Täällä on joku maininnut että olet ollut lihava joskus..eli siis TYHMÄ.(eräässä vastauksessasi oli "läski tekee tyhmäksi")
Voisitko kertoa oman tarinasi kertaalleen eli kuinka paljon lihoit ja kuinka äkkiä sait painosi pois ja millä keinoin.Ja hävisikö tyhmyys kilojen myötä?
Voisitko kertoa oman tarinasi kertaalleen eli kuinka paljon lihoit ja kuinka äkkiä sait painosi pois ja millä keinoin.Ja hävisikö tyhmyys kilojen myötä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mentyäni naimisiin aloin lihoa... pikkuhiljaa se tuli kuin hiipivä hulluus. Hätäisimmät tekevät tästä johtopäätöksen -> avioliitto lihottaa :)
Liikunta väheni, mukavuudenhalu ja laiskuus voittivat, liian monta kosteaa lounasta, pippurikermassa haudutettua sisäfilettä, liian monta rasvassa keitettyä ranskalaista perunaa...
Painoin "kauneimmillani" 147 kiloa. En pystynyt esitelmätilaisuuksissa puhumaan hengästymättä, kaikki vaatteet kiristivät, koko ajan oli hiki. Pahinta oli se, että itse oli sokea omalle oikein vitun lihavuudelle. Näin peilissä hieman tukevan miehen. Vaimo ei katsonut edes päin, seksistä ei tullut kerran kahdessa kuussa puolittain pelaavan vehkeen kanssa mitään...
Kaikki kaverit välttelivät asiaa todeten, että "sulla on vaan niin isot raamit".
Puku oli kokoa 64 ja kauluspaita 50. Lentokoneessa tarvitsin turvavyöhön jatkopalan. Lentoemot purivat huultaan sitä ojentaessaan, etteivät nauraisi.
Kesti tosiaan lähes 10 vuotta ja 60 kiloa, ennenkuin entinen kamppailu-urheilija ja sotilas tajusi alennuksensa syvyyden. Valitettavasti en voi lihomisestani, laiskuudestani ja välinpitämättömyydestäni syyttää pikaruokaketjuja, elintarviketeollisuutta, mainonnan luomaa vinoutunutta maailmankuvaa, kilpirauhasta, mielisairautta, geenejä tai irstasta jeesusta tai mitä muita täällä nyt onkaan vilahtanut.
Vika oli kokonaan minun omani ja johtui tyhmyydestä.
Jätin makeiset, limonadit, ravintolaruoan ja einekset pois. Tilalle tuoretta lihaa ja kalaa monessa muodossa (nykyään itse kaadettuna ja/tai pyydettynä). Kalja ja siideri kokonaan pois.
Ensimmäisen kuukauden aikana paino putosi 10 kiloa. Puolessa vuodessa 30 kiloa. Kahdessa vuodessa 62 kiloa.
Ensin kävelyä ja uintia pari kertaa kumpaakin viikossa, puoli tuntia kerrallaan. Sitten vähitellen tunti ja ohjelmaan lisäksi polkupyörä, sukset ja kuntosali.
Alimmillaan paino kävi 85 kilossa, mutta nyt tiukalla punttitreenillä ollaan tultu 90 kiloon ja tavoite on 100 kilossa. Rasvaprosentti on alentunut jo neljättä vuotta yhteen menoon.
Vaimokin on tyytyväinen. Housujen vyötärö 34 tuumaa, paidan kaulus 41 senttiä, vehkeet pelaa kuin 20-vuotiaalla orilla, penkistä nousee puolitoistasataa, jaksan juosta puolimaratonin, jaksan tehdä metsätöitä 12 tuntisen päivän
Ruokaan menee vähemmän rahaa kuin ennen, se maistuu paremmalta, sen valmistamista mietitään huolellisemmin, siitä nauttii enemmän.
Viimeksi olen ollut flunssassa kolme vuotta sitten, viimeksi sairauslomalla neljä vuotta sitten. Läskinä ollessa aina oli flunssa.
Jep, maailmaa katsoo erilaisin ajatuksin nykyään, omaa tyhmyyttä on hauska reflektoida ja kaikkia niitä helvetin idioottimaisia tekosyitä ja valheita, joita itselleni syötin. Näen ne tällä palstalla joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen :)
-VT
20-vuotiaalla orilla ei kyllä pelaa mitkään vehkeet. Vitun vanha kaakki meinaan. ;)))
Oletko se sinä? Kuinka 60 kg:n pudottamisesta ei ole jäänyt yhtään löysää nahkaa?
joskus!! Sen kyllä huomaa kirjoituksistasi; se olisi sopinut sinulle kovin hyvin ammatiksi...
Onkohan tuo kuva aito vai manipuloitu.
60-kg pudotus on aika paljon, tiedän omasta kokemuksestani että vähempikin lihavuus jättää ikuiset jäljet.
Pitää olla todella elastinen iho että sopeutuu jälkiä jättämättä, vaikka ikää ei kovin paljon olisi.
Tarinan perusteella vaihtaisin väitteen "läski tekee tyhmäksi" väitteeseen "läski tekee passiiviseksi". Koska aika passiivinenhan täytyy olla, että sulkee silmänsä omalta ulkomuodoltaan ja ympäristön mahdolliselta "paheksunnalta" ja antaa itsensä upota moiseen ylipainoon.
läski tekee sokeaksi. Joka päivä kun näkee itsensä, sitä tottuu ja turtuu, kunnes tulee herätys muodossa tai toisessa.
sokeaksi. Itsekin lihoin bmi 26:sta 36:en. Herätys tuli sinä päivänä kun hankin vaa´an. Olihan vaatteet pienentyneet ja ahdisti tukala olo, mutta mitään sellaista mitä ennen olin tehnyt, ollut silloinkaan mahdotonta. Kyllä ne omat silmät vaan turtuu lihavuuteen tai laihuuteen, näin on lähipiirin kautta monet kerrat todettu.
että se tyhmyys sitten häviää pois yhtäkkiä, ihan noin vain, kun paino putoaa!
Ja senjälkeen sitä onkin niin kamalan viisas, että voi haukkua törkeästi kaikki ylipainoiset ja vähän muutkin läskit, ne kun ovat ihan oksettavia..
Kyllähän se on viisautta jos tajuaa laihduttaa ja parantaa elämänlaatuaan huomattavasti. Sanoisin että se on sitä tärkeintä viisautta.
Oot kuule aivan oikeassa. Siis muuten voi olla tyhmä kuin saapas, mutta jos vain osaa laihduttaa, se korvaa kaiken ja sitten on hyvä ja yhteiskuntaan kelpaava älykkö
Onko sinun mielestäsi älykkyys tärkeämpää kuin hyvä elämä? Jos on niin elämänarvosi ovat minun arvoistani poikkeavat.
Vitsi, luin ton mun edellisen viestin aika monta kertaa läpi, mutta en sieltä kyllä löytänyt yhtään kohtaa, jossa olisin sanonut noin, miten väität. Mutta ehkä sinä sitten löysit sieltä jotain salattuja merkityksiä ;)
Mitä iloa on älykkyydestä jos ei kykene huolehtimaan omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan? Päin vastoin fiksu ihminen tajuaa kaiken järjen mukaan oman fyysisen alennustilansa paremmin kuin heikommilla henkisillä lahjoilla varustettu. Kaikkein typerintä valhetta ja itsepetosta on väittää, että lihavuudesta huolimatta on terve ja tyytyväinen itseensä.
Tiedän monta muuta asiaa joissa ihmiset eivät pysty näkemään totuutta. Olen ollut koko elämäni ajan lihava. Silti olisi typerää itsepetosta väittää että olen ollut sairas ja tyytymätön koko ikäni. Minulla on aina ollut paljon tuttavia ja muutama sydänystävä. On takana villi nuoruus juhlimisineen ja rakastumisineen. Olen ollut työelämässä koko aikuisikäni. Olen synnyttänyt kaksi lasta kristillisessä avioliitossa. Heistä olen huolehtinut niinkuin sydämeni on sanonut. Nyt ovat nuoria aikuisia joista voin olla ylpeä. Jos laitan vaakakuppiin elämäni hyvät ja huonot asiat voin vakuuttaa että hyvälle puolelle kertyy moninkertaisesti enemmän. Minusta kaikkein typerintä itsepetosta on esimerkiksi roikkua kiinni suhteessa jolla ei ole mitään tulevaisuutta. Antaa toisen käyttää hyväkseen törkeästi. Antaa pahoinpidellä itseään henkisesti tai fyysisesti. Ryypätä ja juhlia teinien tyyliin vielä silloinkin kun on jo perhe ja lapset. Itsepetosta ja typeryyttä löytyy muualtakin kuin ylipainoisista.
ennenkuin aletaan pitää lihavana?
Minä olen yli kuuskymppinen ja painanut miltei koko aikus-ikäni yli 80-kiloa ja olen vähä yli 160 cm pitkä.
En ole sairastellut, ei ole oikeastaan mitään vaivoja.
Työelämässä olen ollut eläkeikääni asti paria sairaslomaa ja äitiyslomia lukuunottamatta.
Nyt hoidan sairasta omaistani joka on käänneltävä ja nosteltava.
En ainakaan omasta mielestäni ole ollut hyödytön yhteiskunnalle enkä ole vieläkään.
Lisäksi on aika turhaa enää tämän ikäiselle sanoa että laihduta niin pysyt terveenä koska olen terve.
Moni ikäiseni laiheliini on hyvin sairas jopa kuollut.
Minä väitin että omasta itsestään huolehtiminen on tärkeämpää kuin muu viisaus. Sinä käytit viestissäsi kärjistystä, joka teki viestistäsi selvästi sarkastisen. Toisin sanoen olit eri mieltä.
Sinua ihravuorta. Johtuisikohan laihuus siitä, että he ovat sairaita tai jopa KUOLLEITA?
Jos olet samassa kunnossa kun minä 63-vuotiaana eläkeläisenä niin nostan hattua.
En ole vieläkään tyhjänpanttina vaan hoidan laihaa omaistani.
Etkö osaa edes lukea.
tuttavapiirissäni kuollut ikäisiäni lihaviakin.
Kyllä perimä vaikuttaa ainakin yhtä paljon kun elämäntavat.
pian 53 v. täyttävänä suorastaan kakaraksi. Äidinkielen ammattilaisena olen jokseenkin lukutaitoinen. Noin nuorena en myöskään aio jäädä eläkkeelle.
kirjoittaa. Sitähän sinä et osaa.
voi kun ihmetellä miten jälkeen jäänyt olet ikäiseksesi.
Valitettavasti meitä on moneen junaan ja jää myös asemille.
Jäin eläkkeelle palveltuani samaa työnantajaa neljäkymmentä vuotta.
63-vuotta on meillä virallinen eläkeikä.
En lue enää tätä palstaa tuollaisten hölmöjen takia.
Älä turhaan vaivaudu vastaamaan.
Tai sitten tapani kirjoittaa nyt vain on tuollainen. Arvaapas loukkaako se, että olin täydestä sydämestäni samaa mieltä kuin sinä ja sitten vain pilkataan ja haukutaan. :'(
"terve ja tyytyväinen itseensä."
Terve olen ja tyytyväinen elämääni. Hmmh, tuo kai nyt sitten oli sitä paljon puhuttua itsepetosta. Auts, taidan olla yhteiskuntakelvoton hylkiöpaska, kun en myönnä totuutta. :'( Itkettää, taidan viiltää ranteeni juustohöylällä auki
Tavattoman kehittyneistä ja aikuisista kommenteistasi. Harvapa 63-vuotiaana viitsii haukkua ja nimitellä lähimmäisiään netin keskustelupalstoilla. Jos olet neljäksikymmeneksi vuodeksi jämähtänyt saman työnantajan palvelukseen, niin se toki selittää hieman kehitystasoasi. Tiesin toki siivoojien eläkeiän olevan alhaisen.
Lueskelin useampia palstoja tänä aamuna.
Täällä vasta on meininkiä.
Sinulla näyttää olevan pari ihmisryhmää joita halveksit.
Kumpaa enemmän, lihavia vai siivoojia.
Pätkätyöt ovatkin nykyisin yleistyneet.
Harmi, ettei sinulla ole niitä pätkätöitäkään. Lihavat eivät tosin pärjää siivoojinakaan.
Painoi 140kg mutta ei missään tapauksessa tyhmä.
Oli hyvin terve, mutta jaloille sellainen painomäärä kävi.
Vielä pitkästi yli kahdeksankymppisenä oli ajan tasalla kaikessa paremmin kun monet nuoremmat.
Äitini 86v ja minä olemme ihan normaaleja painon suhteen mutta emme yhtään älykkäämpiä kuin mummo.
Olen tosin saanut järjestettyä asiani niin että ei tarvitse huolehtia huomisesta.
Tyttäreni on hyvin hoikka ja kaunis, hyvässä asemassa.
Mutta varmaankin olisi pärjännyt yhtä hyvin pullukkana.
Lihoisin hyvin herkästi mutta hyödynnän telkkarin katselun stepperiä tai kuntopyörää polkemalla.
Jos paino nousee muutaman kilon niin en syö viikkoon kuin 1000 kcal päivässä.