Sasi kertoi jatkavansa vaalikampanjaansa viikon päästä...
Juuri noin käyttäytyy shokissa oleva ihminen: kaulanikamia poikki ja kuolonuhri samassa onnettomuudessa. Kun iskee kunnon shokki, pyrkii jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kovin aika on Sasilla vielä edessä, kun syyllisyys iskee vielä päälle kuin armoton syyttäjä joka ei anna edes yöllä nukkua.
Toivon, että Sasilla on vielä voimaa nujertaa syyllisyyden taakka, vaikka siitä ei koskaan pääse eroon, sen kanssa voi oppia elämään... ehkä. Sairauskohtaus ei ole Sasin vika,eikä kenenkään muunkaan. Kyseessä oli nyt ONNETTOMUUS joka voi sattua kenelle tahansa.
Kuvitelkaa tilannetta: ajelet omalla autollasi, ja tietämättäsi kärsit perinnöllisestä rytmihäiriötaipumuksesta, kun yhtäkkiä sydämesi pumppausteho lähenee nollaa. Et ehdi reagoimaan mitenkään tilanteeseen, tajuntasi vain yhtäkkiä sammuu. Autosi menettää kuljettajan hallinnan ja törmäät vastaantulevaan tuhoisin seurauksin. Vasta ambulanssissa heräät, ja myöhemmin kuulet, mitä on tapahtunut. Itsekin vielä ihmeissäsi tilanteesta ja surullisen kuolinuutisen kuultuasi et voi ymmärtää kuinka olet keskelle painajaista joutunut! Luonnollinen reaktio on yleensä pyrkiä jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka niskanikamia on kasassa ja nilkka murtunut. Ihmisten syytökset ja perusteettomat tuomiot tuntuvat myös kohtuuttomilta ja hirveiltä. Lisäksi pelottaa tutkimuksiin joutuminen, kun alkaa valkenemaan, että taustalla saattaa olla jokin paha sairaus, josta ei ennen ole ollut mitään tietoa itsellä.
Kun sitten vielä pikkuhiljaa alkaa sisäistämään, että on aiheuttanut ihmisen kuoleman, vaikkakin tahtomattaan, katastrofi on siinä. Näin pienestä on ihmiselämä kiinni. Voimia meille kaikille, kuka meistä heittää ensimmäisen kiven on vielä joskus kivitettävän paikalla.
Juuri noin käyttäytyy shokissa oleva ihminen: kaulanikamia poikki ja kuolonuhri samassa onnettomuudessa. Kun iskee kunnon shokki, pyrkii jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kovin aika on Sasilla vielä edessä, kun syyllisyys iskee vielä päälle kuin armoton syyttäjä joka ei anna edes yöllä nukkua.
Toivon, että Sasilla on vielä voimaa nujertaa syyllisyyden taakka, vaikka siitä ei koskaan pääse eroon, sen kanssa voi oppia elämään... ehkä. Sairauskohtaus ei ole Sasin vika,eikä kenenkään muunkaan. Kyseessä oli nyt ONNETTOMUUS joka voi sattua kenelle tahansa.
Kuvitelkaa tilannetta: ajelet omalla autollasi, ja tietämättäsi kärsit perinnöllisestä rytmihäiriötaipumuksesta, kun yhtäkkiä sydämesi pumppausteho lähenee nollaa. Et ehdi reagoimaan mitenkään tilanteeseen, tajuntasi vain yhtäkkiä sammuu. Autosi menettää kuljettajan hallinnan ja törmäät vastaantulevaan tuhoisin seurauksin. Vasta ambulanssissa heräät, ja myöhemmin kuulet, mitä on tapahtunut. Itsekin vielä ihmeissäsi tilanteesta ja surullisen kuolinuutisen kuultuasi et voi ymmärtää kuinka olet keskelle painajaista joutunut! Luonnollinen reaktio on yleensä pyrkiä jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka niskanikamia on kasassa ja nilkka murtunut. Ihmisten syytökset ja perusteettomat tuomiot tuntuvat myös kohtuuttomilta ja hirveiltä. Lisäksi pelottaa tutkimuksiin joutuminen, kun alkaa valkenemaan, että taustalla saattaa olla jokin paha sairaus, josta ei ennen ole ollut mitään tietoa itsellä.
Kun sitten vielä pikkuhiljaa alkaa sisäistämään, että on aiheuttanut ihmisen kuoleman, vaikkakin tahtomattaan, katastrofi on siinä. Näin pienestä on ihmiselämä kiinni. Voimia meille kaikille, kuka meistä heittää ensimmäisen kiven on vielä joskus kivitettävän paikalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ettei nyt vain kuule olisi niin, että Kasi nukahti rattiin.
Naputteluvirhe, pentele. Sasi tietenkin
on aiemminkin torkahdellut, erikoista että ei ole itse vetänyt johtopäätöksiä jos on tuollainen ominaisuus.
"Luonnollinen reaktio on yleensä pyrkiä jatkamaan elämää"
Minusta tuntuu, että luonnollisempi reaktio tällaissa tilanteessa olisi vaipua apatiaan tai itkunsekaiseen shokkiin. Tilaan, jossa ei ensimmäisenä tule mieleen suostua haastatteluun. Sasi puhui vuorokausi onnettomuuden jälkeen sairasvuoteeltaan kuin vain politiikko voi. Vältti vastuuta onnettomuuden aiheuttamisesta viittaamalla oopperassa sattuneeseen tajuttomuuskohtaukseen jne. Toki muisti puhua Jumalasta ja pahoitella kuolonuhria jne. Siinä puhui mies, joka ajatteli ensisijaisesti itseään ja vaalikampanjaansa, ei suinkaan uhria tai hänen leskeään.
Apatia ja itku tulee vasta myöhemmin, tämän tietävät kaikki psykologit.
Käsittämätön shokki voi ulkopuolisesta näyttää oudolta ja käsittämättömänä tunteettomuutena ja viileytenä. Esimerkiksi liikenneonnettomuudessa kuolleen lapsen äiti reagoi suruviestiin sanomalla, että: "Hyvä ettei enää tarvitse viedä aikaisin aamulla tarhaan.".
Kuinka moni muistaa tsunamin jälkeisinä päivinä helsinkiläisen taksiautoilijan, joka oli suoraan tsunamista palannut kotiin ja mennyt suoraan autonrattiin. TV-uutisten haastattelussa tuo silminnähden shokissa oleva autoilija käyttäytyi kuin suoraan oppikirjan sivuilta. Olen melko varma, että tuo samainen taksikuski joutui vieläjäämään sairauslomalle myöhemmin.
Traumaattisen kriisin vaiheittainen eteneminen:
1) Sokkivaihe, joka kestää muutamasta sekunnista vuorokausiin. Sokkivaiheessa ihminen pitää todellisuutta etäällä, ja hänen tietoisuutensa on usein hämärtynyt.
2) Reaktiovaihe, joka kestää usein joitakin kuukausia. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa kohdata tapahtunutta, ja sen aiheuttamat tunteet heräävät.
3) Korjaamisvaihe
4) Uudelleen suuntautumisen vaihe
Huomattavaa on, että parin ensimmäisen päivän toiminta on vielä koko asian kieltämisen tasolla suurimmaksi osaksi vasta 2. vaiheessa alkaa tuntemaan syyllisyyttä, ja silloin tulee peräänkuuluttamasi itku ja apatia.
http://www.traumaterapiakeskus.com/trauma.htm
Tässä tapauksessa tyyppi laskelmoi kaikki puheensa näyttääkseen mahdollisimman viattomalta ja osaaottavalta. Hän ei ole siirtynyt sisällöttömään mekaaniseen "toimintaan" niin kuin monet trauman jälkeen, koska hänellä ei sellaista mahdollisuutta ole. Se voi olla, että syyllisyys iskee kimppuun kunnolla vasta myöhemmin, mutta mielestäni Sasista kertoo todella paljon ihmisenä tuo hänen antamansa haastattelu Aamulehdelle.
Shokissa toimiminen ei suinkaan ulospäin näytä sisällöttömältä mekaaniselta toiminnalta, vaan hyvinkin suunnitelmalliselta. Selvästi epärealistinen tavoite on päästä jatkamaan kampanjaa viikon sisällä, mikä kertoo kyllä shokista. En myöskään usko, että Sasi olisi jotenkin niin poikkeava ihminen, ettei olisi keskellä shokkia juuri nyt.
Älä huoli, kyllä Sasilla vauhti hyytyy, kun kakkosvaiheeseen asti pääsee. Toivon kylläkin, että jättää siinä vaiheessa asiansa vain lääkärien ja psykologien hoitoon ja jättäytyy julkisuudesta siinä vaiheessa pahimman vaiheen ylipääsemiseksi.
Niin, ehkä Sasille kieroilu ja luikertelu on juuri sitä normaalia toimintaa, joka nyt shokkitilassa entisestään korostuu.
Kysehän taitaa olla kaverista, joka on puolustellut omaa ahneuttaan vetoamalla aseiden eettisyyteen.
4) Uudelleen suuntautumisen vaihe
Tarkoittaako tuo ihan sukupuolen vaihdosta vai vain kiinnostuksen uutta suuntautumista?
Organismin?