Aina kun luen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiretki
Ristiretket olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja ja teologisesti perusteltuja sotaretkiä erityisesti keskiajalla. Aluksi tarkoitus oli vallata Jerusalem takaisin kristittyjen hallintaan, minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat muslimeja vastaan. Myöhemmin ristiretkiä tehtiin myös muita Euroopassa olevia pakanallisia maita ja kansoja kohtaan, muun muassa Suomeen ja Baltiaan. Tosin Itämeren piirissä tehdyillä sotaretkillä ei aina ollut paavin antamaa ristiretkijulistusta tukenaan, eivätkä aikalaisetkaan välttämättä pitäneet niitä ristiretkinä: tällöin ristiretki-nimitys on syntynyt vasta myöhemmän historiankirjoituksen yhteydessä. Myös katolisen kirkon harhaoppisiksi katsomia ryhmiä vastaan esimerkiksi Etelä-Ranskassa ja Böömissä tehtiin ristiretkiä.

Suomessa ristiretkiaika on vakiintunut arkeologinen aikakausinimitys noin vuodesta 1050 vuoteen 1150 tai 1200, Itä-Suomessa vuoteen 1300 asti.

http://en.wikipedia.org/wiki/Crusade

The Crusades were a series of military conflicts of a religious character waged by Christians from 1095-1291, usually sanctioned by the Pope in the name of Christendom,[1]

Lopun voit itse lukea....

The term is also used to describe contemporaneous and subsequent campaigns conducted through the 16th century in territories outside of the Levant[4], usually against pagans[citation needed] and those considered by the Catholic Church to be heretics, for a mixture of religious, economic, and political reasons.[5]....

sa-virtu-m-atire kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiretki
Ristiretket olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja ja teologisesti perusteltuja sotaretkiä erityisesti keskiajalla. Aluksi tarkoitus oli vallata Jerusalem takaisin kristittyjen hallintaan, minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat muslimeja vastaan. Myöhemmin ristiretkiä tehtiin myös muita Euroopassa olevia pakanallisia maita ja kansoja kohtaan, muun muassa Suomeen ja Baltiaan. Tosin Itämeren piirissä tehdyillä sotaretkillä ei aina ollut paavin antamaa ristiretkijulistusta tukenaan, eivätkä aikalaisetkaan välttämättä pitäneet niitä ristiretkinä: tällöin ristiretki-nimitys on syntynyt vasta myöhemmän historiankirjoituksen yhteydessä. Myös katolisen kirkon harhaoppisiksi katsomia ryhmiä vastaan esimerkiksi Etelä-Ranskassa ja Böömissä tehtiin ristiretkiä.

Suomessa ristiretkiaika on vakiintunut arkeologinen aikakausinimitys noin vuodesta 1050 vuoteen 1150 tai 1200, Itä-Suomessa vuoteen 1300 asti.

http://en.wikipedia.org/wiki/Crusade

The Crusades were a series of military conflicts of a religious character waged by Christians from 1095-1291, usually sanctioned by the Pope in the name of Christendom,[1]

Lopun voit itse lukea....

Lue lisää

Tosin tarkoitin vain muhamettilaisia vastaan tehtyjä ristiretkiä, enkä ajatellut esim. suomalaisia vastaan tehtyjä ristiretkiä!

Uskontokulttuurista kyllä voi puhua ja se termi tarkoittaa nimenomaan sitä kuinka uskontoa harjoitetaan.

Uskonnosta se (uskontokulttuuri) ei kerro mitään.Eikä oikeaa eikä väärää tulkintaa vain tavan jolla ihmiset uskontoaan harjoittavat.

No autettu on oma vikasi jos et halua apua ottaa vastaan tai ymmärtää asioita.

Pidä tunkkis :D

ole kulttuuri kirjoitti:

Uskontokulttuurista kyllä voi puhua ja se termi tarkoittaa nimenomaan sitä kuinka uskontoa harjoitetaan.

Uskonnosta se (uskontokulttuuri) ei kerro mitään.Eikä oikeaa eikä väärää tulkintaa vain tavan jolla ihmiset uskontoaan harjoittavat.

No autettu on oma vikasi jos et halua apua ottaa vastaan tai ymmärtää asioita.

Pidä tunkkis :D

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri
Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Kulttuuri on kaikkea ihmisen toimintaa. Ehkä laajimman määritelmän mukaan kulttuuria on kaikki se, minkä opimme toisilta. Myös kieli kuuluu erottamattomana osana kulttuuriin. Sana kulttuuri voi tarkoittaa asiayhteydestä riippuen hieman eri asioita. Kulttuuri tarkoittaa monesti korkeampaa sivistystä (esim ooppera), jonkun kansan elintapoja ja tuotoksia tai muinaista perinnettä tai vaikkapa rockkulttuuria. Erään käytetyn määritelmän mukaan sanan kulttuuri suomennos on yleinen valtarakenne.

[muokkaa] Kulttuuri

Jokapäiväisessä kielenkäytössä kulttuuri-sanaa käytetään usein, kun tarkoitetaan korkeakulttuuria eli taidemuotoja, joka usein liitetään eliittiin (esimerkiksi ooppera, taidenäyttelyt).

Kulttuuri voi tarkoittaa myös eläinten kulttuuria. Esimerkiksi lintujen kulttuurilla tarkoitetaan linnuiksi määriteltävien eläinten toimintaa, kuten soidinmenoja ja rakennelmia, kuten pesiä.

Sana "kulttuuri" tulee latinan sanasta, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Jo muinaiset roomalaiset käyttivät tätä sanaa tarkoittamaan myös "hengenviljelyä".

Kulttuuri voi tarkoittaa jotain määrättyä muinaista perinnettä. Esimerkiksi arkeologiassa kampakeraaminen kulttuuri kampakeramiikkaa tuottaneiden ihmisten elintapoja, uskomuksia jne. Monesti muinainen kulttuuri liittyy tiettyyn kansaan tai heimoon, mutta jotkut tavat voivat levitä monien kansojen alueille. Kulttuurit muuttuvat ja kehittyvät aikojen mukana, ja jollakin alueella voi olla pieniä paikalliskulttuureja.

Erik Ahlman sanoi, että toimintana kulttuuri on aineellisen tai henkisen aineksen muokkaamista sellaiseksi, mitä se ei alkuaan, luonnostaan, ole. Tämän toiminnan tuloksia, ja myös tilaa, joka syntyy, sanotaan myös kulttuuriksi.

Ensimmäisen Tietosanakirjan kulttuuri-hakusanan kirjoittaja Arvi Grotenfelt katsoi, että kulttuuri pyrkii muuttamaan taistelun olemassaolosta yhteistyöksi inhimillisen olemassaolon kohottamiseksi. Aineellisen toiminnan ja ihmishengen viljelemisen välillä hän toteaa kehitystä edistävän vuorovaikutuksen: kun ihminen muovailee ympäröivää luontoa ja muodostelee luonnonesineitä tarkoitustensa mukaisiksi, tämä toiminta vaikuttaa takaisin häneen itseensä siten, että hänen omat ruumiilliset ja henkiset kykynsä voimistuvat. Hänen käytännöllinen taidokkuutensa ja älynsä kehittyvät ja ne saavat vuorostaan aikaan läheisempää yhteiselämää ihmisten kesken, jonka johdosta verkalleen moraalisetkin suhteet, tunteet ja käsitteet hienostuvat ja jalostuvat.

Kulttuuri jaetaan usein aineelliseen kulttuuriin ja henkiseen kulttuuriin. Aineellinen kulttuuri on sellaisten tuotteiden kuin rakennusten, asusteiden, työvälineiden, kotitaloustarvikkeiden, liikenne- ja kuljetusvälineiden, ja muiden sellaisten muodostama kokonaisuus. Niinpä aineellisella kansankulttuurilla on myös taidearvo. Henkinen kulttuuri sisältää arvoja, aatteita, mielikuvia, taideteoksia, vertauskuvia, tapoja ja asioita, joiksi nämä aatteet ovat kiteytyneet.

Ihmisen käyttäytymistä joudutaan tutkimaan ainakin neljän erityyppisen järjestelmän kannalta. Ne ovat biologinen järjestelmä eli ihmisen elimistö, psykologinen järjestelmä eli persoonallisuus, sosiaalinen järjestelmä kuten ryhmä tai yhteiskunta sekä kulttuurin muodostama järjestelmä.

Nämä järjestelmät vaikuttavat toisiinsa muun muassa siten, että yksilö biologisena ja psykologisena kokonaisuutena asettaa ne edellytykset, joiden vallitessa yhteiskunta ja kulttuuri pääsevät kehittymään.

Kun kulttuuri vaikuttaa tietoisuuteen, puhutaan kulttuurin sisäistämisestä, yksilö oppii kulttuurin arvot, tavat ja normit. Yhteiskunnan tasolla kulttuurin arvopäämäärät saavat muotonsa yhteiskunnallisissa laitoksissa. Kulttuuriksi nimitetään usein kokonaisuutta, joka käsittää tiedon, uskomukset, taiteen, moraalikäsitykset, lain, perinteen sekä kaikki muut sellaiset kyvyt ja tavat, jotka ihminen on yhteiskunnan jäsenenä omaksunut. Kulttuuri antaa myös yhteiskunnalliselle toiminnalle merkityksen. Jokin teko, ele tai ilme saattaa eri kulttuureissa merkitä aivan eri asioita.

Kulttuuri leviää ja siirtyy sukupolvelta toiselle kopioinnin ja opetuksen kautta. Tämä näkökulma on tärkeä esimerkiksi kulttuuriantropologiassa, sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Tästä on kyse, kun puhutaan kulttuurievoluutiosta. Meemiteoria on ehkä tunnetuin kulttuurievoluution mallinnusyritys. Uutta kulttuuria ei kuitenkaan synny biologisen vastaavuuden mukaisesti kopiointivirheiden kautta: sitä luodaan.

Ihminen ei ole tyhjä taulu, joka imee passiivisesti vaikutteita ja jota kasvatetaan, vaan luova subjekti, jolla on luontaisen oppimiskyvyn lisäksi myös aktiivinen asenne ja valmiudet kohdata ulkopuolinen maailma haasteineen. Ilman näitä biologisen evoluution luomia vaistoja ei kulttuuriakaan olisi olemassa: meemit eivät selitä luovuutta, joka on psykologinen ominaisuus.

[muokkaa] Kulttuuri ja sivistys

Kulttuurin osa-alueista esimerkiksi taide ja uskonto eivät ole edistyviä ja kehittyviä aloja, mutta tiede on: kymmeniä tuhansia vuosia vanhat luolamaalaukset eivät ole modernia taidetta huonompia, mutta esimerkiksi tietämyksemme Auringosta on aivan eri tasolla kuin kivikaudella. Kulttuureja voidaan siis vertailla niiden tieteen mukaan riippumatta siitä, pitääkö korkeaa tieteellistä tasoa tavoittelemisen arvoisena asiana sinänsä.

Mahdollisia sivistyksen määritelmiä on monia. Sivistykseksi voidaan kutsua esimerkiksi pyrkimystä vähimmäistää inhimillistä kärsimystä: korkea sivistystaso on tällöin tietoisesti arvottava määritelmä.

Sivilisaatio on välitaso kulttuurin ja ihmiskunnan välillä. Sivistyksen käsite on kulttuureihin liittyvä laatusana, ja määrittely tuottaa hankaluuksia esimerkiksi englanninkielessä, jossa sana civilisation (en. eng.)/civilization (am. eng) vastaa sekä sivistystä että sivilisaatiota.

http://www.google.fi/search?hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:en-GB:official&q=religion and culture&btnG=Hae&meta=

Opettele huvikses kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri
Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Kulttuuri on kaikkea ihmisen toimintaa. Ehkä laajimman määritelmän mukaan kulttuuria on kaikki se, minkä opimme toisilta. Myös kieli kuuluu erottamattomana osana kulttuuriin. Sana kulttuuri voi tarkoittaa asiayhteydestä riippuen hieman eri asioita. Kulttuuri tarkoittaa monesti korkeampaa sivistystä (esim ooppera), jonkun kansan elintapoja ja tuotoksia tai muinaista perinnettä tai vaikkapa rockkulttuuria. Erään käytetyn määritelmän mukaan sanan kulttuuri suomennos on yleinen valtarakenne.

[muokkaa] Kulttuuri

Jokapäiväisessä kielenkäytössä kulttuuri-sanaa käytetään usein, kun tarkoitetaan korkeakulttuuria eli taidemuotoja, joka usein liitetään eliittiin (esimerkiksi ooppera, taidenäyttelyt).

Kulttuuri voi tarkoittaa myös eläinten kulttuuria. Esimerkiksi lintujen kulttuurilla tarkoitetaan linnuiksi määriteltävien eläinten toimintaa, kuten soidinmenoja ja rakennelmia, kuten pesiä.

Sana "kulttuuri" tulee latinan sanasta, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Jo muinaiset roomalaiset käyttivät tätä sanaa tarkoittamaan myös "hengenviljelyä".

Kulttuuri voi tarkoittaa jotain määrättyä muinaista perinnettä. Esimerkiksi arkeologiassa kampakeraaminen kulttuuri kampakeramiikkaa tuottaneiden ihmisten elintapoja, uskomuksia jne. Monesti muinainen kulttuuri liittyy tiettyyn kansaan tai heimoon, mutta jotkut tavat voivat levitä monien kansojen alueille. Kulttuurit muuttuvat ja kehittyvät aikojen mukana, ja jollakin alueella voi olla pieniä paikalliskulttuureja.

Erik Ahlman sanoi, että toimintana kulttuuri on aineellisen tai henkisen aineksen muokkaamista sellaiseksi, mitä se ei alkuaan, luonnostaan, ole. Tämän toiminnan tuloksia, ja myös tilaa, joka syntyy, sanotaan myös kulttuuriksi.

Ensimmäisen Tietosanakirjan kulttuuri-hakusanan kirjoittaja Arvi Grotenfelt katsoi, että kulttuuri pyrkii muuttamaan taistelun olemassaolosta yhteistyöksi inhimillisen olemassaolon kohottamiseksi. Aineellisen toiminnan ja ihmishengen viljelemisen välillä hän toteaa kehitystä edistävän vuorovaikutuksen: kun ihminen muovailee ympäröivää luontoa ja muodostelee luonnonesineitä tarkoitustensa mukaisiksi, tämä toiminta vaikuttaa takaisin häneen itseensä siten, että hänen omat ruumiilliset ja henkiset kykynsä voimistuvat. Hänen käytännöllinen taidokkuutensa ja älynsä kehittyvät ja ne saavat vuorostaan aikaan läheisempää yhteiselämää ihmisten kesken, jonka johdosta verkalleen moraalisetkin suhteet, tunteet ja käsitteet hienostuvat ja jalostuvat.

Kulttuuri jaetaan usein aineelliseen kulttuuriin ja henkiseen kulttuuriin. Aineellinen kulttuuri on sellaisten tuotteiden kuin rakennusten, asusteiden, työvälineiden, kotitaloustarvikkeiden, liikenne- ja kuljetusvälineiden, ja muiden sellaisten muodostama kokonaisuus. Niinpä aineellisella kansankulttuurilla on myös taidearvo. Henkinen kulttuuri sisältää arvoja, aatteita, mielikuvia, taideteoksia, vertauskuvia, tapoja ja asioita, joiksi nämä aatteet ovat kiteytyneet.

Ihmisen käyttäytymistä joudutaan tutkimaan ainakin neljän erityyppisen järjestelmän kannalta. Ne ovat biologinen järjestelmä eli ihmisen elimistö, psykologinen järjestelmä eli persoonallisuus, sosiaalinen järjestelmä kuten ryhmä tai yhteiskunta sekä kulttuurin muodostama järjestelmä.

Nämä järjestelmät vaikuttavat toisiinsa muun muassa siten, että yksilö biologisena ja psykologisena kokonaisuutena asettaa ne edellytykset, joiden vallitessa yhteiskunta ja kulttuuri pääsevät kehittymään.

Kun kulttuuri vaikuttaa tietoisuuteen, puhutaan kulttuurin sisäistämisestä, yksilö oppii kulttuurin arvot, tavat ja normit. Yhteiskunnan tasolla kulttuurin arvopäämäärät saavat muotonsa yhteiskunnallisissa laitoksissa. Kulttuuriksi nimitetään usein kokonaisuutta, joka käsittää tiedon, uskomukset, taiteen, moraalikäsitykset, lain, perinteen sekä kaikki muut sellaiset kyvyt ja tavat, jotka ihminen on yhteiskunnan jäsenenä omaksunut. Kulttuuri antaa myös yhteiskunnalliselle toiminnalle merkityksen. Jokin teko, ele tai ilme saattaa eri kulttuureissa merkitä aivan eri asioita.

Kulttuuri leviää ja siirtyy sukupolvelta toiselle kopioinnin ja opetuksen kautta. Tämä näkökulma on tärkeä esimerkiksi kulttuuriantropologiassa, sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Tästä on kyse, kun puhutaan kulttuurievoluutiosta. Meemiteoria on ehkä tunnetuin kulttuurievoluution mallinnusyritys. Uutta kulttuuria ei kuitenkaan synny biologisen vastaavuuden mukaisesti kopiointivirheiden kautta: sitä luodaan.

Ihminen ei ole tyhjä taulu, joka imee passiivisesti vaikutteita ja jota kasvatetaan, vaan luova subjekti, jolla on luontaisen oppimiskyvyn lisäksi myös aktiivinen asenne ja valmiudet kohdata ulkopuolinen maailma haasteineen. Ilman näitä biologisen evoluution luomia vaistoja ei kulttuuriakaan olisi olemassa: meemit eivät selitä luovuutta, joka on psykologinen ominaisuus.

[muokkaa] Kulttuuri ja sivistys

Kulttuurin osa-alueista esimerkiksi taide ja uskonto eivät ole edistyviä ja kehittyviä aloja, mutta tiede on: kymmeniä tuhansia vuosia vanhat luolamaalaukset eivät ole modernia taidetta huonompia, mutta esimerkiksi tietämyksemme Auringosta on aivan eri tasolla kuin kivikaudella. Kulttuureja voidaan siis vertailla niiden tieteen mukaan riippumatta siitä, pitääkö korkeaa tieteellistä tasoa tavoittelemisen arvoisena asiana sinänsä.

Mahdollisia sivistyksen määritelmiä on monia. Sivistykseksi voidaan kutsua esimerkiksi pyrkimystä vähimmäistää inhimillistä kärsimystä: korkea sivistystaso on tällöin tietoisesti arvottava määritelmä.

Sivilisaatio on välitaso kulttuurin ja ihmiskunnan välillä. Sivistyksen käsite on kulttuureihin liittyvä laatusana, ja määrittely tuottaa hankaluuksia esimerkiksi englanninkielessä, jossa sana civilisation (en. eng.)/civilization (am. eng) vastaa sekä sivistystä että sivilisaatiota.

http://www.google.fi/search?hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:en-GB:official&q=religion and culture&btnG=Hae&meta=

Lue lisää

Kulttuurin el ihmisen toiminnan neljä pääaluetta ovat: yhteiskunta, tiede, taide ja uskonto. Se on siinä.

vaaliminen on hieno asia, mutta kultuurin harjoittaminen pitää tapahtua maan lakeja noudattaen, ja sen "varjolla" ei saa vaatia, eikä myöntää lakiin mitään poikkeuksia. Esimerkiksi USA:aan Suomalaissiirtolaiset vaalivat siellä Suomalaista saunakultuuria/ruokakultuuria,ja niin edelleen, samoin evankelisluterilaisia seurakuntia on Suomalaisten asuttamilla alueilla. Mutta tämä kaikki tulee tapahtua USA:aan lakien sallimissa rajoissa. Eikä siellä tiettävästi ole tullut hankauksia USA:aan valtaväestön kanssa vaikka Suomalaiset siellä vaalivatkin kulttuuriperintöään,ja harjoittavat evankelisluterilaista uskontoaan, tietenkin jotka haluavat..

aito ihmetteliä kirjoitti:

vaaliminen on hieno asia, mutta kultuurin harjoittaminen pitää tapahtua maan lakeja noudattaen, ja sen "varjolla" ei saa vaatia, eikä myöntää lakiin mitään poikkeuksia. Esimerkiksi USA:aan Suomalaissiirtolaiset vaalivat siellä Suomalaista saunakultuuria/ruokakultuuria,ja niin edelleen, samoin evankelisluterilaisia seurakuntia on Suomalaisten asuttamilla alueilla. Mutta tämä kaikki tulee tapahtua USA:aan lakien sallimissa rajoissa. Eikä siellä tiettävästi ole tullut hankauksia USA:aan valtaväestön kanssa vaikka Suomalaiset siellä vaalivatkin kulttuuriperintöään,ja harjoittavat evankelisluterilaista uskontoaan, tietenkin jotka haluavat..

Lue lisää

Pitz:in mukaan USA:ssa on nollatoleranssi nitä kohtaan jotka eivät osoita arvonantoa uskonnollisen diversiteetin olemassaololle.

Eli toisinsanoen amerikkalaiset ovat konservatiivinen kansa joka on uskonnollista ja he hyväksyvät muutkin uskonnot pariinsa.

Siellä jokainen uskontokunta osallistuu hyväntekeväisyyteen ilman uskontojen rajoja yhdessä keskenään ja jopa yksinäänkin.Tälläistä ei aina edes suomessakaan näe.

Uskonto on USA:ssa eritelty valtiosta.

Professori Pitz:in mukaan paras tapa tappaa uskonnot on liittää ne valtioon.Ja esimerkkinä hän otti Suomen.

sa-virtu-m-atire kirjoitti:

Pitz:in mukaan USA:ssa on nollatoleranssi nitä kohtaan jotka eivät osoita arvonantoa uskonnollisen diversiteetin olemassaololle.

Eli toisinsanoen amerikkalaiset ovat konservatiivinen kansa joka on uskonnollista ja he hyväksyvät muutkin uskonnot pariinsa.

Siellä jokainen uskontokunta osallistuu hyväntekeväisyyteen ilman uskontojen rajoja yhdessä keskenään ja jopa yksinäänkin.Tälläistä ei aina edes suomessakaan näe.

Uskonto on USA:ssa eritelty valtiosta.

Professori Pitz:in mukaan paras tapa tappaa uskonnot on liittää ne valtioon.Ja esimerkkinä hän otti Suomen.

Lue lisää

islamin usko on hyvinkin pian kuolemassa muslimimaista.

sa-virtu-m-atire kirjoitti:

Pitz:in mukaan USA:ssa on nollatoleranssi nitä kohtaan jotka eivät osoita arvonantoa uskonnollisen diversiteetin olemassaololle.

Eli toisinsanoen amerikkalaiset ovat konservatiivinen kansa joka on uskonnollista ja he hyväksyvät muutkin uskonnot pariinsa.

Siellä jokainen uskontokunta osallistuu hyväntekeväisyyteen ilman uskontojen rajoja yhdessä keskenään ja jopa yksinäänkin.Tälläistä ei aina edes suomessakaan näe.

Uskonto on USA:ssa eritelty valtiosta.

Professori Pitz:in mukaan paras tapa tappaa uskonnot on liittää ne valtioon.Ja esimerkkinä hän otti Suomen.

Lue lisää

on ainut tie, silloin kaikki uskonsuuntien/uskontojen jäsenet saavat vapaasti harjoittaa uskoaan. Ja valtion johto tulee valita demokraattisin keinoin yleistä ja yhtenäistä äänioikeutta käyttäen, se elin taas laatii yhteiskuntaan lait, ja muutkin yhteiskunnan kaikkia koskevat säännöt. Niiden yhdessä demokraattisten lakien mukaan, ja puitteissa, jokainen voi harjoittaa uskoaan, siinä mielestäni uskonnonvapauden määditelmä ainoastaan toteutuu..

aito ihmetteliä kirjoitti:

on ainut tie, silloin kaikki uskonsuuntien/uskontojen jäsenet saavat vapaasti harjoittaa uskoaan. Ja valtion johto tulee valita demokraattisin keinoin yleistä ja yhtenäistä äänioikeutta käyttäen, se elin taas laatii yhteiskuntaan lait, ja muutkin yhteiskunnan kaikkia koskevat säännöt. Niiden yhdessä demokraattisten lakien mukaan, ja puitteissa, jokainen voi harjoittaa uskoaan, siinä mielestäni uskonnonvapauden määditelmä ainoastaan toteutuu..

Lue lisää

sitä että suomessa on erillinen kirkkolaki.Tämä koskee nimenomaan valtion uskontoa eli kristittyjä.Ei muita uskontokuntia.Suomessa vain muutama prosentti on harjoittavia kristittyjä loput vain hengailevat kirkon kirjoissa.

http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/kayt/02_1kirkko_oikeus.shtml

1.5 Kirkko-oikeus

Miksi Suomen evankelisluterilainen kirkko on valtionkirkko?

Mitä kirkkolaissa sanotaan papin tehtävistä?

Kirkko, kuten muutkin organisaatiot, tarvitsevat toimintansa tueksi erilaisia sääntöjä. Näistä säännöistä eli kirkkolaista kirkossa huolehtii kirkko-oikeus. Kirkko-oikeus käyttää välineenään oikeustieteen käsitteitä ja menetelmiä. Kirkko-oikeuden tehtävänä on käsitellä erilaisia oikeussäännöksiä, joiden avulla vahvistetaan kirkollisen toiminnan oikeudelliset muodot ja määritellään kirkon ja valtion sekä kirkon ja sen jäsenten välisiä suhteita.

Roomalaiskatolinen kirkko on oikeudellisesti itsenäinen ja se haluaa pitää itsensä erillään valtiovallasta. Kirkon käsityksen mukaan kirkollinen esivalta on maallista esivaltaa ylempi. Roomalaiskatolisen kirkon oikeussäännöstö jakaantuu kahteen osaan: jumalalliseen ja inhimilliseen eli kanoniseen oikeuteen. Inhimillinen oikeus muodostuu kirkkoisien lausumista, kirkolliskokousten päätöksistä sekä paavien, piispojen ja partikulaarisynodien säädöksistä. Inhimillisen oikeuden tarkoitus on täydentää jumalallista oikeutta, mutta sitä pidetään Jumalan säätämyksenä ja sillä on jumalallinen alkuperä. Kanonisen oikeuden katsotaan olevan ihmisen apuna pelastuksessa.

Suomen evankelisluterilainen kirkko "noudattaa" ns. protestanttista kirkko-oikeutta. Luther oli sitä mieltä, ettei kanoninen laki voinut olla kirkollisen elämän perusta, vaan evankeliumi. Luterilaisessa käsityksessä kirkko-oikeus ymmärretäänkin mahdollisuutena, joka edistää evankeliumin julistamisen ja kirkon tehokkaan toiminnan ja se palvelee kirkon varsinaista tehtävää. Kirkkolakia voidaan tarvittaessa muuttaa, mutta ei Jumalan sanan vastaiseksi. Uskonpuhdistusajalla valtion ja kirkon välillä vallitsi ns. kahden regimentin oppi, jolloin kirkko hoiti hengellistä tehtävää ja valtio maallista. Tänä päivänä luterilainen kirkko säätää periaatteessa omat lakinsa, mutta ylin päätäntävalta on valtiolla. Myös luterilaisen kirkon piirissä on vähitellen alettu painottaa kirkon itsenäisyyttä.

Suomen kirkkolain taustalla ovat sekä Ruotsin kirkkolaki vuodelta 1686, että Schaumannin kirkkolaki vuodelta 1869. Schaumannin kirkkolaki erityisesti on ollut merkittävä virstanpylväs Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle; se sisälsi kirkon opin, säädökset kirkon hallinnosta sekä kirkon jäsenten oikeudet ja velvollisuudet.

Vuoden 1869 laki uudistettiin vuonna 1964. Uuteen kirkkolakiin koottiin kaikki sadan vuoden aikana tapahtuneet lain muutokset ja tehdyt lisäykset. Myös yhteiskunnan muutos vaikutti kirkkolain muutoksiin. Kirkkolaki kaipasi kuitenkin vielä tiivistämistä ja lyhentämistä. Uudistamisprosessi saatiin päätökseen vuonna 1993, jolloin ilmestyi uusi kirkkolaki.

Kirkko-oikeuden tutkimusta on käytännöllisen teologian alalla harjoitettu jo 1800-luvulla. Kirkko-oikeuden tutkimusta on harjoitettu paitsi teologian alalla, myös oikeustieteen puolella. Tutkimuksen pääpaino on perinteisesti ollut historiallisesti painottunutta. Markku Heikkilän ja Merja Olinin laatimassa opetusmateriaalissa perätäänkin historiallisen tutkimuksen rinnalle teoreettisesti suuntautunutta tutkimusta. Esimerkkeinä mahdollisista tutkimusaiheista mainitaan seuraavat teemat, jotka samalla hyvin valaisevat kirkko-oikeuden tutkimuksen luonnetta: kirkon oikeuden käsite ja luonne, kirkon ja valtion suhteiden perusteet, kirkon jäsenyyden oikeudelliset perusteet ja kirkon viran/virkojen ja seurakunnan suhde.

Kirkkolaki (hae sanalla "kirkkolaki")

Kirkollinen lainsäädäntö (ev.lut. kirkon sivuilla)

Kirkon hallintoelinten päätöksiä (ev.lut. kirkon sivuilla)

E. Kansanaho: Suomen kirkon hallinto. 1976. Helsinki.

Keskustelua kirkon ja valtion suhteesta ev.lut. kirkon sivuilla ja oikeusministeriön sivuilla

Kirkko-oikeuden viriketehtävä:
etsi internetistä kirkon ja valtion suhteita käsitteleviä artikkeleita ja muodosta oma kantasi siihen, tulisiko valtionkirkko säilyttää vai tulisiko kirkko ja valtio erottaa toisistaan. Voit käyttää myös muita lähteitä. Perustele kantasi.

Tiivistelmä alan tutkimuksesta: Jyrki Knuutila: Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629. Tutkijan laatima referaatti. Julkaisematon opetusmateriaali. Julkaisematon opetusmateriaali "Käytännöllisen teologian tutkimusten esittelyä". Toim. prof. Markku Heikkilä ja TM Merja Olin 1997.
edellinen sivu

sa-virtu-m-atire kirjoitti:

sitä että suomessa on erillinen kirkkolaki.Tämä koskee nimenomaan valtion uskontoa eli kristittyjä.Ei muita uskontokuntia.Suomessa vain muutama prosentti on harjoittavia kristittyjä loput vain hengailevat kirkon kirjoissa.

http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/kayt/02_1kirkko_oikeus.shtml

1.5 Kirkko-oikeus

Miksi Suomen evankelisluterilainen kirkko on valtionkirkko?

Mitä kirkkolaissa sanotaan papin tehtävistä?

Kirkko, kuten muutkin organisaatiot, tarvitsevat toimintansa tueksi erilaisia sääntöjä. Näistä säännöistä eli kirkkolaista kirkossa huolehtii kirkko-oikeus. Kirkko-oikeus käyttää välineenään oikeustieteen käsitteitä ja menetelmiä. Kirkko-oikeuden tehtävänä on käsitellä erilaisia oikeussäännöksiä, joiden avulla vahvistetaan kirkollisen toiminnan oikeudelliset muodot ja määritellään kirkon ja valtion sekä kirkon ja sen jäsenten välisiä suhteita.

Roomalaiskatolinen kirkko on oikeudellisesti itsenäinen ja se haluaa pitää itsensä erillään valtiovallasta. Kirkon käsityksen mukaan kirkollinen esivalta on maallista esivaltaa ylempi. Roomalaiskatolisen kirkon oikeussäännöstö jakaantuu kahteen osaan: jumalalliseen ja inhimilliseen eli kanoniseen oikeuteen. Inhimillinen oikeus muodostuu kirkkoisien lausumista, kirkolliskokousten päätöksistä sekä paavien, piispojen ja partikulaarisynodien säädöksistä. Inhimillisen oikeuden tarkoitus on täydentää jumalallista oikeutta, mutta sitä pidetään Jumalan säätämyksenä ja sillä on jumalallinen alkuperä. Kanonisen oikeuden katsotaan olevan ihmisen apuna pelastuksessa.

Suomen evankelisluterilainen kirkko "noudattaa" ns. protestanttista kirkko-oikeutta. Luther oli sitä mieltä, ettei kanoninen laki voinut olla kirkollisen elämän perusta, vaan evankeliumi. Luterilaisessa käsityksessä kirkko-oikeus ymmärretäänkin mahdollisuutena, joka edistää evankeliumin julistamisen ja kirkon tehokkaan toiminnan ja se palvelee kirkon varsinaista tehtävää. Kirkkolakia voidaan tarvittaessa muuttaa, mutta ei Jumalan sanan vastaiseksi. Uskonpuhdistusajalla valtion ja kirkon välillä vallitsi ns. kahden regimentin oppi, jolloin kirkko hoiti hengellistä tehtävää ja valtio maallista. Tänä päivänä luterilainen kirkko säätää periaatteessa omat lakinsa, mutta ylin päätäntävalta on valtiolla. Myös luterilaisen kirkon piirissä on vähitellen alettu painottaa kirkon itsenäisyyttä.

Suomen kirkkolain taustalla ovat sekä Ruotsin kirkkolaki vuodelta 1686, että Schaumannin kirkkolaki vuodelta 1869. Schaumannin kirkkolaki erityisesti on ollut merkittävä virstanpylväs Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle; se sisälsi kirkon opin, säädökset kirkon hallinnosta sekä kirkon jäsenten oikeudet ja velvollisuudet.

Vuoden 1869 laki uudistettiin vuonna 1964. Uuteen kirkkolakiin koottiin kaikki sadan vuoden aikana tapahtuneet lain muutokset ja tehdyt lisäykset. Myös yhteiskunnan muutos vaikutti kirkkolain muutoksiin. Kirkkolaki kaipasi kuitenkin vielä tiivistämistä ja lyhentämistä. Uudistamisprosessi saatiin päätökseen vuonna 1993, jolloin ilmestyi uusi kirkkolaki.

Kirkko-oikeuden tutkimusta on käytännöllisen teologian alalla harjoitettu jo 1800-luvulla. Kirkko-oikeuden tutkimusta on harjoitettu paitsi teologian alalla, myös oikeustieteen puolella. Tutkimuksen pääpaino on perinteisesti ollut historiallisesti painottunutta. Markku Heikkilän ja Merja Olinin laatimassa opetusmateriaalissa perätäänkin historiallisen tutkimuksen rinnalle teoreettisesti suuntautunutta tutkimusta. Esimerkkeinä mahdollisista tutkimusaiheista mainitaan seuraavat teemat, jotka samalla hyvin valaisevat kirkko-oikeuden tutkimuksen luonnetta: kirkon oikeuden käsite ja luonne, kirkon ja valtion suhteiden perusteet, kirkon jäsenyyden oikeudelliset perusteet ja kirkon viran/virkojen ja seurakunnan suhde.

Kirkkolaki (hae sanalla "kirkkolaki")

Kirkollinen lainsäädäntö (ev.lut. kirkon sivuilla)

Kirkon hallintoelinten päätöksiä (ev.lut. kirkon sivuilla)

E. Kansanaho: Suomen kirkon hallinto. 1976. Helsinki.

Keskustelua kirkon ja valtion suhteesta ev.lut. kirkon sivuilla ja oikeusministeriön sivuilla

Kirkko-oikeuden viriketehtävä:
etsi internetistä kirkon ja valtion suhteita käsitteleviä artikkeleita ja muodosta oma kantasi siihen, tulisiko valtionkirkko säilyttää vai tulisiko kirkko ja valtio erottaa toisistaan. Voit käyttää myös muita lähteitä. Perustele kantasi.

Tiivistelmä alan tutkimuksesta: Jyrki Knuutila: Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629. Tutkijan laatima referaatti. Julkaisematon opetusmateriaali. Julkaisematon opetusmateriaali "Käytännöllisen teologian tutkimusten esittelyä". Toim. prof. Markku Heikkilä ja TM Merja Olin 1997.
edellinen sivu

Lue lisää

ja valtio pitäisi erottaa täysin toisistaan. Sillä silloin jos ne ei ole erillään, voi olla vaara että se estää demokratian toimivuutta yhteiskunnassa. Demokratian tieltä pitää kaikki esteet raivata, koskee tietenkin kaikkia kirkkokuntia, myös niiden toimintaa tulee valvoa että ne noudattavat, demokraattisesti valitun kansanedustuslaitoksen säätämiä lakeja. Esimerkisi, että seurakuntien tiloissa harjoitetaan uskonnollista, tai muuta laillista toimintaa, eikä käytetä sellaiseen toimintaan minkä Suomen laki kieltää.