Söin joskus vuosia sitten sitalopraamia (Cipramil) puoli vuotta ja muistikuvieni mukaan siitä saattoi olla apua - tai sitten mielialani nosti lopullisesti ylös se että tuli kesä...
Yritin syödä vuosi sitten sitalopraamia (Sepram) ja havaitsin vajaan 2 kk käytön jälkeen tulevani aggressiiviseksi. Vuoden lopulla söin Cipralexia ja mieliala romahti täysin vajaan 2 kk käytössä.
Olen taas yrittänyt syödä Sepramia, ja edellisten kuukautisten edellä iski hirvittävä epätoivo, joka hellitti heti kun kuuk. alkoivat. Nyt kun olen syönyt 2 kk Sepramia ja on toiset menssut tulossa, minusta tuntuu että sekoan kohta täysin. On niin helvetillisen paha olla psyykkisesti ja fyysisestikin hirveä olo (kutittaa, uni huonoa, hikoiluttaa jne.) että ihmetyttää: ihmiset syövät SSRI-lääkkeitä nimenomaan PMS-oireisiin. Eikö minullakin pitäisi päinvastoin olla normaalia helpompi PMS eikä VAIKEAMPI nyt kun syön lääkkeitä?
Syön lääkkeitä masennukseen, pakkoajatuksiin ja ahdistukseen. Ahdistus ei tällä menolla ainakaan vähene...
Olen kokeillut myös Seronil- ja Sertranil-lääkkeitä, tulin molemmista niin tuskaiseksi etten pystynyt niitä syömään.
Jotkut ovat ehdotelleet bipoa, mutta en mielestäni ole ikinä ollut maaninen, ahdistunut toki tuon tuostakin.
Yritin syödä vuosi sitten sitalopraamia (Sepram) ja havaitsin vajaan 2 kk käytön jälkeen tulevani aggressiiviseksi. Vuoden lopulla söin Cipralexia ja mieliala romahti täysin vajaan 2 kk käytössä.
Olen taas yrittänyt syödä Sepramia, ja edellisten kuukautisten edellä iski hirvittävä epätoivo, joka hellitti heti kun kuuk. alkoivat. Nyt kun olen syönyt 2 kk Sepramia ja on toiset menssut tulossa, minusta tuntuu että sekoan kohta täysin. On niin helvetillisen paha olla psyykkisesti ja fyysisestikin hirveä olo (kutittaa, uni huonoa, hikoiluttaa jne.) että ihmetyttää: ihmiset syövät SSRI-lääkkeitä nimenomaan PMS-oireisiin. Eikö minullakin pitäisi päinvastoin olla normaalia helpompi PMS eikä VAIKEAMPI nyt kun syön lääkkeitä?
Syön lääkkeitä masennukseen, pakkoajatuksiin ja ahdistukseen. Ahdistus ei tällä menolla ainakaan vähene...
Olen kokeillut myös Seronil- ja Sertranil-lääkkeitä, tulin molemmista niin tuskaiseksi etten pystynyt niitä syömään.
Jotkut ovat ehdotelleet bipoa, mutta en mielestäni ole ikinä ollut maaninen, ahdistunut toki tuon tuostakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei, minäkin söin sitalopraania puolisen vuotta tai ylikin vaikeaan masennukseen ja se auttoikin alussa. olen käynyt myös terapeutin luona keskustelemassa asioistani ja nyt olen päässyt parempaan kuntoon ja olen töissäkin jo. terapeutille en ole uskaltanut sanoa, että olen lopettanut kyseisen mieliala lääkkeen syönnin jo yli kuukausi sitten. nyt sitten odottelen tuleeko sitä romahdusta vai ei. olen mielestäni iloinen päivittäin, joskus tosin väsyttää kovasti, mutta minusta on parempi nyt, kun en käytä noita lääkkeitä. ehkä sinun pitäisi keskustella lääkärisi kanssa, jos vaikka voisit olla ilman lääkkeitä? kaikkea hyvää sinulle!
Sanoit että auttoi alussa, eikö sitten auttanut enää myöhemmin?
Harmittaa kun arviot siitä koska lääkkeen pitäisi alkaa auttamaan vaihtelevat niin kovin. Jotkut sanovat että 3 - 4 viikon käytön jälkeen näkee auttaako. Jotkut väittävät että 4 kk käytön jälkeen näkee.
Jotenkin vaan tuntuu siltä että jos myönteiset vaikutukset häviävät täysin 6 - 8 viikon käytön jälkeen, niin eivät ne sieltä kyllä takaisin tule...?
Tulen toki keskustelemaan asiasta lääkärin kanssa, ärsyttää vaan kun syyllisyydentunteet muutenkin ovat olennainen osa oireistoani ja taas saa ruikuttaa ja olla "hankala" potilas (jo pidempi ura mt-ongelmaisena takana).
moikka, tosiaan kyseinen lääke auttoi ja varmaankin olisi auttanut edelleenkin, mutta mieheni mielestä minulta meni viimeisetkin halut, jos puhutaan siitä itsestään. olen siitä asiasta samaa mieltä ja sen takia olenkin jättänyt lääkkeen käytön. väsymystä myös oli enemmän ainakin aamuisin, kun olisi pitänyt nousta töihin reippaana. itkuisuutta se vähensi todella huimasti ja mikään elämän takaisku ei tuntunut miltään, ei myöskään suuria iloja ollut vaan aika tasaista. nyt olen ihan tyytyväinen tällä hetkellä, eihän sitä tiedä mihin tämä johtaa vielä.
odottelen osaeläkettä itselleni, saa nähä miten käy? tsemppiä sinulle jaksamiseen. kevät on tulossa ja valoa elämään.
Nuorena kevät oli aika pahaa aikaa, mutta nykyään onneksi valon määrän lisääntyminen on voittopuolisesti iloinen asia. Joskus tuntuu jopa siltä että ulkoilu on ainakin puolikkaan SSRI-tabletin veroinen juttu... ;)
Menipä väärtenpäin...
olen käyttänyt sitalopraamia n. 5 kk aloitin 20 mg annoksella, nyt menossa 40 mg. Tänä aikana on pms-oireilu vähentynyt itkuisuuden, ärtyisyyden ja mielialavaihteluiden osalta, edelleen mahaan sattuu ja päätä särkee.
Nyt viimeisten kuukautisten aikaan tulikin takaisin ärtyisyys viikkoa ennen vuotoaikaa, itkuisuus, ahdistus vielä kuukautisten jälkeenkin.
Täytyy seurailla, mitä tässä tapahtuu.....
Lääkärin mielestä kannattaa kokeilla bipolaarien lääkkeitä jos vaikuttaa siltä että tehot ikäänkuin häviävät SSRI-lääkkeiden kanssa tuon tuostakin. Saa nähdä sitten auttavatko ne.