Mikähän minun anopillani oikein on...
Hän asuu naapurissamme. Hän kuskaa omia tavaroitaan meidän ulkovarastoon ja leikkimökkiin vaikka hä'nellä itsellään on monta kertaa enemmän tilaa varastoida tavaroitaan. Ei usko vaikka mieheni on suoraan sanonut, että vie kamasi omaan kotiisi äläkä enää tuo lisää tänne niitä vaan mitä tekee anoppi, tuo lisää rojuja meille. Tänä aamuna juuri kantoi keinustuolin leikkimökkiimme jota aiemmin kauppasi meille. En ymmärrä.
Hän saattaa akntaa samaa muovipussia ees taas tätä väliä monesti päivässä. Joku mielenhäiriö tuo melko varmaan on?!
Hänellä on masennus, erosivat 1,5 vuotta sitten miehensä kanssa. Mutta mikähn tämä häiriö lienee, kun pitää tavaroita kuskata.
Tekisi mieli pistää lukot varastoon ja leikkimökkiin ja heittää tavarat pihalle. Haluaisimme käyttää leikkimökkiä leikkiin lapsien kanssa eikä romuvarastona.
Alkaa ottaa aivoon jo pikkuhiljaa kun yli vuoden tuota touhua on katsonut ja koittanut pyytää ettei tee sitä enää!!
Hän asuu naapurissamme. Hän kuskaa omia tavaroitaan meidän ulkovarastoon ja leikkimökkiin vaikka hä'nellä itsellään on monta kertaa enemmän tilaa varastoida tavaroitaan. Ei usko vaikka mieheni on suoraan sanonut, että vie kamasi omaan kotiisi äläkä enää tuo lisää tänne niitä vaan mitä tekee anoppi, tuo lisää rojuja meille. Tänä aamuna juuri kantoi keinustuolin leikkimökkiimme jota aiemmin kauppasi meille. En ymmärrä.
Hän saattaa akntaa samaa muovipussia ees taas tätä väliä monesti päivässä. Joku mielenhäiriö tuo melko varmaan on?!
Hänellä on masennus, erosivat 1,5 vuotta sitten miehensä kanssa. Mutta mikähn tämä häiriö lienee, kun pitää tavaroita kuskata.
Tekisi mieli pistää lukot varastoon ja leikkimökkiin ja heittää tavarat pihalle. Haluaisimme käyttää leikkimökkiä leikkiin lapsien kanssa eikä romuvarastona.
Alkaa ottaa aivoon jo pikkuhiljaa kun yli vuoden tuota touhua on katsonut ja koittanut pyytää ettei tee sitä enää!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
enään kuljettele romujaan
Jossei sana auta, niin kirves jumalauta. Tulkitse leikkimökkiin ja ulkovarastoon tuodut tavarat lahjoitetuiksi ja hakkaa ne kirveellä palasiksi ja jätä pihaan näytille, niin eiköhän romuntuonti lopu. Kaikkinainen hempeily häiriköintiä kohtaan vain pahentaa asiaa eikä ratkaise yhtikäs mitään. Nyt joku psykologi pitää minua tunteettomana hirviönä kun ei itse ole koskaan joutunut minkäänlaisen häiriköinnin kohteeksi.
"Hän kuskaa omia tavaroitaan meidän ulkovarastoon ja leikkimökkiin vaikka hänellä itsellään on monta kertaa enemmän tilaa varastoida tavaroitaan."
Kyse on avioeron jälkeisestä toiminnasta jolla pyritään eroon entisestä elämästä ja siitä muistuttavista esineistä. Toisinkuin yleensä luullaan irtaimisto on yleensä hyvin henkilökohtainen ja tunnepitoinen juttu.
Miksei anoppisi lahjoita keinutuolejaan vaikkapa pelastusarmeijalle tms. järjestölle? Ottaisivat ehkä mielellään vastaan ja kuljetuskin järjestyisi. Miksi hän kauppasi rojuja juuri teille? Miksei jollekin tuntemattomalle? Tai miksei heitä suoraan kaatopaikalle jos kerta kukaan ei huoli? Miksi ne täytyy laittaa leikkimökkiin sateelta (vai kenties omalta katseeltaan?) suojaan? Jotain arvokasta anoppisi niissä rojuissa näkee.
"Jossei sana auta, niin kirves jumalauta. Tulkitse leikkimökkiin ja ulkovarastoon tuodut tavarat lahjoitetuiksi ja hakkaa ne kirveellä palasiksi ja jätä pihaan näytille, niin eiköhän romuntuonti lopu. Kaikkinainen hempeily häiriköintiä kohtaan vain pahentaa asiaa eikä ratkaise yhtikäs mitään. Nyt joku psykologi pitää minua tunteettomana hirviönä kun ei itse ole koskaan joutunut minkäänlaisen häiriköinnin kohteeksi."
Näin olen itsekin kuvitelmissani tehnyt, mutta koska itse ymmärrän sen, että mieli voi näitä temppuja tehdä niin en kehtaa ihan palasiksi kamojaan pistää, kun tiedä miten se siitä sekoaisi...
"Kyse on avioeron jälkeisestä toiminnasta jolla pyritään eroon entisestä elämästä ja siitä muistuttavista esineistä. Toisinkuin yleensä luullaan irtaimisto on yleensä hyvin henkilökohtainen ja tunnepitoinen juttu."
Näin olen itsekin joskus asiaa järkeillyt. Hän on tuonut kaiken appiukosta muistuttavan leikkimkkiin ja varastoomme. Näkyi hääpukukin olevan tallessa meidän leikkimökissämme.
"Miksei anoppisi lahjoita keinutuolejaan vaikkapa pelastusarmeijalle tms. järjestölle? Ottaisivat ehkä mielellään vastaan ja kuljetuskin järjestyisi. Miksi hän kauppasi rojuja juuri teille? Miksei jollekin tuntemattomalle? Tai miksei heitä suoraan kaatopaikalle jos kerta kukaan ei huoli? Miksi ne täytyy laittaa leikkimökkiin sateelta (vai kenties omalta katseeltaan?) suojaan? Jotain arvokasta anoppisi niissä rojuissa näkee."
No, koska niitä tavaroita ei enää saa takaisin jos ne lahjoittaa jollekkin ;) Monet kerrat kun häneltä jotin on vastaan otettu on hän sen jo kohta pois hakenut. Enää ei olla mitään otettukaan häneltä vastaan. Eilen hän toi ikkunakoristeen jonka itse kiikutin takaisin :)
Jotain sotasuunnitelmaa tässä pitää alkaa miehen kanssa laatimaan ;)
Tilanne on kieltämättä hankala sillä se on jatkunut jo vuoden ja siten jo juurtunut osaksi arjen asenteita.
"Näin olen itsekin kuvitelmissani tehnyt, mutta koska itse ymmärrän sen, että mieli voi näitä temppuja tehdä niin en kehtaa ihan palasiksi kamojaan pistää, kun tiedä miten se siitä sekoaisi..."
Aloita pienestä. Vie ihan ensiksi vaikka joku pieni kassissa kannettava esine Pelastusarmeijaan. Tee se salaa, älä kerro anopille tai miehellesi ennakkoon yhtään mitään. Vasta sitten kun tavara on ollut vietynä jo pari päivää ja anoppisi kyselee sitä, voit paljastaa "kalleuden" kohtalon. Silloin alkaa tietysti se huuto, joka korvaa romunrahtaamisen ja mikäli olet päättäväinen huuto lakkaa kun anoppi huomaa ettei saavuta sillä yhtään mitään. Toista temppu tarvittaessa ja joka kerta viet aina vain enemmän tavaraa. Kertaus on opintojen äiti. Nyt anoppi huomaa kantapäänsä kautta ettei leikkimökkisi olekaan hyvä turvapaikka hänen romuilleen. Äläkä vaan missään nimessä kadu tekoa tippaakaan, rehvastele sillä aina kun käyt jossain kylässä. (Anoppi kuvitteli voivansa pelleillä meidän kustannuksellamme - mutta erehtyi, voi kuinka täydellisiä olemmekaan). Pienikin sääli on kuin bensaa liekkeihin.
Hörhöillä on iljettävänä tapana käyttää tarkoin hyväkseen pienikin myötätunnon pisara omaksi edukseen ja toisten vahingoksi ilman pienintäkään tunnontuskaa. Pienikin myönnytys tulkitaan mieluusti kannustukseksi jatkaa entiseen tapaan, joskus tulkinta on hyvinkin erikoinen. Samalla jo esitetyiltä moitteilta tippuu pohja pois (ei siis tarkoittanutkaan mitä sanoi). Anoppisi asenne: "minun intressini nyt ja tässä vain jotain - muiden intressit ei yhtikäs mitään". Hörhöillä on ihmeellinen kyky esittää säälittävää tapausta, älä siis vain haksahda vedätykseen. Romunrahtaaminen on TEKO joka huokuu halveksuntaa sinua kohtaan. Puheet ovat vain puheita. Kunnioitusta voi saada vain kovalla ja säntillisellä työllä, ei mielistelyllä.
Oletko aivan varma ettei miehesi ole anopin touhussa mitenkään mukana? Ihmisluonto on hyvin salaperäinen ja joskus hyvinkin arvaamaton. Kummalle miehesi onkaan tosipaikan tullen lojaalimpi - sinulle vai anopille? Saatat yllättyä, nytpä sekin nähdään. Onhan miehelläsi jutussa omat tunnejuttunsa.
Onpa anopillasi hätä kun jo puolen vuoden päästä erosta yrittää hankkiutua eroon exänä romuista. Jotkut murehtivat exänsä romuista vielä vuosikymmenten päästäkin, mielestäni aivan turhaan. Onpas anoppisi ailahtavainen. Jonkunhan täytyy tehdä päätökset romuista kun (ei "jos") anoppi ei pysty niin asia lankeaa sinulle. Valitettavasti.
Anoppisi pitää ehkä itseään jonkin sortin marttyyrinä, mutta kyllä asiat ovat niin että maailma pyörii meidän asiallisten ihmisten varassa, joten hörhöt joutaisivat häpeäpaaluun.
Ootkohan nyt ihan tosissasi joka asiassa :D
En minä tosiaan kehtaa toisen tavaroita kuskata minnekkään.
Mieheni on tällä hetkellä keskustelemassa asioista anopin kanssa, saa nähdä millä tuloksella.
että hänellä voisi olla jokin toinen sairaus? Minun isoäitini käyttäytyi aluksi samalla tavalla kun hän sairastui alzheimeriin. Tietysti hän voi myös pelätä omaa kuolemaansa niin paljon, että haluaa antaa perintönsä "ajoissa" ilman veroja. Vaikea näin ulkopuolisena lähteä arvailemaan :D. Tsemppiä kuitenkin!