Kyllä saa taas kansa hävetä,kuinka kaikenmaailman
poliitikot puhuvat "työstä ja energiasta".Koska
työn ja pääoman ristiriitaa ei voi ratkaista
missään valtiossa,energiavouhotus paljastaa
vain herrojen pahuuden.Itse asiassa kaikkein tyhmimpiä
ovat viherpöpit,jotka hölisevät mahdottomasta
"energiansäästöstä".Sen sijaan toiseksi tyhmimpiä
ovat ne EU- ja YK-herrat,jotka eivät tajua
urbanismin ja hiilidioksidipäästöjen välistä
ristiriitaa.Mutta jos kansa haluaa puhtautta,
muuttakaa maalle,ajakaa hevosella ja tulkaa
hulluiksi kuten Pentti Linkola!
poliitikot puhuvat "työstä ja energiasta".Koska
työn ja pääoman ristiriitaa ei voi ratkaista
missään valtiossa,energiavouhotus paljastaa
vain herrojen pahuuden.Itse asiassa kaikkein tyhmimpiä
ovat viherpöpit,jotka hölisevät mahdottomasta
"energiansäästöstä".Sen sijaan toiseksi tyhmimpiä
ovat ne EU- ja YK-herrat,jotka eivät tajua
urbanismin ja hiilidioksidipäästöjen välistä
ristiriitaa.Mutta jos kansa haluaa puhtautta,
muuttakaa maalle,ajakaa hevosella ja tulkaa
hulluiksi kuten Pentti Linkola!
Vastaukset 3
Vanhimmat
on kyllä. Kansa ostaa "sikana" isompia autoja, tauluTV:tä ja on samalla muka huolissaan kasvihuonepäästöistä- Kiinassa!
Tekopyhyydellä ei rajaa...
Kyllähän Kiinakin säästää energiaa eli ei anna
Bushin imperialistien varastaa luonnonvaroja.Sen sijaan kiinalaisten energiansäästö tarkoittaa
energiankierrätystä.
Näin ollen jopa Pentti Linkola oli oikeassa
siinä,että työn ja pääoman ristiriita voidaan
ratkaista vain sodassa.Vai väittääkö joku,
ettei ihmisten tappaminen olisi työtä?
Kuinka väkivalta sitten poistaisi työn ja pääoman ristiriidan? Energiantuotannolla on paljon tekemistä maailman elinmahdollisuuksien kanssa. Jos edellytykset elämälle poistuvat, on kaikki muutkin tavoitteet turhia. Niiden merkityksen kieltäminen ja vähättely vouhotukseksi leimaamalla on sama kuin työntäisi pään pensaaseen.
Mikä on sitten työn ja pääoman ristiriidan merkitys. Tuotannon tehokkuuden kasvu tarkoittaa samalla, että sama työmäärä voidaan tehdä vähemmällä väellä. Toisaalta kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää tehokkuuuden jatkuvaa kasvua. Ainoa keino estää pitää työllisyys edes samalla tasolla on kuluttaa vähintään tehokkuuden tuoman lisän verran enemmän. Yhtälö on käymässä yhä kestämättömämmäksi. Entä sitten, kun palvelut tuotetaan tietoverkoissa(kuten pankki ja rahoitus) ja tavarat automatisoiduissa tehdashalleissa? Mitä pitemmälle automatisointi menee, niin sitä suurempaa kasvun täytyisi olla. Onko vika automaation vai sittenkin hitaasti muuttuvien asenteiden?
Täystyöllisyyteen pyrkiminen on toivotonta, ellei työtä tueta keinotekoisesti. Toisaalta työttömyyskin koetaan ongelmaksi, koska sitä pidetään ensisijaisena tulonlähteenä. Oikeasti ongelma on kuitenkin siinä, etteivät ihmiset omista tuotantovälineitä. Niiden keskittymistä yhä harvempiin käsiin on jopa joudutettu kasvattamalla tuloeroja. Suomen ollessa vielä maatalousmaa asia ymmärrettin. Kun kylän raiteilla alkoi olla liikaa kulkumiehiä, niin suoritettiin suur-/uusjakoa tai annettin kylmiä tiloja evakoille. Siihen aikaan ei onneksi ole enää paluuta. Perusasetelma ei kuitenkaan ole muuttunut vaan jopa kärjistynyt pääoman tullessa yhä tärkeämmäksi tuotannontekijäksi. Kuinka uusjako pitäisi tehdä, onkin sitten jo aivan toinen juttu.