Eräs lapsuuden ystäväni ei vaikuta kykenevänsä tuntemaan katumusta saati rakkautta tai surua.
Hän voi seurustella ihmisten kanssa vain omaksi edukseen tai "huvikseen", laittaa suhteen poikki kun on saanut hyödyn toisesta ihmisestä. Hän osaa kuitenkin hyvin esittää tuntevaa ja rakastavaa ja on hyvä hurmaamaan niin naiset kuin miehetkin, vain särkeäkseen heidän sydämensä myöhemmin. Kuoleman sattuessa lähipiirissä hän ei kykene tuntemaan surua, ei itke yms.
Nuorempana hän kykeni tuosta vain tappamaan eläimiä ilman katumusta, jos se oli hänelle eduksi (jos esim. lemmikistä piti luopua).
Hän ei myöskään osaa/pysty suunnittelemaan omaa elämäänsä tai tulevaisuuttansa muutamaa viikkoa pidemmälle, ja elää vain nautintojensa viemänä, "tanssii läpi elämän".
Hänelle on myös tehty kyky- ja älykkyystestit, ja hänellä selkeästi on paljon kapasiteettia suuriin saavutuksiin, mutta häntä ei kiinnosta.
Hän on hyvin etäinen ihminen ja viihtyy yksinään, ei oikein sopeudu yhteiskuntaan.
Voisiko hänellä olla jokin persoonallisuushäiriö tms?
Hän voi seurustella ihmisten kanssa vain omaksi edukseen tai "huvikseen", laittaa suhteen poikki kun on saanut hyödyn toisesta ihmisestä. Hän osaa kuitenkin hyvin esittää tuntevaa ja rakastavaa ja on hyvä hurmaamaan niin naiset kuin miehetkin, vain särkeäkseen heidän sydämensä myöhemmin. Kuoleman sattuessa lähipiirissä hän ei kykene tuntemaan surua, ei itke yms.
Nuorempana hän kykeni tuosta vain tappamaan eläimiä ilman katumusta, jos se oli hänelle eduksi (jos esim. lemmikistä piti luopua).
Hän ei myöskään osaa/pysty suunnittelemaan omaa elämäänsä tai tulevaisuuttansa muutamaa viikkoa pidemmälle, ja elää vain nautintojensa viemänä, "tanssii läpi elämän".
Hänelle on myös tehty kyky- ja älykkyystestit, ja hänellä selkeästi on paljon kapasiteettia suuriin saavutuksiin, mutta häntä ei kiinnosta.
Hän on hyvin etäinen ihminen ja viihtyy yksinään, ei oikein sopeudu yhteiskuntaan.
Voisiko hänellä olla jokin persoonallisuushäiriö tms?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No aivan varmasti on! En muista kutsuttiinko tuommoisia psykopaateiksi vai oliko kyseessä jokin muu juttu, mutta ei tuo ole tervettä (omasta näkökulmastani katsottuna).
Sinä olet mennyt sellaiseksi, että en enää halua puhua sulle mitään. Itse olet pahantahtoinen juoruakkka. Kyllä muakin surettaa, että meni tää ystävyys. Sinä et enää mua hyväkses käytä.
Koirat, jotka vein piikille, olivat sairaita. Armokin on rakkautta. Ja koiria kaipaan kovasti.
Käytän älyllisen kapasiteettini vapaaehtoistyöhön. En enää sinun joutaviin jorinoihin. Suuret saavutukset ovat sulle vain rahaa, isäsi rahoja. Yli kakskytä vuotta meni, että sain itseni irti sinusta.
Sinä suunnittelet baarireissua viikkotolkulla ja minä menen baariin silloin, kun huvittaa, tosi harvoin. Sun iltasi menevät aina pilalle. Mulla on tosi kivoja reissuja ystävieni kanssa, joita sinä et tunne. Siinä sinunkin elämän suunnitelma.
Sinun kanssasi ja sinua kohtaan olen oppinut käyttäytymään kylmästi. Et anna vaihtoehtoja. Ota päivittäinen rahakylpysi, anna setelien helliä sua. Minä luen vaikka kirjaa.
Teen työni, hoidan lapseni. Minusta sinä on tarvittavasti sopeutumista yhteiskuntaan. Se, että sinä et ole enää koskaan tervetullut kotiini johtuu aika paljon sinun käytöksestä. Oikeille ystäville oveni ovat aian avoinna, olkapääni vahva ja kainaloni lämmin.
Eikä heistä kukaan nussi mieheni, nyt entisen, kanssa.
Jos minä oon sairas, mikä sinä olet? Katso peiliin.