Asun tällä hetkellä miesystäväni kanssa eräässä keskisuuressa kaupungissa ja opiskelemme molemmat paikallisessa AMK:ssa - tosin eri yksiköissä. Olemme seurustelleet lähes 3 vuotta ja viime kesänä kihlauduimme. Häitä vietetään kuluvan vuoden joulukuussa.
Elämä on siis kaikin puolin ihanaa. Periaatteessa. Haluaisin todella kovasti nimittäin lukea ihan muuta alaa kuin tällä hetkellä luen. Tajusin, ettei minusta ole istumaan missään konttorissa klo 8-16 ma-pe. Minulla on ollut kutsumuksena papin ammatti n. 14-15-vuotiaasta asti, mutta pupu meni pöksyyn lukion jälkeen ja muutin miesystäväni kanssa samalle paikkakunnalle ja luen tradenomiksi. Nyt kuitenkin koko ajan vain kaihoilen teologiseen tiedekuntaan ja yritin jo etsiä kirjastosta käsiini pääsykoekirjoja.
Mikä minua estää lähtemästä? No ei varsinaisesti yhtään mikään. Mieheni sanoo tukevansa, mitä sitten haluankin tehdä. Mietin vaan miten avioliitto voi toimia, jos asutaan erillään. Miltä se muidenkin silmissä näyttää? Rakastan miestäni yli kaiken (paitsi Jumalaa tietekin enemmän) ja hän minua enkä halua häitä siirtää, koska olen varma että Jumala on meidät kaksi toisilleen tarkoittanut. Toisaalta miksi uhrata opintotukikuukausia ja kaksi vuotta vielä ammattia varten, josta ei todennäköisesti kuitenkaan tule löytymään sitä hengellistä tyydytystä, jota työstäni kaipaisin? Toisaalta nyt on taskussa jo melkeen 2 vuotta opintoja ja enää vuosi olisi kiinteää opiskelua tuossa oppilaitoksessa opinnäytetyö. Pohjalla minulla ei ole vielää mitään ammattiin tähtäävää tutkintoa, vain ylioppilastutkinto. Olen 20-vuotias ja mieheni 23.
Heittäkää mielipiteitä ja kokemuksia. Kaikenlaiset kommentit otetaan suurella sydämellä vastaan!
Avioliitto ja opiskelu eri paikkakunnilla
13
989
Vastaukset
- AnaE
Hei!
Ensinnäkin mielipiteeni siitä, että tunnet opiskelevasi väärää alaa > ei kannata tuhlata aikaa siihen, että valmistuu ammattiin josta ei pidä/ei tunne omakseen. Ja varsinkin kun sinulla tuntuu olevan selvillä se oma, sydäntä lähellä oleva työ.
Avioliiton toimivuus on sitten teistä itsestä kiinni. Toisilla homma toimii, vaikka nähdään vain viikonloppuisin toisilla ei. Onko sulhasellasi opintoja vielä kauan jäljellä? Hänen olisi mahdollisesti kohta valmistuvana/valmistuneena siirtyä töihin sinne missä sinä opiskelet? Ehdotan, että nostatte "kissan" pöydälle ja keskustelette asiasta ja huomioitte molempien näkökantoja.
Olette kuitenkin vielä nuoria ja on aikaa opisekella useampikin ammatti, mutta kuten jo tuolla aikaisemminkin mainitsin että onko mieltä opiskella jotain jota ei tunne omaksi.
-Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi-- Toimiiko?
Avomieheni vaihtoi vastikään koulua joten valmistumiseen menee aikaa. Hän opiskeli ensin alaa yliopistossa, mutta koska opiskelu oli hänelle liian vaativaa, hän vaihtoi samalle alalle ammattikorkeakouluun. Hän sai paljon hyväksiluettua kurssejaan, mutta valmistumiseen lienee menee silti jotain 2 vuotta.
Sitäkin pohdin, miten raha tulisi riittämään kun pitää olla kaksi kämppää ja matkusteluun menisi rahaa myös kun välimatkaa olisi jotain 250km tms. Tietty jos mies vuokraisi jonkun edullisen kaupungin yksiön täältä kun niitä saa täältä suhteellisen helposti ja minä vuokraisin sitten solun opiskelupaikkakunnalta ja pitäisin kirjat täällä ja olisin viikonloput täällä. Se olisi oikeestaan ainoo tapa saada avioliitto toimimaan. Sitten miun mies voisi jatkaa työntekoaan opintojen ohella niinku tähänkin asti ja me voitaisiin olla viikonloput yhdessä. Silleen se nimittäin ei onnistuisi että molemmat kävisi koulussa ja töissä. Opiskelijan työt kuitenkin aina sattuu iltaan ja viikonloppuun nimim. kokemusta on. ni sitten ei koskaan kerkeisi toisen luo.
Huoh.. haaveet ja maailman realiteetit... - naimisissa,
Toimiiko? kirjoitti:
Avomieheni vaihtoi vastikään koulua joten valmistumiseen menee aikaa. Hän opiskeli ensin alaa yliopistossa, mutta koska opiskelu oli hänelle liian vaativaa, hän vaihtoi samalle alalle ammattikorkeakouluun. Hän sai paljon hyväksiluettua kurssejaan, mutta valmistumiseen lienee menee silti jotain 2 vuotta.
Sitäkin pohdin, miten raha tulisi riittämään kun pitää olla kaksi kämppää ja matkusteluun menisi rahaa myös kun välimatkaa olisi jotain 250km tms. Tietty jos mies vuokraisi jonkun edullisen kaupungin yksiön täältä kun niitä saa täältä suhteellisen helposti ja minä vuokraisin sitten solun opiskelupaikkakunnalta ja pitäisin kirjat täällä ja olisin viikonloput täällä. Se olisi oikeestaan ainoo tapa saada avioliitto toimimaan. Sitten miun mies voisi jatkaa työntekoaan opintojen ohella niinku tähänkin asti ja me voitaisiin olla viikonloput yhdessä. Silleen se nimittäin ei onnistuisi että molemmat kävisi koulussa ja töissä. Opiskelijan työt kuitenkin aina sattuu iltaan ja viikonloppuun nimim. kokemusta on. ni sitten ei koskaan kerkeisi toisen luo.
Huoh.. haaveet ja maailman realiteetit...niin saatte Kelalta silti molemmat tukia asuntoihinne ja lisäksi jotain verojuttuja ja yliopisto-opiskelija voi hakemuksesta saada ylimääräisiä tukikuukausia. Jos alat selvittään tukiasioita jo nyt, niin ei tarvi murehtia niin paljon siitä rahasta.
- outi
Hei
Itse olen melkein samassa tilanteessa. Tosin sillä erolla että olen jo valmistunut tradenomiksi emmekä ole mieheni kanssa vielä naimisissa. Mutta muuten tilanne on sama kuin sinulla :) En viihdy lainkaan alaní töissä ja nyt olen hakemassa teologiseen, koska sitä olen aina halunnut.
Itse tein sen ratkaisun, että aion hakea, koska meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä :)- teol.lis.
Mitä te nuoret pelkäätte?
Menin mieheni kanssa 60-luvulla naimisiin suoraan koulusta. Lähdimme opiskelemaan kumpikin yliopistoon. Kesken opintojen kävimme vuorotellen töissä ja asuimme pitkiäkin aikoja eri kaupungeissa. Ja meille syntyi opiskeluaikana kolme lasta. Silti valmistuin samassa ajassa kuin kurssikaverini.
60-luvulla meillä ei ollut minkäänlaisia rahallisia tukia yhteiskunnalta, ei edes äitiyslomia. Niinpä lykin vauvanvaunuja yliopistolle ja kaverit tai joskus mies huolehtivat lapsista minun ollessani tenteissä tai seminaareissa.
Pelko siis pois tämänkin ajan nuorilta!
Ai vielä: ollaan edelleen miehen kanssa yhdessä, lapsia siunaantui yhteensä neljä, sittemmin lapsenlapsia kymmenen.
Olemme edelleen työelämässä.
Että tällainen tarina ikään kuin rohkaisuksi epäröiville.
- Vastarannan kiiski
Tilanne:
vaimoni opiskelee oppisopimuksella ja paikka on kotoamme n. 220 km:n päässä;
hänellä on asunto VVO:lta vuokrattuna opiskelupaikkakunnasta;
vuokra maksetaan hänen saamastaan palkasta jne.;
asumme itäsuomessa;
opiskelupaikkakunta on pääkaupunkiseudulla;
työpaikkani on vaimoni opiskelupaikasta vielä vajaa 90 km lounaaseen, eli työpaikkaani on matkaa pihasta pihaan 287 km.
Eipä tuossa mitään; asuin opiskelupaikkakunnan asunnossa aina kun oli mahdollista ja vaimo tuli vapailla aina kotiin ja kaikki sujui hyvin.
Mutta sitten vaimoni vanhempi lapsi, hänen edellisestä avioliitostaan, on ongelmallinen.
Hän on yli 20 v. ja eikä saa elämäänsä hallintaan, kun jonkinlainen psyykkistä häiriötä.
Tämä nuori menetti opiskelija-asuntonsa omaa hölmöyttään ja joutui jonkinlaiseen kriisikeskukseen, joka osoittautui aivan kamalaksi paikaksi, kun sen pitäjät dokailivat hoidokkiensa kanssa ja tämän vuoksi vaimoni otti sitten mukulansa väliaikaisesti luoksensa asumaan. Tämän vuoksi olen joutunut jättämään asumisen vaimoni luona todella minimiin, kun en viihdy siinä asunnossa sen takia, kun vaimoni tytär vaan maleksii asunnossa eikä saa aikaan oikeastaan muuta, kuin meteliä, kun kuuntelee musaa kovalla.
Nyt tilanne on se, että vaimoni etsii uutta asuntoa ja jättää tämän VVO:n asunnon mukulalleen, kun se on mahdollista VVO:n sääntöjen mukaan ja mukula saa itse järjestää tämän jälkeen asiansa.
Vaimoni koulutus kestää vielä ensi elokuuhun eli n. vuosi menee elämässämme näin.
Voin sanoa että on tämä rankkaa ollut. Ei ole kivaa asua yksin jne. Asia olisi todellakin helpompi, jollei vaimoni mukula olisi noin reppana, että sitä joutuu hyysätä jne. Asiassa ei olisi mitään vaikeutta, kun voisin mennä opiskelupaikan asuntoon kuin omaan toiseen kotiin taikka kesämökkiin, mutta kun tämä mukula on siellä.
Joten, kyllä tuo teidän hommanne tulee onnistumaan, kun teillä ei ole samaa ongelmaa kuin minulla.
Asumistukea jne. varmaan saatte ja välimatkanne on suunnilleen sama kuin meillä, joten ei se mikään mahdoton ole ajaa. Ja junat jne. kulkevat myös.
Vähän synkronisointia, niin kyllä se siitä.
Tuli vaan mieleeni, että kun olet opiskellut jo noin paljon ammattia ja tuon verran on jäljellä, niin eikö se kuitenkin kannataisi suorittaa loppuun? Olisi taskussa yksi suoritettu tutkinto ja kun te olette tuon verran nuoria, niin mistä sitä tietää mitä elämä tuo tullessaan? Eli olisi yksi ässä hihassa.- Iiris- täti 1937
En edes pyydä anteeksi, mutta kuinka SINÄ julkeat suhtautua naisesi lapsen oppimisvaikeuksiin ja ongelmiin noin välinpitämättömästi?? Aivan hirveää!!
Hakekaa itsellenne terapeutin apua, viestisi mkuulosta kovin sangen vihamieliseltä.
Miksi vihata ja hyljekivä lasta ongelmissaan, asettua yläpuolelle kun voisi olla tukena, Ehkä et kestä itse kilpailua tukea ja apua tarvitsevien lasten hoitoon.
Miksi ette myös ilmoittaisi viranomaisille jos tapaukseen liittyy holtitonta alkomaholin väärinkäyttöä.Ei voine kuin toivotta Jumalan siunausta ja että kokoe teidän perhe ottaisi itse Jesuksen Herran sydämeensä ja tarttuisi asian ytimeen ja ongelmiin! - Et osaa kirjoittaa
Iiris- täti 1937 kirjoitti:
En edes pyydä anteeksi, mutta kuinka SINÄ julkeat suhtautua naisesi lapsen oppimisvaikeuksiin ja ongelmiin noin välinpitämättömästi?? Aivan hirveää!!
Hakekaa itsellenne terapeutin apua, viestisi mkuulosta kovin sangen vihamieliseltä.
Miksi vihata ja hyljekivä lasta ongelmissaan, asettua yläpuolelle kun voisi olla tukena, Ehkä et kestä itse kilpailua tukea ja apua tarvitsevien lasten hoitoon.
Miksi ette myös ilmoittaisi viranomaisille jos tapaukseen liittyy holtitonta alkomaholin väärinkäyttöä.Ei voine kuin toivotta Jumalan siunausta ja että kokoe teidän perhe ottaisi itse Jesuksen Herran sydämeensä ja tarttuisi asian ytimeen ja ongelmiin!Mutta asiasi on aivan oikea. On ymmärettävää, että vanhuutenne sokaiseen näkökykynne näppäimistöön.
Aivan samaa mieltä olen kanssasi, kirjoittajan olisi syytä jättää vihamielinen ja ylenkatseinen asenne naisystävänsä lapseen, inhoittavaa lukea tapauksista joissa mies rankaisee naista kun hänelle lapset ovat tärkeintä maan päällä ja näiden hyvin vointi - ei uusien ukkojen passaaminen!!
Mene itseesi SIKA SIKA SIKA!!PASKA KESKUSTAPUOLUEEN KANNATTAJA SOVINISTI MIESHUORA! - Aviovaimo minäkin
Et osaa kirjoittaa kirjoitti:
Mutta asiasi on aivan oikea. On ymmärettävää, että vanhuutenne sokaiseen näkökykynne näppäimistöön.
Aivan samaa mieltä olen kanssasi, kirjoittajan olisi syytä jättää vihamielinen ja ylenkatseinen asenne naisystävänsä lapseen, inhoittavaa lukea tapauksista joissa mies rankaisee naista kun hänelle lapset ovat tärkeintä maan päällä ja näiden hyvin vointi - ei uusien ukkojen passaaminen!!
Mene itseesi SIKA SIKA SIKA!!PASKA KESKUSTAPUOLUEEN KANNATTAJA SOVINISTI MIESHUORA!V***N P***A Eikö ota ETEEN Että p*T** täällä RUIKUTTAA LUUSERI HAH HAH HAHH HHHHHH HHAHA HAHAH!!!SUA EI KUKAAHUOLI!!!!SikaPaska!!!!Huora mies huora syö paska pullaa vbitu sika natsi paska vitun lapsivihaaja hOHO HOMOHOMOHOMO PASKA PASKA PASKA HAISTA PASKA HUORAMIESHUORA PASKA PASKA... hah hyvää naisten päivää!!!
- Vastarannan kiiski
Iiris- täti 1937 kirjoitti:
En edes pyydä anteeksi, mutta kuinka SINÄ julkeat suhtautua naisesi lapsen oppimisvaikeuksiin ja ongelmiin noin välinpitämättömästi?? Aivan hirveää!!
Hakekaa itsellenne terapeutin apua, viestisi mkuulosta kovin sangen vihamieliseltä.
Miksi vihata ja hyljekivä lasta ongelmissaan, asettua yläpuolelle kun voisi olla tukena, Ehkä et kestä itse kilpailua tukea ja apua tarvitsevien lasten hoitoon.
Miksi ette myös ilmoittaisi viranomaisille jos tapaukseen liittyy holtitonta alkomaholin väärinkäyttöä.Ei voine kuin toivotta Jumalan siunausta ja että kokoe teidän perhe ottaisi itse Jesuksen Herran sydämeensä ja tarttuisi asian ytimeen ja ongelmiin!Ensinnäkin, vaimoni tytär on yli 20 vuotias eli täysi-ikäinen, joten puuttuminen hänen tekemisiinsä on vaikeaa.
Toiseksi, tyttö ei halua mitään apua, vaikka olemme pyrkineet häntä auttamaan kaikin keinoin. Olemme jo auttaneet tyttöä saamaan opiskelupaikan lukiosta, johon hän halusi sekä opiskelija-asunnon toisesta kaupungista. Mekin saatiin asunto tytön asunnon ja koulun läheltä. Kaikki valmiina, mutta tyttö peruikin kaiken.
Kolmanneksi, jos yrität auttaa häntä, vaimoni saa kiukkuisia huutoja niskaansa ja minä taas vältteleviä vastauksia jne.
Neljänneksi, hänellä ei ole mitään oppimisvaikeuksia vaan hän aina löytää syitä koulusta jne. ja sen sen vuoksi lopettanut kesken. Viimeksi hän itse haki erääseen ammattikouluun, kävi n. kuukauden, kun halusikin töihin. Sai harjoittelijapaikan, mutta lopetti sen sen vuoksi kun kuulemma siellä ei ollut mitään tekemistä.
Viidenneksi, tyttö käy säännöllisesti henkilökohtaisella terapeutilla.
Kuudenneksi, siitä kriisikeskuksen pitäjien dokailusta ON ilmoitettu. Tyttö ehti olla yhden yön siellä, kun haimme hänet sieltä pois. Hän ei käytä alkoholia ollenkaan.
Kuten kirjoitin niin järjestämme tytölle nyt oman asunnon, että hän voi jatkaa asumistaan siinä. Hän saa jo kaikenlaisia tukia ja avustuksia kunnalta. Ja HÄN ITSE haluaa tätä myös.
Eli teksteistänne päätellen olette ottaneet herneen nenään tuosta noin vaan ja alkaneet syyttämään minua jonkinlaiseksi hirviöksi jne.
Te ette näe metsää puilta, joten purkauksenne ovat kuin tuulen suhinaa korvissani.
- tiivivaavi
Moi!
Itse opiskelen eri kaupungissa kuin mieheni on töissä. Välimatkaa näiden kaupunkien välillä on n.200km, mutta kuljen sitä väliä lähes päivittäin. Meillä toimii näin. Jos tuntuu liian raskaalta, voin jäädä opiskelupaikkakunnalleni yöksi milloin vain. Tietysti mielummin asuisin samassa kaupungissa kuin missä opiskelen, mutta elämä on kompromisseja. Ja kaikki tämä on vain väliaikaista. Sen voimalla jaksaa! Tsemppiä teille! - sitä mieltä, että
Jos haluatte pelata ihan varman päälle avioliittonne puolesta, sinun ehkä kannattaisi opiskella tämä ala loppuun ja hakea töitä, kunnes miehesi valmistuu; sitten lähtisitte molemmat uudelle paikkakunnalle, jossa opiskelet sitä teologiaa.
- eräspä vain.
Ei mitään "varman päälle ajatteluja" niinkuin edellinen kirjoitti.
Ehdottomasti toteutat unelmasi.
Hyvä, oikea, tasavertainen parisuhde on juuri sitä, että tietää että toinen on vastoinkäymisissä ja arjen hankaluuksissa kuitenkin aina vierellä.
Eihän opiskelut ikuisesti kestä, elätte nyt hetken arkea hankalammin mutta sitten on vielä se 50 vuotta jäljellä yhteistä eloa!
Anna mennä vain ja hae opsikelemaan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 833278
Nainen olet minun
Olen ominut sinut itselleni, täysin itsekkäistä syistä. Haluan rakastella sinua nainen, toivottavasti sinäkin minua. Oli342615- 612248
Sille ei voi enää mitään
Miten kaikki meni aiemmin. Oon aivan lukossa 🔒 Tuskin uskallat enää mitää tehdä. Ehkä pitää luovuttaa vaan.702209Harmi jos ei enään nähdä
Ehkä se on parempi näin kuitenkin. Ehkä jotain uutta löytyy. Uskon ja toivon että olet onnellinen. Sinussa on kaikki512161Miten suhtauisitte jos kaivattunne sanoisi, ettei hänestä ole seurusteluun
mutta seksi, hellyys ja yhdessäolo kelpaa kyllä??1102143Vau miten upea nainen!
Näytit todella tyrmäävältä. 🤩😍 En meinannut saada katsettani irti sinusta.191917- 611884
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv191763- 861622