yön pitkät tunnit
unisina hiipivät sisälleni
kuin kylmänviileä vesi
laulamatta enää laulujaan
kertomatta unelmiaan
tähdet ovat taivaalla
tanssimatta
pysyvät paikallaan
viattomina sitä tietämättä
ne ovat sen menettäneet
tahtonsa ja kykynsä toivoa
yön sormien kevyestä kosketuksesta
istun hiljaa
silmissäni hämärän hehku
pehmeä
kuin tulevan enneunen varjo
kuuntelen hiljaisuutta
ammennan itseeni sen puhtautta
täytän sen kuulaudella
tulevan päivän
keventyneet askeleet
minä lepään
kuulematta kenenkään kutsua.
veri virtaa kertomatta
tarinoita odotuksesta
yön vaativa syke
kumartaa
väistää vaieten
tekee minulle tilaa
minä katson
hämärän syliin
näkemättä enää
sen kaipaavia käsivarsia
vain ilmaa
ilman menneen vuodattamia
ajan ohentamia
rikkinäisiä salaisuuksia
minä kuuntelen
vain tietääkseni
että sen kutsu on poissa
sen ahdistavat kaiut
kurkottaen itkevät sielut
hiiljaisuuden painava pelko
se on kadonnut
Sillä minä olen hiljaa
yhtä
kanssa viipyvän yön
minä olen sen äänettömyys
sen hiljainen äärettömyys
sen hämärässä vaiennut laulu
unisina hiipivät sisälleni
kuin kylmänviileä vesi
laulamatta enää laulujaan
kertomatta unelmiaan
tähdet ovat taivaalla
tanssimatta
pysyvät paikallaan
viattomina sitä tietämättä
ne ovat sen menettäneet
tahtonsa ja kykynsä toivoa
yön sormien kevyestä kosketuksesta
istun hiljaa
silmissäni hämärän hehku
pehmeä
kuin tulevan enneunen varjo
kuuntelen hiljaisuutta
ammennan itseeni sen puhtautta
täytän sen kuulaudella
tulevan päivän
keventyneet askeleet
minä lepään
kuulematta kenenkään kutsua.
veri virtaa kertomatta
tarinoita odotuksesta
yön vaativa syke
kumartaa
väistää vaieten
tekee minulle tilaa
minä katson
hämärän syliin
näkemättä enää
sen kaipaavia käsivarsia
vain ilmaa
ilman menneen vuodattamia
ajan ohentamia
rikkinäisiä salaisuuksia
minä kuuntelen
vain tietääkseni
että sen kutsu on poissa
sen ahdistavat kaiut
kurkottaen itkevät sielut
hiiljaisuuden painava pelko
se on kadonnut
Sillä minä olen hiljaa
yhtä
kanssa viipyvän yön
minä olen sen äänettömyys
sen hiljainen äärettömyys
sen hämärässä vaiennut laulu
Vastaukset 10
Vanhimmat
kauniit hyvästit?
sitäpä juuri
Toivottavasti kerrot asian kohteellesi muutoinkin kuin runoillen.
sheriffi on katsonut parhaaks siirtää tähän laittamani vastauksen ikävöintipalstalle. no, sopiihan se sinnekin. päätin jo jokin aika sitten, etten enää ikävöi.
ja vastaus siis oli, että on jo liian monet hyväiset välissä. en aio enää hyvästellä muuten kuin itsekseni.
tässä. Todella tunnelmallinen teos. Väsyneen miehen vaiennut laulu?
naisen.
hyvää yötä.
vedessä näen rakastuneen,
hämärä astuu elämääni
kuin suuri eläin.
lusikoin vuodatettuja sanoja,
jotka muuttuvat tuleksi
palavat poroksi silmien alla.
musta varjo lankeaa,
kukkakimppu varjon heittää,
hyvästit jättää.
sydänääni tottumaton
sanat pakenevat,
vaikenen mukana.
jää tuhat kysymystä?
kastehelmet silmissä anovat..
silmissäsi kyynelet
kuin kirkkaimmat helmet
elämän hienoiksi hiomat
sydämessäni tyhjyys
sinne asutettu
ikuisuuden muotoiseksi valettu
kuin kuollut
silti hädintuskin elossa
hauras kuori vailla tunteita
ilman rakkautta
Synkkää ja pikimustaa, mutta kaunista. Etenkin kohta "ajan ohentamat rikkinäiset salaisuudet" jäi mieleen, sekä "tähdet, jotka ovat menettäneet tahtonsa ja kykynsä toivoa". Muista, että jokaisessa pensaassa lymyää silti keijuja ja menninkäisiä, sekä tietysti kukkia ja mehiläisiä.
Toivon sinulle iloa elämään edes vähän, sitä löytyy vaikka asumistukihakemuksesta, jos tarkasti etsii.
kyllä sitä iloakin löytyy, siitä muusta elämästä. jossain edessä se odottaa.
ja pakko sanoa, että pidän paljon sun runoista. ne on ovelia, omintakeisia, omalaatuisia ja suoraan sydämestä.
jatkoja!