..voi löytää kun ei edes netistä nähtävästikään? Luulisi että netti olisi paras kanava jota se myös munkin mielestä on niin löytää seuraa?
Aina parempi se ujo nainen on kuin karsee hölösuu. ÄÄrrjyynn..
Aina parempi se ujo nainen on kuin karsee hölösuu. ÄÄrrjyynn..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ujot naiset eivät uskalla tulla tapaamaan netissä sovittuihin tapaamisiin, koska kynnys on niin suuri. Mieluummin törmää vaikka livenä johonkin spontaanisti, kun homma itsensä niin niin tukalaan tilanteeseen ;> ..apua...
No enpä ajatellut asiaa tuolta kantilta ollenkaan. Mutta kyllä pitää olla niin vaikeeta. Mä oon tuosta ujoudesta päässyt aika pitkälti vaikka treffeillä vähän vaikeeta onkin. Ainakin keksii mitään järkevää sanottavaa.
Aikaa kului tuon ujouden häviämiseen mutta pikkuhiljaa vaan aloin menemään ulos, yöelämään jne. Ja keskustelee tuntemattomien kanssa jopa.
Niin..livenä vaan ei kohtaa ujoja naisia. Ja aika ja elämä kuluu hukkaan.
..minäkin ujona miehenä että netti olis paras ja helpoin kanava löytää itselleen seuraa ujoista naisista, mut eipä oo sellaista ainakaan vielä löytynyt. Pitäis ilmeisesti olla vain ujoille ihmisille tarkoitettu deittisaitti, niin josko sellaiselta sitten löytyis se omakin kulta.
..omalla kohdallani oon uskaltanut nettitreffeille mutta hiljainen mies ja nainen vaatimassa koko ajan että pitäs miehen keksii puhumista niin..voi olla vaikeeta. Näen kyllä kun "sosiaalinen" nainen tylsistyy miehen hiljaisuuteen. Eikä ymmärrä.
Mäkin ajattelin joskus että kerran olen itse ujo,niin pitäisi etsiä ujo nainen ja se olisi ratkaisu,mutta ei se ole.Kaksi ujoa ei pääse puusta pitkällekään ellei ole muuta todella vahvaa yhdistävää tekijää kun vaan se ujous.
Ei se ole yhtään helpompi ujolle tutustua toiseen ujoon kun ei-ujoonkaan.Sen sijaan jos se ei-ujo on fiksu,niin se voi ottaa ohjat käsiin ja ratkasta ongelman ja saada ujonkin rohkaistumaan.Tosin ei sekään johda mihinkään ellei ole mitään yhteistä,mutta niinhän se on kaikissa suhteissa.Pointti on se että kaksi ujoa ei välttämättä ole se helpoin ja toimivin ratkasu.
..on toikin pointti joskus tullu mieleen, että jos molemmat ovat ujoja niin sittenhän se vaikeeks se tutustuminen vasta voi mennäkkin. Hyvä tietää nyt sitte tuokin asia jo ennaltakäsin.
Voihan se ujokin olla hölösuu, kun tutustuu, saa kannustusta ja tuntee itsensä hyväksytyksi. Siinä monen vuoden puhumattomuudet ryöppyää ilmoille. Minusta ainakin tuntuu siltä.
Eipä se puheliaisuus haittaa mutta kun kaikki ei ymmärrä että jos itse on hiljaisempi ja se nainen jonka kanssa nyt satun olemaan treffeillä niin taas tosi sosiaalinen ja aina äänessä. Eikä sitten siedä miehen hiljaisuutta. Eikä tajua että ainahan se alussa on vaikeeta kun uuteen ihmiseen tutustuu ja jos sattuu olemaan vielä hiljasemman puoleinen. Kyllä mä pidän itseäni suht itsevarmanakin mistä naiset kuulemma tykkää. Satun vaan olemaan hiljaisempi..alussa jolloin sitä taas pitäs antaa toisenlainen vaikutelma.
Jossain tapauksissa hiljaiset hetket ovat mukavia.
Uuteen ihmiseen tutustuessa hiljaiset hetket saattaa tulkita väärin, tulee sellainen olo että omat jutut on tylsiä. Sitten yrittää keksiä jotain sanomista ja suusta tulee ihme juttua.
Toisinaan hölöttämisellä pystyy peittämään joitain asioita. Epävarmuus ei ole kiva seuralainen. Epävarmoissa tilanteissa saattaa alkaa vetämään jonkinlaista roolia. Mutta syytän tässä hiukan toisia opettajien kommentit (niin pitkältä ajalta kuin muistan) "Ole rohkeampi" Muuta ihmisten suusta kuultua "Miksi sä et sano mitään"
Yritin ujona miehenä nuorempana etsiä hiljaisempaa seuraa ujoista tyttösistä, että jos vaikka sillä tavalla löytäisi ihmisen joka ymmärtää ja on samalla aaltopituudella. Kuitenkin tuli vesiperä jatkuvasti ja olin vielä 24-vuotiaana tilanteessa että en ollut koskaan edes suudellut naista.
Sitten löysin prinsessan elämääni aivan eri suunnalta kuin kuvittelinkaan! Suloinen, nätti ja itse asiassa hyvinkin puhelias neito halusi tutustua yhteisten kiinnostuksen kohteiden kautta ja muutenkin löysimme paljon yhteistä juteltavaa. Vaikka hän ei ehkä niinkään etsinyt ujoa miestä hän ymmärsi minua hämmästyttävän hyvin ja auttoi pois jännityksistä omalla välittömällä ja rennolla asenteellaan hitaasti mutta varmasti.
Lämpöä, ymmärtämistä ja välittämistä on kestänyt jo kaksi vuotta. Olen pikku hiljaa löytänyt itseni ja oppinut olemaan tasaveroinen kumppani naiseni kanssa, kiitos hänen kärsivällisyytensä. Muistakaa miehet, että naisessa ei ole tärkeintä ulkonäkö tai hiljaisuus/puheliaisuus/samanlaisuus, vaan paljon syvemmät asiat.
Eikö paremmin harrastusten tai opiskelun parista tai jopa työpaikalta? Sielläkun tulee esille muutakin kuin mielenkiinnoton ensivaikutelma, joka ujoista usein tulee.
Oli tarkoitus aloittajan viestin alle ketjun jatkoksi.
jos sattuis opiskelee. harrastukset ovat varsin itsenäisiä, ei tapaa ketään. työpaikka jutut, niistä on aina saanut kuulla pahaa joten eiköhän ns. huvi ja työ erikseen. eihän se käy että on aina kuin paita ja peppu.
sitä voi vaikka missä kohdata ja vaikka mitä. tuntuu nyt kuitenkin siltä että kestävämpi juttu tulee sellasen kanssa joka todella ymmärtää mitä yksinäinen on käynyt läpi. en ole aina yksinäinen ollut mutta 90% elämästäni kuitenkin. hienoa että löysit jonkun.
Täältä tulee vaan hyvä äärrjyynn hakemaan vaikea luontoinen (oikeesti ujo) tapaus. ;)