Vähän reilu viikko vielä odotusta. Sitten selviää, liitynkö teidän teiniäitien joukkoon. Että tuntuukin odotus pitkältä. Tämä ei siis ole mikään suunniteltu juttu, ikääkin on nyt vasta 16 vuotta. Mutta kävi pieni vahinko ja oksensin pillerin ensimmäisellä viikolla.
Aluksi olin ihan paniikissa ja mietin aborttiakin. Nyt olen pohtinut asioita poikaystäväni kanssa ja tullut siihen tulokseen, että jos lapsi on tullakseen, niin sitten tulee. Olemme seurustelleet yli vuoden ja jos menkkoja ei viikon päästä kuulukaan, menemme kihloihin.
Tunnen olevani valmis äidiksi ja tiedän, että elämäni vaikeutuu paljon. Mutta sitä se elämä on. Rahan kanssa tulee olemaan vaikeuksia, kummallakin opiskelut vielä kesken. Mutta aborttia en pystyisi tekemään.
Jos "vahinkoa" ei olisi tapahtunut, en miettisi tässä elämänvaiheessa lapsen hankintaa. Olen aina ajatellut, että lapsien aika on sitten, kun olen naimisissa ja minulla on vakituinen työ.
Miten teillä on, nuoret äidit/isät, oletteko katuneet, jos olette pitäneet "vahinkolapsen"? Tiedän, että jokaisella on yksilölliset kokemukset, mutta olisi vaan kiva tietää. Olen nyt puhunut asiasta muutaman kaverini kanssa, ja he pitävät minua hulluna jos pitäisin lapsen. Mutta itse poikaystäväni kanssa päätän, mitä teen. Olisi vaan kivaa, jos kaverit mieluummin kannustaisivat päätöstäni. Kavereiden mielipiteillä on yllättävän paljon vaikutusta omaan mielipiteeseen. :/
Ei pitäisi kauheasti murehtia näitä asioita, ennen kuin tietää, että olenko edes raskaana. Mutta väkisin ne pyörivät mielessä lähes 24/7. Nyt minulla tuntuu koko ajan olevan kaikenlaisia raskauden oireita, mutta luultavasti suurin osa on vaan omaa kuvitelmaani. Pakko vaan odottaa vielä se reilu viikko. Anteeksi sekavasta viestistä.
Aluksi olin ihan paniikissa ja mietin aborttiakin. Nyt olen pohtinut asioita poikaystäväni kanssa ja tullut siihen tulokseen, että jos lapsi on tullakseen, niin sitten tulee. Olemme seurustelleet yli vuoden ja jos menkkoja ei viikon päästä kuulukaan, menemme kihloihin.
Tunnen olevani valmis äidiksi ja tiedän, että elämäni vaikeutuu paljon. Mutta sitä se elämä on. Rahan kanssa tulee olemaan vaikeuksia, kummallakin opiskelut vielä kesken. Mutta aborttia en pystyisi tekemään.
Jos "vahinkoa" ei olisi tapahtunut, en miettisi tässä elämänvaiheessa lapsen hankintaa. Olen aina ajatellut, että lapsien aika on sitten, kun olen naimisissa ja minulla on vakituinen työ.
Miten teillä on, nuoret äidit/isät, oletteko katuneet, jos olette pitäneet "vahinkolapsen"? Tiedän, että jokaisella on yksilölliset kokemukset, mutta olisi vaan kiva tietää. Olen nyt puhunut asiasta muutaman kaverini kanssa, ja he pitävät minua hulluna jos pitäisin lapsen. Mutta itse poikaystäväni kanssa päätän, mitä teen. Olisi vaan kivaa, jos kaverit mieluummin kannustaisivat päätöstäni. Kavereiden mielipiteillä on yllättävän paljon vaikutusta omaan mielipiteeseen. :/
Ei pitäisi kauheasti murehtia näitä asioita, ennen kuin tietää, että olenko edes raskaana. Mutta väkisin ne pyörivät mielessä lähes 24/7. Nyt minulla tuntuu koko ajan olevan kaikenlaisia raskauden oireita, mutta luultavasti suurin osa on vaan omaa kuvitelmaani. Pakko vaan odottaa vielä se reilu viikko. Anteeksi sekavasta viestistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
toivottavasti et kuitenkaan ole raskaana.
-sääli äitiä -sääli lasta.
Ymmärtäisit edes hävetä käytöstäsi, ja pitää housut jalassasi ja polvet ristissä tulevaisuudessa.
Eihän tässä tilanteessa syyllistelyt/saarnaamiset auta ketään,mutta ensinnäkin,miksi menisitte kihloihin vain sitten jos olet raskaana? Ei se ole mikään velvoite siihen,ainakaan minusta. Raskauden pelossa sitä kyllä keksii kaikenlaisia oireita,jotka muka liittyvät raskauteen...Jos nyt kumminkin olisitkin raskaana,miettikää tarkkaan oletteko todella valmiita saamaan oman lapsen? Lapsia ei saada,jotta niitä voisi katua jälkeenpäin. Sääliksi käy siinä vaiheessa lasta,kun vanhemmat eivät jaksakkaan enään,vaan muut asiat kiinnostavat eniten :/ lapsi on iso vastuu...tsemppiä nyt kumminkin !
En ole katunut tyttäreni pitämistä hetkeäkään.
Olin myös 16 tullessani raskaaksi vahingossa.
Nyt tyttö on jo 2 vuotias (minä pian 20) enkä voisi kuvitellakkaan herääväni ilman pikku prinsessani ihanaa hymyä ja sanoja "huomenta äiti".
Älä välitä negatiivisesta palautteesta.
Itse en ole luonnossa tavannut ketään joka olisi moittinut valintaani.
Tsemppiä
...noista ilkeistä sanoista tuossa alussa. Olet kuitenkin parisuhteessa eikä kyseessä ollut mikään "yhden yön vahinkolaukaus". Aina kanssa näitä ilkeilijöitä riittää! :(
Noh, toivottavasti kuitenkin selviät säikähdyksellä. Lapsi on iso asia ja olet vielä itsekkin melko nuori. Helpompaa myöhemmin kun ainakin koulut käyty ja vakaa parisuhde/avioliitto, ja elettyä nuoruutakin takana... Ja jos sulla yksi pilleri mahdollisesti on jäänyt pois, ja niin luulisi mahdollisuuden olevan melko pieni, tosin tietysti mahdollinen. Mutta miettikää vielä ja samoin sitä kihlautumista. Sen voi tehdä vaikka mahdollisen lapsen syntymän jälkeen, kun näkee toimiiko yhteinen arki vai ei. Ikävää olisi kihlaus myöhemmin purkaa. Se tuntuu nykyään olevan niin arkipäiväistä, todellinen merkitys hukassa...kihlautukaa, kun tiedätte milloin naimisiin. Tsemppiä, kyllä ne asiat aina selviää, tavalla tai toisella!
vaikka sain ensimmäisen lapseni 17v. Pärjäsimme ihan hyvin. Kaikistahan ei toki ole kantamaan vastuuta lapsesta, kun vielä itsekkin on nuori, mutta minulla ei ollut missään vaiheessa ongelmia asennoitua äidin rooliin.Onnea ja voimia teille ja pitäkää pikkuisesta hyvä huoli, sillä lapsi on lahja jonka saamme vain lainaksi!
Kahdestaan elellään pojan kanssa ja tottakai on niitä huonojakin hetkiä,mutta nekin kuuluvat elämään,eihän vauvan kanssa ole todellakaan aina ruusuillatanssimista,mutta miksi pitäisi edes olla :) Katunut en ole koskaan. Ihana seurata kuinka poika kasvaa ja kehittyy.Onnea elämään,mitä nyt sitten ikinä tapahtuukaan! Muille äideille myös aurinkoiset tervehdykset :)
En ole katunut, mietin jo toista :D mutta mieti tarkkaan mitä teet. Minä olen tehnyt myös abortin 15 vuotiaana, eikä sekään oikeesti kaduta, koska silloin en ollut valmis enkä olisi voinut tarjota lapselle yhtä hyvää elämää. Olen nyt 19 vuotias ja rakas poikani 6kk.
Kiitos positiivisista viesteistä. Tuli heti jotenkin parempi olo kun kuuli, että olette pärjänneet ja olleet tyytyväisiä valintaanne. Täytyy nyt todella miettiä asioita kunnolla ja suunnitella tulevaisuutta. Siis jos olen raskaana. Nyt yritän vain ajatella muita asioita, että viikko kuluisi nopeasti. Vaikeaa se kylläkin on.
Olen mielestäni hyvin vastuuntuntoinen ihminen, ja jos lapsen saan, niin myös huolehdin hänestä koko loppuelämäni. Minulla on kaikki asiat tällä hetkellä todella hyvin, ollut oikeestaan jo pitkään. Elämä hymyilee. :) Joten mahdollisella lapsella luulisi olevan hyvät oltavat täällä äidin ja isin kanssa.
Tosiaan ei tässä muu auta, kuin odotella vain. Tunteet on välillä aika ristiriitaisia; toisaalta olisi helpotus, jos menkat alkaa. Mutta toisaalta taas. Tuntisin kyllä olevani valmis äidiksi. Eiköhän asiat selkene ensi viikolla.
Hyvää kevättä teille kaikille ja nauttikaa ihanan aurinkoisista päivistä! =)
Olin 18 kun sain tietää olevani raskaana, poikaystäväni oli 17. Olimme seurustelleet 2 vuotta. Meille oli heti selvää ettei abortti olisi vaihtoehto, joten aloimme järjestellä yhteistä tulevaisuutta.
Menimme kihloihin, minä kirjoitin ylioppilaaksi, muutimme yhteen. 9 kuukautta kului nopeasti ja saimme ihanan tyttövauvan. Kaikki sujui yllättävän helposti, vaikka tietysti jotkin asiat vaativat opettelua.
Nyt neitimme on puolivuotias ja meillä menee hyvin. Taloudellisesti on melko tiukkaa (tuloina poikaystävän opintotuki, minun vanhempainrahani, lapsilisä, molempien asumistuki ja satunnaiset avustukset vanhemmiltamme) mutta en koe että meiltä puuttuisi mitään!
Onnea teille jos päätätte lapsen pitää, se on varmasti sen arvoista. Kyllä nuoret vanhemmat voivat pärjätä siinä missä vanhemmatkin. :)
se elämä vaikeutuu vain, jos niin ajattelet. tai äh, taidan puhua ihan potaskaa - olen optimisti ja lapseni on ehkä maailman helppohoitoisin :) tulin vahingossa raskaaksi ollessani 17, enkä hetkeäkään ole katunut päätöstäni pitää vauva. tietenkin joskus tulee ajateltua että "hitto kun pääsisi nyt kavereiden kanssa ulos rellestämään", mutta ne ovat vain pieniä hetkiä, jotka menevät samantien ohi.
harmi, etteivät kaverisi kannusta. tsemiä, jos olet raskaana / aiot pitää lapsen. minäkään en koskaan ollut edes harkinnut perheen perustamista näin nuorena, mutta nyt en tietenkään voisi elää ilman lastani.
tietenkin yövalvomisia tulee (hmh, meillä ei ole koskaan valvottu yli kolmen, ja sillon kun on, niin on nukuttu oikein sikeästi puolillepäiville...)
sori sekavasta viestistä. kello alkaa olla vähän turhankin paljon... pärjäilkääs.
joo tokihan moni sanoo "ei mua kaduta, meidän elämä on täydellistä,lapset ovat söpöjä ja ihania"...hohhoijaa..
sinulle nyt ensiksikin suosittelisin että menet sinne neuvolaan otattamaan sen raskaustestin,sillä siellä tehdään ilmaiseksi tämä testi ja ei välttämättä tarvitse varata aikaa. näin saat sen mielenrauhan itsellesi.yleensä suositellaan että raskaustesti otetaan siitä aamupissasta.
ja sinuna miettisin kaksi kertaa pidänkö sen lapsen vai en.lapsessa on iso vastuu,ja lapsi ei ole lelu jonka voi kyllästymisen jälkeen heivata nurkkaan.
kavereittesi ei ole pakko kannustaa sinua teiniraskauteen,kavereiden tarkoitus on puhua järkeä sinulle tuossa asiassa.mitäköhän itse sanoisit jollekin kaverillesi ´jos et olisi raskaana mutta hän olisi...en usko että kannustaisit...
eikö sitä paitsi kihloihin mennä rakkaudesta..ja kihlautuminen on lupaus avioliitosta...
varaudu vain siihen jos olet raskaana,että sun opinnot jää hamaan tulevaisuuteen,koska sitä lasta pitää hoitaa ja lapsi vaatii aikaa..
onko kiva ajatella lapsesta että "tää nyt oli tällanen vahinko"..?noinko aiotte vastata kysyjillekin..
Joo eli sieltähän ne menkat sitten tuli, vähän myöhästyivät varmaan stressin takia, mutta tulivat kuitenkin. Joten eipähän tarvitse enää miettiä noita kysymyksiä. :)
"tää nyt oli tällanen vahinko"..?noinko aiotte vastata kysyjillekin.."
minä ainakin vastaan että oli vahinko kun sitä se todella oli