Olen kaipaillut sinun ja tyttäresi kuulumisia. Kuinka teillä menee nyt? Kuinka nuoremmat lapsesi suhtautuvat tilanteeseen? Oletteko päässeet jo tasapainoon? Täällä kyselee eräs äiti, joka on ollut hyvin huolissaan myös omasta tyttärestään. Nyt meillä menee jo paremmin, mutta tästä jatkuvasta huolesta ja pahasta olosta (syyllisyydestä?) ei pääsekään niin vain irti.
äiti-kertaa-kolme!!!
kuinka teillä?
5972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen myös usein miettinyt teidän (Äiti-kertaa-kolme) kuulumisia...Toivottavasti tämä kevään lisääntyvä valoisuus auttaa jaksamaan paremmin. Paljon voimia ja pirteää kevättä!
jo hiukan parempaa!
Tyttö on päättänyt parantua
ja jatkaa normaalia nuoren elämää!
Kävi viime viikolla riparikokouksessa
ja se oli kova paikka: yli vuoden ollut
pois "normaalien nuorten" parista ja sitten
"suden suuhun"! Meinasi jo lähteä kotiin,
mutta sisuuntui ja sanoi, että ei sillä
mitään saavuteta! Kädet tärisi niin, ettei
saanut henkilötietoja täytettyä! Nenä
valkoisena katseli ympärilleen, mutta
SELVISI hengissä! Tästä se lähtee!!!
Mieliala hänellä on PAAALJOOON parempi
ja luulen, että kotiinpääsy
osastolta häämöttää 2 kk:n sisään!
Talvilomalla olimme risteilyllä sekä
kaupunkilomalla ja
tyttö söi ravintola-annokset kokonaan!
Ja parasta on että HÄNELLÄ ON NÄLKÄ
tasaisin väliajoin!
Painoa saisi vielä tulla lisää, mutta
se ei olekaan yhtäkkiä niin helppoa!
Meidän "maanpäällinen helvettimme" alkaa
pikkuhiljaa laueta, mutta varovaisin toiveikkain
ajatuksin silti pitää edetä!
Nyt tyttö jo pystyy itsekin ihmettelemään
kummallista käytöstään ja ruokailutapojaan
silloin pahimpana aikana, kun ruokaa
ei saanut edes maustaa vaan kananfilekin
paistettiin naturel ilman suolaa tai
muita mausteita...
Pojatkin ovat selvästi huojentuneita,
kun sisko taas nauraa ja osallistuu
keskusteluihin ja muihin perheen
juttuihin. Pikkuveljeltä alkoikin
olla ilo kadonnut kokonaan, erityislapsena
ei osannut sitä kertoa tai prosessoida,
mutta sellainen viesti tuli koulusta,
että hermo on kireellä ja ilo kateissa!
Sisko on iso- ja pikkuveljelle todella
tärkeä ja perheen sitova lenkki!
Äiti kiltti: älä syytä tai syyllista itseäsi! Ihan totta!
Me emme voi elää lapsiemme puolesta, oli
heidän "valintansa" sitten mikä tahansa!
Sen täytyy riittää, että annamme perusturvaa,
apua,rakkautta ja olemme äitejä! Tämä sairaus
nujerretaan vain, jos potilas on itse
siihen valmis! Niin minullekin sanottiin,
kun ihmettelin osaston ammattitaitoa ja
tytön suht nopeaa parantumaan alkamista:
sanoivat, että kaikki on vain ja ainostaan
tytön omaa ansiota! He vain yrittävät tuupata oikeaan suuntaan kertomalla faktoja, mutta loppujen lopuksi vain potilas itse voi päättää
mihin suuntaan lähtee!
Toivon teille kaikkea hyvää ja kevään
mukana parempaa vointia! Kirjoitellaan!
Pitkästä aikaa tulin näille sivuille.
Kiva kuulla että tyttärelläsi menee noinkin hyvin.
Olen iloinen teidän puolesta.
Jaksakaa taistella vielä lisää!!
*halauksia*
Sain kyyneleet silmiini kun luin iloista viestiäsi,
että Teillä menee jo paremmin.
Nyt vain rutkasti lisää voimaa ja iloa sekä auringon paistetta koko perheellesi,
niin kaikki kääntyy lopultakin voitoksi.
Kiitos mukana iloitsemisesta!
On aika huikea tunne melkein
1½ vuotta "kateissa" olleen
tyttären takaisin saaminen!
Voi pikkuhiljaa alkaa hengitellä
koko pallealla ja
jännitystila kropassa laukeaa.
Vielä hiukan on ylämäkeä
edessä, mutta kyllä sen jaksaa,
kun huipulla näyttää voitto
häämöttävän!
Ihanaa kevättä teillekin,
ai niin, ja naistenpäivää!!