On hiljaista...!

Minä täytän huhtikuussa vasta 20 v. ja sain pari viikkoa sitten selkärankareumadiagnoosin. Tosin osasin sitä jo vuoden verran odottaa että sellaista on varmaan tiedossa. Lähes joka päivä särkee ja välillä tulee itkettyä kun turhautuu, enkä ilmeisesti ikinä pääse työelämään, mutta olen yrittänyt löytää valoisat puolet elämästä.

Minulla on koira ja 3 kissaa, asun omakotitalossa ja rakastan oman puutarhani hoitoa. Hyvä ruoka saa minut aina hyvälle mielelle (olen opetellut paljon uusia reseptejä sairaslomilla) ja joskus käyn kalassa. Erityisesti lemmikkien jakamaton rakkaus ja läheisen ihmisen tuki auttavat paljon.

Minä luulen pikku hiljaa olevani aivan sinut sairauteni kanssa. Asioilla on tapana lopulta järjestyä. Tsemppiä! :)

Itselläni diagnosoitiin,vähän vahingossa,nivelreuma vajaa pari vuotta sitten. Aluksi hirvitti,mutta elämä jatkuu. Lääkitykseni on kevyehkönä pysynyt, vain Salazoa ja Oxikloriinia, välillä kortisonia.Aloin harrastamaan liikuntaa,kevyempää ruokavaliota siis lihaa suht vähän ja ehkä muutenkin terveempiä elintapoja. Ammattini eo oikein sovi reumaatikolle, mutta onneksi sairauspoissaoloja reuman takia on ollut suht vähän. Varsinkin aurinkoinen ja lämmin kesäaika sujuu aina suht hienosti, mutta talvella tauti meinaa jyllätä. Samoin olen huomannut, että stressaaminen pahentaa vaivoja.

Jos kirjastosta löytyy "Nainen & reuma" -kirja, lue se. Tai kysy, löytyykö kirja paikalliselta reumayhdistykseltä. Siinä monet nivelreumaa sairastavat naiset kertovat lyheysti itsestään. Mukana on myös muutaman reumalääkärin puheenvuoro. Ei ole mikään raskas tietokirja.

Oletko tutustunut Reumaliiton nettisivuihin?Sielläkin on muutama "oma tarina" ja paljon muuta mielenkiintoista luettavaa.

Itse sain nivelreumadiagnoosin 4 vuotta sitten. Vähäistä oireilua oli 11 vuotta ennen kuin voimakas moniniveltulehdus iski. Asun yksin eikä avuliaita sukulaisia ole, mutta pärjään ihan hyvin.

Teille jokaiselle paljon kiitoksia rohkaisevista sanoista ja hyvistä vinkeistä.

Myös teille voimia , sitkeyttä ja tsemppiä jatkoon !

Hei,
ei reuma ole maailmanloppu, vaikka se siltä tuntuu, ainakin aluksi.
Minulla on kovin samnakaltainen tarina, ainakin siinä mielessä, että ainoat tuntemani reumaa sairastavat olivat pitkälle invalidisoituneet. Omakin tautini osoittautui hyvin aggressiiviseksi ´ja minusta tuli työkyvytön. Tuolloin olin kolmekymppinen.
Nyt minulla on takana 16 vuotta reuman kanssa. Minulle ehdotettiin eläkettä, mutta kouluttauduin uuteen ammattiin, ja valmistuin pari vuotta sitten, opinnot veivät lähes seitsemän vuotta. Nyt olen unelmatyössäni, minulle on vihdoin löydetty lääkitys joka puree, ja muutenkin kaikki on mallillaan.
Ei muuta kuin tsemppiä sinulle, kuuntele itseäsi, mutta älä jää sairaudne viereen ihmettelemään, niin pärjäät parhaiten.
Voimia, ja aurinkoista kevättä myös!

Vaikka tuttavapiirin kaksi reumaatikkoa ovat melkein liikuntakyvyttömiä, se ei tarkoita, että reuma aina johtaisi siihen. Itse olen sairastunut jo lapsena ja siitä huolimatta elänyt ihan normaalisti ja jatkan samaa rataa nyt 46-vuotiaana.

Tällä hetkellä lääkitys on kohdallaan ja oireita ei juurikaan ole.

Jos saat reumadiagnoosin, aloitetaan lääkitys. Hyvällä tuurilla se puree ja pääset oireista kokonaan. Jos ensimmäinen lääke ei pure tai ei sovi, voidaan kokeilla toista. Aika suurella todennököisyydellä tilanne saadaan lääkityksellä korjattua. Ei pidä masentua eikä antaa sairaudelle liian suurta roolia elämässä. Helppohan minun on tietysti sanoa, kun en ole juuri koskaan kärsinyt kivuista reumasta huolimatta.
Mutta rohkaista kuitenkin haluan. Ei tilanne ole ollenkaan toivoton eikä välttämättä edes karmea...

sellaisista aineista kuin hainrustouute (Angiobalans) ja rikkiyhd. MSM.

Kokeile hainrustoa edes kuukausi, niin huomaat eron!
Muillekin tiedoksi,
että enää ei tarvi kärsiä reumaoireista, kun on tällainen apu olemassa. On vähän kallista, mutta..

Tai voittehan kokeilla MSM:ää. Rikki on tärkeä soluille.
Olen saanut avun.

Itselläni on ollut nivelreuma jo 18 vuotta ja olen 21 vuotias. Reuma ei sinänsä ole paha sairaus jos sen kanssa vain oppii elämään. Itselläni nuoruudessa ei ole ollut ongelmia reuman takia mutta nykyään tulee usein mietittyä että mihin paskaan sitä on joutunut kun jo tässä iässä joutuu lääkkeitä popsimaan eikä huonoina päivinä pääse kunnolla liikkumaan. Mutta kyllä se elämä aina voitta kun alkaa miettimään kaikkia hyviä puolia mitä elämässä on. Reuman kanssa opppii elämään kun ei vain anna sen estää suunnitelmia! Itse opiskelen juuri sellaista alaa jossa en välttämättä voi ikinä tehdä fyysistä työtä, mutta minäpä näytän epäilijöille että minä pystyn siihen! :)

Voimia sulle, varsinkin jos diagnoosi on nivelreuma!! Ei se elämää voi jarruttaa jos et vain anna!! Positiivisuutta vain ja voimalla eteenpäin!!

Mahtavia ihmisiä olette jokainen vastaaja. Olen ihan tosissani.

Olen käynyt lukemassa jo aikaisemmin nuo vastauksenne,mutta jotenkin ei ole löytynyt voimia edes vastata. :/ Sori. Nyt kiitän ja kumarran.

Tukenne on tarpeen. Ilmoitan täällä teille,mikä on saamani tuomio muutaman päivän päästä. Olen nyt melko positiivisella mielellä,ja olette näyttäneet,ettei sairaudelle,oli se mikä tahansa,saa antaa liikaa valtaa,vaan nokka pystyssä eteenpäin :)