Olen ymmärtänyt viime aikoina, etten "elä" enää itseni, vaan läheisteni takia. Tiedostan olevani täysin arvoton, kuin sukka, johon on kulunut iso reikä. Kun elämä on näin tyhjää, ei ole mitään mitä odottaa eikä mitään, mistä ei vain aiheutuisi lisää pahaaoloa tai stressiä, kannattaako kitua hengissä väkisin? Olisin tappanut itseni ajat sitten, ellen säälisi vanhempiani. Koulun käynnistä ei tule paskaakaan tässä mielentilassa tai sen puoleen mistään muustakaan... Meinasin vaan kysyä, että mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä?
Kun sitä vaan on
3smile
1233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
varaa aika koulupsykologille ja puhu sille miltä susta tuntuu ja toinen on mennä lääkärille joka ohjaa eteenpäin.mun tytöllä sama tilanne ja on nyt käyny muutamia kertoja psykiatrilla ja siitä todellakin on apua suosittelen sitä sullekkin.kyllä se siitä lähtee elä anna periks vaikka kuinka ottaa päähän.