Kävin kesällä ilman mitään oireita tai epäilyä sukupuolitautitartunnoista kaikissa mahdollisissa sukupuolitautitesteissä, jotka sukupuolitautien poliklinikalla suostuttiin ottamaan, jotta voisin aloittaa uuden suhteen "puhtain paperein" tai ainakin tietoisena mahdollisista tartunnoista, jotta en tartuttaisi mitään kehenkään.
Ihmettelin tosin, miksi herpestä ei testata, paitsi jos on rakkuloita. Nyt tiedän, että sen voi verestäkin testata, ainakin tietyn ajan kuluttua tartunnan jälkeen. Jos olisin tiennyt, että on mahdollisuus olla oireeton herpeksen tartuttaja, olisin vaikka maksanut itse testit. (Ja onhan testaus yhteiskunnallekin halvempaa kuin herpeslääkkeet. Siksi en ymmärrä, miksi herpestestejä ei suostuta noin vain tekemään sellaiselle, joka haluaa varmistua, ettei tartuta mahdollista herpestä kehenkään muuhun.)
Myös poikaystäväni kävi viime vuonna kaikissa testeissä, jopa herpestesteissä. Turvallisessa vaiheessa lopetimme sitten kondomin käytön ja pian poikaystäväni sai vahvat herpesoireet.
Kävin sen jälkeen verikokeissa ja minulta löytyi kummastakin herpestyypistä (HSV1 ja HSV2) vasta-aineita. Eli minulla on sekä ykköstyyppi, joka on huuliherpeksen tavanomainen aiheuttaja mutta voi asettua "kotipesänsä" ulkopuolelle myös genitaaleihin (tosin HSV1 lienee genitaaleissa lievempi kuin HSV2, jonka "kotialuetta" on juuri alapää). Huuliherpes minulla on lapsesta asti ollut, joten se selittäänee minulla HSV1:n vasta-aineet.
Veressäni myös HSV2:n vasta-ainearvo oli kohollaan vaikkei niin korkealla kuin HSV1:n. Toisin sanoen minulla on myös HSV2-virus. Mutta milloinkaan en ole huomannut mitään rakkuloita alapäässä. Olen nyttemmin lukenut tutkimusteksteistä, että monella herpes on joko oireeton tai oireet ovat niin lievät, että sitä ei itse huomaa. Herpes tarttuu myös ilman rakkuloita. En tiedä, oliko minulla alapäässä rakkuloita piilossa vai ei, mutta ilmeisesti sieltä virus siirtyi poikaystäväni terskaan (rakkuloita terskassa ja esinahassa) ja myös nivuset turpoivat ja kipua oli vähän eri paikoissa. Myös verta oli virtsassa.
Olin erityisesti alussa tosi masentunut siitä, että olen tietämättäni tartuttanut viattoman ihmisen, vaikka yritimme tehdä kaiken "oikein". Nyt se on myöhäistä.
En halua aiheuttaa kenellekään turhia huolia, mutta kannattaa tietää, että herpeksen voi saada oireettomalta, joka ei tiedä koko asiasta. Olisin mieluummin käyttänyt loppuelämäni kondomia kuin tartuttanut herpeksen ihmiseen, jota rakastan. Ja jos en olisi suhteessa, en haluaisi kehenkään tartuttaa (irtosuhteissa onneksi tulee käytettyä kondomeja, mutta nyt kun olen uskollisessa parisuhteessa, kävi niin, että toinen osapuoli sai sen parisuhteesta).
Onneksi nykyään on liventäviä lääkkeitä ja, jos oireet ilmaantuvat usein, kannattaa käyttää estolääkitystä. Sitten ei tule oireita.
Lohdutuksena on nyt se, että meidän ei tarvitse pelätä, että voisimme enää toisiamme tartuttaa "lisää", joten kondomia ei siltä osin tarvita. Kun herpes on jo saatu, se on jo löytänyt paikkansa eikä se sitten enää pahemmaksi muutu, kun harrastamme keskenämme seksiä. Nyt vain toivon, että kaverini selviäisi jatkossa helpommalla. Ensimmäinen oireiluvaihe lienee pahempi kuin seuraavat, ja tiheyskin vähenee iän myötä.
Toivottavasti näistä tiedoista on apua jollekulle.
Ihmettelin tosin, miksi herpestä ei testata, paitsi jos on rakkuloita. Nyt tiedän, että sen voi verestäkin testata, ainakin tietyn ajan kuluttua tartunnan jälkeen. Jos olisin tiennyt, että on mahdollisuus olla oireeton herpeksen tartuttaja, olisin vaikka maksanut itse testit. (Ja onhan testaus yhteiskunnallekin halvempaa kuin herpeslääkkeet. Siksi en ymmärrä, miksi herpestestejä ei suostuta noin vain tekemään sellaiselle, joka haluaa varmistua, ettei tartuta mahdollista herpestä kehenkään muuhun.)
Myös poikaystäväni kävi viime vuonna kaikissa testeissä, jopa herpestesteissä. Turvallisessa vaiheessa lopetimme sitten kondomin käytön ja pian poikaystäväni sai vahvat herpesoireet.
Kävin sen jälkeen verikokeissa ja minulta löytyi kummastakin herpestyypistä (HSV1 ja HSV2) vasta-aineita. Eli minulla on sekä ykköstyyppi, joka on huuliherpeksen tavanomainen aiheuttaja mutta voi asettua "kotipesänsä" ulkopuolelle myös genitaaleihin (tosin HSV1 lienee genitaaleissa lievempi kuin HSV2, jonka "kotialuetta" on juuri alapää). Huuliherpes minulla on lapsesta asti ollut, joten se selittäänee minulla HSV1:n vasta-aineet.
Veressäni myös HSV2:n vasta-ainearvo oli kohollaan vaikkei niin korkealla kuin HSV1:n. Toisin sanoen minulla on myös HSV2-virus. Mutta milloinkaan en ole huomannut mitään rakkuloita alapäässä. Olen nyttemmin lukenut tutkimusteksteistä, että monella herpes on joko oireeton tai oireet ovat niin lievät, että sitä ei itse huomaa. Herpes tarttuu myös ilman rakkuloita. En tiedä, oliko minulla alapäässä rakkuloita piilossa vai ei, mutta ilmeisesti sieltä virus siirtyi poikaystäväni terskaan (rakkuloita terskassa ja esinahassa) ja myös nivuset turpoivat ja kipua oli vähän eri paikoissa. Myös verta oli virtsassa.
Olin erityisesti alussa tosi masentunut siitä, että olen tietämättäni tartuttanut viattoman ihmisen, vaikka yritimme tehdä kaiken "oikein". Nyt se on myöhäistä.
En halua aiheuttaa kenellekään turhia huolia, mutta kannattaa tietää, että herpeksen voi saada oireettomalta, joka ei tiedä koko asiasta. Olisin mieluummin käyttänyt loppuelämäni kondomia kuin tartuttanut herpeksen ihmiseen, jota rakastan. Ja jos en olisi suhteessa, en haluaisi kehenkään tartuttaa (irtosuhteissa onneksi tulee käytettyä kondomeja, mutta nyt kun olen uskollisessa parisuhteessa, kävi niin, että toinen osapuoli sai sen parisuhteesta).
Onneksi nykyään on liventäviä lääkkeitä ja, jos oireet ilmaantuvat usein, kannattaa käyttää estolääkitystä. Sitten ei tule oireita.
Lohdutuksena on nyt se, että meidän ei tarvitse pelätä, että voisimme enää toisiamme tartuttaa "lisää", joten kondomia ei siltä osin tarvita. Kun herpes on jo saatu, se on jo löytänyt paikkansa eikä se sitten enää pahemmaksi muutu, kun harrastamme keskenämme seksiä. Nyt vain toivon, että kaverini selviäisi jatkossa helpommalla. Ensimmäinen oireiluvaihe lienee pahempi kuin seuraavat, ja tiheyskin vähenee iän myötä.
Toivottavasti näistä tiedoista on apua jollekulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin. Ja siis sinullahan voi olla tuo HSV1 ja HSV2 vaikka molemmat huulessa. Tai vaikka molemmat alapäässä (oireettomana tai vähäoireisina). Mistäpä näistä tietää. Molemmat voivat tarttua sekä ylä- että alapäähän.
Mutta syy, miksi herpestä ei testata rutiinisti verestä, on se että verestähän testataan vasta-aineiden kohoaminen (kohonneet vasta-aineet=virus elimistössä). Ja jos vasta-aineet kohoavat (olipa kyseessä HSV1 tai HSV2), niin se kertoo vain (oireettomasta/oireellisesta) herpesviruksesta, muttei siitä, missä kohtaa elimistöä tuo virus puhkeaa. Eli jos saat tuloksen "vasta-aineet kohonneet", niin se voi hyvinkin olla vaikka se sinun huuliherpeksesi, joka niitä nostaa. Eli tutkimustuloksista ei ole sinänsä hyötyä ainakaan sinun tapauksessa koska varmuutta ei saada, onko kyse genitaaliherpeksestä.
Tosin se hyöty niistä saadaan, että herpes (myös oireettomana ja olipa kyse HSV1 tai HSV2) huulesta, voi myös tarttua kumppanin alapäähän, joten olet voinut tartuttaa sen myös suuseksissä...
jos olet ollut jo kantaja esim hsv-1:lle, mutta et oireile ja suutelet henkilön kanssa joka oireilee? Ts. säilyykö silloin oma hsv-1 yhtä hyvä/paha laatuisena vaikka joudut uuteen kosketukseen?
Osaako kukaan sanoa mikä todennäköisyys on hsv-2 tartunnan saamisessa vai onko se kerrasta poikki oireili tai ei?
Siis noita viruksia on eri tyyppisiä. Ne ovat muuntautumiskykyisiä ja viruksia voi olla sellaisia "alatyyppejä". Eli jos kannat jotain HSV1-kantaa oireettomana ja kumppanisi kantaa jotain omaa HSV1-kantaansa ja sitten kumppanisi tartuttaa tämän sinun HSV1-kannasta hieman erilaisen oman HSV1-kannan sinuun, niin kappas, saatatkin alkaa oireilemaan. Tulipa hankalasti selitettyä, mutta ehkä ymmärsit.
Toista kysymystä en ymmärtänyt.
Tässä on tosi hyvää tietoa herpestyypeistä 1 ja 2:
http://www.herpes.com/hsv1-2.html
Siitä lopultakin ymmärsin, mistä on kyse. Mutta laboraattorin edellinen vastaus viestiini oli turhan yksioikoinen vaikkakin tavallaan totta. Kuitenkin HSV-2 kannattaisi testata jo siitäkin syystä, että sen on todettu joissakin tutkimuksissa olevan kiusallisempi genitaalialueella kuin HSV-1 on genitaalialueella. Tämä siksi, että HSV-2:n "kotialuetta" on alapää, jossa se on usein ilkeämpi kuin HSV-1:n. Vastaavasti HSV-1 on yläpäässä (huulet yms) kotialueellaan ja joidenkin tutkimusten mukaan HSV-2 harvoin puhkeaa huuliin ainakaan huomattavammin. Kuitenkin HSV-1 on joissakin maissa melko yleinen huulten lisäksi genitaalialueella, mutta se on harvemmin yhtä kiusallinen ja usein toistuva kuin HSV-2.
On totta, että voihan HSV-2 olla minulla huulissakin, vaikka uskoisin sen olevan minulla piilossa alapäässä. Mutta vaikka se olisi tarttunut huulistakin (niissäkään en tosin ole huomannut oireita uuden kaverini kanssa ollessa), niin olisi kuitenkin ollut tärkeätä tietää, että minulla on sekä HSV-1 että HSV-2, koska monien tutkimusten mukaan HSV-2 on ilkeämpi seuralainen kuin HSV-1. Näin ainakin oheisesta artikkelista ymmärsin.
Sen sijaan en usko äskeistä laboraattorin kommenttia uudelleentartuttamisesta. Minulle on lääkäri ja hoitaja kertoneet, että sama virustyyppi (1 tai 2) ei enää "tartu lisää" siihen henkilöön, jolla tämä jo on, eikä etsi uusia alueita. Paikat, joissa minulla puhkeaa HSV-1 ja/tai HSV-2, säilyvät kyseisten virusten puhkeamispaikkoina jatkossakin eivätkä ne etsi enää uusia paikkoja. Minulla on suoja uusia tartuntapaikkoja kohtaan.
Jos Sinulla, lukija, on HSV-1 huulissa, siellä se puhkeaa jatkossakin eikä siirry genitaalialueelle. Jos Sinulla ei ole HSV-2:ta, sen voit saada juuri sinne, mistä virus pääsee sisään, eli esimerkiksi penikseen, vaginaan tai peräaukkoon.
Minulla ja kaverillani ei ole enää pelkoa HSV-2:sta, koska kummallakin on se. Toivon vain, että HSV-1 ei pesiydy kaveriini. Se voisi periaatteessa mennä hänen yläpäähänsä (huulet) mutta on vähemmän todennäköistä, että HSV-1 menisi enää hänen alapäähänsä, koska yksi virustyyppi antaa jonkinlaisen todennäköisen (ei täysin varman) suojan toisen virustyypin samalle alueelle pesiytymistä vastaan.
Maijalla todettiin lievästi herpes-vasta-aineita veressä, mutta ei tiedetä, että kumpaa sorttia nämä ovat ykköstä vai kakkosta - vaan, että herpes on joskus sairastettu. Näkyviä rakkuloita Maijalla ei ollut, mutta muita oireita oli mm. kutinaa,kuumetta,kirvelyä ja emättimessä epäselviä herpesmuutoksia ?? Matilla ei ollut mitään oireita.
Matti ja Maija ovat naimisissa ja Maijalla ei ole koko pitkän avioliiton aikana ollut irtosuhteita, mutta Matilla on niitä ollut. Mikä on todennäköisyys, että Maija olisi saanut tämän herpeksen Matilta ? Mattia ei ole vielä testattu, mutta Matti on menossa testiin. Onko mahdollista, että Maija olisi saanut herpeksen jo ennen kuin tunsikaan Mattia ja olisi ollut oireeton kaikki nämä vuodet ? Mikä selittäisi tässä tapauksessa Maijan äkilliset oireet vasta nyt vuosien jälkeen ? Maijalla on tutkittu kaikki muut s-taudit ja hän on puhdas niiden suhteen. Vai oliko herpes tartunta tuore äkillisine oireineen ?
Eipä tuohon voi mitään todennäköisyyttä laskea.
Mutta...
Jos Matti ja Maija ovat olleet todella pitkän ajan yhdessä, on aika epätodennäköistä, että Maija olisi kantanut tuota oireetonta herpestä, sanotaanko vaikka 20v elimistössään, eikä siinä ajassa olisi ollut kummallakaan mitään oireita ja sitten se yhtä äkkiä puhkeaisi.
Todennäköisempää on siis että
a) Maija on saanut huuliherpeksen (jopa juomalasista) -> kohonneet vasta-aineet (alapääoireet jotain muuta)
b) Maija on saanut viruksen Matilta, joka on sen saanut joko suuhun tai alapäähän ehkä ennemmin suhteen aikana kuin ennen suhdetta. SIIS jos puhutaan useamman kymmenen vuoden suhteesta, eikä pitkällä suhteella tarkoiteta parin vuoden juttua.
Kysehän tässä oli kai siitä, että onko ukko käynyt vieraissa? Sitä ei voi noiden perusteella ennustaa. Koska jos ukko on saanut viruksen, niin se on voinut tulla jopa juomalasista, josta juotu virusta kantavan kanssa (erittäin huonolla tuurilla). Mutta itse pitäisin todennäköisempänä sitä, että virus on tullut jommalle kummalle suhteen aikana kuin ollut oireilematta vaikka sen 20v ja sitten yhtä äkkiä jostain pomppaisi esiin ja alkaisi oireilemaan.