Jo kauas jääneessä Uuden Ukin avauksessa on joku käyttänyt hyvän puheenvuoron todeten liikkuvien äänestäjien olevan demokratian ritareita. Hän on viitannut siinä mm. minuun ja Mielipidepankkiin, jotka olemme ilmoittaneet puoluekannatuksemme todennäköisestä vaihdosta, ja myös hän itse ilmoittaa tekevänsä samoin.
Me liikkuvat äänestäjät todellakin olemme niitä, jotka pidämme yllä demokratiaa. Puolueen, jolle olemme antaneet kannatuksemme, on toimittava odotustemme mukaisesti; ellei se niin toimi, annamme kannatuksemme toiselle puolueelle, jonka nyt uskomme toimivan paremmin. Lisäkannatusta saanut puolue todennäköisesti pääsee näyttämään, onko se lupaustensa mittainen, ja myös hylkäämämme puolue joutuu tarkistamaan tavoitteitaan ja toimintatapojaan, ja siitä tulee parempi, kenties jälleen niin hyvä, että voimme sitä taas seuraavissa vaaleissa kannattaa.
Kaksipuoluejärjestelmä – ainakin käytännössä sellainen – on demokratian kannalta paras. Siinä puolue on pakotettu "panemaan parastaan". Jos se yhden vaalikauden jälkeen vielä enemmistönsä säilyttää, silloin se on niin tehnyt ja ansaitsee jatkonsa. Ellei, niin… Siksipä esim Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa hallituspuolue vaihtuu lähes jokaisissa vaaleissa.
Siksi toivoisin, että meilläkin muodostuisi selvä oikeistopuolue, kokoomuksesta ja kepun oikeistosta, ja yhtä selvä vasemmistopuolue, demareista, vasemmistoliiton maltillisista ja kepun vasemmistosta. Tuolloin nuo puolueet olisivat kumpikin jokseenkin samansuuruisia ja kyllin vahvoja muodostaakseen joko oikeistolaisen tai vasemmistolaisen hallituksen. Oikeistohallitus varmaan saisi tarvitsemaansa lisätukea ainakin ruotsalaisilta ja kristillisiltä, vasemmistohallitus vihreiltä.
Meidät liikkuvat äänestäjät demokratian ritareiksi ristinyt toteaa myös, että sellaisia ei juuri ole kepussa, johon yleensä synnytään. Totta hän siinäkin puhuu. Kepun äänestäjistä ylivoimainen valtaosa näkyy kannattavan ”syntymäpuoluettaan” vielä silloinkin kun hänen oma asemansa yhteiskunnassa on muuttunut niin, että kepun tavoitteet ja toiminta eivät palvele hänen etuaan, vaan ovat päinvastoin sille selvästi vastaiset. Puolueuskollisuus ei ole ihailtavaa uskollisuutta, vaan tyhmää ja demokratian kannalta haitallista.
Minulla oli eilen avaus, jossa omiin nostalgisiin rakkausmuistoihini rinnastaen puhuin kepulaisten intohimoisesta rakkaudesta puolueeseensa. Se sai jo lähes tuhat kävijää ja varmaan 40-50 vastinettakin, joista suuri osa oli törkyilyä, ja ne sheriffi poisti oma-aloitteisesti aina pian niiden tultua. En todellakaan tehnyt yhden yhtä poistopyyntöä, jonka sheriffi halutessaan voi varmaan todistaa. Sen sijaan Keris ilmoitti jo heti avaukseni ilmestyttyä tehneensä siitä poistopyynnön, mutta ei se tietenkään tuottanut tulosta, kun avaukseni oli asiallinen, kaunista puhetta romanttisessa hengessä.
Mutta kun törkyily yhä tänäänkin jatkui, niin olin juuri aikeissa poistaa avaukseni, mutta en ehtinyt, kun sheriffi sai tarpeekseen poisti sen. On se kumma, että mikään ei kelpaa kepulaisille! Jos minä puhun kepusta arkis-konkreettisella realismilla vain silkkaa totuutta, olen kepukaunaaja, ja sonta päälleni alkaa lentää; jos puhun siitä vähän kaunistellen ja romantisoiden, jopa runollisesti, niin – sonta päälleni alkaa lentää! Se sonta on muillakin kuin lantalan omistavilla kepulaisilla ehtymätön luonnonvara!
Tuossa eilisessä avauksessani totesin mm, kuinka kepulaisen lempi puolueeseensa nyt hehkuu ja odottaa täyttymystään. Ja omiin rakkauselämäni kokemuksiini verraten arvelin täyttymyksen suurta hurmiota näin:
>> Minun kieleni ei riitä kuvailemaan sitä hurmion tilaa eikä sen tarjonneita ihania olentoja, joita silloin tällöin on elämääni tullut. Tullut? Miten niin? Kuinka haavekuva voisi tulla? Kuka on nähnyt kukkasen kävelevän? Heitä on vain aina joskus ihmeellisesti ilmestynyt elämääni, ja minusta on kuin maailma olisi vasta luotu sillä hetkellä. Koskaan aikaisemmin en olut nähnyt täydellistä kauneutta.
Entä sen jälkeen? No, olen herännyt, ja taas sitten nähnyt uuden ihanan unen!
Kepulaisenkaan kieli ei riitä kuvailemaan rakastettuaan, sen kauneuden ja hyvyyden piirteitä. Hän pystyy sanomaan vain, että ”keskusta on muita parempi”. Ei hänkään pysty kertomaan, miten kepu "tuli" hänen elämäänsä. "Miten niin, tuli", ihmettelee hän. "Sehän on ollut elämässäni syntymästäni asti"
Me liikkuvat äänestäjät todellakin olemme niitä, jotka pidämme yllä demokratiaa. Puolueen, jolle olemme antaneet kannatuksemme, on toimittava odotustemme mukaisesti; ellei se niin toimi, annamme kannatuksemme toiselle puolueelle, jonka nyt uskomme toimivan paremmin. Lisäkannatusta saanut puolue todennäköisesti pääsee näyttämään, onko se lupaustensa mittainen, ja myös hylkäämämme puolue joutuu tarkistamaan tavoitteitaan ja toimintatapojaan, ja siitä tulee parempi, kenties jälleen niin hyvä, että voimme sitä taas seuraavissa vaaleissa kannattaa.
Kaksipuoluejärjestelmä – ainakin käytännössä sellainen – on demokratian kannalta paras. Siinä puolue on pakotettu "panemaan parastaan". Jos se yhden vaalikauden jälkeen vielä enemmistönsä säilyttää, silloin se on niin tehnyt ja ansaitsee jatkonsa. Ellei, niin… Siksipä esim Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa hallituspuolue vaihtuu lähes jokaisissa vaaleissa.
Siksi toivoisin, että meilläkin muodostuisi selvä oikeistopuolue, kokoomuksesta ja kepun oikeistosta, ja yhtä selvä vasemmistopuolue, demareista, vasemmistoliiton maltillisista ja kepun vasemmistosta. Tuolloin nuo puolueet olisivat kumpikin jokseenkin samansuuruisia ja kyllin vahvoja muodostaakseen joko oikeistolaisen tai vasemmistolaisen hallituksen. Oikeistohallitus varmaan saisi tarvitsemaansa lisätukea ainakin ruotsalaisilta ja kristillisiltä, vasemmistohallitus vihreiltä.
Meidät liikkuvat äänestäjät demokratian ritareiksi ristinyt toteaa myös, että sellaisia ei juuri ole kepussa, johon yleensä synnytään. Totta hän siinäkin puhuu. Kepun äänestäjistä ylivoimainen valtaosa näkyy kannattavan ”syntymäpuoluettaan” vielä silloinkin kun hänen oma asemansa yhteiskunnassa on muuttunut niin, että kepun tavoitteet ja toiminta eivät palvele hänen etuaan, vaan ovat päinvastoin sille selvästi vastaiset. Puolueuskollisuus ei ole ihailtavaa uskollisuutta, vaan tyhmää ja demokratian kannalta haitallista.
Minulla oli eilen avaus, jossa omiin nostalgisiin rakkausmuistoihini rinnastaen puhuin kepulaisten intohimoisesta rakkaudesta puolueeseensa. Se sai jo lähes tuhat kävijää ja varmaan 40-50 vastinettakin, joista suuri osa oli törkyilyä, ja ne sheriffi poisti oma-aloitteisesti aina pian niiden tultua. En todellakaan tehnyt yhden yhtä poistopyyntöä, jonka sheriffi halutessaan voi varmaan todistaa. Sen sijaan Keris ilmoitti jo heti avaukseni ilmestyttyä tehneensä siitä poistopyynnön, mutta ei se tietenkään tuottanut tulosta, kun avaukseni oli asiallinen, kaunista puhetta romanttisessa hengessä.
Mutta kun törkyily yhä tänäänkin jatkui, niin olin juuri aikeissa poistaa avaukseni, mutta en ehtinyt, kun sheriffi sai tarpeekseen poisti sen. On se kumma, että mikään ei kelpaa kepulaisille! Jos minä puhun kepusta arkis-konkreettisella realismilla vain silkkaa totuutta, olen kepukaunaaja, ja sonta päälleni alkaa lentää; jos puhun siitä vähän kaunistellen ja romantisoiden, jopa runollisesti, niin – sonta päälleni alkaa lentää! Se sonta on muillakin kuin lantalan omistavilla kepulaisilla ehtymätön luonnonvara!
Tuossa eilisessä avauksessani totesin mm, kuinka kepulaisen lempi puolueeseensa nyt hehkuu ja odottaa täyttymystään. Ja omiin rakkauselämäni kokemuksiini verraten arvelin täyttymyksen suurta hurmiota näin:
>> Minun kieleni ei riitä kuvailemaan sitä hurmion tilaa eikä sen tarjonneita ihania olentoja, joita silloin tällöin on elämääni tullut. Tullut? Miten niin? Kuinka haavekuva voisi tulla? Kuka on nähnyt kukkasen kävelevän? Heitä on vain aina joskus ihmeellisesti ilmestynyt elämääni, ja minusta on kuin maailma olisi vasta luotu sillä hetkellä. Koskaan aikaisemmin en olut nähnyt täydellistä kauneutta.
Entä sen jälkeen? No, olen herännyt, ja taas sitten nähnyt uuden ihanan unen!
Kepulaisenkaan kieli ei riitä kuvailemaan rakastettuaan, sen kauneuden ja hyvyyden piirteitä. Hän pystyy sanomaan vain, että ”keskusta on muita parempi”. Ei hänkään pysty kertomaan, miten kepu "tuli" hänen elämäänsä. "Miten niin, tuli", ihmettelee hän. "Sehän on ollut elämässäni syntymästäni asti"
Vastaukset 19
Vanhimmat
Liikkuvat äänestäjät.
Paljonko kullakin puolueella on peruskannattajia, jotka äänestävät kannattamansa puolueen ehdokasta, vaikka maailma suistuisi radaltaan?
Onko sellaista asiaa mitattu?
Jos olisi, sehän olisi mainio pohja kaikelle spekulaatiolle?
Tiedettäisiin "pysyvä kannatus" ja voitaisiin keskittyä pohtimaan vain sitä, miten se loppuosa (liikkuvat) vaaleissa käyttäytyy ja ratkaisee vaalien tuloksen?
Sitten lainaus:
"Siksi toivoisin, että meilläkin muodostuisi selvä oikeistopuolue, kokoomuksesta ja kepun oikeistosta, ja yhtä selvä vasemmistopuolue, demareista, vasemmistoliiton maltillisista ja kepun vasemmistosta. "
Miksihän eräät kepulaiset ei hyväksy tuollaista oikeisto/vasemmisto-jakoa omassa puolueessaan, vaikka se Sokea-Reettakin sen näkee siellä olevan?
Täällä esiintyvät keskustalaiset ovat mielestäni edustavinaan etupäässä sitä oikeistokeskustaa.
Jos joku on edustavinaan toista laitaa, silloin viimeistään ärähtää City-Keskusta ja sanoo tuon keskustalaisen edustavan Hagiksen punakonetta, ei lainkaan keskustaa.
Tosin tuo on vain tällä palstalla vallalla oleva ilmiö, todellisuus on ilmeisesti toinen.
Mutta kuitenkin, on siis vaikea hahmottaa, mitä kepu(laisuus) lopulta on?
Kannatus sillä on suuri, kukaan vain ei oikein tunnu käsittävän, miksi?
Moni tuntuu äänestävän keskustaa sillä "perusteella", että "Keskusta on paras".
Kai tuo on sitä lehmänmaidosta imettyä oppia, joka kulkee isältä pojalle, että vain Maalaisliitto (millä nimellä milloinkin) on se ainoa oikea valinta.
Yhteiskuntamme on muuttunut niin rajusti ja nopeasti viime vuosikymmeninä, että puolueet eivät ole pysyneet muutoksen ja sen tuomien uusien vaatimusten tasalla, kuten minä ja monet muut hyvin näemme. Ja koetamme aina löytää vaatimuksiamme paremmin vastaavan puolueen kannatettavaksemme.
Nimenomaan keskusta on puolue, joka on tippunut aikoja sitten ajan rattailta, eikä näköjään edes koeta tosissaan juosten rattaita tavoittaa. Silti juuri sillä on "uskollisin" kannattajakunta. Se on minusta kummallista, kun yhteiskunnassamme on yhä pienempänä se ihmisryhmä, jolle kepun tavoitteet ja toiminta saattaa tuoda etujakin.
Mikä tuon ristiriidan selittää? Selittääkö vain se, joka on selvästi nähtävissä tällä saitillakin? Kannattajien älyllinen ja sivistyksellinen taso? Eivät kai nuo jo tähänkin törkyilemään ehtineet kepulaiset itsekään voine uskoa edustavansa saitin henkistä eliittiä!
Poliittisena valintaperusteena "Keskusta on paras" on todella pätevä, koska se kertoo että on todella vertailtu ja harkittu. Ja sitten tehty oikea johtopäätös. Toisin on usein oikeistossa ja vasemmistossa, joissa suvuittain äänestetään polvesta polveen sen mukaan kummalla puolen vv. 1917-18 on oltu. Todella alkeellista ja hölmöä vielä tämän päivän Suomessa. Ja samanlaista kahtiajakoa jotkut vieläkin haikailevat ! Yhteistyö yli rajojen on tätä päivää ja tulevaisuutta, ei USA:n, Venäjän tai Englannin mallien matkiminen. Olkaamme ylpeitä omista hyvistäkin poliittisista perinteistämme.
kepuvastaiset kirjoitukset.
Sujuvatkin kirjoitukset voi panna roskakoriin. Ei ole auttanut vaikka on kuinka ivannut ja haukkunut Keskustalaisia, on Keskusta vain nostanut kannatustaan. Vielä viimeiset katkerat terveiset tulee, joilla ei ole kenellekkään haittaa. Mies on moneen kertaan munannut ja nolannut itsensä. Ei ole ymmärtänyt pitää suutaan kiinni, vaan laukonut tyhmyyksiä. Nyt on nolo olo kun huomaa miten turhia on ollut kapin kirjoitukset. Kyllä on meillä ollut hauskaa kun olemme lukeneet hulluja tekstejä, joissa ei ole ollut järjen hinentäkään.
Lipponen on myös nolona vetäytymässä pois julkisuudesta. Kapin pitäisi tehdä samoin, eli mennä maan alle häpeämään.
Kun sanot minun esityksistäni
>> joissa ei ole ollut järjen hinentäkään.
>> koettanut peittää avauksesi sillä luonnonvaraklla
korjatuksi? Noh isoimmat virheet ovat aina pinnalle pyrkimässä kuten paskakokkareet saostuskaivossa. Niin kuin Lipponen politiikassa ja Korhonen Keskustan saitilla.
Nimittäin sen, että paskakokkareet nousevat sostuskaivossa pintaan. Muille kuin kepulaisille ilmiö on tuntematon, sillä eivät he saostuskaivoja hämmentele.
Ja niinpä kepulainen on saanut oppinsa saostuskaivosta. Sama tavara hänestäkin aina pintaan nousee. Ja taitaa kepulainen itsekin olla yhteiskuntamme saostuskaivossa sitä pintaan noussutta ainetta, sitä samaa kuin kepulaisen omassa saostuskaivossa.
sairaus ei ole leikin iekä pilkan aihe.
...nyt, vauikka sitäkin kepulaisuuteen kuuluu (siitä näyte ylempänä, ellei jo ole poistettu), vaan ihmettelen sitä, että mikään ei heille kelpaa sanoessani näin:
>> Jos minä puhun kepusta arkis-konkreettisella realismilla vain silkkaa totuutta, olen kepukaunaaja, ja sonta päälleni alkaa lentää; jos puhun siitä vähän kaunistellen ja romantisoiden, jopa runollisesti, niin – sonta päälleni alkaa lentää! Se sonta on muillakin kuin lantalan omistavilla kepulaisilla ehtymätön luonnonvara! > Kepulaisenkaan kieli ei riitä kuvailemaan rakastettuaan, sen kauneuden ja hyvyyden piirteitä. Hän pystyy sanomaan vain, että ”keskusta on muita parempi”. Ei hänkään pysty kertomaan, miten kepu "tuli" hänen elämäänsä. "Miten niin, tuli", ihmettelee hän. "Sehän on ollut elämässäni syntymästäni asti"
saada kuriin. paina perkele omiesi pariin vittuako täällä saatanan paskarumpu horiset.
siltä, että sinua vituttaa kapin hyvinvointi!
Oliskohan tupailloista apua? Jos ei muuten, niin näkisitpä ainakin kaltaisiasi.
Ja aina sinä haluat auttaa vähäisempää veljeä, nyt ohjaamalla häntä tupailtoihin vertaisseuraan, jossa hän ei näyttäytyisi noin rumana kuin täällä!
oikeistokeskustalaiselta. Ainakin tuo kielenkäyttö viittaa niin selvästi kotiin (v....), uskontoon (s......) ja isänmaahan.
Jokseenkin varauksitta yhdyn tässä esittämääsi
----------------------------
Kaksipuoluejärjestelmä – ainakin käytännössä sellainen – on demokratian kannalta paras. Siinä puolue on pakotettu "panemaan parastaan". Jos se yhden vaalikauden jälkeen vielä enemmistönsä säilyttää, silloin se on niin tehnyt ja ansaitsee jatkonsa. Ellei, niin… Siksipä esim Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa hallituspuolue vaihtuu lähes jokaisissa vaaleissa.
----------------------------
Hieman varauksellisemmin kannataen yhdyn myös tähän toivomukseesi
----------------------------
Siksi toivoisin, että meilläkin muodostuisi selvä oikeistopuolue, kokoomuksesta ja kepun oikeistosta, ja yhtä selvä vasemmistopuolue, demareista, vasemmistoliiton maltillisista ja kepun vasemmistosta. Tuolloin nuo puolueet olisivat kumpikin jokseenkin samansuuruisia ja kyllin vahvoja muodostaakseen joko oikeistolaisen tai vasemmistolaisen hallituksen. Oikeistohallitus varmaan saisi tarvitsemaansa lisätukea ainakin ruotsalaisilta ja kristillisiltä, vasemmistohallitus vihreiltä.
---------------------------
Mutta tuollainen kehitys meillä voi tapahtua vain kepun ruumiin yli. Tietenkään kepun poliitikot ja sen suuri järjestösatraappikunta eivät halua puolueensa ja leipäpuunsa hajoavan. Kepun äänestäjät eivät ymmärrä sitä hajottaa, joka kuitenkin olisi heidänkin etunsa.
Kepu on kummallinen sekasikiö, jonka kaltaista ei ole muissa meihin verrattavissa maissa. Lähinnä sellainen on Virossa se Savisaaren johtama härski puolue, jota Viron venäläiset kannattavat ja pitivät näissäkin vaaleissa toiseksi suurimpana.
Kepu on lumeluomus. Se on olevinaan porvarillinen, vaikka oikeasti se on meidän puolueistamme sosialistisin, mitättömiä kommunistipuolueita ja vasemmsitoliiton laaksolaisia lukuunottamatta. Esim. Oiva Härkönen täällä on varmasti vasemmistolaisempi kuin vaikkapa demarina pidetty avaaja, ja Oivahan myöntäkin sen. Ja onhan kepun jakopolitiikka sosialistisluonteista jos mikä.
Kepussa on myös eräitä räyhä-oikeistolaisia, joista Hietanen on täällä esimerkki. Ehkä hän on sitä vain sairauttaan, mutta kai siellä on tervepäisempiäkin oikeistolaisia, kun tiedän eräiden yrittäjienkin puoluetta kannattavan. Jota suuresti ihmettelen.
Mutta mikä on se tekijä, joka noin sekalaisen seurakunnan nivoo yhteen ja samaan puolueeseen. Ihmiset, joiden edut eivät voi olla yhteneväiset enempää kuin heidän näkemyksensä politiikastakaan. Mutta nimenomaan kepun kautta he haluavat noita ristiriitaisi pyrkimyksiään edistää.
Uskon, että tuollaisten ristivetojen kestäminen tulee lopulta kepulle kestämättömäksi. Silloin se hajoaa kuvaamallasi tavalla. Ja silloin pääsemme siihen kaksipuoluejärjestelmään.
Kaksipuoluejärjestelmä meillä merkitsisi kepun kuolemaa
Otsikko voisi kyllä koskea minuakin, sillä tietty pienoinen häivähdys punaista minussakin on ollut eräissä elämäni vaiheissa, joskin aina selvästi enemmän sinivalkoista. Mutta hyvin harmonisesti nuo värit ovat minussa yhteen sointuneet.
Nyt en kuitenkaan puhu enempää itsestäni – eiköhän tuo jo saittilaiset herättänyt – vaan Erkki Tuomiojan isoäidistään Hella Vuolijoesta kirjoittamassa Tietofinlandian voittaneesta kirjasta. Ostin sen tänään, kun alkuperäinen hinta 37,50 euroa oli jo alennettu 29,90 euroon. Ihme kyllä, sillä kirjaahan on myyty ja myydään edelleen erittäin hyvin; tuo ostamanikin on jo seitsemättä painosta.
Tietenkään en ole kirjaa vielä lukenut, mutta sen verran olen silmäillyt, että voin sanoa todella hyvän kirjan olevan kyseessä.
Siitä en tällä kepusaitilla puhu nyt muuta, mutta otan esiin muutaman asian, joissa maalaisliiton suuri poika Urho Kekkonen on esillä.
Kirjassa (s. 310) todetaan: ”Ennen sotaa Urho Kekkonen ei kuulunut Wuolijoen piiriin, ja todennäköisesti Sakari Tuomioja, joka kuului 30-luvun lopulta saakka Kekkosen läheisiin ystäviin, on esitellyt heidät toisilleen. Kekkonen ymmärsi Wuolijoen aseman tärkeänä kanavana halutessaan pitää yhteyksiä neuvostoliittolaisiin. Wuolijoki ymmärsi asian käänteisesti: hän ja hänen neuvostoliittolaiset yhteyshenkilöt totesivat Kekkosen huomiota ansaitsevaksi henkilöksi ja tulevaisuudessa käyttökelpoiseksi yhteistoimintamieheksi, myös mahdolliseksi pääministeriehdokkaaksi jo 1944”.
Sotasyyllisyysoikeudenkäyntien tiimoilta kirjassa (s.318) todetaan: ”Kiistan ytimenä on kysymys, oliko oikeudenkäynti todella välttämätön, koska Stalin ja valvontakomissio pakottivat viemään sen läpi – uhaten epäsuorasti ottaa sen pois suomalaisten käsistä, jos he yrittäisivät kiemurrella sitä järjestämättä – vai halusivatko ja tarvitsivatko oikeudenkäyntiä suomalaiset neuvostomieliset yhteistoimintahenkilöt yleensä ja oikeusministeri Urho Kekkonen erityisesti henkilökohtaisten etujensa ja poliittisen ohjelmansa edistämiseksi, kuten nykyisinkin yhä oletetaan”.
Sosialidemokraattien K-A.Fagerholm oli muodostanut oikeiston tukeman sosialidemoktraattisen vähemmistöhallituksen 1948. Kirjassa kerrotaan (s. 333), että Wuolijoki järjesti päivälliset, joilla oli läsnä Kekkonen ja Hertta Kuusinen ja kaksi neuvostodiplomaattia, Aleksandr Fjodorov ja Ivan Sysojev. Noilla päivällisillä Kekkonen pyysi Neuvostoliiton apua, jotta Fagerholmin hallitus saataisiin kaadetuksi. Sysojev raportoi pyynnön Moskobvaan, mutta sieltä kieltäydyttiin kohteliaasti sekaantumasta suvereenin maan asioihin. No, pääsihän Kekkonen lopulta tavoitteeseensa, ja siitä minäkin olen täällä joskus kertonut.
Paasikivi sai tietää noista Wuolijoen päivällisistä, ja kirjoitti päiväkirjaansa: Obs. Kekkonen kiero mies. Ei maininnut eilen mitään noista päivällisistä”.
- - -
Hypistelin kirjakaupassa myös Suvi-Anne Siimeksen vasta ilmestynyttä muistelmateosta sen ostaakseni, mutta päätin ostaa sen vasta sitten, kun hinta on hieman alentunut. Hieman silmäilin kirjaa, ja mielenkiintoiselta vaikutti sekin.
Lähdenpä tästä vuoteeseen lueskelemaan tuota ”punaista häivähdystä”.
Hyvää yötä!
Samat värit ovat myös Venäjän lipussa.
...en ehtinyt vielä konettani sulkea ja näin tuon.
Totta puhut. Siitä lipustahan Topelius johti myös Suomen värit poistamalla sea alimman raidan, punaisen.
Venäjän lipussahan alun perin ylin eli valkoinen tarkoitti papistoa, keskimmäinen sisninen aatelistoa ja alin punainen muuta kansaa. Ja kun bolshevikit ottivat käyttöön oman "työkalulippunsa", tietenkin siinä oli tallella vain kansan värit.
Niitä sini-puna-valkoisia lippuja on muuten hyvin monella maalla. Mm. Yhdysvalloilla, Iso-Britannialla, Ranskalla, Hollannilla, Norjalla, Tshekillä, Slovakialla, Serbialla. Kroatialla, Slovenialla ja Paraguaylla.