Eli siis omaatko hyvän itsetunnon? Oletko tyytyväinen itseesi noin ulkonäöllisesti, elämääsi muutenkin, itseesi sellaisena kuin olet?
Oletko kokenut arvostelua luonteesi ja/tai ulkonäkösi takia (siis negatiivista)?
Oletko kokenut arvostelua luonteesi ja/tai ulkonäkösi takia (siis negatiivista)?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli ihan hyvä itsetunto täällä. Tietty noita raskaudesta jääneitä kiloja olisi mukava saada pienemmäksi, mutta... Kotona ollessa niitä on hankala tiputtaa, kun on aina jotakin syötävää käden lähettyvillä =) Naama on nätti ja muodot muutoin naiselliset. Tukka on aikas ihana myös.
Kyllä tuohon itsetuntoon vaikuttaa todella suuresti oman ihanan aviomieheni kommentit ja se että hän ei niinkään katso vain ulkoista vaan sisäistä minua. Eli olen aika ihana ihminenkin =) Välillä hyvinkin suora, mutta tunteellinen ja herkkä. Toisista huolehtiva, itseään ja hyvinvointiaan unohtamatta, koska kun huoltaa itseänsä niin jaksaa huoltaa muitakin. Ihana perhekin minulla!
Kyllä kai, itsetunto ei ole staattinen tila vaan sekin vaihtelee tilanteesta yms. johtuen. Mutta perusitsetunto ja -luottamus on kohtalaisen hyvä. En ole missi enkä läheskään aina tyytyväinen ulkonäkööni mutta minä olen minä ja kelpaan pienine vikoineni kaikkineni ja jos en jonnekin kelpaa , so what? Elämääni olen tyytyväinen, joskus jopa onnellinenkin mutta virheitä teen jatkuvasti ja töppäilen mutta niistä selvitään...
Olen kokenut arvostelua jonkun verran, sekä luonteesta ja ehkä ulkonäöstäkin mutten mitenkään häiritsevästi ja sillä ei ole ollut juurikaan merkitysta, paitsi aiheelliselle kritiikillä.
itsetuno pohjautuu hyvään itsetuntemukseen eli rohkeuteen ja uskallukseen tutustua itseensä.
Minulla on varmaan maailman alhaisin itsetuntoprosentti.
Sanotaan näin että kaikkiin asioihin en ole tyytyväinen mutta jotenkin se oma asenne on matkan varrella muuttunut. Olen oppinut elämään puutteitteni kanssa ja kenties saanut hiukan sen kautta sitä itseluottamusta, vaikka ruma olen ku pässi eikä sitä ole kyllä kukaan kehdannut ääneen sanoa... vizi vizi =P Tykkään elämästäni kaikin puolin.
Pääpiirteittäin minulla on mielestäni ihan hyvä itsetunto joskin vielä n.3 kertaa vuodessa koen teinimäisiä huonon itsetunnon päiviä kun mielummin jäisi peiton alle piiloon.
ulkonäkö ja itsetunto on mielestäni onneksi jokseenkin kaksi eri asiaa. Joskus on letti väärällään mutta ei se menoa haittaa. ja väärät vaattet menen vaihtamaan heti jos tuntuu oudolta olla niissä.
Kyllä sitä huonoinakin päivinä haluaa olla meppe mielummin kuin kukaan muu.
Kyllä monestikkin toisinaan äänekkään suuni ja persoonani taikia saan arvosteluja ja joskus aiemmin tuli ulkonäöllisiäkin kommentteja mutta kun tiedän itse millainen olen ja mistä itsessäni pidän pystyy kritiikkiäkin ottamaan vastaan.
Oletko kokenut arvostelua luonteesi ja/tai ulkonäkösi takia (siis negatiivista)?
tuo viimeinen kysymys? On kai joskus joku sanonut, en tarkkaan muista. Luulen että se pahin taitaa olla se oma pelko siitä että joku sanoo/ajattelee pahaa..
minä ainakin vihaan itseäni kun olen tälläinen rumilus!!!!minussa ei ole mitään hyvää!!!
tällaisena valaana tunnen itseni erityisen rumaksi. Fiksultakaan en vaikuta koska moni sanonut että olen vähän ehkä tyhmä tai höppänä... noo... kai se on vaan sopeuduttava tilanteeseensa.
ulkonäkö geeni ruletissa....minkäs teet kun tuntuu niin rumalle aina vaan!!!!!!jos kaipaat juttu seuraa niin [email protected] jaetaan rumien ihmisten juttuja ja jutellaan muuten vaan...
Huono itsetunto? Kyllä joskus on ollut niin huono että osasyynä ajanut pahaan masennukseen ja elämä ihan helvettiä. Vai kuinkahan perin nuo asiat menikään ,mutta symbioosisaa toisiinsa. Mistä kaikki tälläinen saa lähtönsä? Koulukiusattu, lihava, ruma, kotona ongelmia. Lapset on julmia toisiaan kohtaan. Lapsuudessa tapahtuneet jutut kulkee mukana niin pitkään ennen kuin niitten kanssa tehnyt välien selvittelyn, käsitellyt asiat. Sitten vasta alkaa elämä.
Nyt aikuisemmalla iällä, olen sinut itseni kanssa, vaikka kausittain suren (ehkä väärä sana) sairauttani, mikä on oletettavasti puhjennut kaikkien vaikeiden asioiden ja kokemusten myötä. (maanis-depressiivisyys)
Mutta toisaalta se on hyvä että sairaus ei enää kyde sisälläni, kun pumpulissa ei voi kasvaa, niin jossain vaiheessa se olisi tullut eteen kuitenkin. Jokaisella pilvellä on hopeareuna, siinä klisee! Olen opppinut tuntemaan itseni ja hyväksymään erilaisuutta.
Rumasta ankanpoikasestakin kuoriutui kaunis nainen ( ai missä muka? ;) )
sanotaanko näin et tuo itseluottamus on kans sellainen asia et se riippuu niin elämän tilanteesta.. ..raskaana ollessani kaikki tuntui siltä et mua ei voita mikään.. ..synnytyksien jälkeen pientä alamäkee, nyt taas kaikki mallillaan ja luulempa et tuo itsetuntokin alkaa olla ihan täysin kohallaan taas.
ulkonäkökin ja kroppakin palautunu noista raskaus kiloista aikas hyvin..muutama 5kg jäljellä mut kunhan täs pikkuhiljaa rupeen lenkkeileen jne niin kaippa tuota kohta on noissa nuoruuden aikaisissa kiloissa tai sit ei..
Vaihtelemasti...Jos olen ollut terveellä linjalla ja katsonut mitä suuhuni syön (en siis laihtumismielessä vaan olotilan vuoksi) niin sitten on fiilis ollut parempi ja olo kaikin puolin ja on tuntunut että hyvin menee, pystyn kohtaamaan elämän haasteet. Unella myös aikalailla osuutta siihen miltä tuntuu. Mutta sitten liiankin usein se väsymys tuo ne surkeat fiilarit ja itsetuntokin rapistuu kun tuntuu ettei mitään jaksa tai kestä....
itsetuntoni on kohdallaan. Se sii sperustuu ihan realiteetteihin jotka ovat olemassa eli ei ole tyhjän päällä olevaa huuhaata. Joskus kyllä on pitänyt töitä tehdä, että on todella oppinut tuntemaan itsensä ja sitä kautta saanut itsetuntemusta ja itsensä arvostamista myös.
En ole tyytyväinen ulkonäkööni sillä kiloja on tiputettavana aika paljon että niin olisi. Kuitenkin olen sinut pyöreän ulkomuotoni kanssa eikä se ole minulle ongelma, kunpa olisikin niin sille viitsisi vaivautua tekemään jotakin..
Koska elämä kantaa edelleen ja tuuri käy tarvittaessa niin oma osuus elämän hallinnassa on helppo hoitaa. Olishan se lottovoitto kiva, mutta ilmankin tullaan toimeen ihan kivasti eli pärjätään ilman että pitää koko ajan pärjätä ihan tosissaan.
Kun tuntee itsensä niin osaa hieman pehmittää ja pitää varansa tiettyjen luonteenpiirteidensä kanssa. Joskus kun on kannattavaa olla hilja aja josku skovassakin äänessä. Työ on iso asia elämässäni ei silti niin että sitä tekisin jos ilman toimeen tulisin. Sen kautta vaan saa heijastella omia kykyjään ja taitojaan, oppii uutta jne. Tosin en koskaan ole juossut haastetta karkuuun vaan ottanut ne aina vastaan.
Tiedän myös olevani hiemna laiska joissakin asioissa ja sen kanssa pystyn elämään kyllä. On kuitenkin hyvä tietää se!
Kun asiat on kohdallaan niin kritiikki olipa se millaista tahansa on helppo ottaa vastaan ja jos se on perusteetonta niin sen osaa jättää heti omaan arvoonsa.
Hyvä itsetunto on pitkä prosessi ja sen alku on itsetuntemus. Kun tiedät kuka ja mitä olet niin olet jo matkall aparempaan, lykkyä sille tielle!!