Elämäni on mennyt alamäkeen jo monia vuosia.
Kaikki alkoi erosta ja työpaikan menetyksestä. Nyt olen sen jälkeen ollut luketattomissa työpaikoissa mutta oikein missään en viihdy vaan etsin aina uuden paikan. Kohta en varmasti pääse mihinkään kun olen aina itse lähtenyt jokapaikasta pois. Olen hieman alle 30v.
Nyt pahin ongelmani siis on himo rasvaseen ruokaan! Tuntuu että kokoajan mietin pitsataxin pannupitsaa, karkkeja, sipsejä, pähkinöitä, ostan näitä siis lähes jokapäivä, en kaikkia samaan aikaan tietenkään. Paino on noussut huimasti paissa vuodessa, mutta miten voin aloittaa laihdutuksen kun suhde rasvaruokaan on niin vääristynyt! Onko kellään asiallisia neuvoja tai kokemusta samasta? Olen jo vakavan masennuksen partaalla tämän takia!
Kaikki alkoi erosta ja työpaikan menetyksestä. Nyt olen sen jälkeen ollut luketattomissa työpaikoissa mutta oikein missään en viihdy vaan etsin aina uuden paikan. Kohta en varmasti pääse mihinkään kun olen aina itse lähtenyt jokapaikasta pois. Olen hieman alle 30v.
Nyt pahin ongelmani siis on himo rasvaseen ruokaan! Tuntuu että kokoajan mietin pitsataxin pannupitsaa, karkkeja, sipsejä, pähkinöitä, ostan näitä siis lähes jokapäivä, en kaikkia samaan aikaan tietenkään. Paino on noussut huimasti paissa vuodessa, mutta miten voin aloittaa laihdutuksen kun suhde rasvaruokaan on niin vääristynyt! Onko kellään asiallisia neuvoja tai kokemusta samasta? Olen jo vakavan masennuksen partaalla tämän takia!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja hae sieltä apua itsellesi,ja masennuslääkkeitä,
Minulla on kokemusta tuosta ahmimisesta. Tai siis valtavasta himosta kaikkeen herkkuun, sokerisiin ja rasvaisiin.
Minulla masennus laukaisi syömishimon, söin, koska en jaksanut välittää, välillä lihoin järkyttävästi välillä laihduin luurangoksi (anoreksia/bulimia)
Elämäni ei ollut tasapainossa, olin menettänyt työni, mieheni, kaverini ja terveyteni (alkoholisoiduin) en lopulta jaksanut ja hain sekä sain hoitoa. Mitenkään nopeasti en parantunut vaan tähän on mennyt nyt kasksi vuotta (olen muuten 22 neitokainen) Anorektisen vaiheen jälkeen aloin lihomaan koska huomasin kuinka hyvää ruoka pitkän tauon jälkeen olikaan!
Löysin kuitenkin tasapainon ja syitä taas elää ja iloita. Löysin rakastavan miehen ja sain töitä, elämälläni oli sisältöä. Vaikka olin vähän pulska olin vihdoin onnellinen. Aloitimme mieheni kanssa yhteisen liikuntaharrastuksen - kuntosalin. Nyt olen myös raskaana ja vaikka ruoka edelleen maistuu, minulla on hyvä syy syödä taas TERVEELLISESTI. Nämä tekijät ovat olleet minulle laastareita ja olen paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin koskaan! Toivon että tästä oli jotain apua, jos löydät samanlaisia oireita voi apu olla poaikallaan. Rohkeasti apua vaan hakemaan!=)