Galluppia Yh-äidit

Yksinhuoltaja ei ole yksinhuoltaja jos elää uusperheessä...

mutta olen joskus ollut muutaman vuoden ajan, joten voinen kertoa kokemuksiani.

1. Minulle yksinhuoltajuus oli helpotus pitkällisen harkinnan jälkeen erotako vai ei ex-miehestä. Ei enää riitelyä eikä hammasten kiristystä.

2. Tilanteeseen ajoi se, että huomasin ettei meillä ollut exän kanssa enää mitään yhteistä, ja kyllästyin katsomaan kaljaa kittaavaa sohvaperunaa, joka tuntui kolmannelta lapselta.

3. Kyllä pärjäsin hyvin, tosin opiskeluaika veti aika tiukille, mutta hengissä ollaan :)
Kun ei tarvinnut olla enää kireä kuin viulunkieli parisuhteen takia, se antoi enemmän voimaa muutenkin elämään. Jaksoin tuolloin vielä laihduttaakin 30 kiloa lähinnä liikunnalla (uin ja lenkkeilin), joten ei voi sanoa että olisi yksinhuoltajuus vienyt voimat. Eli harrastaa sai ja levätäkin.

4.Heti eron jälkeen lasten isä ei juurikaan lapsia ottanut luokseen, tosin ymmärrän sen, koska hän asui muutaman kuukauden solukämpässä. Exäni muutettua suurempaan asuntoon, hän alkoi pitää lapsia luonaan joka toinen viikonloppu. Oma äitini oli minulle suurin tuki, ja ystävät auttoivat myös tarvittaessa.

5.Rahallisesti hieman vaihteli, opiskeluaikana oli tietysti vähän tiukempaa, mutta kyllä pärjäsin ihan kohtuullisesti. Työssä ollessa jäi rahaa sitten ihan reilusti elämiseen.
Haaveista ei pidä luopua koskaan rahan takia, ei yh:na eikä muutenkaan!

6.Tekisin edelleen saman valinnan, tosin lähtisin aikaisemmin tuosta suhteesta enkä miettisi niin pitkään.

7. Elän uusperheessä neljättä vuotta. Olemme naimisissa ja meillä on yksi yhteinen lapsi(2v.) minun kahden lapseni(12v. ja 14v.)lisäksi.

Kyllähän se uusperhe helpottaa siinä mielessä, että on toinen aikuinen mukana arjessa, eikä tarvitse kantaa vastuuta yksin. Mutta ei sen vuoksi kannata mihin tahansa suhteeseen syöksyä, kyllä yksinkin pärjää lasten kanssa yhtä hyvin. Eron jälkeen kannattaa olla aina paljon kriittisempi miesten suhteen.Ja mikä tärkeintä, antaa aikaa itselleen sekä ennen kaikkea lapsille!

Näin jälkeenpäin ajatellen yksinhuoltajuusaika oli hyvin kasvattava ja ihan positiivinenkin kokemus raskaan ihmissuhteen jälkeen.Ainoastaan minua ärsytti suunnattomasti ne lukuisat voivottelut jaksamisestani yksin lasten kanssa, päiväkodissakin ehdottelivat että kyllä apua saa kun vain hakee jos tuntuu, ettei jaksa. Meinasin suuttua ja sanoinkin että kiitos, mutta en tarvitse. Helpompaa tämä elämä on näin kuin mitä ennen eroa. Silloin tuntui, etten jaksa.

1. No mielummin hoitasin lapsen yhdessä lapsen isän kanssa, jos se olis mahdollista. Oha se välillä rankkaa välillä helpompaa. Varsinkin nyt ku ollaan kipeitä molemmat ni on todella rankkaa. Tarvii apua kotiin ku ite olen niin heikossa kunnossa ja avun pyytäminen ei ole aina niin helppoa jos on jääräpäinen niinkuin minä.

2. Lapsi oli ylläri eikä hänen isänsä tahtonut olla mukana tässä. Tiesin alusta asti mihin pääni työnnän.

3. Ihan kivasti. Varsinki nyt ku on mitä odottaa. Töihin aattelin mennä heti ku töitä saan ja niitä aktiivisesti haen. En saa riittävästi levätä mutta osa syy siitä on minun. En malta silloin kun lapsi nukkuu vaan siivoan ja vietän omaa aikaa. En harrasta mitään koska asun "metsässä" eikä minulla ole varaa autoon. Kylille on 6km. Ja jos totta puhutaan niin yksin en tahdo lähteä esim pitemmälle lenkille jne. Sen mitä on "pakko" ulkoilla lapsen kanssa tunti per päivä.

4. Lapsen isä ei auta. Lapsen isovanhemmat molemmilta puolilta auttaa ja ystäväni auttavat PALJON. Kiitos jaksamisestani kuuluu lähipiirilleni.

5. Mummo auttaa vaippojen hankinnassa ajoittain. Kaverit käyttää kylillä kaupoilla. Tiukkaa on mutta pärjätään.

6. Tuskin tekisin aborttia vaikka tietäisin miten rankkaa tämä on. Oma valinta ja periks ei anneta.

7. En. Ei ole aikaa (harvoin pääsee ulos) eikä voimaa alkaa deittailee ja tutustuu.. tulee jos on tullaksee.. Siin on nii paljon kaikkee muutaki ku vaa kaks aikuista. Lapsi pitää ottaa huomioon jne.

1. Yksinhuoltajana on ihan hyvä olla ja elää. Kaikki asiat hyvin.

2. Annoin miehelle kenkää kun lapset oli 3v ja 6kk - en jaksanut enää "sitä isointa lasta".

3. Mainiosti pärjään. Lapset jo isoja koululaisia omine menoineen. Oon vähän boheemi, joten siivouksista en oo paineita ottanu.

4. Isällä jokatoinenvkl ja useita viikkoja kesällä, myös yleensä pidemmät kouluvapaat. Mun äiti on käynyt välillä hoitamassa, muista sukulaisista/ystävistä ei voi juuri puhua...mutta en kovasti oo hoitajia kaivannut, viihdyn itekin parhaiten ihan kotosalla.

5. Ihan hyvin pärjään. Menoista se on kiinni, ei tuloista! Kokopäivätöissä oon, alotin kun kuopus yli 3v. Oon aikamoinen kotikissa, joten en koe että joutuisin luopumaan mistään. Matkasäästötilille rapsahtaa joka kuussa rahaa, eli jää säästöönkin.

6. Täsmälleen näin. Viihdyn ;)

7. No en kyllä osaa kuvitella että meille joku mies muuttaisi tai me muutettais tästä ihanasta kodista pois. Voisin kyllä seurustella, mutta molemmilla oma koti. Ehdottomasti.

1.Yksinhuoltaja/yhteishuoltaja olen ja mukavaa
on ollut viimeiset viisi vuotta joka tulee
täyteen tänä keväänä..Ei ole sitä isoa lasta
todellakaan hoidettavana ja rahat riittää
ruokaan ja lasten vaatteisiin..välistä
tuota pinnaa kiristää lasten tappelu mutta
on niitä ihaniakin päiviä jolloin nauttii
lasten kanssa olosta ja tekemisestä heidän
kanssaan..
2.Avioliitto oli yhtä henkistä kärsimystä
lähdin ennen kuin olin palaa loppuun..
kuka olisi lapseni silloin hoitanut..
Exä teki kaikkea muuta kun auttoi lasten
hoitamisessa..kodin töissä..edes joskus..
3.Mielestäni pärjään hyvin..jonkun mielestä
ehkä en..sitä kun ajoittaa kotityöt
sopivasti vähän joka päivälle niin kaikki
hoituu ja lapsetkin ottaa mukaan kotitöihin..
Viikolla ei sitä omaa aikaa hirveästi ole
..mutta siihen riittää jos vaikka saa lukea
jonkun lehden rauhassa ja juoda vaikka kupin
kahvia..harrastuksia ei juuri olekaan..
4.isompien lasten isä ottaa heitä joka toinen
vkl luokseen ja kesällä reiluksi viikoksi
Pienin lapseni isä ei ole koskaan ollut
tekemisissä lapsensa kanssa mutta onneksi
on hyviä ystäviä ,kummeja ja mummot hoitaa
tarpeen tullen..
5.olen tällä hetkellä kotona ja syksyllä olisi
tarkoitus palata työelämään..
Hyvin olemme pärjänneet eikä mistään mieles-
täni ole tarvinnut aivan hirveästi luopua
sen takia ettei rahaa olisi..
6. siis jos voisi valita toisin..olisin ottanut
eri miehen lasteni isäksi..
7. En elä uusperheessä..kammoksun ajatustakin..
jos joku tulisi kotiini asumaan..mutta
ehkä sitä voisi tapailla jotakin miestä
silloin tällöin ja eihän sitä tiedä
jos mieli vaikka muuttuu..

Minä 30.v..lapset 10.v,9.v,8,v,6.v ja
ja kohta 3.v

1.Ihanaa ja ei ihanaa..
2.Tytön isä viihtyi niin paljon kavereittensa seurassa raskausajasta lähtien että tytön ollessa reilu 4kk katsoin paremmaksi muuttaa pois pikku neidin kanssa. Ja itseasiassa olen ollut ihan alusta saakka yksinhuoltaja koska isä ei halunnut huoltajuutta.
3.Hyvin jaksan ja pärjään vaikka silti välillä on tilanteita, joissa toivoisi voivansa jakaa vastuuta pimusta sen toisen kanssa.
4.Tytön isä käy viikoittain tapaamassa neitiä kerran tai useamminki ja näillä käynneillä on auttanut pimun hoidossa. Minun vanhemmat, sisko, tytön isän vanhemmat ja oma mummoni ovat olleet paljon meidän tukena ja auttaneet.
5.Olen työelämässä, syksyllä lähdössä opiskelemaan ja kyllä joudutaan aika paljon laskemaan tulot ja menot sentilleen, mutta kun on tottunut näin elämään niin pärjää kyllä.
6.Ainut minkä vaihtaisin olisi parempi taloudellinen tilanne.

Äiti 22 ja tytär 2,5v