Mistä johtuu muslimien juutalaisia kohtaan osoittama vihamielisyys ? Tämähän lähtee ihan jo Muhamedin ajoista jolloin Profeetta käski tappaa satoja juutalaisia.
Miksi Islam on niin juutalaisvastainen uskonto ? On mielestäni kummallista että sanotaan : Islam on rauhanuskonto kun samaan aikaan ollaan tappamassa kaikki juutalaiset.
Miksi Islam on niin juutalaisvastainen uskonto ? On mielestäni kummallista että sanotaan : Islam on rauhanuskonto kun samaan aikaan ollaan tappamassa kaikki juutalaiset.
Vastaukset 32
Vanhimmat
pahoja asioita ihmisille. Voi sanoa ehkä, että hän opetti pahoja luonteenominaisuuksia, vaikka luonne onkin niinkuin eri asia.
Hän ei siis opettanut hyvyyttä niinkuin Jeesus teki.
Tämä on aika tärkeä asia minun mielestäni.
Jos lapselle opetetaan näitä asioita pienestä pitäen, ne tulee häneen luonteenominaisuudekseen.
Uskovaiset vanhemmat voi muistuttaa usein lapsiaan puhumaan aina totta ja hän alkaa uskoa sen. Muuten lapsi saattaa valehdella yhtämittaa.
Muslimeja on opetettu vihaamaan juutalaisia lapsesta saakka. Minä kuulin tämän juutalaiselta työkaveriltani. Hän kertoi, että arabeja opetetaan koulussa vihaamaan juutalaisia.
Näitä juttuja kuulee joka taholta. Lienee niissä perääkin.
Kyllähän siellä Koraanissa toki useammassakin jakeessa hyökätään aika voimakkaasti juutalaisia vastaan.
Sisiliassa muslimidynastian aikana (800-luvulla) juutalaisten piti pitää vaatteissaan apinan-merkkiä ja kristittyjen sika-merkkiä. Koraanin tarinan mukaan.
Toki täytyy sanoa ettei juutalaisetkaan liiemmin muslimeja fanita. Syy ei kuitenkaan ole uskonnollinen niinkuin muslimeilla näyttäisi olevan.
Koko muhamettilaisen historian ajan juutalaiset olivat se kansanryhmä joka harrasti tieteitä muhamettilaisessa maailmassa. Tälläkin palstalla on ollut valheellisia muhamettilaisten tekemiä propagandatekstejä siitä, miten korkea kulttuurin taso muka oli muhamettilaisessa maailmassa Euroopan pimeän keskiajan aikana.
Paskan roiskeet sanon minä. Juutalaiset pitivät yllä helleenistä sivistystä sairaan pimeässä muhamettilaisessa maailmassa tuona aikana. Kun muhamettilaiset leuhottavat sillä "sivistyksellä", joka heillä muka oli tuohon aikaan, niin kyse oli juutalaisesta sivistyksestä! Koska muhamettilaisuus on pimeä valheen uskonto, niin muhamttilaiset vaikenevat juutalaisten roolista sivistyksen ylläpitäjinä ja kehittäjinä.
christittyt joka on aina karkotti ja tappanutta juutalaisia..
he ovat tuvautunut arabimaaissa .
teiden tertomus ei ainakaan pidä paikansa .
http://www.jews-for-allah.org/Jewish-Converts-to-Islam/
Aikanaan, esimerkiksi Ottomaanien aikaan, juutalaisia hyväksyttiin koska maksoivat suurempaa veroa kuin muslimit (dhimmi). Nykyään juutalaisia vihataan kuin ruttoa kaikissa muslimimaissa. Turhaan pasteilet jonkin marginaaliporukan linkkejä tänne. Ei se muuta tosiasioita.
...oli yksinkertaisesti se, että tuohon aikaan ei muslimimaissa esiintynyt juutalaisvihaa, joka olisi ollut lähellekään verrattavissa siihen, mitä kristityissä maissa lietsottiin juutalaisia vastaan. Kristityissä maissa vihanlietsonta johti lopulta siihen, että juutalaiset yritettiin systemaattisesti tappaa sukupuuttoon.
Mitä viime aikoina muslimien parissa esiintyneeseen
juutalaisvastaiseen kiihotukseen tulee, olennaisimpana tekijänä on tietenkin Israelin-Palestiinan vuosikymmeniä jatkunut kriisi. Mutta tämän varmaan jo tiesitkin. Sama kriisi (ja tietenkin kysymys Lähi-idän öljyn hallinnasta) on aiheuttanut ja aiheuttaa myös paljon muslimivastaista kiihotusta paitsi Israelissa myös laajalti länsimaissa.
juutalaisia vastaan alkoi jo ihan itse suuren Allahin profeetan toimesta, joka tapatti kokonaisia juutalaisheimoja. Anteeksi korjaus tähän, hän oli niin joviaali, että tapatti vain miehet ja vähänkin isommat pojat. Naiset pääsivät uljaiden uskonsoturien seksiorjiksi. Tällainen sankari tämä teikäläisten suuri esikuva.
Suomessa tietääkseni juutalaisia ei ole yritetty tappaa sukupuuttoon, kuten Aabrahamin kirjoitus antaa ymmärtää puhuessaan yleisluontoisesti kristityistä maista.
En osaa ottaa kantaa juutalaisten kohteluun vanhalla ja keskiajalla. Juutalaisia kuitenkin oli pitkin Eurooppaa käsittääkseni ja Saksassakin he saivat asua ilmeisesti aika rauhassa, kunnes natsit pääsivät valtaan. Tosin eikö Iranin presidentti kieltänyt koko holokaustin? Hänhän muslimina varmaan tuntee totuuden eikä vääristele sitä?
Koraani on suvaitsematon muita uskontoja kohtaan. Juutalaisia siedettiin islamilaisissa yhteiskunnissa, koska heistä oli hyötyä. Juutalaisilla oli keskiajalla paljon vaikutusvaltaa Euroopassakin heille sallittujen elinkeinojensa vuoksi.
Juutalaisia on historian aikana kohdeltu väärin. Nyt olisi muslimienkin aika nousta myös puolustamaan heitä ja hyväksyä Israel. Se olisi todellinen rauhaonsoitus, mutta kykeneekö siihen kukaan?
"Kristityissä maissa vihanlietsonta johti lopulta siihen, että juutalaiset yritettiin systemaattisesti tappaa sukupuuttoon."
Aivan kohtuuton yleistys, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa!
>>Suomessa tietääkseni juutalaisia ei ole yritetty tappaa sukupuuttoon, kuten Aabrahamin kirjoitus antaa ymmärtää puhuessaan yleisluontoisesti kristityistä maista.>>
Johtopäätöksesi "antaa ymmärtämisestä" on omasi. Ei minun. Suomessa on asunut hyvin vähän juutalaisia - ja heitä toki vainottiin myös Suomessa ennen 1800-lukua: he olivat Ruotsin lain mukaan lainsuojattomia.
>>En osaa ottaa kantaa juutalaisten kohteluun vanhalla ja keskiajalla. Juutalaisia kuitenkin oli pitkin Eurooppaa käsittääkseni ja Saksassakin he saivat asua ilmeisesti aika rauhassa, kunnes natsit pääsivät valtaan. >>
Minä taas tunnen asia. Heitä vainottiin, ryöstettiin, karkotettiin, kidutettiin ja tapettiin vuosisadasta toiseen ennen natseja. Vainot alkoivat suurin piirtein heti, kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnaan uskonto. Heitä siedettiin ajoittain - ja sitten vainot ja murhaamiset alkoivat taas uudestaan. Holocaust eli natsien yritys tappaa heidät sukupuuttoon oli vain 1500 vuoden vainojen huipentuma.
Kannattaa tutustua vaikkapa teokseen "Aleksandriasta Auschwitziin."
Maistuuko suussa pahalle?
En muista tarkalleen kirkkohistorian luentoja enää teologisesta tiedekunnasta, mutta tietääkseni jo 1600-luvun kirkkolaissa oli periaatteessa uskonnonvapauden idea Ruotsi-Suomessa. Viimeistään eriuskolaislaki noin vuodelta 17xx antoi oikeuden tunnustaa muita uskontoja.
Juutalaiset varmaan itse ovat parhaimpia kertomaan, miten heitä on kohdeltu eri vuosisatoina. Minä en asian tarkkaan tunne. Jos tiedät asiasta historiallisen totuuden, hyvä niin. Juutalaiset ovat varmaan kanssasi samaa mieltä siinä tapauksessa.
Juutalaisten vaino ei kuitenkaan missään määrin ole rakkauden kaksoiskäskyn mukaista, joten syntiä ovat kirkon porukat tehneet ja sellaisen tuomion myös Jumala heille lukee.
Pahoittelen kristittynä asiaa, vaikken sille enää mitään voi, mutta toivon, että nyt muslimit eivät toista kristittyjen virheitä Lähi-Idässä. Historiasta on lupa ottaa oppia ja viisastua.
Mikäli juutalaisia on vainottu iät ja ajat, olisi ihan oikein perustaa hyvittää historia juutalaisille ja perustaa Israel uudelleen sen vanhoille rajoille. Palestiinalaiset voisivat suosiolla muuttaa Egyptiin, Syyriaan ja Jordaniaan tai Saudi-Arabiaan ja heidän muuttonsa voitaisiin rahoittaa YK:n pussista. Saisivat vihdoin juutalaiset olla rauhassa.
...ensimmäinen juutalaisseurakunta kuningas Kustaa III:n määräyksestä 1770-luvulla. Sitä ennen juutalaisia saattoi olla maassa vain erikoisluvalla (esim. hallitsijan lääkärinä) tai kääntymällä kristityksi. Muut olivat - kuten totesin - lainsuojattomia. Suomeen juutalaisia alkoi tulla varsinaisesti vasta sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjän yhteyteen Suomen sodan seurauksena.
Mitä muuhun Eurooppaan tulee, "Kristuksen murhaajiksi" nimiteltyjä juutalaisia vainottiin Euroopassa puoolisentoista tuhatta vuotta. Välillä vainot yltyivät joukkoteurastuksiksi. Näin esimerkiksi keskiaikana. Näin Itä-Euroopassa vielä 1900-luvun alussa. Kuten totesin, natsien holocaust oli pitkän vaino- ja murhaperinteen huipentuma - ei mikään itsenäinen ilmiö.
Muslimimaista Ottomaanisessa Turkissa sulttaanit joutuivat suojelemaan alamaisiaan juutalaisia alamaistensa kristittyjen hyökkäyksiltä erityisesti pääsiäisaikoina. 1800-luvulla myös Lähi-idässä syntyi paikallinen juutalaisvaino sen seurauksena, että paikallinen länsimainen konsuli levitti kansan keskuuteen väitettä, että juutalaiset tappavat salaisissa rituaaleissaan lapsia ja juovat niiden verta. Samaa väitettä valetta oli levitetty Euroopassa yli tuhat vuotta vainojen ja teurastusten pohjaksi. Se oli sitä silloista kansanryhmää vastaan kohdistuvaa kiihotusta.
>>olisi ihan oikein perustaa hyvittää historia juutalaisille ja perustaa Israel uudelleen sen vanhoille rajoille.>>
Niin mikseipä niinkin. Mutta olisiko ollut mitään aihetta perustaa sitä valtiota vaikkapa ottamalla siihen niiden maita, jotka olivat vainonneet puolitoistatuhatta vuotta keskellään asuvia juutalaisia? Nyt juutalaisvainojen "hyvitys" maksatettiin muilla, heiltä lupaa kysymättä ja vasyoin heidän tahtoaan. Sitäkö pidät oikeana?
Israelin valtio on nyt ollut alueella yli viisikymmentä vuotta. Entisten murhaajiensa keskelle he eivät halua eivätkä voi palata. Muuallekaan ei ole menoa. Siispä kaikkien on sopeuduttava siihen, että kyseinen valtio on tosiasia. joka ei muuksi muutu. Mutta tekopyhäily asiasta tuskin on kovin tarpeellista. Se ei asiaa auta.
"Niin mikseipä niinkin. Mutta olisiko ollut mitään aihetta perustaa sitä valtiota vaikkapa ottamalla siihen niiden maita, jotka olivat vainonneet puolitoistatuhatta vuotta keskellään asuvia juutalaisia? Nyt juutalaisvainojen "hyvitys" maksatettiin muilla, heiltä lupaa kysymättä ja vasyoin heidän tahtoaan. Sitäkö pidät oikeana?"
Katsos kun juutalaiset eivät tee mitään Saksan mailla, koska Saksan maa ei sijaitse "luvatussa maassa".
Nämä poliittiset hyvitykset ovat toki vaikeita ongelmia. Historiaa ei voi muttaa toiseksi. Siitä voi vain ottaa oppia.
Valtioiden rajat ovat enemmän tai vähemmän sodilla ja politiikalla määrättyjä. Juutalaiset ehkä ilmeisesti haluaisivat asua Israelissa, en tiedä. Juutalaisia asuu nyt eri puolilla maailmaa ja parempi niin kuin vain yhdessä valtiossa.
Mikään rahallinen hyvityskään ei herätä kuolleita enää henkiin. Kuten sanoin kirkko on tehnyt syntiä, mutta tehty mikä tehty. Emme voi tapahtuneeelle enää mitään.
Nyt voimme ainoastaan laittaa huomion tähän hetkeen. Juutalaiset ovat ainakin USA:ssa hyvissä asemissa. Ja Suomessa. Minulla ei ole mitään juutalaisia vastaan, kunhan eivät itse riko ihmisoikeuksia ja polje ihmisarvoa ja vapautta.
Juutalaisten olennaisimpia syystä muuttaa Palestiinaan oli paitsi se, että kyseessä oli jo myyttiseksi muuttunut Luvattu Maa, myös ja ennen kaikkea se, että he halusivat päästä eroon vuosituhantisista vainoajistaan ja murhaajistaan. Eurooppalaiset olivat olleet niitä. Niinpä heitä muutti tyoisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen joukoittain, lupaa kyselemättä, Palestiinan alueelle. Uutta Israelin valtiota perustettaessa tunnuslauseena oli: "Ei koskaan enää!". Ja, kuten totesin, nyt Israelin valtio on ollut pitkään tosiasia, joka täytyy hyväksyä.
Mutta edellä kerroin olennaisen syyn, miksi muslimi- ja erityisesti arabimaailmassa esiintyy juutalaisvastaisuutta. Palestiinalaiset kokevat kärsineensä pahaa vääryyttä, kun heidän keskelleen perustettiin heiltä lupaa kysymättä ja vastoin heidän tahtoaan uusi valtio, jonka asukkaat olivat muuttaneet sinne aivan muualta. He katsoivat, ettei heidän kuulu kantaa vastuuta ja kärsiä sen vuoksi, mitä eurooppalaiset tekivät. Jos tätä heidän tunnettaan ei ymmärretä, jos sitä vähätellään ja se mitätöidään, se ei ainakaan asioita paranna. Se tunne on myös tosiasia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Balfourin_julistus
Balfourin julistus
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Balfourin julistus oli 2. marraskuuta 1917 päivätty Britannian ulkoministerin Arthur Balfourin kirjoittama kirje, joka toi julki kannan, jonka mukaan Britannian hallitus tuki sionistien aikeita perustaa juutalaisille oma valtio Palestiinaan. Julistukseen sisältyi kuitenkin ehto, ettei paikallisen väestön elinoloja loukkaaviin toimenpiteisiin saisi ryhtyä. Julistus oli kiitos juutalaisille heidän tuestaan Britannialle Turkille kuuluneen Palestiinan valtauksessa ensimmäisen maailmansodan aikana.
Balfourin lupaus oli ristiriidassa brittien aiemmin ensimmäisen maailmansodan aikana palestiinan arabeille antaman itsenäisyyslupauksen kanssa. Osaltaan tästä julistuksesta juontuvat vielä nykyisinkin Israelin ja Palestiinan väliset jännitteet ja kiistat alueen hallinnasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Zionism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sionismi
Sionismi eli juutalaisnationalismi (kirjoitetaan joskus suomeksi muodossa siionismi) on poliittinen ideologia, jonka juutalaisen tulkinnan mukaan juutalaisilla on oltava oma kansallisvaltio. Koska Israelin valtio on jo olemassa, nykyään sionismi tarkoittaa käytännössä Israelin valtion kannattamista.
1904 neljäs siionistikongressi suunnitteli juutalaisten kotimaaksi Argentiinaa, 1906 siionistikongressi määritteli juutalaisten kotimaaksi Palestiinan. [1]
Monet, etenkin arabimaissa ja äärioikeistossa, tulkitsevat sionismiksi juutalaisten ylivaltaan tähtäävän imperialistisen ideologian. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen osanottajamaissa oli pyrkimyksiä määritellä siionismi rasismiksi siksi, että kansalliseen uskontoon perustuvana sen periaatteiden hyväksyminen voisi olla muita kansallisuuksia syrjivää rasismia.
Sionismin perustajana pidetään itävaltalaista Theodor Herzliä, joka vuonna 1896 esitti sionismin perusperiaatteet kirjassaan Juutalaisvaltio ja järjesti maailman ensimmäinen sionistisen kongressin Sveitsissä vuonna 1897.
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti kehitysmaiden ja sosialistimaiden muodostamalla enemmistöllä sionismin rasismiksi ja rasistisen syrjinnän muodoksi vuonna 1975 (yleiskokouksen päätöslauselma 3379). Päätöslauselma kumottiin vuonna 1991 (päätöslauselma 4686).
Myös jotkut kristityt ja ei-uskonnolliset ovat sionisteja.
[muokkaa] Antisionismi
On huomattava, että osa juutalaisista vastustaa sionismia. Heitä kutsutaan antisionisteiksi. Heidän mukaansa jo juutalaisvaltio sinänsä on juutalaisen uskon vastainen, ja sen ristiriitaisuutta juutalaisuuden kanssa lisää Israelin syyllistyminen ihmisoikeus- ja sotarikoksiin, jotka ovat juutalaisen etiikan vastaisia. Kuitenkin valtiollisesti Israelin kansalaisuus perustuu siionistiselle ajatukselle siitä, että kuka tahansa juutalainen on oikeutettu Israelin kansalaisuuteen. Sen saa muutaman kuukauden kuluessa.
Juuri antisionistijuutalaiset aloittivat Israel-boikotin. Naturei Karta on eräs heidän järjestöistään.
Vertaa antisemitismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arabinationalismi
Arabinationalismi
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arabinationalismi on nationalismin arabialainen sovellutus, joka vaikuttaa ympäri arabimaailmaa. Arabinationalismi on kulttuurinationalismin muoto. Arabinationalismin mukaan kaikilla arabeilla on yhteinen perintö, johon kuuluu yhteinen historia, kulttuuri ja kieli. Panarabialaisuudella, joka vaatii yhtä ainoata suurta arabivaltiota, ja arabinationalismilla on yhteneväisyyksiä ja samoja tavoitteita, mutta silti kaikki arabinationalistit eivät ole panarabialaisia.
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Arabinationalismin alkuvaiheet
* 2 Arabinationalismin nousu
* 3 Egypti ja Syyria
* 4 Baath-puolue
* 5 Merkittäviä arabinationalistisia ajattelijoita
* 6 Katso myös
[muokkaa] Arabinationalismin alkuvaiheet
Varhaiset arabinationalismin vaiheet syntyivät Suur-Syyriassa, joka oli kärsinyt eri uskonnollisten ja alueellisten lahkojen välisistä levottomuuksista. Tähän kyllästyneenä Boutros al Boustani aloitti Nafir Suria nimisen sanomalehden julkaisemisen Libanonissa vuonna 1860. Hän loi käsitteen "lahkoton isänmaallisuus" ja vaati valtion ja uskonnon erottamista toisistaan. Hän perusteli mielipidettään ajatuksellaan "isänmaanrakkaus on usko". Monet ajattelijat, pääasiassa syyrialaiset, seurasivat hänen jalanjälkiään perustaen erilaisilla isänmaallisia salaseuroja. Näistä salaseuroista tunnetuin oli vuonna 1875 perustettu "Beirutin salaseura", jolle syntyi nopeasti eri haaroja Damaskokseen, Tripolin ja Sidoniin. Tämä salaseura oli todiste esinationalististen liikkeen nopeasta noususta Lähi-idässä. Laaja maroniittikristillisen älymystön maahanmuutto Egyptiin edesauttoi nationalistisen liikkeen kasvua arabimaailmassa, koska Muhammad Ali Paššan johtamassa Egyptissä oli laajempi ilmaisunvapaus, kuin heidän kotimaassaan Syyriassa.
[muokkaa] Arabinationalismin nousu
Arabinationalistien poliittiset asenteet olivat maltillisia ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina. He vaativat lähinnä uudistuksia, kuten laajempaa autonomiaa arabeille Ottomaanien valtakunnassa, laajempaa arabian kielen käyttöoikeutta opetuksessa ja arabiasevelvollisten rauhanaikaisessa valtakunnallisessa asepalveluksessa. Aatteessa oli nähtävissä radikalisoitumista Ottomaanien valtakunnassa vallankumouksen vuonna 1908 tehneiden nuorturkkilaisten julkaistua turkkilaistamisohjemansa. Kuitenkaan arabinationalismi ei vielä ollut mikään joukkoliike, ei edes Syyriassa, jossa sillä oli vankin kannatus. Monet arabit olivat lähinnä uskollisia uskonnolleen, heimolleen, lahkoilleen tai paikallishallinnoilleen. Arabinationalismin vahvimmat kilpailijat olivat nuorturkkilaisten ottomanismi ja pan-islamilaisuus eli varhainen islamismi.
Vuonna 1913 joukko arabiajattelijoita ja poliitikkoja kokoontui Pariisiin ensimmäiseksi Arabikongressiksi. Kongressi loi vaatimukset suuremmasta itsehallinnosta Ottomaanien valtakunnassa. He vaativat myös, että arabiasevelvollisten ei tarvitsi palvella muilla Ottomaanien valtakunnan alueilla, kuin arabien, paitsi sodan aikana.
Kansallismieliset ajatukset ja tunteet tulivat enemmän esille Ottomaanien valtakunnan hajoamisen aikoihin. Turkkilaisvastaisuus voimistui Jamal Paššan aloitettua salaseurojen julmat vainot, joissa surmattiin useita isänmaallisia ajattelijoita vuosina 1915–1916. Samaan aikaan britit yllyttivät šarif Husainin aloittamaan arabien kansannousun ensimmäisen maailmansodan aikana. Ottomaanit kukistettiin ja Husainin pojan, prinssi Feisal ibn Husseinin johtamat arabikapinalliset valtasivat Damaskoksen 1918. Yritys yhdistää arabit Faisalin johtamaksi Syyrian kuningaskunnaksi jäi lyhytaikaiseksi.
Sodan aikana britit olivat tukeneet voimakkaasti arabinationalistista aatetta ja ideologiaa, jotta se toimisi aseena ja voimana Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Kuitenkin salainen Ranskan ja Ison-Britannian välinen Sykes–Picot sopimus jakoi itäiset arabialueet näiden kahden suurvallan välillä. Maailmansotien välisenä aikana ja brittiläisenä mandaattiaikana, jolloin arabimaailman oli jäänyt ranskalaisen ja brittiläisen siirtomaahallinnon alle, arabinationalismista tuli tärkeä siirtomaahallinnon vastainen liike ja oppositio brittiläistä hallintoa vastaan.
Gamal Abdel Nasser ja Nikita Hruštšov
Gamal Abdel Nasser ja Nikita Hruštšov
Tärkeitä arabinationalistisia ajattelijoita maailmansotien välisenä aikana olivat Amin al-Rihani, Constantin Zureiq, Zaki al-Arsuzi, Michel Aflaq ja Sati' al-Husri.
Tähän aikaan arabinationalismin kilpailevia ideologioita olivat islamismin ja paikallisnationalismin lisäksi libanonilainen nationalismi, joka voimistui erityisesti maroniittikristittyjen ajattelijoiden ja poliitikkojen keskuudessa. Myös suur-syyrialainen nationalismi, jota erityisesti kehitti Anton Saadeh, sai kannatusta Syyriassa ja Libanonissa. Kommunismistakin oli tullut merkittävä ideologinen voima, ensimmäiseksi ja erityisesti Irakissa, mutta myöhemmin myös Syyriassa ja jossain määrin Egyptissäkin. Vaikka arabikommunismi olikin vihamielinen panarabialaisille ajatuksille ja poliittisille projekteille, ei se kuitenkaan ollut täysin ristiriidoissa nationalismin keskeisten vaatimusten kanssa.
Tunnettuja arabinationalistisia johtajia ovat olleet Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser, Algerian johtaja Ahmed Ben Bella, Libyan presidentti Muammar Gaddafi, Syyrian presidentti Hafez al-Assad ja entinen Irakin presidentti Saddam Hussein.
[muokkaa] Egypti ja Syyria
Vuonna 1958 Egyptin ja Syyrian valtiot päättivät muodostaa uuden yhteisen valtion ja kansakunnan, Yhdistynyt Arabitasavalta. Tarkoituksena oli myös liittää Pohjois-Jemen valtioliittoon, mutta Yhdistynyt Arabitasavalta ehti kaatua vuonna 1961 tapahtuneeseen Syyrian sotilasvallankaappaukseen. Näin ollen valtioliittoon jäi vain Egypti, joka oli ollut koko valtioliiton keskus. Nimittäin Egyptin presidentti Nasser toimi valtioliiton johtajana ja Egyptin pääkaupunki Kairo toimi myös valtioliiton pääkaupunkina. Egypti käytti Yhdistynyttä Arabitasavaltaa virallisena nimenään Nasserin kuolemaan vuoteen 1971 saakka.
[muokkaa] Baath-puolue
Arabinationalistit yleisesti torjuivat uskonnon poliittisen identiteetin pääelementtinä ja vahvistivat arabien yhtenäisyyttä huolimatta paikallisidentiteetistä. Tosiasia kuitenkin oli se, että suurinosa arabeista oli muslimeita, ja tämä olikin tärkeä rakennusaines uutta kansallista arabi-identiteettiä luodessa.
Esimerkkinä tästä toimi Michel Aflaqin, yhdessä Salah al-Din al-Bitarin ja Zaki al-Arsuzin kanssa, perustama Baath-puolue. Aflaq piti islamia osoituksena "arabien viisaudesta". Hän sanoi mm. näin: "Muhammad oli kaikki arabit pienoiskoossa, joten olkoon kaikki arabit tänään Muhammadeja". Koska arabit olivat aikanaan saavuttaneet suurimman kunniansa islamin laajentumisen kautta, islam oli nähtävissä maailmanlaajuisen viestin lisäksi osoituksena arabikansojen maallisesta neroudesta. Islam oli antanut arabeille "kunniakkaan menneisyyden", joka taas oli aivan erilainen kuin "häpeällinen nykyisyys". Nykyajan arabien ongelmat johtuivat siitä, että arabit olivat poikenneet "ikuisesta ja täydellistä symbolista", islamista. Arabit tarvitsivat "renessanssin", jota myös sana "baath" tarkoittaa.
Kautta Lähi-idän, paikallisnationalismi-ja uskollisuus ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä valtioissa, kuten Syyriassa, Libanonissa ja Irakissa, osittain kilpailivat ja osittain elivät rinnakkain laajemman arabinationalismin kanssa. Esimerkiksi Libanonissa jotkut libanonilaiset kansallismieliset ryhmät, erityisesti maroniitit, hylkäävät arabi-identiteetin samalla, kun taas toiset omaksuvat arabi-identiteetin keskeiseksi osaksi omaa maailmankuvaansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maroniitit
Maroniitit ovat 600-luvun jälkipuoliskolla Libanonin vuoristoalueelle syntyneen maroniittikirkon jäseniä. Kirkko sai nimensä pappi Johannes Maronista. Hän organisoi itse johtamansa kirkon, joka näyttää käsittäneen 700-luvulla kaikki Libanonin vuoristoheimot. Sen heimokirkon luonteesta ja eristyneisyydestä johtui, ettei islamilainen maailma painostanut sitä voimakkaasti. Maroniittikirkko on aina kuulunut paavin johtamaan katoliseen kirkkoon, ja se muodostaa sen sisällä oman patriarkaattinsa erotuksena latinalaisen patriarkaatin muodostamasta roomalaiskatolisesta kirkosta. Maroniitteja syytettiin keskiajalla monoteletistisen harhaopin omaksumisesta, mutta myöhemmin tämä väite on havaittu vääräksi.
Nykyään maroniittien etninen ominaisalue kuuluu Libanoniin. Libanonin perustuslain mukaan maroniiteilla on tunnustettu asema ja Libanonin presidentin tulee olla maroniitti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Maronite
The Maronites held fast to the beliefs of the Council of Chalcedon in 451
http://en.wikipedia.org/wiki/Council_of_Chalcedon
http://fi.wikipedia.org/wiki/Khalkedonin_kirkolliskokous
Neljäs ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin v. 451 Khalkedonissa.
Keisari Marcianus kutsui tämän kirkolliskokouksen koolle käsittelemään uudelleen kristologisesta kysymyksestä syntynyttä harhaoppia, jonka erään luostarin arkkimandriitta Eutykeus oli perustanut. Harhaoppi tuomittiin.
Koolla oli 630 kirkkoisää. Kirkon läntisten osien edustajina oli viisi paavi Leo I:n legaattia, joista kokouksen puheenjohtajina toimi kolme: Lilybaemin piispa Paschasinus, piispa Lucentius ja pappi Bonifacius. Muut paavin legaatit, Kosin piispa Julianus ja pappi Basileos, istuivat piispojen joukossa.
[muokkaa] Kanonit
Seuraavat 27 kanonia hyväksytään kiistatta kirkolliskokouksen päätöksiksi.
1. Olemme katsoneet oikeaksi, että pyhien isien tähän asti kussakin kokouksessa antamien kanonien tulisi pysyä voimassa.
2. Jos joku piispoista suorittaa pappisvihkimyksen rahasta ja panee myyntiin armon, jota ei voi myydä, ja vihkii rahasta piispan, apupiispan, papin tai diakonin tai jonkun muun niistä, jotka luetaan papistoon; tai nimittää asianhoitajan, virkamiehen tai vartijan rahasta, tai minkä tahansa muun kirkonmiehen halpamaisesti henkilökohtaisen hyödyn vuoksi; menettäköön oman asemansa se, joka on yrittänyt tätä ja tullut siitä tuomituksi; ja älköön vihitty hyötykö lainkaan vihkimyksestä tai nimityksestä, jonka hän on ostanut; vaan riistettäköön häneltä arvo tai vastuu, jonka hän sai rahalla. Ja jos kukaan vaikuttaa edes toimineen välittäjänä näin häpeällisissä ja laittomissa menettelyissä, menettäköön hänkin asemansa, jos hän on papistoa, tai mikäli hän on maallikko tai munkki, olkoon hän erotettu.
3. Pyhän kokouksen tietoon on tullut, että jotkut papistoon liittyneet ovat halpamaisesti hyödyn vuoksi toimineet muiden ihmisten omaisuuden palkattuina hoitajina, ja sekaantuvat maallisiin elinkeinoihin laiminlyöden Jumalan palvelemista, vieraillen usein maailmallisten ihmisten taloissa ja ahneutensa vuoksi ottaen hoitaakseen omaisuutta. Pyhä ja suuri kokous on päättänyt, että tulevaisuudessa kukaan, olipa hän piispa, pappi tai munkki, ei saa hoitaa omaisuutta tai osallistua maallisten elinkeinojen harjoittamiseen, ellei häntä ole lailla velvoitettu pitämään huolta lapsista, tai ellei paikallinen piispa nimitä häntä hoitamaan, jumalanpelon vuoksi, kirkollisia asioita tai orpoja ja elätyksettömiä leskiä ja henkilöitä, jotka ovat erityisessä kirkollisen tuen tarpeessa. Jos tulevaisuudessa kukaan yrittää rikkoa näitä määräyksiä, hän ansaitsee kirkollisen rangaistuksen.
4. Niille, jotka aidosti ja vilpittömästi elävät luostarielämää, kuuluu sopiva tunnustus. Mutta koska on joitakin, jotka sonnustautuvat luostarieläjiksi ja hämmentävät kirkkoja ja maallisia asioita, ja pyörivät sekavasti kaupungissa ja jopa perustavat luostareita itselleen, on päätetty, ettei kukaan saa rakentaa tai perustaa luostaria tai rukoushuonetta missään paikallisen piispan tahdon vastaisesti; ja että kunkin kaupungin ja alueen munkkien tulee olla piispan alaisia, vaalia hiljaisuutta ja rauhaa ja keskittyä pelkästään paastoon ja rukoukseen pysyen omissa paikoissaan. Heidän ei tule hylätä omia luostareitaan ja sekaantua tai ottaa osaa kirkollisiin tai maallisiin elinkeinoihin, ellei paikallinen piispa ole saattanut määrätä heitä siihen jonkin kiireellisen välttämättömyyden vuoksi. Luostareihin ei tule ottaa orjia munkeiksi heidän isäntiensä oman tahdon vastaisesti. Olemme määränneet, että kuka tahansa, joka rikkoo tätä meidän päätöstämme, ekskommunikoidaan, ettei Jumalan nimeä pilkattaisi. Kuitenkin luostarien huolenpito ja vahtiminen kuuluu paikalliselle piispalle.
5. Asiassa koskien piispoja tai papistoa, joka siirtyy kaupungista toiseen, on päätetty, että niitä koskevat pyhien isien antamat kanonit säilyttävät niille kuuluvan voiman.
6. Ketään, olipa hän pappi, diakoni tai kukaan joka kuuluu kirkolliseen säätyyn, ei saa vihkiä ilman arvonimeä, ellei vihittävää ole erityisesti määrätty kaupunkiin tai kyläkirkkoon tai marttyyrin pyhäkköön tai luostariin. Pyhä kokous on määrännyt, että ilman arvonimeä vihittyjen vihkimys on mitätön, ja etteivät he voi toimia missään, koska heidät vihkinyt on rohjennut tehdä näin.
7. Me määräämme, että ne jotka ovat liittyneet papiston riveihin tai tulleet munkeiksi, eivät saa lähteä armeijan palvelukseen tai maalliseen virkaan. Jotka näin tekevät eivätkä palaa siihen, minkä he Jumalassa aiemmin valitsivat, tulee erottaa.
8. Köyhäintaloja ja luostareita ja marttyyrien pyhäkköjä johtavan papisto tulee, pyhien isien tradition mukaisesti, pysyä kunkin kaupungin piispan toimivallan alaisina. Heidän ei tule olla omatahtoisia ja kapinallisia omaa piispaansa kohtaan. Niitä, jotka rohkenevat rikkoa tämänkaltaista sääntöä millään tavalla, eivätkä ole tottelevaisia omaa piispaansa kohtaan, tulee rangaista kanonisilla rangaistuksilla, jos he ovat papistoa; ja jos he ovat munkkeja tai maallikoita, heidät tulee erottaa.
9. Jos kellään papistosta on asiaa toista papiston jäsentä vastaan, älköön hän jättäkö piispaansa ja viekö asiaa maalliseen oikeuteen, vaan kertokoon ensin ongelman oman piispansa edessä, tai edes piispan luvalla niiden edessä, jotka molemmat osapuolet hyväksyvät oikeustapauksensa käsittelijöiksi. Jos kukaan käyttäytyy tämän vastaisesti, häntä tulee rangaista kanonisilla rangaistuksilla. Jos papiston jäsenellä on asiaa joko omaa piispaansa tai toista piispaa vastaan, tuokoon hän asian provinssin kokouksen käsiteltäväksi. Jos piispa tai papiston jäsen on erimielinen provinssin metropoliitan kanssa, hän vedotkoon alueen eksarkkiin tai keisarillisen Konstantinopolin valtaistuimeen, ja tuokoon asian sen käsiteltäväksi.
10. Papiston jäsenen ei ole sallittua tulla nimitetyksi kahden kaupungin kirkkoihin samanaikaisesti: yhteen, mihin hänet oli alun perin vihitty, ja toiseen tärkeämpään, mihin hän on tullut halusta pohjattoman maineen saamiseen. Ne, jotka tekevät näin, tulee lähettää takaisin omaan kirkkoonsa, jossa heidät on aluksi vihitty, ja he saavat palvella vain siellä. Mutta jos jotkut on jo siirretty kirkosta toiseen, he eivät saa ottaa osaa entisen kirkkonsa tai sen alaisina toimivien marttyyrien pyhäköiden tai köyhäintalojen tai sairaskotien asioihin. Pyhä kokous on määrännyt että niiden, jotka tämän suuren ja yleisen kokouksen jälkeen rohkenevat tehdä mitään, mikä nyt on kielletty, tulee menettää oma asemansa.
11. Olemme päättäneet, että köyhien ja avun tarpeessa olevien tulee tulee tutkimisen jälkeen matkustaa vain kirkollisten rauhankirjeiden, ei kiitoskirjeiden kanssa, sillä vain maineikkaiden henkilöiden on sopivaa saada kiitoskirjeitä.
12. On tullut tietoomme, että kirkollisten säännösten vastaisesti jotkut ovat lähestyneet maallisia viranomaisia ja jakaneet yhden provinssin kahdeksi virallisin valtuutuksin sillä seurauksella, että samassa provinssissa on kaksi metropoliittaa. Siksi pyhä kokous määrää, että tulevaisuudessa yksikään piispa ei saa uskaltaa tehdä tätä, vaan joka tätä yrittää, menettää oman asemansa. Paikkojen, joita keisarillinen päätös on jo kunnioittanut metropolin arvonimellä, tulee kohdella sitä pelkästään kunnia-arvona, ja tämä pätee myös siellä kirkkoa johtavaan piispaan tietenkään vahingoittamatta oikealle metropolille kuuluvia oikeuksia.
13. Ulkomaisen papiston ja tekstinlukijoiden, joilla ei ole kiitoskirjeitä omalta piispaltaan, on ehdottomasti kiellettyä palvella vieraassa kaupungissa.
14. Koska joissain provinsseissa tekstinlukijoiden ja laulajien on sallitty mennä naimisiin, pyhä kokous päättää ettei yksikään heistä saa ottaa harhaoppista vaimoa. Jos joku tällaisen nainut on saanut jo lapsia, ja heidät on jo kastettu harhaoppisten keskuudessa, heidät tulee tuoda katolisen kirkon yhteyteen. Jos heitä ei ole kastettu, heitä ei saa kastaa harhaoppisten keskuudessa; eikä naittaa harhaoppiselle tai juutalaiselle tai kreikkalaiselle, paitsi tietenkin jos oikeauskoisen osapuolen kanssa naimisiin menevä henkilö lupaa kääntyä oikeaan uskoon. Jos kukaan rikkoo tätä pyhän kokouksen päätöstä, hän saakoon kanonisen rangaistuksen.
15. Nainen ei saa vastaanottaa kätten päällepanoa diakonissana alle neljänkymmenen vuoden iässä, ja sittenkin vain tarkan tutkinnan jälkeen. Jos kätten päällepanon ja tehtävässä jonkin aikaa toimimisen jälkeen hän halveksuu Jumalan armoa ja menee naimisiin, hänet ja hänen puolisonsa tulee erottaa.
16. Neitsyen, joka on pyhittänyt itsensä Herralle Jumalalle, tai myöskään munkin ei ole sallittua mennä naimisiin. Jos paljastuu, että he ovat tehneet niin, heidät tulee erottaa. Kuitenkin olemme päättäneet, että paikallisen piispan tulee olla harkintavalta heidän kanssaan inhimillisesti toimimiseen.
17. Syrjäseudun ja maaseudun kirkkoihin kuuluvien seurakuntien tulee sitoutua tiiviistii piispoihin, jotka niitä hallitsevat, erityisesti jos piispat ovat jatkuvasti ja rauhanomaisesti johtaneet niitä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Jos kuitenkin kolmenkymmenen vuoden aikana mitään kiistaa piispoista on noussut tai tulee nousemaan, on niillä, jotka katsovat tulleensa kohdelluksi väärin, lupa tuoda asiansa provinssin kokouksen eteen. Jos kukaan on tullut väärin kohdelluksi oman metropoliittansa taholta, tulkoon heidän asiansa tuomituksi joko eksarkin tai Konstantinopolin valtaistuimen edessä, kuten on jo sanottu. Jos jokin kaupunki on hiljattain perustettu, tai tämän jälkeen perustetaan, keisarillisella päätöksellä, sopeutukoon kirkon seurakuntien järjestely maallisiin ja julkisiin säännöksiin.
18. Salaliittolaisuuden eli salaisen ryhmittäytymisen rikos on täysin kielletty jopa maan lakien mukaan; joten paljon oikeampaa on, että se on kielletty myös Jumalan kirkossa. Näin ollen jos papistoa tai munkkeja löytyy joko salaliittoa tai salaseuraa muodostamasta tai hautomasta juonia piispoja ja toveripapistoaan vastaan, he menettäkööt oman asemansa täysin.
19. Olemme kuulleet, että provinsseissa piispainkokouksia, jotka kanoninen laki määrää, ei pidetä, ja että tämän tuloksena monet oikaisemista kaipaavia kirkollisia asioita laiminlyödään. Näin ollen pyhä kokous päättää, että isien kanonien mukaisesti kunkin provinssin piispojen tulee kokoontua kahdesti vuodessa metropolin piispan hyväksymään paikkaan ja panna kohdalleen kaikki ilmaantuneet asiat. Piispoja, jotka eivät osallistu kokouksiin, mutta joilla on hyvä terveys eikä väistämättömiä ja välttämättömiä esteitä, ja silti pysyvät kotona omissa kaupungeissaan, tulee veljellisesti nuhdella.
20. Kuten olemme jo päättäneet, kirkossa palveleva papisto ei saa liittyä toisen seurakunnan kirkkoon, vaan heidän tulee tyytyä siihen, missä heidän alun perin on sallittu palvella lukuun ottamatta niitä, jotka on siirretty pois omasta maastaan ja pakotettu muuttamaan toiseen kaupunkiin. Jos tämän päätöksen jälkeen yksikään piispa vastaanottaa palvelukseen papiston jäsenen, joka kuuluu toisen piispan alaisuuteen, määrätään, että sekä vastaanotettu että vastaanottaja tulee erottaa siihen aikaan saakka, jolloin paikkaa vaihtanut papiston jäsen palaa omaan kirkkoonsa.
21. Papiston tai maallikoiden, jotka tuovat väitteitä piispoja ja papistoa vastaan, ei tule sallia antaa syytöksiään ilman lisätyötä ja ennen tutkintaa, vaan heidän maineensa tulee ensin tutkia.
22. Papiston ei ole sallittua heidän oman piispansa kuoleman jälkeen vallata asioita, jotka kuuluvat hänelle, kuten on kielletty myös aiemmissa kanoneissa. Jotka tekevät näin, vaarantavat oman asemansa.
23. On tullut pyhän kokouksen tietoon, että tietyt papiston jäsenet ja munkit, joille heidän omalla piispallaan ei ole toimea ja jotka ovat joskus jopa tulleet hänen erottamikseen, vierailevat usein keisarillisessa Konstantinopolissa ja viettävät siellä pitkiä ajanjaksoja aiheuttaen häiriöitä, hämmentäen kirkollista järjestelmää ja saattaen ihmisten koteja perikatoon. Näin ollen pyhä kokous päättää, että mitä pyhimmän Konstantinopolin kirkon julkisen asiamiehen tulee ensin varoittaa tällaisia ihmisiä, että heidän tulee lähteä keisarillisesta kaupungista; ja jos he häpeämättömästi jatkavat samanlaista käytöstä, saman asiamiehen tulee karkottaa heidät jopa heidän oman tahtonsa vastaisesti, ja heidän tulee mennä omille maillensa.
24. Luostarien, jotka on kerran pyhitetty piispan tahdon mukaisesti, tulee säilyä luostareina pysyvästi, ja niille kuuluva omaisuus tulee varata luostarille, eikä niitä tule muuttaa maallisiksi majataloiksi. Niitä, jotka sallivat tämän tapahtua, tulee rangaista kanonisesti.
25. Tietomme mukaan eräät metropoliitat laiminlyövät heille uskottuja laumoja ja viivyttävät piispojen vihkimistä, joten pyhä kokous on päättänyt, että piispojen vihkimisen tulisi tapahtua kolmen kuukauden sisällä, ellei viivytys ole pidentynyt jonkin väistämättömän esteen vuoksi. Jos metropoliitta epäonnistuu tässä, häntä tulee rangaista kirkollisesti. Leskeksi jääneen kirkon asianhoitajan tulee säilyttää mainitun kirkon tulot.
26. Tietomme mukaan joissakin kirkoissa piispat käsittelevät kirkollisia asioita ilman asianhoitajia; joten olemme päättäneet, että jokaisessa kirkossa, missä on piispa, tulee myös olla asianhoitaja, joka on valittu sen omasta papistosta, kirkollisten asioiden hoitamiseen piispan tahdon mukaisesti niin, ettei kirkon hallinto ole vailla huolehtijaa, ja ettei näin ollen kirkon omaisuus haihdu ja piispan arvo joudu vakavan arvostelun kohteeksi. Jos piispa ei mukaudu tähän, häneen sovelletaan jumalallisia kanoneja.
27. Pyhä kokous päättää, että ne, jotka sieppaavat tyttöjä asuakseen heidän kanssaan, tai jotka toimivat rikostovereina tai yhteistyökumppaneina niiden kanssa, jotka sieppaavat heitä, menettävät oman asemansa, jos he ovat papistoa, ja heidät tulee erottaa, jos he ovat munkkeja tai maallikoita.
Sekä Konstantinopolin patriarkka Anatolius että keisari Marcianus pyysivät kirjeitse paavi Leo I:ltä kirkolliskokouksen päätösten vahtistamista. Leo I vahvisti kokouksen päätökset 21. maaliskuuta 453, mutta hylkäsi kokouksen 16. istunnossa ehdotetun kanonin nro 28. Tämän vuoksi kanonin 28 ei katsottu saaneen virallisen päätöksen voimaa, ja Khalkedonin kirkolliskokouksen katsottiin antaneen 27 kanonia. Sen jälkeen, kun lännen ja idän kirkot erosivat vuonna 1054, ortodoksinen kirkko on kuitenkin katsonut 28. kanonin viralliseksi päätökseksi.
28. Kaikin tavoin pyhien isien päätöksiä seuraten ja kunnioittaen kanonia, joka juuri on luettu ääneen - 150 mitä hartaimman piispan kanoni, heidän, jotka kokoontuivat suuren ja pyhänä muistettavan Teodosiuksen, silloisen keisarin aikaan keisarillisessa Konstantinopolissa, uudessa Roomassa - me annamme saman lauselman koskien mainitun Konstantinopolin, uuden Rooman mitä pyhimmän kirkon etuoikeuksia. Isät oikeamielisesti soivat etuoikeuksia vanhemman Rooman piispainistuimelle, sillä se on keisarillinen kaupunki; ja samasta syystä 150 mitä hartainta piispaa antoivat yhdenvertaiset etuoikeudet uuden Rooman mitä pyhimmälle piispainistuimelle, katsoen järkevästi, että kaupunki, joka on keisarillisen voiman ja senaatin kunnioittama, ja jolla on etuoikeuksia vanhemman keisarillisen Rooman vertaisesti, tulisi olla sen vertainen myös kirkollisissa asioissa ja ottaa toinen paikka hänen jälkeensä. Pontuksen, Aasian ja Traakian hiippakuntien metropoliitat, mutta vain heidät, kuten myös näiden hiippakuntien ei-kreikkalaisten keskuudessa toimivat piispat, tulee vihkiä Konstantinopolin mitä pyhimmän kirkon edellä mainitun mitä pyhimmän piispanistuimen toimesta. Näin ollen, jokainen edellä mainittujen hiippakuntien metropoliitta vihkii provinssin piispojen kanssa provinssin piispat, kuten on määrätty jumalaisissa kanoneissa; mutta edellä mainittujen hiippakuntien metropoliitat, kuten sanottu, vihkii Konstantinopolin arkkipiispa, kun päätös on saavutettu äänestyksellä tavalliseen tapaan ja kerrottu hänelle.
Lisäksi ortodoksinen kirkko katsoo kanoneiden joukkoon numerot 29 ja 30. Ne sisältyvät eräisiin kreikankielisiin kanonisiin kokoelmiin. Muutoin kanon 29 katsotaan historiallisissa lähteissä otteeksi kirkolliskokouksen 19. istunnon ja kanon 30 otteeksi kirkolliskokouksen neljännen istunnon pöytäkirjasta.
29. Mitä ylhäisimmät ja kunniakkaimmat virkamiehet kysyivät: Mitä pyhä kokous neuvoo tehtäväksi koskien piispoja, jotka mitä hartain Piispa Photius on vihkinyt, ja jotka mitä hartain Piispa Eustatius on pannut viralta ja määrännyt toimimaan pappeina piispuuden menettämisen jälkeen? Mitä hartaimmat piispat Paschasinus ja Lucentius ja pappi Bonifacius, Rooman apostolisen istuimen edustajat, vastasivat: On pyhäinhäväistys alentaa piispa papin asemaan. Mutta jos syy, mikä se onkaan, niiden henkilöiden poistamiseksi piispuuden harjoittamisesta on oikeutettu, heidän ei tulisi pitää edes papin asemaa. Ja jos heidät on pantu viralta ilman syytä, heidät tulee palauttaa piispalliseen arvokkuuteen. Mitä hartain Konstantinopolin arkkipiispa Anatolius vastasi: Jos ne joiden sanotaan alentuneen piispallisesta arvokkuudesta papin asemaan on tuomittu järkevin perustein, he eivät selvästi ole arvollisia hoitamaan edes papin virkaa. Mutta jos heidät on alennettu matalampaan asemaan ilman järkevää syytä, heillä on, niin kauan kuin heidät katsotaan viattomiksi, täysi oikeus palata piispalliseen arvoon ja pappeuteen.
30. Mitä ylhäisimmät ja kunniakkaimmat virkamiehet ja ylistetty kokous julistivat: Koska mitä hartaimmat Egyptin piispat ovat tähän asti lykänneet mitä pyhimmän Arkkipiispa Leon kirjeen hyväksymistä, mutteivät siksi että he olisivat katolisen uskon vastaisia, vaan siksi että he väittävät, että Egyptin hiippakunnissa on tavanomaista olla tekemättä sellaisia asioita heidän arkkipiispansa tahdon ja määräyksen vastaisesti, ja koska he katsovat, että heille tulisi antaa aikaa tulevaan suuren Aleksandrian kaupungin piispan vihkimiseen asti, katsomme järkeväksi ja inhimilliseksi, että säilyttäen nykyisen asemansa keisarillisessa kaupungissa heille tulisi antaa lykkäystä kunnes arkkipiispa on vihitty suureen Aleksandrian kaupunkiin. Mitä hartain Piispa Paschasinus, apostolisen istuimen edustaja, sanoi: Jos teidän arvovaltanne sitä vaatii, ja ohjeenne on, että heitä pitäisi osoittaa tietty määrä kiltteyttä, antakaa heidän vakuuttaa, etteivät he lähde tästä kaupungista, ennen kuin Aleksandria saa piispansa. Mitä ylhäisimmät ja kunniakkaimmat virkamiehet ja ylistetty kokous vastasivat: Toteutukoon mitä pyhimmän Piispan Paschasinuksen päätös. Joten säilyttäkööt mitä hartaimmat egyptiläisten piispat nykyisen asemansa ja, joko antaen takeita jos voivat, tai vannoen itse juhlallisen valan, odottakoot suuren Aleksandrian kaupungin tulevan piispan vihkimistä.
[muokkaa] Uskontunnustus
Seuraava uskon kuvaus hyväksyttiin kokouksessa.
Pyhä ja suuri ja yleinen kokous, joka on Jumalan armosta ja teidän mitä uskovaisimman ja kristustarakastavimman keisarien Valentinian Augustuksen ja Marcian Augustuksen päätöksestä kokoontunut Khalkedoniin, Bithynian provinssin metropolin, pyhän ja voittoisan marttyyrin Eufemian pyhäkköön, antaa seuraavat päätökset.
Opastaessaan opetuslapsiaan uskon tietouteen, Herramme ja pelastajamme Kristus sanoi: "Rauhani minä annan teille, minun rauhani minä annan teille", jottei kukaan voisi olla erimielinen läheisensä kanssa uskonopista, vaan että totuuden julistaminen ilmenisi yhdenmuotoisena. Mutta paholainen ei koskaan lakkaa yrittämästä tukahduttaa uskon siemeniä omalla lusteellaan ja keksii jatkuvasti uutuuksia totuutta vastaan; niinpä Mestari, pitäen tavalliseen tapaansa huolta ihmislajista, nostatti tämän uskovaisen ja mitä uskollisimman keisarin kiivaaseen toimintaan ja kutsui luokseen papiston johtajat kaikkialta, niin että Kristuksen, kaikkien meidän mestarimme, armon työskentelyn kautta jokainen vahinkoatekevä epätotuus voitaisiin poistaa Kristuksen lampaista ja he voisivat syödä totuuden tuoreesta kasvustosta.
Näin itse asiassa me olemme tehneet. Olemme ajaneet pois virheelliset opit yhteisellä päätöksellämme, ja olemme uudistaneet isien erheettömän uskontunnustuksen. Olemme julistaneet kaikille 318:n uskontunnustuksen; ja olemme tehneet omiamme niistä isistä, jotka myöntyivät tähän hyväksyttyyn uskonlausumaan - niistä 150:stä, jotka myöhemmin tapasivat suuressa Konstantinopolissa ja itse sinetöivät saman uskontunnustuksen.
Siksi, samalla kun seisomme uskontunnustukseen liittyvien pyhän kokouksen, joka pidettiin aiemmin Efesoksessa, jonka mitä pyhimpinä muistettavat johtajat olivat Rooman Celestinus ja Kyyril Aleksandrialainen, päätösten ja kaikkien muotoilujen, me päätämme että ensisijaisuus kuuluu oikean ja tahrattoman 318 pyhän ja siunatun isän, jotka kokoontuivat Nikeaan pyhänä muistettavan Konstantinuksen ollessa keisari, uskontunnustuksen selittämiselle: ja että ne päätökset myös pysyvät voimassa, jonka 150 pyhää isää antoivat Konstantinopolissa tuhotakseen silloin yleiset harhaopit ja vahvistaakseen tämän saman katolisen ja apostolisen uskontunnustuksen.
Nikean 318 isän uskontunnustus. Me uskomme yhteen Jumalaan, jne.
Samoin 150 Konstantinopoliin kokoontuneen pyhän isän uskontunnustus. Me uskomme yhteen Jumalaan, jne.
Tämä viisas ja pelastava uskontunnustus, jumalallisen armon lahja, oli riittävä uskonnon täydelliseen ymmärrykseen ja vahvistamiseen. Sillä sen opetus Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä on kokonainen, ja se kertoo Herran tulon ihmiseksi niille, jotka sen uskollisesti hyväksyvät.
Mutta on niitä, jotka yrittävät tuhota totuuden julistamisen ja yksityisine harhaoppeineen ovat synnyttäneet uusia muotoiluja: jotkut rohjeten turmella Herran meidän puolestamme tekemän ekonomian mysteerin ja kieltäytyen käyttämästä sanaa "Jumalan kantaja" Neitsyestä; ja toiset panemalla alulle hämmennystä ja sekoitusta ja vailla mieltä kuvitellen, että on yksi lihan ja jumaluuden luonto, ja mielikuvituksellisesti olettaen, että Ainosyntyisen jumalallinen luonto voi tämän sekoittumisen vuoksi kärsiä.
Siksi tämä pyhä ja suuri ja yleinen kokous, joka nyt pitää istuntoa, halussaan sulkea pois kaikki heidän keinonsa totuutta vastaan, ja opettaen mikä on ollut muuttumatonta julistamisessa alusta asti, päättää, että 318 isän uskontunnustus on kaiken muun yläpuolella säilytettävä muuttumattomana. Ja niiden vuoksi, jotka vastustavat Pyhää Henkeä, se vahvistaa opetuksen Pyhästä Hengestä, jonka 150 keisarillisessa kaupungissa myöhemmin tavannutta pyhää isää antoivat - opetuksen, jonka he toivat kaikkien tietoon, eivät lisäten siihen mitään, minkä heidän edeltäjänsä jättivät pois, vaan tähdentäen ajatuksiaan Pyhästä Hengestä raamatullisia todistuksia käyttäen niitä vastaan, jotka yrittivät päästä eroon hänen suvereniteetistaan. Ja niiden vuoksi, jotka yrittivät saastuttaa ekonomian mysteerin ja häpeämättömästi ja järjettömästi väittävät, että hän joka syntyi pyhästä neitsyt Mariasta, oli pelkkä ihminen, se on hyväksynyt siunatun Kyyrilin, Aleksandrian kirkon paimenen kokouskirjeet Nestoriukselle ja itäläisille sopivina Nestoriuksen hullun järjettömyyden kumoamiseksi ja tulkinnan tarjoamiseksi niille, jotka uskonkiivaudessaan haluavat ymmärtää pelastavan uskontunnustuksen.
Näihin se on sopivasti lisännyt harhauskoisia vastaan ja oikeiden oppien vahvistamiseksi suurimman ja vanhemman Rooman priimakselta, mitä siunatuimmalta ja mitä pyhimmältä Arkkipiispalta Leolta kirjeen, joka on kirjoitettu pyhälle Arkkipiispa Flavianille Eutykheen pahamielisyyden hiljentämiseksi, koska se on yksimielinen suuren Pietarin tunnustuksen kanssa ja jonka takana yhdessä olemme.
Se vastustaa niitä, jotka yrittävät repiä ekonomian mysteerin kahdeksi pojaksi; ja se karkottaa papistosta ne, jotka kehtaavat sanoa, että Ainosyntyisen jumaluus voi kärsiä, ja se vastustaa niitä, jotka kuvittelevat Kristuksen kahden luonnon olevan sekoittuneita tai yhdistyneitä; ja se karkottaa ne, joilla on hullu ajatus, että se palvelijan muoto, jonka hän otti meiltä, on taivaallisen tai jonkin muunlaisen olennon muoto; ja se erottaa ne, jotka sepittävät Herralle kaksi luontoa ennen liittoa mutta kuvittelevat yhden luonnon liiton jälkeen.
Joten seuraten pyhiä isiä me kaikki opetamme yhdellä äänellä tunnustuksen yhdestä ja samasta Pojasta, Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta: täydellinen jumaluudessa ja täydellinen ihmisyydessä, tosi Jumala ja tosi ihminen, jolla oli ajatteleva sielu ja ruumis; samaa olemusta Isän kanssa jumaluudessaan, ja samaa olemusta meidän kanssamme ihmisyydessään; meidän kaltaisemme joka suhteessa syntiä lukuun ottamatta; syntynyt ennen aikojen alkua Isästä jumaluudessaan, ja sama viimeisinä aikoina meidän ja meidän pelastuksemme tähden Mariasta, neitsyestä Jumalan kantajasta ihmisyydessään; yksi ja sama Kristus, Poika, Herra, ainosyntyinen, tunnustettu kahdessa luonnossa joiden välillä ei ole sekoittamista, ei muutosta, ei jakamista, ei erottamista; missään yhteydessä luontojen välinen ero ei poistunut liiton kautta, vaan pikemminkin luonnon omintakeisuudet säilyivät ja tulevat yhteen yhdessä persoonassa ja yhdessä elävässä olennossa; häntä ei tule erottaa tai jakaa kahdeksi persoonaksi, vaan hän on yksi ja sama ainosyntyinen Poika, Jumala, Sana, Herra Jeesus Kristus, aivan kuten profeetat opettivat alusta asti hänestä, ja kuten Herra Jeesus Kristus itse opetti meitä, ja kuten isien uskontunnustus välitti sen meille.
Koska olemme muotoilleet nämä asiat kaikella mahdollisella tarkkuudella ja huomiolla, pyhä ja yleinen kokous on päättänyt, että kenelläkään ei ole lupaa tuottaa tai edes kirjoittaa tai tehdä mitään muuta uskontunnustusta tai ajatella tai opettaa toisin. Koskien niitä, jotka uskaltavat joko luoda toisen uskontunnustuksen tai jopa julistaa tai opettaa tai antaa eteenpäin toisen uskontunnustuksen niille, jotka tahtovat kääntyä hellenismistä tai juutalaisuudesta tai mistä tahansa harhaopista tunnustamaan totuuden: jos he ovat piispoja tai papistoa, piispat tulee panna viralta piispuudesta ja papiston jäsenet papistosta; jos he ovat munkkeja tai maallikoita, heidät tulee erottaa.
Paavi Leo I vahvisti myös tämän päätöksen 21. maaliskuuta 453.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekumeeniset_kirkolliskokoukset
http://community.netscape.com/n/pfx/forum.aspx?nav=printDiscussion&webtag=ws-languages&tid=2210&redirCnt=1
http://www.topix.net/forum/world/denmark/TNDTTL5PSE474K9VL
ul 28, 2006
Muslim world is in turmoil on the very basic question of who is a Muslim?. Biggest threat to a Muslim is from other Muslims. Looking at the violence in Islamic communities it's quite clear most of the blow ups at Mosques, public places & loss of lives are from Muslims themselves. Shiites, Sunni's, Kurds, Patans, Ahmediya's, Sufi's etc are in conflict with each other for centuries.
Islamic world has come to a point where they are unable to accept their own community who claim to be Muslims, neither can they accept the non-Muslim world. I find Muslims are the most confused, helpless and pathetic people on planet earth.
I think it'll be a good idea to get some clarity to the questions
1) who is a Muslim?
2) Why can't Muslims get along with other Muslims? Ok, even if they can't get along or accept each other, Why do they have to blow up each others bottoms, rape their girls & women & blow up Mosques?
3) Does all this so called greatness of allah & mohammed, make any sense when they blow up each other and can't exist in peace?
4) While this is the state of your own house (Islamic world), why do you want to export this chaotic ideology (which your own existence proves it is) to western and other parts of the world?
5) What makes you to think Islam will bring good to people in other parts of the world, when it has only showered you with cycle of misery,ignorance, poverty and death in your part of the world for ages?
6) Are Shiites, Sunni's, Kurds, Patans, Ahmediya's, Sufi's, Alawyite's etc Muslims?
If Muslims are to be respected, they have to earn it by confronting these issues.
:-(
>>Minä taas tunnen asia. Heitä vainottiin, ryöstettiin, karkotettiin, kidutettiin ja tapettiin vuosisadasta toiseen ennen natseja. Vainot alkoivat suurin piirtein heti, kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnaan uskonto. Heitä siedettiin ajoittain - ja sitten vainot ja murhaamiset alkoivat taas uudestaan. Holocaust eli natsien yritys tappaa heidät sukupuuttoon oli vain 1500 vuoden vainojen huipentuma. >>
Tämä sinun systemaattisuutesi ei pidä paikkaansa.
Jos kristittyjen vuosisadoista toiseen kestänyt yritys juutalaisten systemaattisesta sukupuuttoon tappamisesta olisi totta, niin totta kai sen olisi pitänyt onnnistua parissa tuhannessa vuodessa!
Lisäksi yleistit: "Kristityissä maissa vihanlietsonta johti lopulta siihen, että juutalaiset yritettiin systemaattisesti tappaa sukupuuttoon."
Kun toinen aiheellisesti huomauttaa, ettei esim. Suomessa ole koskaan yritetty systemaattisesti tappaa juutalaisia sukupuuttoon, vastaat ohi: "Suomessa on asunut hyvin vähän juutalaisia - ja heitä toki vainottiin myös Suomessa ennen 1800-lukua: he olivat Ruotsin lain mukaan lainsuojattomia."
Tässä väität siis, että Suomessa juutalaisten systemaattinen sukupuuttoon tappaminen ei ollut niin ahkeraa, koska juutalaisia oli niin vähän. On sinulla käsitys suomalaisista. Sitten vielä kehtaat väittää, että miehittäjävallan laki oli suomalaisten hyväksymä laki! Olet sinä aika epeli!
>>Kannattaa tutustua vaikkapa teokseen "Aleksandriasta Auschwitziin.">>
Hieno kirja! Paljon tasapuolisempi kuin sinä!
[Aleksandriasta Auschwitziin
Antisemitismin pitkä historia, Esko Kuparinen
ISBN 951-796-173-1]
Juutalainen Islamin maailmassa
s.51
Islamin näkökulmasta katsottuna vääräuskoisten (mushrikeen) maailmaan kuului sekä monoteistejä että epäjumalanpalvelijoita. Näistä vain viimeksi mainitut katsottiin varsinaisesti uskottomiksi (kuffār), joille islam tarjosi vaihtoehtoina joko islamin Jumalan tunnustamisen tai kuoleman.
Tarkasteltaessa islamin ja juutalaisuuden suhdetta uskonopillisesti voidaan nähdä, että juutalaisuuden suhde islamiin on sama kuin kristinuskon suhde islamiin. Kumpikaan ei tunnusta Muhammadia profeetakseen.
Muslimille sekä kristityt että juutalaiset ovat vääräuskoisia.
Koraanin mukaan he ovat kuitenkin "kirjan kansaa", eikä heidän tarvinnut luopua uskostaan tullakseen islamilaisen yhteisön jäseneksi. Riitti, kun he kunnioittivat yhteisön sääntöjä ja ideologiaa – ja maksoivat tietysti veronsa. Tämä takasi heille erityisaseman (*dhimmi) Islamin piirissä. Alkuvaiheessa Muhammad yritti tosin käännyttää juutalaisia omaan oppiinsa myös kovin ottein, tässä kuitenkaan onnistumatta. Yleistä se ei kuitenkaan ollut.
s.52
Yhteistä kristinuskolle ja islamille oli islamin varhaisvaiheessa niiden ehdottomuus pitää hallitsemillaan alueilla hallussaan uskonnollista monopolia: juutalaisuus oli sallittu uskonto ainoastaan juutalaisiksi syntyneille. Juutalaisuuteen kääntyminen oli islaminuskoisilta ankarasti kielletty.
Vaikka islamin ei tarvinnutkaan kristinuskon tavoin saarnata juutalaisuutta vastaan, myös sen piirissä kehittyi juutalaisvastaista kirjallisuutta. Perusta tähän oli jo Koraanissa, jonka juutalaiskuva on kuitenkin ristiriitainen. Teoksen vanhimmassa osassa juutalaisiin ja kristittyihin suhtaudutaan myönteisemmin, uudemmassa osassa kielteisemmin. Voimakkaan juutalaisvastainen sävy on löydetty mm. Koraanin kohdasta 5:60-65, missä puhutaan Jumalan kirouksesta, ja siitä että Jumala on muuttanut joukon kiroamiaan ihmisiä apinoiksi ja sioiksi. Monet ovat tulkinneet tämän tarkoittaneen juutalaisia. Jumalan kirouksen alle joutumisestaan juutalaisten katsottiin saavan syyttää omaa kovakorvaisuuttaan, he olivat kieltäneet Jumalan merkit ja hänen profeettojensa suorittamat ihmeet. Kielteisimmin juutalaisuuteen suhtautuvissa Koraanin suurissa juutalaisuus asetetaan kristinuskon alapuolelle.
Vääräuskoisten pukeutumismääräykset
Islamin ja juutalaisten väliset suhteet säädeltiin islamilaisessa maailmassa pitkäksi aikaa ns. Omarin säädöksillä, islamin hengellisen johtajan kalifi Omar II:n (717-720) antamilla määräyksillä muslimien ja juutalaisten välisistä suhteista. Näiden määräysten mukaan juutalaisten tuli harjoittaa uskontoaan huomaamattomasti; esimerkiksi uusia synagogia ei saanut enää rakentaa. Juutalaiset eivät saaneet myöskään pitää muslimiorjia – tässä oli selvä analogia Rooman lainsäädäntöön. täysin omintakeinen sen sijaan oli juutalaisille asetettu kielto ratsastaa hevosella. Ratsastaessaan juutalainen voisi katsoa oikeaoppista muslimia alaspäin, mitä ei tietysti saanut tapahtua. Samasta syystä juutalaiset eivät saaneet rakentaa musliminaapureittensa rakennuksia korkeampia taloja. Juutalainen ei saanut kantaa asetta, eikä hänellä ollut myöskään asiaa valtion virkoihin. Vastineeksi annettujen määräysten ja verotussäädösten noudattamisesta juutalaisille taattiin elämisen ja omaisuuden turva. Juutalaisen yhteisöt saivat yleensä myös laajan itsehallinnon sekä oikeuden elää omien uskonnollisten tapojensa mukaan.
Kalifi Omarin säädöksiin sisältyi myös juutalaisille asetettuja pukeutumismääräyksiä. Hitlerin saksan toisen maailmansodan aikainen käytäntö juutalaisten vaatteisiin kiinnitettävästä Daavidin tähdestä juontaa innovatiiviset juurensa kalifi Omariin asti. Omarin säädöksissä todettiin, että muslimien keskuudessa elävien alamaiskansojen (*dhimmi) jäsenien tuli kantaa sellaisia vaatteita, että oikeauskoiset näkivät jo vaatetuksesta, että kysymyksessä oli vääräuskoinen. Käytännössä määräyksen suhteen esiintyi suurta ajallista ja alueellista vaihtelua. Alamaiskansojen jäsenet saattoivat joutua kantamaan vaatteissaan tiettyä merkkiä tai käyttämään tietyn värisiä vaatteita. Jollain alueella pukeutumispakosta luovuttiin jo varhain, jossain se saattoi sitä vastoin kestää jopa pitkälle nykyaikaan. Eurooppaan juutalaisten pukeutumismääräykset tulivat ensi kerran vuonna 877 Sisilian muslimihallitsija Ibrahimin annettua määräyksen juutalaisten vaatteisiin kiinnitettävästä "häpeän merkistä". On huomattava, että vääräuskoisille säädetyt pukeutumismääräykset koskivat alun perin kaikkia alamaiskansojen jäseniä, myös kristittyjä.
s.64
Juutalaisille vaatteissa kannettavat tunnisteet olivat häpeämerkkejä. Häpeää lisäsi vielä entisestään merkkien väriksi vakiintunut keltainen. Ilmeisesti se oli juutalaisiin liitettynä perua islamilaisesta maailmasta. Keltaiseen väriin liittyi kuitenkin halventamista myös muuten.
Hitler sylki ehtoollisleipään
s.73
On varsin ironista, että tämän nimenomaan juutalaisiin vuosisatojen ajan liitetyn syytöksen uhriksi joutui myös Hitler poliittisen uransa alussa. Münchener Post julkaisi marraskuussa 1923 uutisen, jonka mukaan Hitler olisi saanut aikanaan potkut koulusta sylkäistyään ehtoollisella ehtoollisleipään ja laitettuaan sen sitten taskuunsa. Toinen müncheniläinen lehti, Bayerischer Kurier antoi vielä lisäpontta asiaan selostamalla, että tapaus olisi herättänyt Linzissä aikanaan suurta huomiota. Hitler lähetti Münchener Postille oikaisun, jossa hän kiisti väitteet.
s.54
Myöhemmin keskiajalla, kun kristikunta vainosi juutalaisia, islamilainen maailma tarjosi heille usein turvapaikan. Islamilaisessa maailmassa juutalaiset suvaittiin, jos isäntämaan asiat olivat hyvin ja juutalaisten palveluksia tarvittiin. Tällöin he saattoivat nousta valtakoneistossa hyvinkin korkealle. Muslimien tasolle heidän ei sallittu kuitenkaan statukseltaan nousta.
jota yrität kommentoida.
En kirjoittanut, että juutalaisia olisi yritetty tappaa vuosisadoista toiseen systemaattisesti sukupuuttoon.
Sen sijaan kirjoitin, että ”Heitä vainottiin, ryöstettiin, karkotettiin, kidutettiin ja tapettiin vuosisadasta toiseen ennen natseja. Vainot alkoivat suurin piirtein heti, kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnaan uskonto. Heitä siedettiin ajoittain - ja sitten vainot ja murhaamiset alkoivat taas uudestaan. Holocaust eli natsien yritys tappaa heidät sukupuuttoon oli vain 1500 vuoden vainojen huipentuma.” Holocaust siis oli systemaattinen yritys tapaa juutalaiset sukupuuttoon.
En myöskään kirjoittanut, että ”Suomessa juutalaisten systemaattinen sukupuuttoon tappaminen ei ollut niin ahkeraa, koska juutalaisia oli niin vähän.”.
Sen sijaan kirjoitin: ” "Suomessa on asunut hyvin vähän juutalaisia - ja heitä toki vainottiin myös Suomessa ennen 1800-lukua: he olivat Ruotsin lain mukaan lainsuojattomia." Mikä tarkoittaa sitä, että Suomessa ei juutalaisia juurikaan voinut asua juutalaisia ennen 1800-lukua, koska he olivat Ruotsin lain mukaan lainsuojattomia 1770-luvulle saakka. Ruotsin laki oli Ruotsin valtiopäivillä hyväksytty – myös suomalaisten valtiopäivämiesten toimesta, sillä Suomi oli osa Ruotsia 1800-luvun alkuun asti. Oli yli 600 vuotta.
Jos ja kun et lue kunnolla tekstejä, joita yrität kommentoida, kommenttisi eivät koske tekstejä, joita yrität kommentoida. Kommentoit itse rakentelemiasi olkinukkeja.
Se tosin lienee varsin tavallisilla rasisteilla, jotka yrittävät rakennella elämänsä mielekkyyttä rasismin varaan.
Olet sinä aika epeli! ;D
Puhutko koskaan totta?
"Ruotsin laki oli Ruotsin valtiopäivillä hyväksytty – myös suomalaisten valtiopäivämiesten toimesta, sillä Suomi oli osa Ruotsia 1800-luvun alkuun asti. Oli yli 600 vuotta."
Jep jep. _Ruotsin_ valtiopäivillä hyväksytty _Ruotsin_ laki ja HUOMATKAA! Hyväksytty myös suomalaisten valtiopäivämiesten toimesta!!! ;D
Kyllä kyllä! Suomalaiset valtiopäivämiehet epäilemättä edustivat Suomen kansan tahtoa alistuessaan _miehittäjävallan_ lainsäädäntöön...tai siis ainakin diplomaattisten "älä-lietso-sotaa-kun-miehittäjä-hyökkää-ja-tappaa-perheesi" -alistuja-aapojen tahtoa! ;D
Kaikki suomalaisethan yhtenä kansana suorastaan kirkuivat halusta saada olla "osa Ruotsia 1800-luvun alkuun asti... yli 600 vuotta."
;D ;D ;D
Me kaikki suomalaisethan epäilemättä kannatimme Ruotsin lakia ja me kaikki olemme siis syyllisiä juutalaisten ihmisoikeuksien polkemiseen ja kollektiivisesti syyllisiä juutalaisten systemaattiseen joukkotuhontaan. Hyvä Aapo!
Huomatkaa, että tälläkin hetkellä kaukana Irakissa (siellä asuu paljon sellaisia ihmisiä, jotka tunnustavat sellaista uskontoa, jota kohtaan aapo erityisesti tuntee suurta sympatiaa) kaikki epäilemättä ja todistetusti syleilevät miehittäjäänsä USAta ja ilman muuta kannattavat uutta Irakin perustuslakia! Ei siellä mitään vastaväitteitä kuulu! Sota on ohi! ;D
"Se tosin lienee varsin tavallisilla rasisteilla, jotka yrittävät rakennella elämänsä mielekkyyttä rasismin varaan."
Ja kun on jääty kiinni älyllisestä epärehellisyydestä, kannattaa ainakin yrittää syyttää vastaväittelijää rasistiksi! ;D ;D ;D
Hienoa Aapo! Jatka samaan malliin. Olet loistava!!! Ha ha ha haa
Yritä toipua.
surkeaa!
Ok.
Aaposta voinee päätellä, että muslimi ei osaa eikä halua olla rehellinen? Surullista. No, millainen oppi-isä, sellainen oppilas. Niin se taitaa mennä?
Yksittäisen muslimin perusteella ei pidä tehdä yleistyksiä. Aabrahamilla on oma näkemyksensä asioista. Minusta hän yrittää perustella historiallisilla seikoilla monia uskontojen ilmiöitä. Hän toimii kuten moni muu eli arvioi uskovien käytöstä arvioimatta kuitenkaan dogmeja. Sanoma ja sen noudattaminen ovat kaksi aivan eri asiaa.
Odotan myös mielenkiinnolla Aabrahamin vastausta esittämääni kysymykseen, millaista elämä Suomessa olisi, mikäli muslimit olisivat enemmistönä tässä maassa.
Miten noudatettaisiin ihmisoikeuksia? Mitä puhuttaisiin yliopistlla ja miten kohdeltaisiin erilaisia vähemmistöjä yms? Olisi mielenkiintoista tietää muslimien kommetteja aiheesta.
Marian tunnustuksessa olen lyönyt sovinnon kättä juutalaisten ja muslimien kanssa ja näyttänyt, miten uskontoja päivitetään nykyaikaan. Vastaako metsä minun huutooni?