Kasvatus palstalla oli juttua siitä mitä tehdä jos lapsi vie kaveriltaan lelun kädestä ja piiloutuu sängyn alle.
Minä menetin viimeksi hermoni täysin siihen hommaan ja vedin huutavan lapseni jaloista pois sängyn alta ja otin väkisin lapsen lelun pois ja annoin sen kaverille.Jälkeenpäin sen tajusin miten väärin se oli,mutta en silloin osannut muuta kun kävi niin vihaksi sellainen jatkuva kiusanteko kaveria kohtaan.Lapsi 4v.
Minä menetin viimeksi hermoni täysin siihen hommaan ja vedin huutavan lapseni jaloista pois sängyn alta ja otin väkisin lapsen lelun pois ja annoin sen kaverille.Jälkeenpäin sen tajusin miten väärin se oli,mutta en silloin osannut muuta kun kävi niin vihaksi sellainen jatkuva kiusanteko kaveria kohtaan.Lapsi 4v.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en usko että lapsi hirveitä traumoja saa jos lapselle kerran hermostuu, kohan vain ei ole jatkuvaa.
en usko että siitä mitään haittaa olisi...
että lapsen on hyvä joskus nähdä äiti vihaisena ja huomata että jälkeen päin äiti kumminkin rakastaa ja välittää. Hyvä on pyytää anteeksi lapselta, mutta tuskin lapsi traumoja tuosta saa.
Lapsi kyllä on ymmärtänyt tehneensä väärin ottaessaan lelun toiselta ja ymmärtää miksi äiti hermostuu ja ottaa lelun pois antaakseen takaisin oikealle omistajalle.
Sitäpaitsi haluaisin tavata äidin, joka ei koskaan lapseensa hermostu vaan aina jaksaa toimia kaikkien sääntöjen mukaisesti, rauhallisesti ja loogisesti, miten tietysti pitäisi, mutta hermostuminen on inhimillistä ja ei lapsi siitä traumoja saa.
myös niitä tunteita kun äiti/isä/kuka tahansa on vihainen. Hyvänen aika; ihmisiähän mekin ollaan eikä mitään täydellisiä viilipyttyjä jotka ei koskaan kiehahda.
Minun äitini ja isäni on aikanaan olleet hyvinkin vihaisia meille lapsille(ja syystäkin) eikä kenellekään ole kyllä mitään traumoja jäänyt. Päinvastoin; olemme ymmärtäneet että rajansa kaikella.
Kos koko elämänsä elää vaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan niin aika rankaksi se jossain vaiheessa menee kun koko ajan täytyy miettiä, mitä saa tehdä tai sanoa. Maalaisjärki mukaan tässäkin asiassa!!
täytyyhän sen lapsen sekin oppia, että noinkin VOI käydä jos renkuu. Aina ei kaikki jaksakaan katsoa. Eikö lapsuuen tarkotus ole valmentaa aikuisuutta varten??