Miten jaksat käydä töissä tai koulussa paniikkioireidesi kanssa? Itselläni ei ole työelämää takana kuin puolivuotta ja kovaa on tehdä työtä näiden jännitysoireiden kanssa, vaikka syönkin lääkkeitä, jotka helpottavat. Olooni vaikuttaa varmasti sekin etten ole tyytyväinen vapaa-aikaani. En tunne tältä paikkakunnalta ketään samanikäistä ihmistä. Koen että en jaksa enää vapaa-ajalla harrastaa tai mennä sosiaalisiin rientoihin mukaan, josta voisin löytää seuraa, jopa poikaystävän. Monesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt, etten jaksa kuin makoilla sohvalla, päivät siis vievät voimia. Tuntuu kuin työ olisi koko elämä, vaikka en tahtoisi työn olevan tärkeintä. Vuorovaikutus rasittaa, en ole mikään nokkela sanaveikko ja jännitän esiintymistä, jotenkin teen muiden toiveiden mukaan kun olen asiakaspalvelussa, vaikka tiedän etten koko työuraani aio asiakaspalvelussa olla. Olen liian kiltti töissäkin, enkä osaa tehdä työtä kevyemmällä otteella. Ajattelen usein seuraavan päivän menoja sängyssä pyörien. Jotenkin tuntuu, että kotona työskentely olisi kaltaiselleni ihmiselle se paras vaihtoehto.
Miten jaksat töissä/koulussa?
Stamie
4495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni paniikkikohtauksia ja masennusta on kestänyt vain vajaa puoli vuotta, mutta koulunkäynti tuntuu vaikealta. Olen perfektionisti, enkä voi hellittää hetkeksikään. Enkä tietenkään ole uskaltanut kertoa kavereilleni tästä, joten täytyy näytellä kuin kaikki olisi hyvin. Koulun jälkeen väsyttää hirveästi, eikä jaksa tehdä mitään.
Onneksi sain äskettäin lääkityksen, alan käydä juttelemassa psykologin luona. Jos tämä helpottuisi.
Välillä se on hieman vaikeaa, koulussa jos alkaa tulee paniikkia.. Varsinkin koe tilanteissa on sitten vaikea keskittyä. :/ Ja mäkään en jaksa paljon koulun jälkeen tehdä kuin olla kotona.
Olisiko sinulla mahdollista hakeutua terapiaan? Tutkimusten mukaan parhaat tulokset tulevat yhdistämällä terapian ja lääkkeet. Paniikkihäiriöön ja jännittämiseen psykoanalyyttisestä tai psykodynaamisesta terapiasta ei ole sanottavaa hyötyä, mutta kognitiivinen terapia ja monet lyhytterapiat ovat osoittautuneet tehokkaiksi.
moi!
Tuo kuulostaa niin tutulta mun kohdalla,olen kärsinyt paniikihäiriöstä ja jännitystiloista koko pienen ikäni,mutta apua uskalsin hakea vasta vuosi sitten.Suurinpiirtein samoihin aikoihin kun olin aloittanut työt,oloni paheni masennuin töissä ja paniikki kasvoi töissä sietämättömäksi.Itku kurkussa tilasin lääkärille ajan ja se helpotti paljon.Lääkkeet sain ja niitä on vaihettu vuoden aikana monia kun mikään ei tunnu tehoavan,vielä nytkään sopivaa lääkettä ei ole löydetty,turhauttavaa aloittaa aina uusi ja odottaa se vaikutus,mielentila kohentuu joo mut se jännittäminen ja sosiaalliset tilaanteet on vieläkin pahoja paikkoja,mutta töissä on vaan pakko jaksaa,välillä tuntuu ettei tässä oo mitään järkeä,kun kotia tulee ja voimat on loppu siitä paska olosta töissä kun voimat menee siihen ettei kukaan huomaisi sinussa mitään outa..heh no semmosta mulla:)