Hei,
Huomasin olevani yksin, kun kaikki harrastukset lopetin. En ehtinyt ala-, ylä-asteella tai lukiossa oikeen ola kavereiden kanssa, kun oli kaikkea muuta aina:P
Olimme kuitenkin kavereita, hyvíä sellaisia koulussa jne... Kertokaa kun haluan kavereita, niin mistä kannattaa aloittaa ja miten tuo yhteydenotto niin monen vuoden jälkeen? Pyytää vain 5-10 vuoden takaisia kavereita ulos tekstarilla?
Huomasin olevani yksin, kun kaikki harrastukset lopetin. En ehtinyt ala-, ylä-asteella tai lukiossa oikeen ola kavereiden kanssa, kun oli kaikkea muuta aina:P
Olimme kuitenkin kavereita, hyvíä sellaisia koulussa jne... Kertokaa kun haluan kavereita, niin mistä kannattaa aloittaa ja miten tuo yhteydenotto niin monen vuoden jälkeen? Pyytää vain 5-10 vuoden takaisia kavereita ulos tekstarilla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
..kavereihin silkkaa hulluutta ja epätoivoa. ainakin niitten mielestä. omalla kohdallani ei tullut mieleenkään. ollutta ja mennyttä. jostain ne uudet kaverit pitää löytää. luonteestasi ja riippuen paikoista missä hengailet voit löytää vaikka hyvänpäivän tuttuja ja siitä eteenpäin ehkä jopa kavereitakin.
Tokihan vanhoihin tuttuihin voi ottaa yhteyttä ihan vaan siinä hengessä, että olisi kiva tavata ja tietää mitä toisille on tapahtunut sen jälkeen, kun maailma on ajanut erilleen. Itse olen huomannut, että se tapaaminen jää kyllä usein vain yhteen kertaan, koska monesti ns. "taika" on kadonnut eikä välttämättä enää ole juurikaan yhteistä tai mitään puhuttavaa sen jälkeen, kun 5 - 10 vuoden tapahtumat on puolin ja toisin referoitu. Eli mitään suuria odotuksia niiden suhteen ei todellakaan kannata elätellä. Elämässä ei ole kuitenkaan kuin yksi sallittu ajosuunta: eteenpäin. Peruutellessa tulee kolhuja helpommin liikenteessäkin.
Kertokaas mikä olisi teistä suurin mahdollinen väli, jonka jälkeen kannattaisi edes yrittää yhteyttä?
jos kaveripiiri aikoinaan ajautunut erilleen niin uudelta pohjalta aloitettava. se on kannattavinta. vanhat möröt palaavat vanhojen tuttujen mukana. No sanotaan reilu vuosi korkeintaan. siltikin epäilyttäs alkaa vanhoja juttuja uudelleen lämmittää.
Ota yhteyttä oli aikaa kukunut tai ei. Kun kaverit lähtee opiskelemaan tai alkaa vakava seurustelu niin varmasti monella on menokaverista PULAA ihan kuten sinullakin. Olisi tosi mukavaa,jos joku soittaisi ja sanoisi, että lähdetäämpä lasilliselle ja vaihdetaan kuulumiset. Jos jutut menee yksiin niin varmasti pidätte taas yhteyttä myös jatkossa! Voit myös ihan hyvin tiedustella oisko tiedossa luokkakokousta tms tyttöjen iltaa yläasteen tai lukion porukalla.
suunnilleen puolitoista vuotta ottamatta erääseen kaveriini yhteyttä ja kun viimein otin, ja näin hänet, huomasin että taika oli kadonnut. Se oli ihan tipotiessään! Eikä aikaa ollut kulunut kuin reilu vuosi.
Vanhoihin kavereihin yhteydenottamisessa ei ole mitään järkeä. Jos tätä voi jotenkin yleistää.. Uskoisin, että voi. Se on ihan arvattavissa, ettei pysty jatkamaan heidän kanssaan siitä, mihin jäi.
Eilisellä baarikierroksella tuli havaittua, että yksin on oikeastaan mukavampi seikkailla ainakin baareissa, kun kököttää tylsässä kavereiden pöydässä. Eilisiltana vaihdoin baaria niin monta kertaa kunnes löytyi sellainen jossa ei ollut ketään tuttuja paikalla, sitten vain uppo-outojen tyyppien pöytään istumaan ja juttelemaan. Minutkin otettiin baarin sulkemisaikaan kotibileisiin mukaan (muut tulijat olivat myös toisilleen ennalta tuntemattomia) ja yön yli nukuin sellaisen tytön vieressä, jolla on näteimmät silmät mitä olen ikinä kenelläkään nähnyt.
Itse muutin Helsinkiin 25-vuotiaana tuntematta ketään. Tulin töihin paikkaan,jossa työkaverit olivat huomattavasti vanhempia ja perheellisiä. Ei ollut keratakaikkiaan yhtään ihmistä,jota pyytää baariseuraksi tms. Yksi opiskelukaveri,jota en ollut juurikaan koulussa tuntenut,tuli ihan sattumalta vastaan kaupassa. Pyysin numeron ja seuraavana lauantaina soitin ja pyysin häntä seurakseni baariin. Hän oli menossa bileisiin ja otti minut mukaan. Porukka oli mukavaa ja tästä hänen kaveripiiristään tuli ensimmäiset tuttuni uudessa kaupungissa. Myöhemmin myös au-pair-aikainen kaverini muutti Helsinkiin ja meistä tuli myös kavereita. Lomalla kotona tutustin vanhan kaverini Helsingissä asuvaan serkkuun. Rohkeutta ja tsemppiä se vaatii,mutta eipä sitä epätoivoinen voi muuta kuin ottaa kaikki ystävät vastaan. Olen itsekkin ollut avoin ja se on ollut kyllä sen arvoista!
Soita!
Luulisi, että vaikka muutamia vuosia takana, niin on vielä jotain yhteistä mistä lähteä.
sitä sanotaan, että aito ystävyys säilyy kyllä vaikka välissä olisi aikaakin. Alku voi olla tosin vähän vaikeaa. Toinen voi olla muuttunut luonteeltaan tai muuten aikojen kuluessa, mutta usein ne peruspiirteet, juuri ne tutut piirteet sieltä tulee esiin kummallakin. Itselläni oli kahden ja puolenvuoden tauko yläasteaikaiseen ystävääni jona aikana ei nähty kertaakaan eikä taidettu muutenkaan edes kuulumisia vaihtaa ja sattumien kautta 'löysimme' taas toisemme ja tuntui ihan kuin ei olisi mitään vuosia välissä ollutkaan.