funktionaalinen tulonjako eli kansatulon jakautuminen palkkatuloihin ja voittoihin muuttui selvästi pääomatulojen hyväksi. Palkkatulojen osuus ei palautunut lamaa edeltävälle tasolle, sillä palkkojen ja sosiaaliturvamaksujen osuus kansantulosta painui 1990-luvun loppuun mennessä 1960-luvun tasolle huolimatta siitä, että työllisten osuus väestöstä oli 1990-luvulla selvästi korkeampi.
Ahon porvarihallitus oli kiristänyt palkansaajien verotusta, keventänyt pääoma- ja yritysverotusta, leikannut eläkkeitä, julkisen sektorin palkkoja ja julkisia palveluja sekä yrittänyt leikata myös ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Lipposen sateenkaarihallitus puolestaan kohdensi säästöjä perusturvaan (kodinhoidontuki, lapsilisät ansioista riippumaton perusturva), kuntien tukiin, maataloustukeen ja yritystukiin.
.
Kyselytutkimuksen mukaan kansalaisten keskuudessa suosituimpia sosiaalipoliittisia järjestelmiä ovat universaalit etuudet, joihin kaikki ovat oikeutettuja, kun taas vähiten suosittuja ovat tarveharkintaiset etuudet. Tästä huolimatta 1990-luvun puolivälin jälkeen kansaneläkkeen pohjaosa poistettiin ja sairausvakuutuksen peruspäivärahaa leikattiin. Sitä vastoin ansiosidonnaista työttömyysturvaa ei leikattu. (Kiander 2001, 90.)
Vuosina 1991-1998 työttömyysturvaan, perhetukeen, asumisen tukeen, työllisyyspolitiikkaan, eläkkeisiin, sairausvakuutukseen ja kuntiin kohdistuneet menosäästöt [18] olivat yhteensä noin 7 miljardia euroa. Leikkausten uhreja olivat sairaat, työttömät, eläkeläiset, lapsiperheet, nuoret ja köyhät. Kaikkien näiden väestöryhmien saamia sosiaaliturvaetuuksia tai verohelpotuksia heikennettiin. Keinoina näiden heikompiosaisten sosiaalipalvelujen karsimisessa olivat etuuksien indeksikorotuksen jäädytys, etuuksien heikennys, saantiehtojen kiristyminen tai jopa koko etuuden poisto. (mt, 91.)
Hyvinvointivaltiokritiikissä (keskustelusta esim. Sipponen 2000, 312-3) yksi keskeinen kohde oli julkisen sektorin ylisuuri koko. Tosiasiassa ennen lamaa suomalainen hyvinvointivaltio ei ollut poikkeuksellisen suuri, vaan päinvastoin suppeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Julkisten menojen bkt-osuus vuonna 1997 oli Suomessa 42, Norjassa 52, Ruotsissa 60 ja OECD:n eurooppalaisissa jäsenmaissa keskimäärin 50 prosenttia.
http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/tutkimus/oheismatr.IlRu.htm
Ahon porvarihallitus oli kiristänyt palkansaajien verotusta, keventänyt pääoma- ja yritysverotusta, leikannut eläkkeitä, julkisen sektorin palkkoja ja julkisia palveluja sekä yrittänyt leikata myös ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Lipposen sateenkaarihallitus puolestaan kohdensi säästöjä perusturvaan (kodinhoidontuki, lapsilisät ansioista riippumaton perusturva), kuntien tukiin, maataloustukeen ja yritystukiin.
.
Kyselytutkimuksen mukaan kansalaisten keskuudessa suosituimpia sosiaalipoliittisia järjestelmiä ovat universaalit etuudet, joihin kaikki ovat oikeutettuja, kun taas vähiten suosittuja ovat tarveharkintaiset etuudet. Tästä huolimatta 1990-luvun puolivälin jälkeen kansaneläkkeen pohjaosa poistettiin ja sairausvakuutuksen peruspäivärahaa leikattiin. Sitä vastoin ansiosidonnaista työttömyysturvaa ei leikattu. (Kiander 2001, 90.)
Vuosina 1991-1998 työttömyysturvaan, perhetukeen, asumisen tukeen, työllisyyspolitiikkaan, eläkkeisiin, sairausvakuutukseen ja kuntiin kohdistuneet menosäästöt [18] olivat yhteensä noin 7 miljardia euroa. Leikkausten uhreja olivat sairaat, työttömät, eläkeläiset, lapsiperheet, nuoret ja köyhät. Kaikkien näiden väestöryhmien saamia sosiaaliturvaetuuksia tai verohelpotuksia heikennettiin. Keinoina näiden heikompiosaisten sosiaalipalvelujen karsimisessa olivat etuuksien indeksikorotuksen jäädytys, etuuksien heikennys, saantiehtojen kiristyminen tai jopa koko etuuden poisto. (mt, 91.)
Hyvinvointivaltiokritiikissä (keskustelusta esim. Sipponen 2000, 312-3) yksi keskeinen kohde oli julkisen sektorin ylisuuri koko. Tosiasiassa ennen lamaa suomalainen hyvinvointivaltio ei ollut poikkeuksellisen suuri, vaan päinvastoin suppeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Julkisten menojen bkt-osuus vuonna 1997 oli Suomessa 42, Norjassa 52, Ruotsissa 60 ja OECD:n eurooppalaisissa jäsenmaissa keskimäärin 50 prosenttia.
http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/tutkimus/oheismatr.IlRu.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta puhut.
Ahon porvarihallituksen toimet, sekä lähinnä kokoomuksen vaikutus Lipposen hallituksissa.
Sinänsä oikein, että kokoomus sai tuta, että vaaleissa äänioikeus on ihmisillä, ei pääomilla.