Taas alkaa olemaan se aika vuodesta pinnalliset kusipäät tulevat ulos pitämään hauskaa ja v-uilemaan rumille ja yksinäisille. Tulis taas talvi, niin sais kulkea rauhassa.
Kevät on syvältä!
masentaa
121113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
V.t.tt.. kun on viideltäkin vielä valoisaa. Tulis nyt s..tana syksy ja talvi, olis pimeää ja rauhallista. Eihän tuolla valoisalla kehtaa muitten seassa mennä.
Niin! On se nyt kerpele, kun toi valo lisääntyy ja LISÄÄNTYYYYY!
Tulis nyt taas jo äkkiä saamarin "turpa jäässä" -tammikuu takas - jeah!
ELÄMÄ ON SYVÄLTÄ! PELKKÄÄ TYÖNTEKOA JA PASKAA JATKUVASTI! SIIS IHAN JATKUVASTI PELKKÄÄ PASKAA! VITTU ET VIHAAN TÄTÄ PASKAA MAAILMAA!!!!
no voihan PAASSSSSKKKKAAAA!
En usko, että kukaan oikeasti kiinnostuu kenestäkään yksinäisestä ratsastajasta niin paljon, että alkaisi siitä (hyvä kasvatukseni estää v-sanan käytön, mutta sen paikka olisi tässä:-)). Jos joillakuilla porukoissa liikkuvissa on niin säälittävä ja tyhjä elämä, että alkaa jonkun tuntemattoman yksinään liikkumista tai rumuutta pohtia tai käyttää energiaansa siihen, että jotain tälle aukoo, hänellä on jotain paljon pahemmin pielessä kuin sillä yksinäisellä rumalla.
mistä sitä tietää tuleeko ne kiukkuilemaan? Voi sitä silti olla yksin. Mee vaikka johonki toosi pimeeseen metsään... sama asia kuin syksy, lehtiä ei vaan lennä.
Puistoissa alkaa kohta taas käydä paljon nirsoja auringonottajia sekä vähemmän nirsoja yh-äitejä lastenrattaiden kanssa. Auringonottajat jätän rauhaan, mutta keväisiä yh-äitejä en.
vaikka luulisi toisi, kun aurinko paistaa, lumet
sulaa, muuttolinnut palaa ja luontokin "uudestisyntyy", niin olettaisi ihmisen mielenkin piristyvän, mutta ei.
Viime kesäkin oli niin hyvä, mutta sisätiloissahan tuota tuli enimmäkseen oltua ja kait niin käy tulevanakin kesänä?
Kyllä yksinäisen elämä on sama kuin asuisi napajäätiköl.
Aloittajan tekstin osio muista ihmisistä ei minua
enää häiritse. On tullunna jo ikää niin jottei kukaan uskalla tulla mitään sanomaan tai sitten
olen niin pelottavan ruma jotteivat uskalla ja
jos uskaltaisikin, niin sais sanan sanasta takas eli rauhassa saan olla.
Jos kuolisin nyt, kuinkahan monen viikon päästä Joku senkin huomaisi?
Sit viel kommentoisin jotta vaikka moni näyttää
ulospäin jot hauskaa on, niin totuus voi olla ihan toista. -vai mitä?
Minä ainakin olen sosiaalisuutta kaipaava henkilö ja eniten ahdistusta ja kärsimystä aiheuttaa pakkoyksinäisyys ja ankeassa betoniyksiössä kököttäminen.
Sen sijaan ei keväässä tai auringonpaisteessa mitään ahdistavaa ole. Päin vastoin ihmisten ilmoille tulee paljon muitakin samanlaisia jotka kärsivät yksinäisyydestä ja kaipaavat sosiaalisuutta.
Jos keväästä ahdistuu, niin tuntuisi että päällimmäiset ongelmat ovat silloin aivan jotain muita kuin yksinäisyys.
varmaan muitakin ongelmia kuin pelkkä yksinäisyys!
Ihmisen luonne, ujous, epävarmuus, sosiaalisten
tilanteiden pelko, jännittäminen tai joku muu
psyykkinen vaiva. Esim. jotkut masentuu syksyllä,
toiset keväällä. Kyllähän ihmiset kesäaikaan
ovat paljon sosiaalisempia kuin talvella?
Vaikea se vaan on tutustua uusiin ihmisiin, kun
toi puhuminen ei aina luonnistu kaikilta. Itse
koen, että kun en ole tähänkään mennessä onnistunut ihmis-suhteissa, niin ei paljon pettymyksiä enää tahtoisi kokea.
Olen luonteeltani varsin sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä ympärilleni. Muutin opiskelemaan täysin oudolle paikkakunnalle, jossa kyllä tutustuin pian opiskelukavereihin, mutta yksin asuminen ahdisti ihan pirusti. Opiskelut alkaa olla takana, mutta yksinäisyys jatkuu... En ole onnistunut luomaan parisuhdetta ja minusta tuntuu, että tämä yksinäisyys jatkuu loputtomiin. Ja nykyisin sydän parkani alkaa olla jo niin karrella, että seurustelun suhteen en oikein edes uskalla ottaa riskejä, sillä minusta tuntuu että en kestä enää pettymyksiä.
että niitä ystäviä olisi,tulee rauhaton olo ja haluaisi jakaa luonnon heräämisen jonkun kanssa.
Talvella on ehkä helpompi olla sohvannurkassa yksinään köllöttämässä.