimistö alkaa käymään taas niillä kuuluisilla yrikierroksilla. Mun psykologi selitti mulle sen mekanismin mitä elimistössä tapahtuu, kun paniikki iskee: se on kuin auto, jossa on liian pieni jäähdytin ja alkaa keittämään yli.
Kun lopulta aloin edes hiukan uskomaan, että mussa ei ole oikeasti mitään sairautta (vieäkin pelko iskee joskus, että on) niin oireet vähenivät heti.
Oletteko huomanneet, että kun tulee lääkärin vastaanotolta, kaikki kokeet otettu ja vakuutettu, ettei mitään vikaa ole, niin pari päivää menee todella hyvin ja onnellisena, kunnes taas kiinnittää huomiota johonkin kropan tuntemukseen ja alkaa pelätä, menettää uskonsa itseensä ja uusi noidankehä on valmis.
Me ollaan kaikki varmasti tällaisia, jotka pelkäämme, ajattelemme aina pahinta ja ahdistumme siitä niin paljon, että oireilu saa ylivallan.
Nelikymppiselle: voisimme vaihtaa ajatuksia, onko sinulla sellaista shp-osoitetta, jonka voit antaa täällä palstalla, mulla valitettavasti osoitteessa nimeni.....
Joo, silloin kun mäkin ravasin kaikki maholliset kokeet,kuvaukset,melkein päästä varpaisiin niin toivoin,että jostain löytyis jotain.Ei löytyny. Tiesin kyllä,että mulla on paniikkihäiriö,koska olen syönyt siihen lääkkeitä 12v.Mutta kun aloin taas oireilla ja olin varma,että mulla on milloin mikäkin kamala tauti ja aloin jo toivoakin,kun nää oireet on niin epämääräisiä.Psykiatri sitten kysyi multa,että oiskos se sitten kiva,jos olis aivokasvain? Siinä sitten totesin että ei todellakaan.Mutta ei tääkään tauti,vaikkei vaarallinen olekaan,niin mikään helppo ole. Jatkuvaa itsensä kanssa taistelua ja lääkkeiden vaihtoa.Mutta jaksamista teille kohtalotoverit.Meitä näyttää olevan paljon.
Minulla kanssa valitettavasti nimi joka tunnistetaan sähköpostissa, mutta avaan vaikka tänne suomi 24 uuden osoitteen ja laitan sitten tähän ketjuun. Olisi todella mielenkiintoista jutella vertaisen kanssa, minullakin 25 vuotta tätä jo takana :-(
kirjoittelemisiin... ja tsemppiä ja jaksamista kaikille
Ok, katselen viestiketjua...palataan asiaan !
Heippa.
Avasin tänne suomi 24 osoitteen ihan sitä varten että päästään alkuun ;-) ,jatkossa tulee posti omalla osoitteellani. Elikkäs laita viestiä tulemaan osoitteeseen: [email protected]
Katsellaan kuinka paljon yhteistä löytyy, kun ollaan samaa 60-luvun ikäluokkkaakin, eikä helppoa ole ollut tämä maallinen vaellus. No välillä ihan mukavaakin, kun nuo häiriöt olleet taka-alalla.
Kirjoittelemisiin...
Toiselle samanlaiselle:
Kirjoittelen sinulle ensitilassa :)
Kirjoittelin osoitteeseesi,tuliko sinne mitään ?
Tuli perille :-) Olen tänään yksikseni kotona jonkin aikaa, niin yritän siinä vaiheessa laittaa Sinulle viestiä...eiköhän tuo suomi24 toimine ihan hyvin, vaikkei kokemusta aiemmin olekaan.
alustavasti holterissa ei näkynyt muuta kuin vaarattomia kammioperäisiä lisälyöntejä, tarkemmin parin viikon päästä kun ehtivät kattella koko nauhan.
MRI:ssä ei mitään paitsi eräs sikiövaiheessa tullut häiriö, jonka tosin pitäisi olla täysin vaaraton ja oireeton. sillä tosin voi TEORIASSA olla yhteys epileptistyyppisiin kohtauksiin joka poissuljetaan EEG:llä, johon sain lähetteen. lääkäri kyllä sanoi että on hyvin todennäköistä että oireeni johtuvat jostain aivan muusta.
MRI:tä edeltävänä iltana 6 tuntia valvottuani joskus aamuyöstä 2-3 otin puolikkaan unilääkkeen, joka yllättäen rauhoitti tilani (eivät siis minulle määrättyjä). olin aiemminkin joskus ottanut jos tärkeä päivä ja tiedän etten saa nukuttua, mutta silloin tilani suht normaali muuten. nyt kuitenkin tuntuu että noiden avulla pääsisin taas itseni herraksi osittan, niissä on varmaan jotain rauhoittavia ainesosia jotka ovat samantyyppisiä ihan ahdistukseen käytettävien lääkkeiden kanssa? nyt pääasiassa iltaisin olen tainnuttanut itseni tuolla unilääkkeellä. en nukahda sen paremmin, mutta olen rauhallinen sen ajan jonka joudun olemaan valveilla.
tilaan ajan omalääkärille kun olen saanut tuon astmatestauksen päätökseen ja pyydän sitä kautta päästä psykiatrille. en tiedä vain miten sinnitellä sinne asti... onko miten vaikeaa saada lääkkeet vai onko terveyskeskuspsykiatreilla tapana vaan yrittää ensin juttelemalla, kellään kokemusta? olo ja käytöksenikin (romahtelen ja rähisen) on kyllä suhteellisen sietämätön, joten jonkinsortin ensiapu olisi paikallaan ennen kuin pystyisin asioista järkevästi keskustelemaan.
toki olen helpottunut ettei mitään vakavampaa fyysistä vikaa ole löytynyt, vaikka en tunne itseäni vieläkään ruumiillisestikaan kovin vetreäksi.
itse diagnosoisin kyllä ensisijaisesti itselleni yleistyneen ahdistuneisuushäiriön pikemminkin kuin perinteisen paniikkihäiriön... elämän reunasta kun ei tunnu enään saavan millään kiinni.
Omat oireeni täsmäävät moniin kertomuksiin täysin ja olen aivan poikki, sekaisin ja mikään asia ei hoidu. En jaksa siivota, en käydä töissä, enkä pitää yhteyttä kavereihin tai sukulaisiin. Muistini on myös menny aivan mahdottoman huonoksi, joka osittain varmaan johtuu vasta alkaneesta lääkityksestä. Olen vuosia kärsinyt lievistä oireista ja nyt kolme kuukautta aivan mahdottoman sietämättömistä oireista. Olin sairaalassa ihan vasta neljä päivää ja minulta otettiin läjäpäin veriarvoja, röntgenkuvia ja lopulta tietokonekuvaus. Mitään ei löytynyt, mutt oloni on aivan mahdoton. Olen nyt saanut reseptin oxaminiin, joka kyllä rauhoittaa oloa, mutta samalla heikentää muistiani ja muuta toimintakykyäni entisestään. Nyt tänään sain myös tenoxit ja paroxetinin. Toivon todella hartaasti, että alkaisin parantua, menetän vaivani takia työpaikkani ja ystäväni. Edes omat arkiaskareet eivät ota sujuakseen. Tähän loppuun sanon vielä, että nukkuminen ilman unilääkkeitä on ollut mahdotonta jo useamman viikon ajan. Onneksi sentään unilääkkeillä saa jotenkin nukuttua.
Täytyy vielä sanoa, että oireet alkoivat kovalla rintakivulla ja sen seurauksena unettomuus. Vasta viimeisimpänä tullut nämä pahat sekoamisolot. En ole nukkunut kunolla kuukausiin ja viime yönä tenoxillakaan ei meinannut unta saada. Katkonaista torkahtelua vain ja heräilin puristukseen ja ahdistukseen monta kertaa. Puristus/kipu on siis päällä kokoajan ja pahenee makuuasennossa. :/ Happosalpaajat löytyy kyllä, mutta itse en miellä oireita närästykseksi en todellakaan.
On aivan samanlaisia oireit kuin aloittajalla! Tosi perseestä!
todella tuttuja teidän jutut
kärsin aivan samoista oireista ja lopulta olikin keuhkoveritulppa joka oli edennyt jo massiiviseksi
eilöydy millään muulla kuin keuhkoverisuonten varjoaine kuvauksella
jos ette pääse tohon kuvaan vatikaa edes marevan lääkitys
ikäinen olet tulppatar? Kerrotko mitä oireita sinulla oli?
oireet ovat aika samat kuin sydän vaivoissa. siis pikkuhiljaa yleiskunto alkoi heikentyä
hengenahdistusta, rintakipuja,esim pistos rinnassa jika oli ensin aivan pieni ,mutta
voimistui taudin edetessä, huimausta ,pyörryttämistä , univaikeuksia .muutaman viikon kuluttua
en nukkunut enää lainkaa,edes lääkkeillä. sydämmen tykytystä joka tosiaan paheni makuulla .kannattaa nostaa sängyn pääty reilusti ylös. asperiini auttaa rintakipuun ,jos se johtuu tästä,
koska ohentaa verta. tietysti apua pitää saada mahdollisemman nopeasti,mutta en minäkään saanut
ja nuo rintakivut poikkeaa sydän oireista sillee,et sydänpuolel kipu tulee heti liikkuessa ja emboliassa noin 1/2 tunnin päästä rasituksesta .eikä se rasitus todellakaa tartte olla mikään lenkki
itse en päässyt parin viikon päästä edes postilaatikolle
ja happisaturaatiot oli joka kerran koholla vaikka hyndittäminen oli tosi vaikeaa ja rauhallista
eihän se mitää ylihengiyttämistä ole ,jos hengittää vain noin 10kertaa minuutissa
ja silti alkaa hyperventiloimaan . on aivan eri asia kuin paniikki
viidettäkymppiä lähestyn .mutta tulppahan ei ikää katso
onko aloittaja vielä palstoila. ja jos niin mitä nykyään kuuluu