Hei. Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä melkein niin kauan kuin muistan. Lääkitystä vaihdeltu, huonoin menestyksin. Nyt lääkityksenä Sepram 30mg ja Diapam 0,5mg tarvittaessa. Eipä auta. Alkoholi auttaa, mutta vain hetkeksi, enkä tahdo alkoholisoitua.
Kertokaa mikä teitä on auttanut, ja kuinka pärjäätte tämän ns:HULLUUDEN kanssa
Kertokaa mikä teitä on auttanut, ja kuinka pärjäätte tämän ns:HULLUUDEN kanssa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heipä hei:)
Minulla myöskin paniikkihäiriötä ullut kauan, tämä on yhtä helvettiä ajoittain.
mulla kans alkoholi auttaa mutta seuraavana päivänä on kamala olo ja ahistaa enemmän vaan. Mä pelkään kaikenmaailman tauteja ja tänään olen neurologille menossa kun en saa mielenrauhaa näitten oireitten kanssa. kirjotellaanko enempi sähkäriin?
Paniikit ja pelkotilat on erittäin vaikeaa hoitaa. Ymmärrettävää, että heti kun jostain sattuu tai jotain paikkaa pistelee, olotila huononee automaattisesti.
Kun siis rupeaa ahdistamaan, tai tiedät, että kohtaus on tulossa...Parasta mitä voit tehdä, on tehdä jotain. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ jää paikallesi kuuntelemaan itseäsi ja katsomaan mitä tapahtuu! Tiedän, että itsensä kuuntelun lopettaminen on vaikeaa, mutta se on mahdollista kun sanoo: "Nyt saamari, RIITTI!" Ulos meneminen voi olla joillekkin kovin vaikeaa, mutta se helpottaa niin paljon! Ja puhun nyt omakohtaisesti! (En käynyt 6kk ulkona kertaakaan.) Nyt käyn ulkona melkein jokatoinen päivä. Pistän vain hatun päähän ja se siitä. Tärkeintä olemme ME itse, ei muut. Se pitää saada selväksi heti alussa.
Eli ulos meneminen heti paniikissa ollessaan. Älä jää himaan. Jos kuitenkaan et pysty menemään ulos, pistä musa soimaan vaikka olisi miten paska olo ja tanssi sen mukana. Jos sekään ei luonnisti, hakkaa päätäsi seinään. (no ei, pilailen. :D) Tapoja on niin monia, että oma tapa vain pitää löytää. Joillekkin riittää pelkkä se, että istuu koneelle pelaamaan jne... Toisille taas ei. Kaikki on niin omakohtaista.
Ei siis voi muuta sanoa, kuin tsemppiä!
(ps: muakin pistelee nyt jaloista ja yritän olla huomaamatta sitä. :)
mulle iski paniikkihäiriö 2002. siihen on hyvät syytki. nyt pitäis vaa saada ittensä tulevaisuuteen.
nyt oon melkee 3 vuotta ollu rauhas kunnes tuli takapakki. nyt takana kuukaus kauheaa ahdistusta. mut en luovuta. ulos on mentävä. kohdattava pelottavat jutut, niihin ei kuole. sit ku ne kohtaa se helpottaa. tänääki olisin halunnu paeta kotia anoppilaan, mut päätin jäädä ja nyt tuntuu hyvältä.
voidaan jutella lisää haluavien kanssa lifefight miukumauku suomi24.fi