Kerran tulee päivä meidän kohdalle, jokaisen,
vain kerran,
että sun on vastattava jokaisesta kirjoituksesta ja jokaisesta sanasta, jokaisesta teosta,
miten on, kestänkö?
Siis rakastakaamme,
-auttakaamme,
-palvelkaamme
-sietäkäämme.
onko liian paljon vaadittu.
vain kerran,
että sun on vastattava jokaisesta kirjoituksesta ja jokaisesta sanasta, jokaisesta teosta,
miten on, kestänkö?
Siis rakastakaamme,
-auttakaamme,
-palvelkaamme
-sietäkäämme.
onko liian paljon vaadittu.
Vastaukset 29
Vanhimmat
karman laki.
me unohdamme sen ja lyömme toisia ja se sattuu sekä minuun että lyöjään.
minä elän vanhan sanonnan mukaan "kuolin paita päällä"
Lähden "saappaat jalassa"
sanonta,"jos sais terveenä kuolla"
koston jumala?
Armon Jumala, mutta se ei oikeuta silti lyömään.
oonko väärässä?
merkitsee omaa kuolemaasi,etkö silloinkaan puolustaudu?
Tulisikohan enää sellaista tilannetta kohdalleni,
pitääpä miettiä,
kova kysymys, mutta pidän sellaisista.
te tiedätte, että Jeesus käski kääntää toisenkin posken kun lyödään.
mutta se aina sattuu, ja kipu tuntuu.
Entä, riittääkö pelkästään 'syntien' toisille tehtyjen pahojen tekojen anteeksipyyntö pelkästään 'jumalalta'.
Minusta se ei joka tilanteessa riitä, jos ihmisen on mahdollisuus sovittaa toiseen kohdistunut 'paha teko' asianomaisen kanssa.
Minusta ei ole oikeudenmukaista, eikä "oikein" sanoa, niinkuin usein kuulee, että taivaan portit aukeavat ja saa iankaikkisen elämän, jos uskoo jumalaan, katuu syntejään ja pyytää häneltä syntinsä anteeksi, niin saa armon?
Onko se liian "halpa" keino ansaita 'taivaspaikka*.
Jos verrataan henkilöön joka ei usko jumalaan, mutta muuten elää sovussa yhteiskunnan ja muiden ihmisten kanssa ja sovittaa heidän kanssaan mahdolliset 'pahat teot', joilla on rikkonut jotain omaa moraalia, tai yhteisiä sen yhteiskunnan normeja, lakeja vastaan?
Tuosta lyömisestä olen samaa mieltä, mutta minun oikeudentunto ei hyväksy sellaista 'pahaa tekevän ihmisen "armoa", joka ei muuten elä täällä kunnioittaen toisten elämää tai muita yhteisiä sääntöjä.
Vaikka hän katuisi tekojaan, mutta vain pyytäen jumalalta anteeksi.
Ainahan ei voi sovittaa tekojaan konkreettisesti esim. toiseen ihmiseen tehdyn rikoksen tms. jälkeen ja silloin asia on aivan eri, kuin tapauksessa, jota tässä edellä olen yrittänyt pohtia!
Muuten Leilalle Onnea nimpparin johdosta.
meitä on niin monta tallaajaa taivas tiellä.
mutta onneksi on yksi joka syyttää, tai kysyy onko pääsylippu kunnossa.
pitäisi olla säänneltynä jotenkin selvemmin?
Sen hyväksyn, että kuka tahansa saa armon ja taivaspaikan.
Mutta toisinpäin en hyväksy, enkä ymmärrä, voidanko toinen "määrätä kadotukseen", jos ei usko jumalaan, mutta elää ja käyttäytyy parmmin kuin uskova veli/sisar.
*Uskoisin* tämän asian olevan monen taviksen kannalta yksi tärkeimmistä kysymyksistä "uskonasioissa" ja siksi pitäisi kirkon ja heidän sanansaattajien taholta selvittää, mikä on "totta ja mikä ei".
Olen huomannut " mihin koira pääsee karvoistaan"
eli,
olin jo kouluaikana OPETTAJAN kiusaama,sillon en uskaltanut puhua kellekkään mitä ope räksytti,
mutta kyllä toinen ope puolusti että tää on nyt tälläinen ope älä välitä,
nyt erään uskovaisen ja ihmettelen kun pyydetään anteeksi,
mutta ollaan kuitenkin samoja kurjia ihmisiä ja raadellaan edelleen,
vaikka raamatussa on Jeesuksen sanat mene äläkä enään syntiä tee.
juoka pahasta ajatuksestakin rangaistaan,sellaiseen jumalaan en halua uskoa!
hourailet jo aika pahasti!
Tämä tarina on tosi, isoisäni ihmetteli, miten hänen siskonsa, joka oli kavaltanut sisaruksiltaan perinöosan, voi sanoa saaneensa syntinsä anteeksi. Sisko oli sanonut, että hän on pyytänyt anteeksi oliko se nyt pappi vai saarnamies ja saanut (lestaadiolaisia), mutta hänen ei tarvitse pyytää anteeksi sisariltaan. Ei se kyllä minunkaan mielestä mennyt niin kuin olisi pitänyt.
Ihmettelen, että juuri uskovaiset ovat tuomitsemassa lähimmäisiään helvettiin, millä oikeudella? Jos elää lakien ja asetusten mukaan ihmisiksi, niin mitä syntiä sitä on silloin tehnyt? En ymmärrä mitä he tarkoittavat synnintuntoon tulemisella, eikö riitä, että elää ihmisiksi.
minä uskon,ei erottele ketään millään porteilla...Me olemme kaikki yhtä arvokkaita..
noita itseoppineita "kotilääkäreitä" ja "apteekkareita"?
se on tuossa----Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
vaan mita sanotaankaan vasemmalla puolella oleville?
toivon,ettei kukaan meista olisi tuolla vaaralla puolella..
tasapuolisuuden vuoksi panen senkin tuohon.
Matt. 25:41
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Jumalaa ole olemassakaan!Se mihin minä uskon,on kaikille yhtä rakastava.Nuo horinat on vain vanhoja miesten kirjoittamia jorinoita..
kanssa, jota on loukannut. Minustakaan ei riitä jumalalta anteeksi aneleminen, jos se ihminen, jota on tieten tahtoen loukannut, kärsii edelleen tekojesi tähden.
Arvostan ihmistä, jolla on rohkeutta ja selkärankaa myöntää olleensa väärässä ja vielä uskaltaa tulla pyytämään anteeksi. Sellaisen ihmisen uskon sovittaneen tekonsa, eikä siihen välttämättä jumalaa tarvita.
olet oikeassa?------------Jumala rakastaa jokaista yhtapaljon
,mutta syntia Han ei rakasta meissa.
...muka jaksaa kirjaa pitää?
Noilla periaatteilla ei pääse kuin hautaan. Kiltit tytöt kuolee rintasyöpään.
Eli joo, on liian paljon vaadittu.
aivan aiheen vierestä, mutta tuota asiaa kauan miettineenä on pakko sanoa, että tämä elämäkin on jo monelle kuin sen alimman paikan esikartano. Moni ihminen saa kärsiä ihan ilman omaa syytään monista vaivoista jopa koko elämänsä.
Siten minun Jumalani ei voi olla kovin pikkutarkka kaikessa siinä, mitä kärsivä, kiusattu ihminen on suustaan epätoivossaan ulostuonut.
Toisten ihmisten minkäänlaista kiusaamista minä en tietenkään kenellekään salli.
Silti en usko, että kukaan lihaa ja verta oleva ihminen on täydellinen marttyyri tai pyhimys.
Joku "viisas" on selittänyt että siellä toisella puolella kysytään vain yksi ainoa kysymys: Miksi et uskaltanut?
Niin että mitä et uskaltanut? Joo, esimerkiksi, miksi et uskaltanut sanoa *ei*, kun olisi ollut sen paikka. Minulla ainakin on jo siinä tarpeeksi selvittämistä.
niin noilla toimilla maailma voisi vaikka pelastua. Sietäkäämme kuulostaa vähän hampaatirvessä-meiningiltä, vaihtaisin: suvaitkaamme.
Olen katsonut jo kerran kuolemaa "silmästä silmään" eikä ennuste ole suuria lupaava.
Silti en aio SIETÄÄ kaikkea!
Rakkaus on bensa suonissani - auttaminen ja "passaaminen" sen ilmentymiä ;D
kuolemalla, eikös sitä iloisempia aiheita enää löydy?
Ei ollut liian paljon vaadittu.
Pelkohan se siellä mielissä kummittelee. Pelko ja vain pelko. Ihmisellä on vain valittavanaan kaksi tunnetta: rakkaus ja pelko.
Ja rakkaus on jumalasta ja pelko ihmisestä. Valinta on sinun kumman tunteen valitset.