Parannusta?

Kuten moni muukin, tunnen kateutta. Tiedän myöskin miksi. Ystäväni josta todella välitä, omistaa kaikki ne asiat jotka olen aina halunnu omistaa/ mitkä ovat unelmani. En haluaisin olla kateellinen, mutten voi mitään. Se vaanii kuin nurkan takana, kun tulee sopiva hetki se pääsee kiinni, eikä lähde irti ennen kuin olen kerinnyt satuttaa ystävääni. Hän ei enää kauvaa jaksa kuunnella puheita että olen pahoillani... Oikeasti joka kerta kun olen satuttanut häntä tunnen suurta häpeää. Joka kerta pyydän anteeksi, muttei hän usko enää kauvaa. Hän ei taida ymmärtää että olen kateellinen, itse tajusin sen vasta vähän aikaa sitten....... Yritän välttää kateutta. Yritän purkaa vihan johonkin muuhun, yleensä itseeni. Se on pakko purkaa johonkin. Saatan tehdä pitkiä lenkkejä taikka hakata itseäni jotta saan tunteen pois. Joka kerta se sattuu enemmän ja enemmän. Tätä on kestänyt noin vuoden.
----

Osaako kukaan sanoa pystyykö kateutta "parantamaan"? Saako sitä mitenkään "pois"? Ihan mitä vaan?
Alan olemaan epätoivoinen. En halua satuttaa rakkasta ystävääni, vain sen takia että hän elää "unelmaani." Tämä on kuin painajainen. En halua vetää hänen kanssaan välejä poikki, haluan jatkaa kaveruutta.. Se taitaa olla mahdotonta?
Olen erittäin kiitollinen jos joku osaa auttaa minua... Tuhannesti.

PS. En tiedä onko kyse enää murrosiästä sillä olen vähän yli 16 -vuotias. Eikös murrosikä ala loppua silloin?