Miehen kanssa keskustelu

Meillä keskustelua käytiin jo hyvissä ajoin ennekuin ehkäisy sitten jätettiin pois. Tietysti on hyvä tietää, mitkä toisen perusperiaatteet ovat lastenkasvatuksesta yms. Todellisuus ja itse lapsi tietysti muuttavat varmasti sitten ajatuksia, mutta luulen, että jos ajatukset ovat jo ennen raskautumista saman suuntaisia, se helpottaa sitten sopeutumista uuteen tilanteeseen vauvan tullessa taloon.

Mielestäni tärkeää on keskustella myös taloudellisista realiteeteista. Tulevista hankinnoista vauvaa varten jne. Kannattaa alkaa pistämään vaikka jo nyt vähän säästöön hankintoja/mahdollisia yllättäviä tilanteita varten. Jotain on kuitenkin kiva ostaa ihan uutenakin, vaikka mekin saimme suurimman osan tavaroista käytettynä. Jos oikein varman päälle haluaa pelata, niin kannattaa ottaa selvää vaikka jo lapsivakuutuksistakin... Tosin raskausajallekin on hyvä jättää jotain puuhaa ja hoidettavaa, sillä 9kk on pitkä aika! Parhaimmat keskustelut ovatkin syntyneet vasta nyt odotusaikana, kun vauva jo kovasti potkii masussa ja on jo hyvin realistinen asia tulevalle isällekin :)

meillä nyt toinen tulossa. en mää usko että stä tarvi niin paljon suunnitella. sen vaan että halutaanko vai ei. e ne suunnitelmat aina kuitenkaan mee ihan niin kun haluaisi. kirjoitit että olette jutellu että kesällä olii hyvä aika alkaa sitä vaavia tekemään. niin mekin aateltiin mutta meni sit pari vuotta siinä. vaikka ennestään oli jo lapsi. niin että nyt ikäero tulee olemaanki jo melkeen 6v. ajattelin vaan aina että kyllä mää tulin heti ekasta raskaaksi, heti ensimmäisellä. niin että tietenki toinen tulee yhtä helpolla. mutta ei se niin ollutkaan. 3 km jälkeen olen nyt raskaana ja rv 27. kaikki hyvin. (tulin aina heti raskaaksi mutta). en nyt pelottele enkä haluu olla negatiivinen. vaan meinaan että ei kannata liikaa suunnitella. vaan antaa sen tulla jos on tulossa eikä ajattele asiaa sen enempää, sillon kun lapsi on tervetullut. mutta kakkea hyvää sulle /teille ja ...

Meillä meni niin, että sovimme, että kun naimisiin päästään, niin on aika jättää ehkäisyt pois. Oltiin seurusteltu 7 vuotta, kun naimisiin menimme. Ikää meillä on 25 ja 26.

Ennen naimisiin menoa keskusteltiin ja luettiin kirjoista yleensäkin siitä, miten tullaan raskaaksi (hedelmöittymisestä yms.)ja myös että ei ole itsestään selvää tulla raskaaksi. Kasvatuksellisista asioista oli puhetta vain kun näimme toisia lapsia (joko hyvin tai huonosti käyttäytyviä). Vertasimme omiin käsityksiimme lapsen kasvatuksesta. Hyvin vähän kuitenkin puhuimme lasten kasvatuksesta oma-aloitteisesti, sillä ajatuksemme ja arvomme tuntuivat jo alkuvaiheissa menevän yksiin. Esim. murkkuikäisen lapsen kasvatuksesta puhuminen tuntui liian aikaiselta, sillä jos joudumme vuosia yrittämään lasta, niin siinä ajassahan jo ehtii asiat setviä NIIN MONEEN kertaan.Ja kenties kyllästymään koko aiheeseen.

Häitten jälkeen alkoi yrittäminen tai oikeastaan se ihana aika, kun ei tarvinnut kondomeja enää käyttää. Puhuimme lähinnä ovulaatioista ja terveistä elämän tavoista molemmilla. Silloinkin tuntui liian aikaiselta puhua kasvatuksellisista asioista. Olimme nöyriä ja odottavaisia kun raskautumisen toive oli niin suuri. Toisella kierrolla nappasi, siis todella pian! Pidämme greippimehun juomista ovulaation aikaan avustajana raskautumiseen :) Myöskin sitä että emme käyttäneet hormonaalista ehkäisyä.

Nyt ollaan raskaana 26. viikolla ja puhumme päivittäin masuvauvasta ja vauvan liikkeistä, kodin mööblauksesta, tarvikkeiden hankinnasta, luemme jonkin verran kasvatuksellisia artikkeleja ja näemme molemmat unia tulevasta pienokaisesta.

Ajattelemme, että kyllä luonto meitä opettaa ja auttaa kasvattamaan. =)

Kyllä meillä käytin keskustelut tärkeimmistä arvoista sekä raha-asioista. Kuten täällä keskustelupalstallakin on ilmennyt, on raha-asiat yksi isoimmista riitojen aiheista arkisten kotitöiden jakamisen lisäksi.

Arvojen ja periaatteiden on hyvä olla aika lähellä toisiaan, tosin jo pidempään seurustelleilla nämä asiat on varmaan jo käsitelty... Arvot vaikuttaa paljon myös lapsen kasvatukseen ja sitä kautta lapsen varmaankin luonnistuu ongelmitta, jollei isoja ristiriitoja ole.

Olemme naimisissa, meillä on avioehto. Molemmat ovat olleet tasapuolisia tienaajia tähän asti. Kun lasta alettiin miettiä, käytiin läpi ätiyspäivärahakausi, mahdollinen hoitovapaa, jolloin minulla ei ole lähes lainkaan tuloja ja sitä kautta minun asuntolainalyhennyksen hoito. Molemmilla on siis oma asuntolaina yhteiseen kotiimme, juuri omaisuuksien erillisyyden takia. Tämä johtuu monesta syystä ja on sopinut hyvin meille. Kuitenkin raha-asiat piti keskustella läpi ennen kuin päätös lapsen yrittämisestä tehtiin. On selvää, että oma taloudellinen tilani heikkenee joksikin aikaa ja mies joutuu mahdollisesti elättämään jonkin aikaa. Sovitiin myös, että tarvittaessa molempien asuntolainaerää pienennetään ja mies maksaa myös minun lainaani sinä aikana, kun hoidan lasta kotona, jollen itse siihen pysty.

Kuulostaa varmaan tympeältä, mutta niin paljon parit riitelee rahasta, että mielestäni nämä asiat oli hyvä sopia etukäteen, jotta ei tarvitse murehtia myöhemmin... Avioehdon tavoin tämäkin on varotoimi, joka harvalle tulee mieleen vaaleanpunaisten suunnitelmien keskellä.

Mieheni on kohtuullisen aktiivinen kotitöiden tekijä, joten siitä ei tarvinnut sen ihmeemmin sopimuksia tehdä. Molemmat osallistuvat koiran hoitoon ja jos vauvan ja itsepäisen koiramme hoito on hankalaa yhtäaikaa, vastuu koiran lenkeistä on pääosin isännällä. Isommat siivoukset hoituvat yhdessä. Itse tietysti hoidan päivittäiset kotiaskareet parhaan kykyni mukaan(tietysti vauvan temperamentista riippuen). Perhevalmennuksessa käsitellään näitä käytännön asioita aika paljon, joten suosittelen miehen kanssa siellä käyntiä, jos päädytte lapseen. Puolueettomalta taholta tulleet ajatukset perheen vastuun jaosta oli hyviä ja vauvan hoitoa kunnon työnä, ei lomailuna, korostettiin.

Yllätyksiä varmasti tulee, mutta ainakin ikävät yllätykset kannattaa minimoida mahdollisuuksien mukaan. Onnea teille yritykseen!